Moi anonyymi! » Login | Social login | Uusi käyttäjä

Parhaat levyt 1977

Kcrimso kirjoitti noin 7 vuotta sitten (14 kommenttia)
Vuodesta vuoteen -projektin yhdeksäs vuosi!

Punk? Mikä punk? ;) Valinnan varaa riitti yllättävän hyvin tällekin vuodelle. Omassa hyllyssä taas kuutisenkymmentä vuoden julkaisua.

1. Pink Floyd: Animals
2. John Greaves: Kew. Rhone.
3. Yes: Going for the One
4. Jethro Tull: Songs From the Wood
5. Hugh Hopper: Hopper Tunity Box
6. David Bowie: Low
7. Island: Pictures
8. Brian Eno: Before and After Science
9. Univers Zéro: Univers Zéro
10. Mannheim Steamroller; Fresh Aire II


Animals. Pink Floydin paras levy. Roger Watersin kitkerät ja kyyniset sanoitukset ovat todella nerokasta matskua. Bändi soittaa myös hyvin ja jossain mielessä tämä onkin Floydin perinteisessä mielessä progemaisin levy. Toisaalta albumin soundit ovat karummat kuin Floydin muutamalla edellisellä levyllä ja ilmentävät tavallaan ajan punk-henkeä. Jännä yhdistelmä siis.

And after a while, you can work on points for style.
Like the club tie, and the firm handshake,
A certain look in the eye and an easy smile.
You have to be trusted by the people that you lie to,
So that when they turn their backs on you,
You'll get the chance to put the knife in.

Kew. Rhone. John Greavesin ohella levy kredioitaan välillä myös Lisa Hermanin (päävokalisi) ja Peter Blegvadin (sanoittaja) nimiin, mutta kai tämä kuitenkin Greavesin soololevyksi on laskettavissa. Basisti John Greaves on tuttu Henry Cowsta ja National Healtista. Henry Cowsta erottuaan Greaves teki tämän huiman levyn Slapp Happyn Peter Blegvadin kanssa. Levy on omaperäistä laulettua avantprogea jonka sanoitukset sanaleikkeineen ja palindromeineen tekee oikeutta itse musiikin monimutkaisuudelle. Löysin levyn vasta kolmisen vuotta sitten enkä meinannut uskoa että tälläisiä mestariteoksia enää piilottelee minusta 70-luvulla. Jo edellä mainittujen nimien lisäksi levyllä soittaa myös Michael Mantler (trumpetti), Carla Bley (piano) ja Andrew Cyrille (rummut). Mantlerin oma The Hapless Child and Other Inscrutable Stories onkin ainoa levy joka minulle tulee mieleen joka edes etäisesti muistuttaa Kew. Rhonea. Robert Wyatt kuulema piti levystä niin paljon että osti suoraan kaksi kappaletta vinyyliä siltä varalta että levy kuluisi. Viisas mies. Nerd fact: Kew. Rhone. ilmestyi Virginin julkaisemana täsmälleen samana päivänä kuin Sex Pistolsin Never Mind The Bollocks. Jotenkin osuvaa. Samana päivänä ilmestyi paitsi 70-luvun progressivisen rockin ehkäpä huipentuma ja toisaalta punkin kaupallisen nousun lähtölaukaus.

Going For The One. Yesille tuli saavutti vuoren huipun Tales From Topographic Oceansilla ja Relayerilla ja Going For The Onella oli aika lähteä laskeutumaan alas päin kohti tavallisten kuolevaisten muusikoiden tasoa. Awaken ja Turn Of The Century kuuluu Yesin monimutkaisimpiin kappaleisiin, mutta ylipäätänsä levyn tunnelma on kevyempi ja rennompi. Biisimateriaali on kauttaaltaan tasokasta, mutta en silti voi olla välttymättä tunteelta että tämä on ensimmäinen levy jolla Yes otti askeleen taakse päin (Rick Wakemankin otettiin ensimmäistä kertaa takaisin bändiin…). Levyn päättävä 15 minuuttinen Awaken on joka tapauksessa yksi hienoimmista biiseistä ikinä ja Jon Anderson itse mainitsee sen usein omaksi suosikikseen kaikista Yesin biiseistä. Yhteenvetona: Going For The One on Yesin heikoin levy sitten Time & Wordin, mutta jopa laskusuunnassa oleva Yes päihittää toki 99,5% bändeistä jotka ovat uransa huipulla.

