Parhaat levyt 1987
Kcrimso kirjoitti noin 8 vuotta sitten (7 kommenttia)
Vuodesta vuoteen -projektin 19. vuosi.
1. Marillion: Clutching at Straws
2. David Sylvian: Secrets of the Beehive
3. Philip Glass: Akhnaten
4. David Torn: Cloud About Mercury
5. Ennio Morricone: The Untouchables
Kasarikauhu jatkuu. Ahdistaa. 87 on hieman 86:sta kehnompi vuosi ja päälistalleni en tohtinut tällä kertaa nostaa kuin viisi levyä. Skaala noiden viiden kesken on aika laaja. Mukaan on mahtunut taidepoppia, elokuvamusiikkia, oopperaa, ECM-jazzia ja jopa yksi perinteisempi proge-levy. Taistelu ykkösijasta Marillionin ja Sylvianin välillä oli tiukka, mutta lopulta päädyin ensin mainittuun koska Clutching At Straws hieman monipuolisempana albumina taitaa miellyttää kuitenkin aavistuksen verran enemmän.
Clutching at Straws
Clutching At Straws on mielestäni ehdottomasti Fishin ajan vahvin levy ja on myös koko bändin katalogia ajatellen varmasti viiden parhaan levyn joukossa. Viimeistään tässä vaiheessa bändi oli löytäny oman äänensä ja ilmeisimmät vaikutteet oli potkittu pinnan alle. Mitä nyt Banksin ja Hackettin haamu muutamassa soolossa hieman päätään nostaa. CaS on myös yksi parhaista konseptialbumeista ikinä. Vahva kokonaisuus jonka biisit toimivat myös yksittäisinä tapauksina mikä ei edellisen levyn Misplaced Childhoodin kohdalla aina päde niin mainio levy kuin se onkin. Musiikillisesti Clutching on hieman edeltäjäänsä rokkaavampi. Clutching At Strawsin sanoituksien teemana on alkoholi jota Fish käsittelee paitsi varsin omakohtaisesti myös kiinnostavan maanläheisesti. Toisaalta sanoituksissa on enemmän kuin ripaus juopporomantikkaa, mutta päihteiden käytön negatiiviset puoletkin kohdataan suoraan. Ehkäpä Fishin uran parhaat sanoitukset.
Secrets of the Beehive
Kaunista ja tyylikästä jazzahtavaa taidepoppia. Sylvian on kerännyt taas levylle läjän hienoja muusikkoja. Frippin on korvannut tällä kertaa David Torn ja lisäksi albumilla kuullaan komeaa soittoa myös Danny Thompsonilta ja Mark Ishamila (Isham ja Torn esiintyvä mielenkiitoisesti myös toisella top vitoseeni päässellä levyllä. Ryuichi Sakamoto on tehnyt levylle hienoja vähäeleisiä jousisovituksia ja soittaa myös useassa kappaleessa koskettimia. Secrets of the Beehive on ehkäpä Sylvianin paras levy. Minulla on tosin hieman vääristynyt suhde levyyn koska tutustuin siihen sellaisen cd-version myötä jossa on Forbidden Colorsin sinkkuversio vuodelta 1984 mukana. Aivan uskomattoman hieno versio Ryuichi Sakamoton kanssa alunperin Merry Christmas, Mr. Lawrence elokuvaan tehdystä biisistä. Minulla meni vuosia oppia että kappale ei oikeasti kuulu levylle ja täysin en sitä hyväksy vieläkään. Pientä kritiikkiä levylle siitä että kappaleet ovat keskenään aika saman henkisiä hitaita tunnelmapaloja joten väärässä mielentilassa albumi voi tuntua hieman tasapaksulta. Paras biisi: Forbidden Colors (tai Orpheus jos edellä mainittua ei hyväksytä).
Cloud About Mercury
Cloud About Mercury on omaperäisen kitaristi David Tornin toinen soololevy. Avukseen hän pestasi tälle levylle King Crimsonin kasari-rytmiryhmän Bill Bruford ja Tony Levin sekä trumpetisti Mark Ishamin (myöhemmin tehnyt paljon elokuvamusiikkia). Kovaa porukka kasassa siis ja hieno levyhän siitä syntyi. Tätä voisi ehkä varovasti markkinoida King Crimsonin kasaritrilogian jazzahtavammaksi (tämä on kokonaan instrumentaalimusiikkia) jatko-osaksi. Fuusiojazz-kierteen lisäksi Cloud About Mercury on paikoin maustettu myös hitusella etnisiä sävyillä. Parhaat biisit: The Mercury Grid ja 3 Minutes Of Pure Entertainment.
