Parhaat levyt 1971
Kcrimso kirjoitti noin 7 vuotta sitten (10 kommenttia)
Vuosi vuodelta -projektin kolmas vuosi.
Oho, niin siinä vaan kävi että King Crimson otti taas ykköspaikan. Olenhan minä suuri fani, mutta en silti ajatellut että bändi tulisi dominoimaan tällä tavalla vuodesta toiseen. Ei mahda mitään. Islands vaan on niin maaginen kokonaisuus. Levy on jotenkin todella uniikki. Kukaan muu (eikä Crimson itsekään) ole tehnyt oikeastaan tämän tyylistä musiikkia. Hieno haahuileva tunnelma joka sitten välillä yltyy pauhaavaan rokkaukseen (proggaukseen?). Upea levy.
Soft Machinen Fourth ei ole ehkä kovin universaali suosikki, mutta minusta se on aivan loistava jazz-rock levy ja koko bändin paras levy (Robert Wyattin viimeinen). In The Land Of Grey And Pink on Caravanin täysosuma vaikka toisaalta olen kerettiläisesti sitä mieltä että Nine Feet Under olisi voinut olla aavistuksen verran lyhyempi.
Pawn Hearts on VdGG:n ensimmäinen mestariteos ja samalla myös täysin positiivisella tavallla hullu albumi.
Myös Gentle Giant teki Acquiring The Tastella ensimmäisen kunnarinsa. Ihana levy jossa on tekniikan ohella myös sopivasti lämpöä jonka bändi hieman myöhemmin sitten valitettavasti kadotti. ELP on toistamiseen mukana top-kympissä toisella albumillaan ja nimieepos
Tarkus on tietenkin jotain aivan uskomattoman päräyttävää. Levyn usein halveksuttu b-puoli sisältää minusta myös paljon hyvää materiaalia. Yesistä tuli viimeistään kolmannella levyllään The
Yes Album lopullisesti oikea proge-bändi ja seuraavalla levyllään Fragilella pistivät vielä paremmaksi. Kasassa oli myös vihdoinkin se ehkäpä definitiivinen kokoonpano: Squire, Anderson, Howe, Bruford ja Wakeman. Yesillä ansaitusti siis kaksi sijoitusta.
Genesis rakenteli omaa pastoraalista progeaan Trespassin viitoittamalla tiellä Nursery Crymella entiä huikeammille tasoille sävellysten ollessa entistä laadukkaampia ja soittopuolenkin siirtyessa seuravalle tasolle uusien värväysten Steve Hackettin ja erityisesti Phil Collinsin myötä.
Sijasta kymmenen kävin kovaa henkistä taistelua. En millään meinannut osata päättää Mahavishnu Orchestran ja Eggin The Polite Forcen väliltä. Kuuntelun molemmat levyt peräkkäin, totesin molemmat erinomaisiksi kuten muistelinkin ja lopulta valitsin sitten vastentahtoisesti Eggin kokeellisen mestariteoksen. Osittain ehkä sympatiapisteiden ansiota joita Egg poimi siitä että bändin rumpali Clive Brooks menehtyi juuri tällä viikolla :/
Kerrassaan hieno musiikkivuosi ja monta erinomaiasta ja uniikkia levyä jäi top kympin ulkopuolelle, mutta palataan niihin bubbling under listan kautta :) 1971 top 10:
1. King Crimson: Islands
2. Yes: Fragile
3. Soft Machine: Fourth
4. Caravan: In the Land of Grey and Pink
5. Van der Graaf Generator: Pawn Hearts
6. Emerson, Lake & Palmer: Tarkus
7. Gentle Giant: Acquiring the Taste
8. Yes: The Yes Album
9. Genesis: Nursery Cryme
10. Egg: The Polite Force
Oho, niin siinä vaan kävi että King Crimson otti taas ykköspaikan. Olenhan minä suuri fani, mutta en silti ajatellut että bändi tulisi dominoimaan tällä tavalla vuodesta toiseen. Ei mahda mitään. Islands vaan on niin maaginen kokonaisuus. Levy on jotenkin todella uniikki. Kukaan muu (eikä Crimson itsekään) ole tehnyt oikeastaan tämän tyylistä musiikkia. Hieno haahuileva tunnelma joka sitten välillä yltyy pauhaavaan rokkaukseen (proggaukseen?). Upea levy.
Soft Machinen Fourth ei ole ehkä kovin universaali suosikki, mutta minusta se on aivan loistava jazz-rock levy ja koko bändin paras levy (Robert Wyattin viimeinen). In The Land Of Grey And Pink on Caravanin täysosuma vaikka toisaalta olen kerettiläisesti sitä mieltä että Nine Feet Under olisi voinut olla aavistuksen verran lyhyempi.
Pawn Hearts on VdGG:n ensimmäinen mestariteos ja samalla myös täysin positiivisella tavallla hullu albumi.
