The Power To Believe
Kcrimso kirjoitti noin 22 vuotta sitten (76 kommenttia)
King Crimsonin seuraavan levyn ensimmäiset arvostelut:
http://www.geocities.com/evo_music/cd-kin-p.html#B
http://www.geocities.com/evo_music/cd-kin-p.html#B
+/- saldo : 0 | Tweet
Hyvältä vaikuttaa! No, pakko-ostoshan se on joka tapauksessa.
Joo, aika paljon pitäisi sattua ja tapahtua ennenkuin jättäisin uuden Crimsonin studiolevyn ostamatta! :D
Huomennahan tuota pitäis kaupoista saada.
Uusimmassa Rytmissä Jarkko Nieminen antaa tälle kolme tähteä(luonnehdinta: yllätyksetön), samoin Happy with -ep:lle. Ladies of the road saa neljä tähtöstä.
Ja olihan Rytmissä juttukin Crimsosta, varsin mitäänsanomaton tosin, edellinen albumi oli muuten kirjoitettu K:lla (KonstruKction) kolmeen otteeseen lehden sivuilla...\n[Muokattu 13/2/2003 / MelancholyMan]
Johan tämä on ollut, köh, ennakkokuuntelussa muutaman viikon. Sanoisinko, että paljon parempi levy kuin edellinen täyspitkä. Makuasioitahan nämä tietysti ovat, mutta täytynee marssia kauppaan ostamaan se.
Viukkis kuuntelee Power To Believeä! Mistäs ostit? Joko Jäänsärkijässä levy on havaittu? Ei olisi aikaa mennä kiertelemään levykauppoja turhaan, mutta Jäänsärkijässä ehtisi poikkeamaan jos vaan sieltä sen varmasti löytää. Heidän puhelinnumeronsa ei tunnu toimivan.
Kipaisin juuri Jäänsärkijästä. Siellä niitä oli vino pino.
Minä kiitän ja suuntaan sinne tunnin päästä toivoen, että pinosta vinosta olisi ainakin yksi levy jäljellä. :)
Hätätapauksessa niitä on Asematunnelin Anttilassa pari vinoa pinoa lisää oikein varta vasten näytillä. Hintaa tosin kolme euroa enemmän.
Mikäs on kyseisen levyn hinta Jäänsärkijässä?
Oho, levyllähän on oikein kunnon levitys tukenaan. Hieno homma! :)
Mikäs on kyseisen levyn hinta Jäänsärkijässä?
Kyllä se nyt on vaan Voffe ostettava, oli hinta mikä hyvänsä jos sitä on kerta jo pari viikkoa "testikuunneltu". ;)
Mikäs on kyseisen levyn hinta Jäänsärkijässä?
18,90 ennen kanta-asiakasalennusta.
Mikäs on kyseisen levyn hinta Jäänsärkijässä?
Kyllä se nyt on vaan Voffe ostettava, oli hinta mikä hyvänsä jos sitä on kerta jo pari viikkoa "testikuunneltu". ;)
Tietysti sen ostan, mutta kiinnosti hinta senkin takia, että voi katsoa jos sattuu näkymään jossain muussa kaupassa halvemmalla, eikä jaksa Jäänsärkijään asti mennä.
Hesarin NYT-liitteessä oli muuten arvostelu tuosta levystä ja toinenkin juttu/haastattelu Crimsonista.
Jos jollekin ei tule Hesaria, löytyy tuo arvostelu ainakin täältä.
En sitten tiedä millainen musiikkimaku tuolla Ilkka Mattilalla muuten on.
Ilkka Mattila taitaa olla progemiehiä.
King Crimsonin haastattelu löytyy myös netistä.\n[Muokattu 14/2/2003 / pimeys]
Mahtava levy! Uskaltaisin väittää jo muutaman kuuntelukerran perusteella Crimsonin parhaaksi sitten Disciplinen. Biisit ovat suunnilleen samaa tasoa ConsturKction Of Lightin kanssa, mutta tuotanto on paljon parempi. Vihdoinkin Mastelotton rummutkin kuulostavat siltä miltä pitääkin. Plus pisteitä CoL:ään nähden The Power To Believe saa toki myös siitä ettei menneisyyteen kumarrella yhtä paljon vaan katse on tiukasti eteenpäin.
