Unohtumattomat elokuvasävelmät
MelancholyMan kirjoitti noin 22 vuotta sitten (77 kommenttia)
Tulipa tuossa katsottua jälleen Polanskin Rosemary's Baby, ja täytyypä todeta että Krzystzof Komedan teema-sävelmä on kyllä huikea! Niin kaunis ja hirvittävä samanaikaisesti.
Mitäs muita vastaavia tulee mieleen?
Mitäs muita vastaavia tulee mieleen?
+/- saldo : 0 | Tweet
James Hornerin musat toimii kyllä hienosti leffoissa. Esimerkkinä vaikka juuri tuo Mixunkin mainitsema Braveheart.
Braveheart onkin ehkäpä James Hornerin paras. Horner vaan tuppaa hieman toistamaan itseään (sinänsä aika tyypillinen asia elokuvamusiikille) ja tunkee niitä pirun panhuiluja joka paikkaan ;)
Conan barbaarin soundtrack on tosi mahtipontinen ja hyvä.
En muista kuka sen on säveltänyt,itselläni ei sitä ole mutta keverilla on tullu monesti kuunneltua.Hyvää ryyppäys musiikkia.
Conan-jutusta vastaa Basil Poledouris. Hänellä on yleensäkin aika mahtipontista menoa.
Kyllähän Halloween-teema ainakin pitää mainita. On muuten John Carpenterin itsensä tekemä. Johnny Guitar Helsingin katusoittajat pitävät huolen siitä että teemat elokuvista Love Story, Kummisetä ja Cherbourgin sateenvarjot eivät pääse unohtumaan. :mad:
Conanin soundtrack on kyllä aivan loistava! Harva elokuvamusiikki toimii niin hienosti omillaan. Musiikki sävellettiinkin osittain jo ennen elokuvan kuvausta ja John Milius sitten ohjasi kohtauksia musiikin mukaan. Hieno esimerkki on elokuvan ekat viitisen minuuttia jossa kuvan ja musiikin yhteispeli on saumatonta :) Poledouris on tehnyt hienoa musiikkia myös mm. Robocopiin ja Starship Troopersiin vaikkeivat ne Conanin tasolle ylläkään.\n[Muokattu 18/12/2002 / Kcrimso]
Jep! kiitos tiedosta Kcrimso muistelinkin että sama heppu olis tehny tuon starshipinkin,se on kans hyvä.
PERKELE ko en osaa kirjoittaa oikein!!!:mad:\n[Muokattu 18/12/2002 / apazuzu]
Yhdyn Conanin ylistykseen... Hans Zimmerin mahtipontiset koskettimet Bruckheimer-tuotannon leffoissa ovat myös ikimuistoisia. Esimerkkeinä mainittakoon elokuvat Backdraft, The Rock ja Crimson Tide.
Myös elokuvassa The Hunt for Red October on onnistuneen mahtipontinen "puna-armeijan kuoro" - tunnari. Tunnelmallisemmalla puolella mieleenpainuvimmaksi nostaisin Braveheartin soundtrackin...
Minä pidän myös Hans Zimmerin scoreista. Etenkin Gladiatorista, The Rockista ja Crimson Tidesta. Thin Red Line on myös hieno vaikka onkin hyvin epä-zimmermainen.
Tuo Hunt For The Red Octoberin musiikki on muuten myös Basil Poledouriksen käsialaa.
Kaikkien Hollywood-säveltäjien kuningasta John Williamsia pitää tietenkin myös hehkuttaa. Omat suosikkini hänen laajasta tuotannosta ovat The Empire Strikes Back, Indiana Jones & The Last Crusade ja Schindler´s List.
Yksi elokuva-levy suosikkejani tuollaisen vähän epätyypillisemmän elokuvamusiikin puolelta on The Dust Brothersien hieno score elokuvaan Fight Club.
Olen tässä noin 20 vuotta meinaillut hankkia Morriconen elokuvajuttuja. On vain jäänyt.
Herzogin Fizzcaraldo leffassa oli Popol Vuh ym sakuja.
Michael Nymanin musiikki elokuvassa The Draughtsman's Contract.. Fantsu! Yksi harvoista omistamistani soundtrackeista..