Akhanaten
Philip Glassin komea egypti/faarao-aiheinen ooppera. Akhanaten on Glassin aiempaa Einstein On The Beach -oopperaa perinteisempää oopperaa ja kokonaan orkestraalinen toisin kuin Einstein. Musiikille annetaan runsaasti tilaa mikä on hyvä juttu koska itse en oikein kestä oopperoita joissa libretto hallitsee. Tosin täytyy sanoa että kuoro-osuudet ovat tässä todella vaikuttavia paikoitellen (Esim. Funeral Of Amenhotep III).
The Untouchables
Ennio Morrionen hienoa elokuvamusiikkia Brian De Palman mainioon viihdeelokuvaan Elliot Nessistä ja Al Caponesta. The Untouchable on ehkä Ennio Morriconen paras score 80-luvulta. Päihittää helposti esim. jostain syystä yleisesti paljon arvostetumman Missionin. The Untouchablesin musiikki on melodista ja pääosin suureellisen orkestraalista, mutta Morricone käyttää välllä tehokkaasti myös pienempiä kokoonpanoja ja maustaa orkesteria myös rock-instrumentein.
1. Marillion: Clutching at Straws
2. David Sylvian: Secrets of the Beehive
3. Philip Glass: Akhnaten
4. David Torn: Cloud About Mercury
5. Ennio Morricone: The Untouchables
Kasarikauhu jatkuu. Ahdistaa. 87 on hieman 86:sta kehnompi vuosi ja päälistalleni en tohtinut tällä kertaa nostaa kuin viisi levyä. Skaala noiden viiden kesken on aika laaja. Mukaan on mahtunut taidepoppia, elokuvamusiikkia, oopperaa, ECM-jazzia ja jopa yksi perinteisempi proge-levy. Taistelu ykkösijasta Marillionin ja Sylvianin välillä oli tiukka, mutta lopulta päädyin ensin mainittuun koska Clutching At Straws hieman monipuolisempana albumina taitaa miellyttää kuitenkin aavistuksen verran enemmän.
Clutching at Straws
Clutching At Straws on mielestäni ehdottomasti Fishin ajan vahvin levy ja on myös koko bändin katalogia ajatellen varmasti viiden parhaan levyn joukossa. Viimeistään tässä vaiheessa bändi oli löytäny oman äänensä ja ilmeisimmät vaikutteet oli potkittu pinnan alle. Mitä nyt Banksin ja Hackettin haamu muutamassa soolossa hieman päätään nostaa. CaS on myös yksi parhaista konseptialbumeista ikinä. Vahva kokonaisuus jonka biisit toimivat myös yksittäisinä tapauksina mikä ei edellisen levyn Misplaced Childhoodin kohdalla aina päde niin mainio levy kuin se onkin. Musiikillisesti Clutching on hieman edeltäjäänsä rokkaavampi. Clutching At Strawsin sanoituksien teemana on alkoholi jota Fish käsittelee paitsi varsin omakohtaisesti myös kiinnostavan maanläheisesti. Toisaalta sanoituksissa on enemmän kuin ripaus juopporomantikkaa, mutta päihteiden käytön negatiiviset puoletkin kohdataan suoraan. Ehkäpä Fishin uran parhaat sanoitukset.
Secrets of the Beehive
Kaunista ja tyylikästä jazzahtavaa taidepoppia. Sylvian on kerännyt taas levylle läjän hienoja muusikkoja. Frippin on korvannut tällä kertaa David Torn ja lisäksi albumilla kuullaan komeaa soittoa myös Danny Thompsonilta ja Mark Ishamila (Isham ja Torn esiintyvä mielenkiitoisesti myös toisella top vitoseeni päässellä levyllä. Ryuichi Sakamoto on tehnyt levylle hienoja vähäeleisiä jousisovituksia ja soittaa myös useassa kappaleessa koskettimia. Secrets of the Beehive on ehkäpä Sylvianin paras levy. Minulla on tosin hieman vääristynyt suhde levyyn koska tutustuin siihen sellaisen cd-version myötä jossa on Forbidden Colorsin sinkkuversio vuodelta 1984 mukana. Aivan uskomattoman hieno versio Ryuichi Sakamoton kanssa alunperin Merry Christmas, Mr. Lawrence elokuvaan tehdystä biisistä. Minulla meni vuosia oppia että kappale ei oikeasti kuulu levylle ja täysin en sitä hyväksy vieläkään. Pientä kritiikkiä levylle siitä että kappaleet ovat keskenään aika saman henkisiä hitaita tunnelmapaloja joten väärässä mielentilassa albumi voi tuntua hieman tasapaksulta. Paras biisi: Forbidden Colors (tai Orpheus jos edellä mainittua ei hyväksytä).