Mielenkiintoista, miten tätä täyspitkää edeltäneen ep:n nimibiisi, joka Progeyössä kuultuna ei tehnyt kovinkaan suurta vaikutusta, nousee tässä ympäristössä levyn ylivoimaisesti parhaaksi biisiksi. Levy ei ole kokonaisuutena vielä onnistunut vakuuttamaan, mutta kuuntelu jatkuu.
Minusta nimibiisi taas on selkeästi levyn heikointa ja tylsintä antia. Eyes Wide Open ei myöskään kuulu suosikkeihini levyltä vaikka se onkin levymuodossaan paljon parempi kuin ep:n akustinen versio. Tähän mennessä parhaalta ovat kuulostaneet: Level Five, Facts Of Life ja Dangerous Curves (2000-luvun Devil´s Triangle?). Elektrik on myös kova. Nuo Power To Believen eri osat ovat jääneet vielä vähän hahmottomiksi.
Open Your Eyes, Dangerous Curves, Level Five ja Elektrik ovat mainioita KC-ralleja. Happy happy-joy joy on levyn heikointa antia, mikäli lyhyitä introja ei lasketa biiseiksi.
Open Your Eyes, Dangerous Curves, Level Five ja Elektrik ovat mainioita KC-ralleja.
Eyes Wide Open (!) on hieno biisi, jossa KC keskittyy KC:nä olemisen sijaan musiikin tekemiseen. Tämän levyn "metallipitoisuus" on muuten yllättävän pieni ja homma menee päämäärättömän nyhräämisen puolelle harmittavan usein. HWWYHTBHW on yhä suosikkini; lyhyt ja ytimekäs rypistys, jonka jälkeen levy lässähtää kuin pannukakku.
No ei todellakaan lässähdä. Mitään nyhräämistäkään ei todellakaan minun nähdäkseni levyllä esiinny, vaan Power To Believe pitää otteessaan koko kestonsa ajan todella hyvin. Happy Happy Joy Joy:ta (hyvä nimitys Aranwe!) ilman olisi kyllä ehkä pärjännyt, varsinkin kun se ep:ltäkin jo löytyy.
[Muokattu 16/2/2003 / Kcrimso]
Joopajoo, enpä ole vieläkään ehtinyt levykauppaan asti ostamaan tuota levyä, kun on aika mennyt mielenosoituksissa ja ryypätessä, mutta josko ensi viikolla ehtisi ihan aidon kappaleen ostaa, niin ei tarvitsisi aina kuunnella "laitonta" kopiota, vaikka kyllä tämä mp3:nakin loistavalta kuulostaa ;)
Nyt kun on tullut vkonloppu vietettya PtBvin kanssa niin täytyy tunnustaa että on se hyvä levy. Ainoa nurputuksen kohde minulla on Eyes Wide Open joka ei iske ollenkaan.. en ole kyllä ikinä pitänyt feikki-rummuistakaan, mutta kyllä KCn kohdalla pitää "anteeksi" antaa koska musiikki vaan on kuningasta.
Tuli kanssa mieleen Devil´s Triangle dangerous Curvesista ja Facts of Life muistuttaa I may Not have Had enough me but I've had enough of you:ta, tai ei nyt suoiranaisesti muistuta, mutta yllättävän paljon samaa on..
"I may Not have Had enough me but I've had enough of you"
Mikäs biisi tuo on? Joku ProjeKcts kappale vai liittyykö edes Crimsoniin mitenkään?
No liittyy se Frippiin katoppa Exposure älbûmia.