Ja Leningrad Cowboys Go America -leffan musiikkia on tullut hoilattua yleisilla paikoilla, esim. sopii hirmu hyvin St.Patrick's Day -paraatia seuratessa! *Danieliltakin sujuu hienosti Sakkijarven polkka, yms* :cool:
Ehka oma suosikkini on Jesus Christ Superstar soundtrack!! (Nimenomaan se leffaversio, mulla on stage versiokin, jota tulee kuunneltua harvemmin)
...Hans Zimmerin scoreista. Etenkin Gladiatorista, The Rockista ja Crimson Tidesta...Hunt For The Red Octoberin musiikki on muuten myös Basil Poledouriksen käsialaa... Kaikkien Hollywood-säveltäjien kuningasta John Williamsia pitää tietenkin myös hehkuttaa...
No niin, tuossahan se tuli leffamusan kärki-kolmikko yhdessä viestissä. Eli olen tasan samaa mieltä Kcrimson kanssa. Itse laittaisin ko. kaverit seuraavaan järjestykseen:
1. John Williams
2. Hans Zimmer
3. Basil Poledouris
Multa hyllystä löytyy "The Best Of John Williams", jossa on mukana myös niitä ehkä vähemmän kuuluisia säveliä leffoista kuten "Total Recall" ja "V".
John Carpenterin kunniaksi on tosiaan sanottava, että hän osaa tehdä kaikkea. Musiikkipuolella hänen scoret on aina tunnelmaltaa osuvia ja omalla erikoisella tavallaan hyviä. Mieleen muistuu Halloweenin lisäksi mm. "Assault on Precinct 13" jonka score on huippuhyvä!
Tietysti Ennio Morricone kuuluu myös kärkikastiin, mutta on niin eri tyylinen ettei voi juurikaan näihin heppuihin verrata...
Miksei kukaan oo vielä maininnu Philip Glassia?! :mad:
KOYAANISQATSI!!!!!!!!! (ja monta muuta)
Multa hyllystä löytyy "The Best Of John Williams", jossa on mukana myös niitä ehkä vähemmän kuuluisia säveliä leffoista kuten "Total Recall" ja "V".
Hmm... Total Recalliin musiikin on tehnyt kylläkin Jerry Goldsmith. V-sarjasta en tiedä, mutta epäilen vahvasti ettei sekään ole John Williamsin työtä.
Miksei kukaan oo vielä maininnu Philip Glassia?! :mad:
KOYAANISQATSI!!!!!!!!! (ja monta muuta)
KOYAANISQATSI!!!!!!!!! (ja monta muuta)
Joo, tuo on hieno. Mishmian soundtrack vielä parempi. Candymanissa oli myös hieno musa, harmi vaan että sitä ei ole levyllä julkaistu.
Danny Elfman on tehnyt myös paljon hyvää elokuvamusiikkia etenkin Tim Burtonille (Batman, Nightmare Before Christmas jne.). Tuntuu vaan, että mies on vähän väsähtänyt viime vuosina. Tunteeko kukaan muuten Elfmanin entistä bändiä Oingo Boingoa?
Oingo Boingon levyjä en ole kuullut, mutta käsittääkseni ne ovat jotain vänkää uutta aaltoa, eriskummallisia levyjä. Boingo-nimellä tehdyn levyn (1994) olen kuullut enkä oikein pitänyt siitä. Aika raskassoutuista kuunneltavaa.
Ainoat musiikkinsa puolesta mieleen jääneet leffat taitavat minun kohdallani olla Kubrickeja kaikki. Nimenomaan jotain tiettyä leffaa varten sävelletty musiikki tuppaa jostain syystä jäämään aina sellaiseksi huomaamattomaksi tapetiksi, tai sitten en vain älyä kuunnella sitä :P Lemppareita: Avaruusseikkailun Ligetit, Barry Lyndonin Schubertit, ja Kellopeliappelsiinissa se koko hemmetin syntsahelvetti jonka voisi melkein kehdata ostaa levylläkin.
Almost Famousissa oli hienoa classic rockia, osittain ihan elokuvaa varten tehtyä. Esim. "Fever Dog" oli kiva biisi.
Tää muuttuikin sitten "hyvät soundtrackit" -ketjuksi...
no, uudemmista leffoista pitää sitten kehua Belle and Sebastianin Storytellingia
no, uudemmista leffoista pitää sitten kehua Belle and Sebastianin Storytellingia
En ole tuota elokuvaa nähnyt mutta tietääkseni bellesebun musaa kuullaan siinä loppujen lopuksi vain kuutisen minuuttia. Air-yhtyeen Virgin Suicides on mainio - sitäkään elokuvaa en ole nähnyt.
