PirtuExpress kirjoitti noin 14 vuotta sitten (0 kommenttia)

Aikamme reittivalintaa pähkittyämme ja muutaman äskettäinen Suursaaren vesiä nuohonneen kokemuspohjalta päätettiin lähteä ajelemaan kohti Viroa Suursaaren pohjoispuolitse. Tuulta oli 2-3 m/s, mikä olisi saattanut purjehtijaa jo orastavasti masentaa, moottoripurjehtijaa ei niinkään. Haapasaaristosta ei tarvitse pitkään ajella kun ollaan jo Venäjän vesillä. Suursaaren ohitettuamme saavuimme kansainväliselle vesialueelle, edelleen lähes tuulettomissa tunnelmissa. Ennen Viroa tuuli tyyntyi täyskäännöstä tehdessään täysin joten Vergin satamaan kurvattiin täysin peilityyneltä mereltä. Levälauttoja ei nähty kuin aivan muutama yksittäinen, nekään eivät sinilevää, joten ainakaan pahimmat pelot hellekesän sinilevätilanteesta Suomenlahdelle eivät välittömästi toteutuneet, nähtäväksi jää kuinka tilanne muuttuu matkan edetessä.

Vergissä on vierasvenesatama, ollut käsittääkseni kymmenisen vuotta, palveluista lienee oleellisin SuperAlkon haarakonttori, joka oli satamassa päivän vartoneiden suomalaisten käskytyksellä saatu viimein avatuksi parahiksi kun löimme tennaria mantereeseen. Pienten tuliaisostosten jälkeen tie vei sataman ravintolaan, jonka suppealta listalta valikoitui päivän annos, lohkoperunat ja lihamureke. Ei jättänyt moitteen sijaa, moitittavaa Vergistä muutoin varmasti keksisi pitkänkin listan, eli paikat ovat vähän rempallaan, mutta perusasiat hoituvat, eli vierassatama tarjoaa 200 kruunun vuorokausihintaan suihkut, ehkä saunankin, sähköä (jos kelajatkojohdoista rakennettu ketju vaan toimii loppuun asti). Palvelu on virolaisen nuivaa, vaikeinta on tietää että johtuuko olematon palvelu suomalaisten ansaitusta maineesta Virossa vai onko kyse ujostelusta esim. kielimuurin takia, nuoremmat duunarit eivät pahemmin edes yritä puhua suomea, eli englantia tarjovat yhteiseksi kieleksi, sen kanssa sitten asiat onnistuu joten kuten.

Vergin ehdoton vierailukohde on Lamba-ada Baar, vanhaan kivi/hirsitaloon rakennettu juottola, jonka tunnelma on jotain aivan muuta kuin mitä nimen perusteella osaisi odottaa. Ilmeisesti paikan isäntä viihdytti maanantai-iltana suomalaista pariskuntaa kertoilemalla virolaisen ja suomalaisen musiikin eroavaisuuksista ja tietysti havainnollisti kertomaansa soittelemalla sekä virolaisia että suomalaisia biisejä kitaralla säestäen. Todella välitön meininki, ko. baarissa todennäköisesti toisinaan meininki voi äityä kovemmaksikin.