Songs From The Wood. Parin hieman laimeamman (Minstrel ja Too Old) jälkeen Ian Anderson alamaisineen onnistui tekemään yhden parhaista levyistään. Songs From The Wood on täydellinen yhdistelmä folkki ja rokkia. Sanoitusten polttoaineena toimii Brittien hurmaavat myytit luonnosta (niin luonnollisesta kuin maagisesta) ja metsänhaltijat ja muut otukset laitetaan tanssimaan taidokkaaasti epäsäännöllisissä tahtilajeissa tarttuvia melodioita unohtamatta.

Hopper Tunity Box. Ex-Soft Machine bassovirtuoosin kiehtova yhdistelmä jazzrockia ja avantgardea. Levy on täynnä huikeita muusikoita: mm. Dave Stewart, Gary Windo, Elton Dean ja Mark Charig pistävät parastaan Hopperin monimutkaisia biisejä tulkitessaan. Nerd fact: levy on äänitetty Jon Andersonin tuohon aikaan omistamassa studiossa.

Low. David Bowien yks hienoimmista levyistä. Low on tuottaja Tony Viscontin ja multinero Brian Enon kanssa tehdyn ”Berliini”-trilogian ensimmäinen osa. Station To Stationin flirttailut krautrockin suuntaan ovat puhjeneet Lowlla täydeksi rakkaudeksi. Jos levy olisi ollut jonkun tuntemattoman saksalaisen tekemä sitä olisi myyty vähemmän (tämähän ei ollut Bowien standardeilla suuri menestys), mutta aivan varmasti sitä juhlittaisiin yhä krautrock-klassikkona. Levy on kaksi jakoinen puolet biiseistä on laulettuja biisejä ja ne muistutavat enemmän ”normaalia” Bowieta ja puolet on kuulaan minimalistisia instrumentaaleja joissa on aavistuksen uhkaava tai aavemainen tunnelma. Tämä kaksijakoisuus tekee levystä tavallaan hieman epäkoherentin, mutta eipä tuolla niin väliä kun itse musiikki on koko ajan tasaisen loistavaa. Tyylikäs levy!

Univers Zero (tunnetaan myös nimellä 1313). Debyyttilevy rumpali Danie Denisin johtamalta belgialaiselta avantprogebändiltä. Univers Zeron musiikki on tummasävyistä, monimutkaista ja ammentaa vaikutteita erityisesti 1900-luvun alun säveltäjiltä kuten Bartokilta ja Stravinskylta. Debyyttilevy on lähes täysin akustinen ja äänimaailmaa hallitsee rockmusiikille epätyypillisesti fagotti, viulu ja urkuharmoni. Mukana rockmaisuutta tuomassa on kuitenkin paitsi tietenkin Daniel Denisin rummut niin myös siellä täällä Roger Trigauxin (Present) kitara. Debyytti ei ole vielä Univers Zeroa parhaimmillaan, mutta hyvä albumi silti ja tärkeä suunnan näyttäjä koko belgialaisella avantproge-skenelle joka on ollut yllättävän vahva näihin päiviin asti.