Joo, onhan minulla Exposure, mutta enhän minä biisin nimiä muistanut. :)
arvaappa kaksi kertaa kopasinko sen levyn takakannesta vai muistinko ulkoa:D On muuten erinomainen levy, kannen ulkoasun ja musiikin välinen kontrasti on aika huima, jos sillä nyt on mitään merkitystä..
Exposuresen kannessa huvittavinta se, että Frippin pää näyttää aivan valtavan kokoiselta! :P
Viimein tuli minullekin tuo levy postissa tänään ja kyllä täytyy sanoa, että olipas mielenkiintoinen levy kun sitä ruokatunnilla kotona luukuttelin. Aikamoista heviä tosiaan. Lisää vaikutelmia tuonnempana.
Onhan tuo The Power To Believe paikoitellen varsin raskasta, mutta ihmettelen silti miksi Ilkka Mattila Nytissä piti levyä kauttaaltaan hevinä. Kyllä siitä vaihtelua ja kevyempiäkin sävyjä löytyy. Harmittaa myös, että tähtiä tuli vain kolme kun kerrankin joku progesuurus pääsi hyvin esille valtavirta-mediassa. Crimsonille saman verran tähtiä kuin Cafe Veijon Baarille?! Joopasejoo... :(
Mistähän vitusta ton Open your eyesin tohon nykäisin. Eyes wide open siis piti sanomani.
Crimsonhan voisi vetäistä joskus coverina ton Open Your Eyesin! Tai sitten ei... :P
Aika legendaarista: Hesarissa oli tänään Crimsonin uuden levyn mainos! :o Levyn nimi (The Power Of Believe) tosin oli luonnollisesti ryssitty, mutta lieneekö sillä nyt niin väliä. :)
Anttilan (heidän mainos oli siis kyseessä) markkinointiväki on "ovelasti" lähtenyt hyödyntämään Nyt-liitteen tarjoamaa julkisuutta.
Soundissa KC-juttu ja levyarvostelu, neljä tähteä.
Soundissa KC-juttu ja levyarvostelu, neljä tähteä.
Kuka arvosteli? Tero Valkonen?
En muista...mutta Valkonenhan on Rumba-mies, joten ei hän ainakaan.
Olikos se se Jouko jotain joka antaa aina Flower Kingsille viisi tähteä? Siihen nähden ei kovin mairitteleva arvosana :D
Soundissa oli tällä kertaa paljon kiintoisaa, pitkien Crimson- ja YUP-haastatteluiden lisäksi myös Wigwam "kuukauden kulkuri" -palstalla missä mm. Kotilainen kertoo paljon asiallista syntikkaläppää.
Jos sitä vaikka ostaisi pitkästä aikaa Soundin. Ei ole tapana kyllä ollut.
Kyllähän Flower Kingsille saa viisi tähteä antaa jos mieli tekee, mutta silloin pitäisi kyllä ymmärtää antaa Crimsonille yhdeksän! ;)
En vain oikein luota kehenkään joka antaa Flower Kingsille viisi tähteä. Viisi tähteä pitäisi säästää hiotuille timanteille. FK:n resepti on tehdä vino pino biisejä ainoana kriteerinä että jokaisen pitää kuulostaa joko sinfoniselta progelta tai euroviisuilta ja oksentaa ne kerran vuodessa levylle että ihmiset saisivat mennä kotiin ohjelmoimaan CD-soittimensa skippaamaan puolet biiseistä. Kyllä minä ymmärrän ihmisiä jotka diggaavat Flower Kingsiä, mutta en sellaisia jotka väittävät että FK tekee levyjä jotka ovat silkkaa kultaa alusta loppuun. Tai sitten olen vain katkera koska ensimmäinen ostamani FK-levy oli Flower Power ;) Vittu, sekin oli Colossuksen syytä koska silloin piti olla keikka Tavastialla ja ennakkohypen innoittamana ajattelin tsekata millaisesta bändistä on kyse.