Virgin Suicides ei ollut elokuvana täysin onnistunut, mutta musiikki tosiaan toimi siinä hienosti.
No en määkään oo nähny, piti vaan mainita.. mutta siis eikös 6 min oo kuiteski aika paljon?
Hmm... Total Recalliin musiikin on tehnyt kylläkin Jerry Goldsmith. V-sarjasta en tiedä, mutta epäilen vahvasti ettei sekään ole John Williamsin työtä.
Hmm... olet oikeassa, mutta miksi minulta löytyy hyllystä levy jossa ko. sävellysten väitetään olevan mr. Williamsin käsialaa? Ehkäpä vastaus on se, että ko. levy on jonkun saksalaisen Edel Media and Entertainment GmBH lafkan 1999 tuottama halpislevy, johon ei ole suuremmin panostettu. Levyn nimikin on upea: "Star Wars and More! The Best of John Williams"...
Ilmeisesti noissa halpislevyissä ei ole niin tarkkaa! Jerry tai John sama se... :o:D
Klassisen musiikin käyttö elokuvassa, joku Pachelbelin Canon on aika kummaa, kun se musiikki ankkuroituu sitten lopullisesti johonkin elokuvaan.
Koska pidän Tubular Bellsistä, en koskaan katsonut Exorcistia.
Clive Barkerin Hellraiser-leffoissa on muuten myös mahtavat melodiat...etenkin kakkososassa...
Harvemmat ovat varmaan kuulleet b-kauhuleffasarja Phantasmin tunnarin, joka jää soimaan päähän...aivan kuin Halloweenin tunnarikin.
Giorgio Moroderin musat Neverending storyssa on ehkä viimeks säväyttäny, vaikka ne onkin vähän kasarit.
Giorgio Moroder muuten sai oscarin Keskiyön Pikajunan (Midnight Express) musiikista, vanaha kunnon Chase, jota olen alkanut erityisesti vihaamaan sen jälkeen kun se tuli siihen urheiluruudun V5-ravi-inserttiin jonain vammasena huiluversiona, ja muutenkin täys perse koko musiikki. Mutta kyseessä onkin unohtumaton eikä hyvä. Elokuva sen sijaan on varsin hurja ja heltskarin hyvä. Francis lain säveltämä Love Storyn tunnusmusa jossa oli Tom Waits ja Kate Bush on myös unohtumaton ja ihan hirveä, kuten myös leffa.
Tom Waits on tosin onneksi itse säveltänyt&esittänyt myös aivan helkkarin hyvää leffamusiikkia, kuten Coppolan One From the Heartiin ja Jim Jarmuschin Night on Earthiin. Äijä on muuten Pentti Linkolan näköinen.
Moroderin musiikki on Scarfacen melkeinpä ainoa heikko lenkki. Hirveetä skeidaa.
Vaikka olenkin Scarfacen nähnyt, niin eipä jäänyt musat mieleen. Moroder teki syntsamusat Fritz Langin Metropolis-mykkäklassikon restauroituun versioon joskus 80-luvulla ja se ei toiminut alkuunkaan. :mad:
Korjaanpa heti kärkeen suuren vääryyden mainitsemalla threadista kokonaan puuttuneen Bernard Herrmannin nimen. Nii. Se Vertigon riffinpätkä on aivan ehdoton, suorastaan ikoninen.
Mielestälähtemättömistä leffamusiikeista mieleen tulee mieleen ainakin Charlie Chaplinin säveltämä Smile... ja Beatlesin Hey Bulldog ;) . Aika usein päässäni soi jostain syystä Kadonneiden lasten kaupungin alkuteema, joka minulla taisi olla kännykän soittoäänenäkin joskus.
Mielestälähtemättömistä leffamusiikeista mieleen tulee mieleen ainakin Charlie Chaplinin säveltämä Smile
Eikös Chaplinia väitetty oman aikansa Mikko Alataloksi? Mies taisi lainailla aika vapaasti muiden teoksia.
darshan kirjoitti 13/5/2003 klo 20:23: Korjaanpa heti kärkeen suuren vääryyden mainitsemalla threadista kokonaan puuttuneen Bernard Herrmannin nimen. Nii. Se Vertigon riffinpätkä on aivan ehdoton, suorastaan ikoninen.