Cloud About Mercury
Cloud About Mercury on omaperäisen kitaristi David Tornin toinen soololevy. Avukseen hän pestasi tälle levylle King Crimsonin kasari-rytmiryhmän Bill Bruford ja Tony Levin sekä trumpetisti Mark Ishamin (myöhemmin tehnyt paljon elokuvamusiikkia). Kovaa porukka kasassa siis ja hieno levyhän siitä syntyi. Tätä voisi ehkä varovasti markkinoida King Crimsonin kasaritrilogian jazzahtavammaksi (tämä on kokonaan instrumentaalimusiikkia) jatko-osaksi. Fuusiojazz-kierteen lisäksi Cloud About Mercury on paikoin maustettu myös hitusella etnisiä sävyillä. Parhaat biisit: The Mercury Grid ja 3 Minutes Of Pure Entertainment.
Akhanaten
Philip Glassin komea egypti/faarao-aiheinen ooppera. Akhanaten on Glassin aiempaa Einstein On The Beach -oopperaa perinteisempää oopperaa ja kokonaan orkestraalinen toisin kuin Einstein. Musiikille annetaan runsaasti tilaa mikä on hyvä juttu koska itse en oikein kestä oopperoita joissa libretto hallitsee. Tosin täytyy sanoa että kuoro-osuudet ovat tässä todella vaikuttavia paikoitellen (Esim. Funeral Of Amenhotep III).
The Untouchables
Ennio Morrionen hienoa elokuvamusiikkia Brian De Palman mainioon viihdeelokuvaan Elliot Nessistä ja Al Caponesta. The Untouchable on ehkä Ennio Morriconen paras score 80-luvulta. Päihittää helposti esim. jostain syystä yleisesti paljon arvostetumman Missionin. The Untouchablesin musiikki on melodista ja pääosin suureellisen orkestraalista, mutta Morricone käyttää välllä tehokkaasti myös pienempiä kokoonpanoja ja maustaa orkesteria myös rock-instrumentein.
+/- saldo : 0 | Tweet
BUBBLING UNDER:
Yes: Big Generator
Mick Karn: Dreams of Reason Produce Monsters
Rush: Hold Your Fire
Tangerine Dream: Tyger
Kazumi Watanabe: The Spice of Life
Dead Can Dance: Within The Realm Of A Dying Sun
Steve Reich: Drumming
Basil Poledouris: Robocop
(Satunnaisessa järjestyksessä)
1. David Sylvian: Secrets of the Beehive
2. Sting: ...Nothing Like the Sun
3. Suzanne Vega: Solitude Standing
4. Dead Can Dance: Within the Realm of a Dying Sun
5. The Housemartins: The People Who Grinned Themselves to Death
6. LHO: Vendeltid
7. The Art of Noise: In No Sense? Nonsense!
8. Marianne Faithfull: Strange Weather
9. Sinead O'Connor: The Lion and the Cobra
10. The Gun Club: Mother Juno
Pari progea ja pari heviä löytyi.
Miriodor: Tot Ou Tard
Sarcofágo: I.N.R.I.
Bathory: Under the Sign of the Black Mark
Art Zoyd: Berlin
Bryan Ferry : Bête Noire
Kazumi Watanabe :The Spice Of Life
Eipä enempää olekkaan.
Players s/t
John Scofield Blue Matter
Allan Holdsworth Sand
Scott Henderson & Tribal Tech Dr. Hee
Kazumi Watanabe The Spice of Life
Bill Connors Assembler
Vuoden flopit:
Saga: Wildest Dreams
Mike Oldfield: Islands
Roger Waters: Radio KAOS
Pink Floyd: A Momentary Lapse Of Reason
Penguin Cafe Orchestra : Signs of Life
Vuoden 1987 tärkein tapahtuma oli tyttäreni syntymä. Ja olipa tuona vuonna ennätyksellisen kylmä heinäkuukin, Helsingissä keskiarvoltaan 12.6 astetta. Niin alas ei enää meidän elinaikanamme taideta päästä...
Tuon vuoden levyistä ei oikein mikään ole koskaan kolahtanut vaikka eipä minulla ole pahaa sanaa sanottavana edellä jo mainituista sikäli kuin olen niitä kuullut.