Ai niin, The Flower Kingsinkin piti aikoinaan tulla Tavastialle keikalle. Eihän siitä sitte mitään tullut. Juu, kyllä parhaatkin Flower Kingsin levyt ovat kaukana täydellisyydestä jo senkin takia, että matskua pitää levyille ängetä aina niin perkeleesti. Parhaimmillaan FK yltää yleensä sellaiseen "oikein kiva" tasoon. Paras FK:n levy mielestäni on selkeästi Retropolis, siinä ei oikeastaan ole mitään turhaa (paitsi pingispallon äänet :D) ja parhaat biisit ovat jopa todella hyviä. Eka on tosin kuulematta.
Noniin, sainpas itsekin ostettua The Power to Believen, enhän sitä ole vielä edes kahta kuukautta ehtinyt kuunnella. Mutta ihan tiukalta tämä kyllä kuulostaa näin cd-muodossakin ;)
Onko The Power to Believe ihan oikea cd, vai onko sekin tällainen "cd-levyn kaltainen, laitteiston rikkomiseen tarkoitettu"-levy? Loistavaa materiaalia silti, pakko-ostos heti seuraavasta palkasta.\n[Muokattu 22/2/2003 / pimeys]
Onko The Power to Believe ihan oikea cd
Oikea on.
Kuulemma se on ihan aito CD.
Ihan aitohan se on joo, en sitä muuten olisi ostanutkaan, vaan olisin tyytynyt tuohon mp3-pakattuun versioon, jonka netistä imutin. Ei paljoa kiinnosta ostaa levyjä, jotka eivät toimi kuin kolmasosassa omistamiani cd:itä soittavia laitteita.
KC-listasijoitus: 25.
Ohoh, oikein listalle pääsi! Hienoa! :)
Ohoh, oikein listalle pääsi! Hienoa! :)
Kas, kas.
Mutta kyllä se sieltä kohta tippuu :P
Nyt kaikki listoja seuraavat 16v. tytötkin tietävät nimen King Crimson ;) Ne vaan ajattelevat, että se on joku yhden hitin ihme...
Niin, niinkun se, se, se Yes vai mikä se oli.
Niin no, eikös Yes olekin vähän yhden hitin ihme. Close to the Edge! ;)
Niin no, eikös Yes olekin vähän yhden hitin ihme. Close to the Edge! ;)
Ei todellakaan.
Niin no, eikös Yes olekin vähän yhden hitin ihme. Close to the Edge! ;)
Ei todellakaan.
Niinno, olihan se Roundabout myös jonkulainen hitti ;) Muuta ei ny äkkiä tuu mieleen..... :P
Wonderous Stories oli Englannin sinkkulistan top kympissä.
Miten ois Owner of a Lonely Heart?
Hiteistäkö tässä puhutaankin oikeasti? Luulin, että Voffe vaan vittuili, että Yes ei olisi tehnyt muuta hyvää kuin Close To The Edgen. Olihan Yessongs ja Going For The One ainakin Englannin listan ykkösinä ja Topographic Oceans sekä Relayer erittäin huippua. Hittisingleistä jos puhutaan niin taisi olla joku semmoinen kappale kuin Owner Of The Lonely Hearts.
Sijoituksista viis, mutta mielestäni Yes on King Crimsonin ohella se bändi joka on tehnyt eniten laadukasta musiikkia vuosien varrella. Notkahduksiakin on toki tasossa ollut.
King Crimson on King Crimson, mutta kuitenkin, laittakaahan TE enemmän KC:tä kuunnelleet semmonen vaikka TOP5 albumit, Kiitos. Vai onko ne jo jossain palstalla?
KC top-5:
1. In The Court Of The Crimson King
2. Red
3. Lizard
4. Islands
5. Larks' Tongues In Aspic
Jotain tuon suuntasta. Tosin sijotukset 2-5 vähä vaihtelee mielialan mukaan ;)
1. Starless and Bible Black
2. Discipline
3. Lizard
4. Larks' Tongues in Aspic
5. Red
King Crimson Top 5 studioalbumit:
1.Red
2.Lark´s Tongues In Aspic
3. Discipline
4. In The Wake Of The Poseidon
5. Thrak tai The CostruKction Of Light tai The Power To Believe tai In The Court Of The Crimson King
Joo toi listani ei ehkä ole kovin hyödyllinen kun 5 sijan jakaa noin moni levy, mutta kun ne on kaikki niin hyviä, että en osaa valita.