Ja Psyko...
Herrmannin score Taxi Driverissa on myös varsin voimakas.
Ja Riz Ortolanin Cannibal Holocaust.
Fassbinderin Raineri-Wernerin elokuvassa Jenkkisotilas oli melkoisen tehokas Doors-tyyppinen biisi, joka kelasi & kelasi kokoajan. Varsin unohtumaton.
Lazer kirjoitti 14/5/2003 klo 11:28: Ja Riz Ortolanin Cannibal Holocaust.
Tässä tapauksessa itse elokuva on unohtumattomampi kuin sävelmä. :D
Kieslowskin elokuviin musiikin säveltänyt Preisner on myös tehnyt varsin hyvää musiikkia, varsinkin elokuvaan Veronikan kaksoiselämä. Kaunis leffa ja kaunista musiikkia.
Mario Bavan Lisa e il Diavolossa on myös hyvin tunnelmaa luova Joaquin Rodrigon Concierto de Aranjuez.
Edellä mainituista Love Story (Francis Lai), Kummisetä ja Cherbourgin sateenvarjot ovat musiikiltaan hienoja.
Anonyymi kirjoitti 14/5/2003 klo 13:02:
Mario Bavan Lisa e il Diavolossa on myös hyvin tunnelmaa luova Joaquin Rodrigon Concierto de Aranjuez.
Mario Bavan Lisa e il Diavolossa on myös hyvin tunnelmaa luova Joaquin Rodrigon Concierto de Aranjuez.
Eikös Miles Davisin Sketches In Spain tehty tuon sävellyksen pohjalta?
Tehtiinpä hyvinkin. Gil Evans tosin taisi sovittamisen lisäksi myös säveltää siihen jotain lisää.
B-puoli on kokonaan Evansin säveltämä. A-puolelta löytyy versio Concierto de Aranjuezin adagio-osasta.
Lynchin hovisäveltäjä Angelo Badalamenti saa kyllä kunniamaininnan. Mulholland Driven kauniin eteerinen teema jäi kummittelemaan päiväkausiksi mieleeni ensimmäisen katsontakerran jälkeen.
Sitten on tietty Goblinin kyhäämät Argento-teokset. Esim. Halloweenin säälittävä plimputus ei paini samassa sarjassa Suspirian kanssa.
Tämä on nostettava ylös ja mainittava, että Rockyn teema on ehkä ainoa biisi mitä maailma tarvitsee. Gonna fly now... Flying high now! Kaikki nyt salille ja tekemään muita suuria saavutuksia!
\n
[Muokattu 31/1/2004 / Lazer]
Ei nyt varsinaisesti "elokuvasävelmä", mutta Chaplinin Diktaattorissa se parturointi kohtauksen melodia. Aivan mahtava.
Tulipa tuossa katsottua jälleen Polanskin Rosemary's Baby, ja täytyypä todeta että Krzystzof Komedan teema-sävelmä on kyllä huikea! Niin kaunis ja hirvittävä samanaikaisesti.
Mitäs muita vastaavia tulee mieleen?
Mitäs muita vastaavia tulee mieleen?
Jos tiedät Fantômas nimisen orkesterin, se on nimittäin tekaissut ns. cover-version ko. sävelmästä. Rosemary's Baby niminen. Löytyy Director's Cut nimiseltä tekeleeltä, joka on muutenkin täynnä leffatunnareita, hieman erityylisiä kuitenkin ;-)
Tuli tuossa perjantaina katsottua uudestaan "Kuudes aisti". Siinä oli kyllä hienot musat ja soundtrackin voisi periaatteessa pistää hankintaan. Säveltäjä oli - jos en ihan väärin muista - James Newton Howard.
Wendy Carlosin scoret ainakin A Clockwork Orangessa ja varsinkin The Shiningissa ovat aina vakuuttaneet.
Huu!
Kukaan ei vielä maininnut säveltäjä Yann Tierseniä, joka on tehnyt musat esim Amelie ja Goodbye Lenin -elokuviin. Tosi simppeliä musiikkia, mutta tunnelma on kiva.
PatHeadina minun on myös mainittava Pat Methenyn soundtrackit kuten vaikkapa Map of The World, Falcon and The Snowman ja Passagio per il paraiso; muitakin on..