Myös Gentle Giant teki Acquiring The Tastella ensimmäisen kunnarinsa. Ihana levy jossa on tekniikan ohella myös sopivasti lämpöä jonka bändi hieman myöhemmin sitten valitettavasti kadotti. ELP on toistamiseen mukana top-kympissä toisella albumillaan ja nimieepos
Tarkus on tietenkin jotain aivan uskomattoman päräyttävää. Levyn usein halveksuttu b-puoli sisältää minusta myös paljon hyvää materiaalia. Yesistä tuli viimeistään kolmannella levyllään The
Yes Album lopullisesti oikea proge-bändi ja seuraavalla levyllään Fragilella pistivät vielä paremmaksi. Kasassa oli myös vihdoinkin se ehkäpä definitiivinen kokoonpano: Squire, Anderson, Howe, Bruford ja Wakeman. Yesillä ansaitusti siis kaksi sijoitusta.
Genesis rakenteli omaa pastoraalista progeaan Trespassin viitoittamalla tiellä Nursery Crymella entiä huikeammille tasoille sävellysten ollessa entistä laadukkaampia ja soittopuolenkin siirtyessa seuravalle tasolle uusien värväysten Steve Hackettin ja erityisesti Phil Collinsin myötä.
Sijasta kymmenen kävin kovaa henkistä taistelua. En millään meinannut osata päättää Mahavishnu Orchestran ja Eggin The Polite Forcen väliltä. Kuuntelun molemmat levyt peräkkäin, totesin molemmat erinomaisiksi kuten muistelinkin ja lopulta valitsin sitten vastentahtoisesti Eggin kokeellisen mestariteoksen. Osittain ehkä sympatiapisteiden ansiota joita Egg poimi siitä että bändin rumpali Clive Brooks menehtyi juuri tällä viikolla :/
Kerrassaan hieno musiikkivuosi ja monta erinomaiasta ja uniikkia levyä jäi top kympin ulkopuolelle, mutta palataan niihin bubbling under listan kautta :) 1971 top 10:
1. King Crimson: Islands
2. Yes: Fragile
3. Soft Machine: Fourth
4. Caravan: In the Land of Grey and Pink
5. Van der Graaf Generator: Pawn Hearts
6. Emerson, Lake & Palmer: Tarkus
7. Gentle Giant: Acquiring the Taste
8. Yes: The Yes Album
9. Genesis: Nursery Cryme
10. Egg: The Polite Force
+/- saldo : 0 | Tweet
1. Yes: Fragile
2. Genesis: Nursery Cryme
3. Gentle Giant: Acquiring the Taste
4. Spirogyra: St. Radigunds
5. Comus: First Utterance
6. Wigwam: Fairyport
7. Joni Mitchell: Blue
8. Cressida: Asylum
9. Caravan: In the Land of Grey and Pink
10. Van der Graaf Generator: Pawn Hearts
Genesis: Nursery Cryme
Comus: First Utterance
King Crimson: Islands
Van der Graaf Generator: Pawn Hearts
Caravan: In the Land of Grey and Pink
Moving Gelatine Plates: Moving Gelatine Plates
Yes: Fragile
Eiliff: Eiliff
Out of Focus: Out of Focus
Gentle Giant: Acquiring the Taste
Van der Graaf Generator: Pawn Hearts
Gentle Giant: Acquiring the Taste
Eiliff: Eiliff
Focus : Moving Waves
Roy Harper : Stormcock
Joni MItchell : Blue
Nico : Desert Shore
Spirogyra: St. Radigunds
Caravan: In the Land of Grey and Pink
Yes: Fragile
BUBBLING UNDER:
The Mahavishnu Orchestra: The Inner Mounting Flame
Miles Davis: Live-Evil
Jack Bruce: Harmony Row
Comus: The First Utterance
Magma: 1001° centigrades
Jethro Tull: Aqualung
Can: Tago Mago
Out of Focus: s/t
Pink Floyd: Meddle
Supersister: To the Highe$t Bidder
Gong: Camembert Electrique
Jack Bruce: Harmony Row
(Satunnaisessa järjestyksessä)
1. Mahavishnu Orchestra The Inner Mounting Flame
2. Sly & The Family Stone There's A Riot Goin' On
3. The Who Whos Next
4. Led Zeppelin Zoso (IV)
5. Uriah Heep Salisbury
6. Funkadelic Maggot Brain
7. Joni Mitchell Blue
8. Leonard Cohen Songs Of Love And Hate
9. Emerson Lake & Palmer Pictures at an Exhibition
10. Colosseum Live
5. Steely Dan Countdown To Ecstasy
Tämä on 1973.
Niinpäs onkin. Korvaamme sen vaikka Uriah Heep Salisbury
Kun olen pysynyt vain omissa vinyyleissä.. niin tämä tuli tänään.. ja kärkeen!
King Crimson: Islands
Kun olen pysynyt vain omissa vinyyleissä.. niin tämä tuli tänään.. ja kärkeen!
King Crimson: Islands
Kärkeenhän se Islands kuuluukin. Vaikka pysyisi cd:issä.