Helpompi oikeastaan sanoa mitä ei kannata ainakaan alkuun Crimsonilta hankkia eli Islands, Beat ja Three Of A Perfect Pair. Eihän nuokaan varsinaisesti huonoja ole, mutta muut levyt ovat reippaasti parempia.
Kiitos vain jo näin alkuun.
Siis kyllähän mullakin KC:tä löytyy, vaan ei läheskään kaikkia, saalistus jatkuu!
1. In The Court Of The Crimson King
2. Larks Tongues In Aspic
3. Red
4. Discipline
5. In The Wake Of Poseidon
Ja KC-Top 5 tässä.
1. Heavy ConstruKction
2. Deception of the Thrush (ei lasketa? ai dount keer!)
3. Absent Lovers
4. The Power to Believe
5. Discipline
Jippii, Top-listoja!
Studioalbumeja vain ajattelin listailla:
1. Larks' Tongues in Aspic
2. Red
3. Discipline
4. Starless & Bible Black
5. In the Court of the Crimson King
Perkeles, siinähän tuli jo viis, mutta ei saanu ihan kaikkia hyviä mahtumaan ;)
Mutta kuten Kcrimso jo mainitsi, Islands, Beat ja Three Of A Perfect Pair ovat vähän heikompia tuotoksia, vaikka nekin kyllä keskivertopoppislevyä huimasti parempia. Itse en pidä erityisesti myöskään THRAKista.
Livealbumeita sitten löytyykin taas hirveä läjä:
-The Great Deceiver (4cd boksi) on aikamoinen pläjäys tuota <1975 Crimsoa
-VROOOM VROOOM on mielestäni loistava livealbumi 90-luvulta, ja siinä on biisejä melkeinpä kaikilta ajoilta tietysti ihan viimeisiä levyjä lukuunottamatta.
Jaahas ja tähän TOP-listaanhan pitää vastata.
1. In The Court Of The Crimson King
2. In The Wake Of Poseidon
3. Red
4. Larks Tongues In Aspic
5. Starless and Bible Black
Eikö tästä ollut puhetta jo ennen joulua? No, enivei, tässä olis top 5:
1- Discipline
2- Red
3- THRAK
4- Larks' Tongues In Aspic
5- Lizard
Toivottavasti uusi levy mahtuu sekin listalle, huomenna se toivottavasti saapuu erääseen levykauppaan... Jännittää! :)
aina niin mukavia nämä listat
Top 5 Kc
1. Lizard
2. In the wake of Poseidon
3. Larks' tongues in Aspic
4. Starless and Bible Black
5. Islands
Wetton-a-go-go...
1. Red
2. Discipline
3. Lark's Tongues In Aspic
4. Starless And Bible Black
5. Beat
Rolling Stones antaa neljä tähteä The Power To Believelle. Aika mitäänsanomaton arvostelu:
http://www.rollingstone.com/reviews/cd/review.asp?aid=2045982
Artikkeli Crimsonista: http://www.mountainx.com/ae/2003/0226kingcrimson.php
Noniin, nyt tätä on tullut viikon verran kuunneltua ja kyllähän tämä tosiaan hyvä levy on.
Power II - Vaaralliset kurvit - Happy... putki on levyn parasta antia. Olen Jimin kanssa samaa mieltä että HWWYHTBHW kuullostaa huomattavasti parammalta kuin taannoin progeyössä. Onko tuo samanlainen versio kuin ep:llä? Eyes wide open ja Level Five ovat taasen aika mitäänsanomattomia kipaleita ja siten levyn heikoimpia..