Tuo airin musa toimi myös hyvin sofian uutudessa Lost in Translationissa.
oho, tuli toiseen kertaan eipä mitään
Siis mikä?
Jerry Goldsmith (meniköhän nimi oikein?) on säveltänyt myös hienoa matskua ainakin "LEGEND" ja "MUMMY"-leffoihin.
Moroderin musaa arvostan myös eli esim. "Neverending Story" on musiikin osalta hyvää tavaraa.
Nino Rota & Morriccone tietysti loistavat italialaisten leffojen puolella. Kaikki Spaghettiwesternien ystävät: Tsekatkaapa myös "The Great Silence", joka sisältää hienon Morriccone-tunnarin (DVD saatavilla esim. CDUNIVERSE.COM:sta).
Mitäs vielä?... no joo, Vangelis loistaa tietysti "Chariots Of Fire" ja "Bladerunner"-leffoissa, (onhan näitä)...Goblins Dario Argenton leffoissa etc, etc...
No niin. Tiistaina 30.03.videot ajastimelle; Klo 11 ja jotain tulee telkusta Suomalaisen musiikki-jne-elokuvan helmi, kulttikamaa, nimeltä Kankkulan Kaivolla! ...ai mitä se on? No Suomalaista populaarikulttuuria... Uskomattomia biisejä! Isoisä-Rock sokerina pohjalla!!!
...niin, aioin panna tän tonne "Maailman Paras Elokuva, kun Maailman Huonoin Elokuva-otsikkoa ei vielä oo....
Mutta tsekatkaa ihmeessä!!! Tätä ne teki Suomessa, kun ne teki rock-juttuja muualla. Ja on se ainakin kipeän hauska.... Ja HUONO!!!
Kun olin aivan pikkuinen poika, muistan kun aikuiset kuuntelivat kesämökillä Kankkulan kaivolla ohjelmaa. 65 jälkeen en muista sitä enää
Paavo Oinonen:
SUMMER CARNIVAL AT KANKKULA
(pp. 38-51)
The present article surveys the nature of humour and comical
devices of the radio series Kankkulan kaivolla (At the Kankkula
well), which was on the air between 1958 - 1970 in the Finnish
Broadcasting Company. The paper concentrates on the reasons for
the popularity of the programme. From the very beginning
Kankkulan kaivolla gained keen attention of the radio audience,
becoming quickly their favourite. The old master of Tippavaara,
the central figure in the series, raised also objections,
especially among the temperance oriented section of the
audience. The programme was broadcast during summer seasons and
contained both sketches and music.
At a closer look the comical devices of the series seem
rather diverse. When the programme, for instance, makes fun of
the foolishness of the Kankkula people, dramatic irony is the
main device: the listener is allowed the feeling of superiority
towards the characters. Even more jokes, however, are derived
from the wit of the characters and twists on the everyday logic.
These twists, often aimed at playing tricks on solemn official
culture provided the programme with a distinct carnivalistic
tone.
The series parodies also the seriousness of the radio style.
In the Finnish radio, modelled on the European educational radio
tradition, vulgar performers speaking in folk dialects were
rare. This programme, however, was flooded with them, and the
prominent comical device of Kankkulan kaivolla was making fun of
the juxtaposition of civilized parlance and folksy speech. In
other words, conceited, swaggering people were the
laughingstock.
When surveyed in the contemporary context of its production,
the series reflects the great cultural change of the Finnish
society at the turn of the 1950s and 1960s. New kinds of
programmes were allowed in the radio, and social athmosphere was
liberated e.g. as a result of favourable economic development.
Emerging popular youth culture placed a challenge to the radio,
and the advent of television began to familiarize the Finns with
a new kind of publicity. In a sense, Kankkulan kaivolla was an
omen of change in radio entertainment. The popularity of the
programme was also an indication of the increasing tolerance of
the so called official culture.
Translation by Veijo Hietala
Philip Glassin alakuloisen hypnoottinen musiikki Tunnit -leffassa on upeaa. Minkähänlainen elokuva on Koyaanisqatsi? Soundtrackin olen kuullut, mutta kuva on näkemättä.
Hienoja ovat myös Unelmien sielunmessun (kukahan lienee musiikin säveltänyt?) ja Vanilla Skyn (Sigur Ros) musiikki.
Der Todesking.