Fresh Air II. Amerikkalainen Mannheim Steamroller on jännä bändi. Se voitaisiin kai luokitella new ageksi joka ei genrenä kiinnosta minua yleensä lainkaan. Steamrollerin ”new age” on kuitenkin erittäin energistä, pirteää ja kaikki instrumentit ovat käsin soitettuja. Paikoin tulee mieleen jopa Emerson Lake & Palmer. Ehkä siksi että koskettimet (monenlaiset sellaiset, cembaloa esim. kuullaan paljon) ja rummut ovat yleensä napakasti pääosassa. Nokkahuilu(!) ja luuttu ovat myös Steamrollerin tärkeitä instrumentteja jotka eivät sitten taas ihan siihen ELP-mielikuvaan istu. Bändin runsaat klassiset vaikutteet yhdistettynä hieman viihteelliseen sointiin tuo mieleen vahvasti myös Sky:n. Mannheim Steamrollerin neljä ensimmäistä Fresh Aire -levyä kuvaavat kaikki jotain vuoden aikaa ja tämän toisen osan teema on talvi. Mannheim Steamrollerilla on myös jonkinmoista (ehkä kyseenalaista?) mainetta hifistien testilevykäytössä ja onhan tämänkin levyn soundit varsin upeat…

Pictures. Sveitsiläisen Islandin debyytti, ja samalla ainokaiseksi jäänyt levy, Pictures on synkkäsävyinen yhdistelmä sinfonista progea ja avantprogea. Van der Graaf Generator tulee hieman mieleen mutta Picturesin musiikki on kompleksisempaa. Jotain yhtymäkohtia on löydettävissä ehkä myös Magmaan ja Gentle Giantiin. Vokalisti on levyn heikoin lenkki, mutta huikea musiikki kompensoi onneksi enemmän kuin tarpeeksi. Erinomainen ja aivan liian vähän tunnettu levy jota on myös harmillisen vaikea (tai no ainakin kallista) hankkia tällä hetkellä. Levyn kannen on tehnyt ELP:n Brain Salad Surgerysta, Magman Attahkista ja Alien-elokuvien Xenomorph-hirviöstä tuttu sveitsiläinen surrealisti H.R. Giger.

Before And After Science. Hieno levy vaikkei ihan yhtä maaginen olekaan kuin sisarlevynsä Another Green World joka ilmestyi kaksi vuotta aiemmin (1975). Tyylllisesti tämä suht samanlainen kuin edeltäjänsä, mutta hieman rokkaavampi. Kovan muusiikkokaartin Eno on levylle haalinut, mukana ovat mm. Phil Collins, Jaki Liebezeit, Percy Jones, Robert Fripp, Phil Manzanera ja Fred Frith. Nerd fact: Biisin King’s Lead Hat nimi on anagrammi Talking Headsista jota Eno ryhtyikin tuottamaan seuraavana vuonna.

+/- saldo : 0 |

    JarkkoH kirjoitti noin 7 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Univers Zero: 1313
    Pierrot Lunaire: Gudrun
    Archaia: Archaia
    Potemkine: Triton
    Circus: Movin' On
    Carpe Diem: Cueille le Jour
    Kolinda: 2
    Malicorne: 4
    Dan Ar Bras: Douar Nevez, Terre Nouvelle
    Pulsar: Halloween

    Janus kirjoitti noin 7 vuotta sitten+/- saldo : 0
    1. Pink Floyd: Animals
    2. Al Di Meola: Elegant Gypsy
    3. Peter Hammill: Over
    4. Joan Armatrading: Show Some Emotion
    5. Thin Lizzy: Bad Reputation
    6. Lynyrd Skynyrd: Street Survivors
    7. Keith Jarrett: The Survivors' Suite
    8. Yes: Going for the One
    9. Steely Dan: Aja
    10. Brian Eno: Before and After Science

    R2-D2 kirjoitti noin 7 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Nyt aletaan olla vaikeuksissa... -77 ei ole suosikkivuoteni.