Jaa, että Crimson top-vitskaa.. noh koitetaan:
studiot:
1. Larks'
2. Lizard
3. Court
4. Starless &
5. Red
Live: kaikki 72-74 tallenteet, varsinkin The Great Deceiver-boxi ja Live In Mainz, Germany 1974
Monesta hyvästä levystä on vaikea valita 5 parasta.
1. Lizard (Ensimmäinen kosketus bändiin)
2. Red
3. In The Court Of The Crimson King
4. Larks´Tongues In Aspic
5. In The Wake Of Poseidon
Harkitsin jo uusimman liittämistä listaan,eihän näistä kyllä voi pudottaa mitään pois.
Koska live-albumit kuuluvat olennaisesti kc-parhaimmistoon, listaan ne studiolevyjen kanssa yhteen. Tosin Masque on ns. puolilive. :)
1. Discipline
2. Masque
3. Live Groove
4. Larks' Tongues in Aspic
5. Heavy ConstruKctionin kolmoslevy\n[Muokattu 1/3/2003 / pimeys]
Arvostelu: http://fi.soneraplaza.net/kaista/musiq/arvostelut/0,5208,235461,00.html
Ostin muuten juuri otsikon mukaisen levytuotteen (oli hilkulla etten ottanut sen sijaan June of '44:ää). Lyhyt biisikohtainen mielipiteily ensikuuntelun jälkeen:
1. TPTB 1: meni ohi ennen kuin ehdin tajuta mitään.
2. Level Five: penseä anagrammi KC:n vanhoista aineksista. Soitetaan kahden kitaran riffi 2/4/8/16 kertaa, transponoidaan, soitetaan 2/4/8/16 kertaa, transponoidaan, jne... Viiden minuutin paikkeilla hyvä meininki Mastelotton pitäessä 4/4-biittiä seiskan alla, mutta en minä tätä oikein jaksa.
3. EWO: Ihan kivahko.
4: Elektrik. Jotenkin Lizardmainen intro yllätti. Oikein hyvät konetaustat; mutta iänikuisen Kcliseinen kahden kitaran metronomikilkutus (soita-transponoi-repeat) tuli korvista ulos jo TCoL:in aikana. Jälkipuoliskon erinomainen mättöosuuskaan ei pelasta biisiä suosta.
5: FoL intro: levyn mielenkiintoisimpia raitoja.
6: FoL: loistavaa. Kitaraosatkin ovat jo ihan siedettävät. Mastelotton rymistely kertosäkeessä! Erinomainen soolo-osa.
7: TPTB II. No niin, jotain uutta. Rakentuu hienosti, vahva tunnelma. Pölykapseliperkussio-osuuden harmonia vaatii hieman kuuntelua löytyäkseen. Lisäkuunteluiden ja parin viikon perästä sitten arvoidaan, uskaltaisiko tämän nostaa KC:n parhaaksi kappaleeksi kautta aikojen.
8: Tankeromutkat. Huonompi kuin se ensimmäinen liveversio, mutta hyvä silti. Nauhattoman Warrin soundi ei miellytä.
9: Häp. Mukava.
10: TPTB 3: aijaa, trussin deseptio uudelleenkastettuna. Olen aina pitänyt ko. biisistä, ja tämä versio on, jos ei paras kuulemistani, niin melkein ainakin.
11: TPTB4 eli soundscape. Ei toimi itsenäisenä kappaleena, mutta levynpäätöksenä sen sijaan kyllä.
Lisäkuunteluihin siis lähden mielipitein, että raidat 5-11 ovat parasta studio-Crimsoa koskaan, raidat 1-4 taas Thrak-tasoa.
Minusta Level Five on aivan mahtavaa tykitystä. Onhan tuon tapaista Crimsonilta kuultu aikaisemminkin, mutta toteutukseltaan se on vaan niin huippu, että kyllä sitä ilolla kuuntelee! :) Tuskin maltan odottaa, että kuulen/näen sen livenä. :D