    David Bowie: Low
    Jean-Luc Ponty: Enigmatic Ocean
    Kansas: Point Of Known Return
    Steely Dan: Aja
    Natiomal Health: Natiomal Health
    Parliament: Funkentelechy Vs. The Placebo Syndrome
    Weather Report; Heavy Weather
    Yes: Going For The One
    David Bowie "Heroes"
    Talking Heads: 77

    Kcrimso kirjoitti noin 7 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Mun "tutkimuksien" mukaan toi National Healthin debyytti muuten ilmestyi vasta helmikuussa 1978 vaikka jotkut lähteet sitä 77 levyksi väittävätkin.

    Jimi kirjoitti noin 7 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Jean-Luc Ponty Enigmatic Ocean
    Gary Boyle The Dancer
    Pat Metheny Watercolors
    Brand X Moroccan Roll
    Weather Report Heavy Weather
    Colosseum II Electric Savage
    Colosseum II Wardance
    Al Di Meola Elegant Gypsy
    Dixie Dregs Free Fall

    Pakko kysyä. Miksi joidenkin vuosien perässä on huutomerkki?

    Kcrimso kirjoitti noin 7 vuotta sitten+/- saldo : 0
    BUBBLING UNDER:

    Peter Hammill: Over
    Bowie, David: ?Heroes?
    John Williams: Star Wars
    Hopper / Dean / Tippett / Gallivan: Cruel But Fair
    Al Di Meola: Elegant Gypsy
    Pekka Pohjola: Keesojen lehto
    Steely Dan: Aja
    Shakti With John McLaughlin: Natural Elements
    The Alan Parsons Project: I Robot
    Locanda delle Fate: Forse le lucciole non si amano più

    (Satunnaisessa järjestyksessä)

    R2-D2 kirjoitti noin 7 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Mun "tutkimuksien" mukaan toi National Healthin debyytti muuten ilmestyi vasta helmikuussa 1978 vaikka jotkut lähteet sitä 77 levyksi väittävätkin.


    Levyn kansissa lukee Virgin Music (Publishers) Ltd 1977 ja Healthy Music 1977.

    Tiedä sitten.

    Kcrimso kirjoitti noin 7 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Joo noi levynkansien copyright-vuodet ei usein ole luotettava tieto.

    R2-D2 kirjoitti noin 7 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Pitäskö tohon Animalsiin joskus paneutua.. olen aina pitänyt sitä siirtymänä progesta poppiin..

    Kcrimso kirjoitti noin 7 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Pitäskö tohon Animalsiin joskus paneutua.. olen aina pitänyt sitä siirtymänä progesta poppiin..
    Aika jännä. Yksi vähiten popmainen Pink Floydin levy minusta...

    R2-D2 kirjoitti noin 7 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Sanoin vähän kehnosti "siirtymänä". Tarkoitin väliteoksena. En saa oikein mitään otetta,ajatus alkaa harhailla. Eihän se poppia ole yhtään. Onko progeakaan. No siitä voi olla useampaa mieltä.

    Kcrimso kirjoitti noin 7 vuotta sitten+/- saldo : 0
    En ymmärrä että miksi Animals ei olisi progea, mutta väliäkö tuolla. Pääasia että nautin siitä suunnattomasti.

    OldfieldOlli kirjoitti noin 7 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Pink Floyd:Animals
    Klaus Schulze:Mirage
    David Bowie:Low
    David Bowie:?Heroes?
    Genesis:Seconds Out
    The Alan Parsons Project:I Robot
    Jethro Tull:Songs from the Wood
    Peter Gabriel:s/t(1 tai ?car?)
    Fleetwood Mac:Rumours
    Renaissance:Novella

    Jammo kirjoitti noin 7 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Gentle Giant : Playing The Fool
    Locanda delle Fate : Forse Le Lucciole Non Si amano Piu
    Circus : Movin? on
    Univers Zero : s/t
    Pierrot Lunaire : Gudrun
    Shylock : Gialorgues
    Maneige : Ni Vent? Ni Nouvelle
    Jethro Tull : Songs from The Woods
    Pekka Pohjola : Keesojen Lehto
    Popol Vuh : Couer de Verre