Wendy Carlosin scoret ainakin A Clockwork Orangessa ja varsinkin The Shiningissa ovat aina vakuuttaneet.
Carlos tosin taisi olla Clockworkin aikoihin vielä Walter.
jep.nusnus.
Minkähänlainen elokuva on Koyaanisqatsi? Soundtrackin olen kuullut, mutta kuva on näkemättä.
Sellaista kuvavirtaa, kaupunkimaisemia jne. Ei juonta, ei dialogia, vain kuva ja musiikki.
Minkähänlainen elokuva on Koyaanisqatsi? Soundtrackin olen kuullut, mutta kuva on näkemättä.
Sellaista kuvavirtaa, kaupunkimaisemia jne. Ei juonta, ei dialogia, vain kuva ja musiikki.
Joo mut "unohtumattomat elokuvamusat" niin ekaks aina mieleen tulee se, kun toi Ilkka "Iso D" Danny Lipsanen heitti eeppistä tarinaansa "7 X 7" pitkin pusikoita tossa Speden upeassa kultti- & fanttasiarainassa mikä-sen-nimi nyt-olikaan, missä ne heitti sen RobinHood-jutun! ...se on Leonardon vinssi...
Noin Seitsemän veljestä oli nimi.
Ilkka "Iso D" Danny Lipsanen heitti eeppistä tarinaansa "7 X 7"
Toi on hyvä biisi, tunnustan :oops: Onko Dannyllä muuta hyvää ts. uskallanko oikeesti mennä ostamaan jotain? :lol:
Muistan jonkun TV:stä 90-luvulla tulleen Dannyn keikan jossa Iso D esitti valkoinen Elvis-puku päällä mm. An American Trilogyn ja My Wayn. Harvoin olen nähny ja kuullu mitään yhtä hirveää. Sen perusteella Danny on laulajana livenä samaa sarjaa kun Remu on rumpalina.
Danny + englannin kieli = katastrofi
Totta.
Ison D:n tuotannosta 60-luku. Iskelmiä, käännösiskelmiä, mutta nostalgiaa.... Pidän.
Dannyn Raindrops Keep Falling on My Head -suomennos Räystäät jos tippuu on loistava camp-helmi. Kuultuani tuon sekavassa mielentilassa aamuyöllä en voinut välttyä Dannyn kokoelman ostamiselta. Pitäisi ehkä joskus kuunnella myös ne loput 19 biisiä.
Mulla oli kerran peräti Dannyn boksi lainassa kirjastosta. Oli siellä jotain kivojakin juttuja.
American Film Institute on laittanut leffabiisit järjestykseen:
http://www.afi.com/tvevents/100years/songs.aspx
Aika tyypillinen lista. Mut mitä Eminemin Lose Yourself siellä tekee??
Enpä usko, että voin keskustelun enää paljon uutta tuoda, mutta päätin osallistua kuitenkin, koska kyseessä on ensimmäinen viestini sekä ennen kaikkea itselleni rakas aihe (olen ainakin jossain määrin "friikahtanut" 60-70 -lukujen soundtrackeihin):
Siispä jo mainitut Carpenter, Kubrick (musiikin valitsijana) ja Morricone on tosiaan ihan pakollisia. Komeda on myös ihan mahtava, "Rosemaryn painajaisen" lisäksi loistavaa musiikkia on kuultavissa myös Polanskin elokuvissa "Veitsi vedessä", "Inho", "Vampyyrintappajat" ja "Umpikuja". Sekä lukemattomissa tuntemattomammissa Puolan uuden aallon tuotoksissa... harmi vain, että miehen levyt ovat kaiketi melko vaikeasti saatavilla.
Ja sitten omia lisäyksiäni:
-Herbie Hancock: "Blow-Up" (myös saman ohjaajan "Zabriskie Pointissa" soi kiintoisan erilaisia artisteja Floydista hilbillykamaan)
-Roy Budd: "Get Carter" (tyylikästä...)
-Lalo Schifrin: "Dirty Harry" (lienee tuttu kaikille)
-Paul Giovanni: "Wicker Man" (tuli TV:stä syksyllä, mielestäni yksi kaikkien aikojen soundtrackeista)
-Michel Legrand: "Thomas Crown Affair" (muuten ajalle tyypillistä hissimusaa, mutta AHHH! Se tunnari!!)
... eikä pidä tietenkaan unohtaa "itsestään selvää" valintaa: kaikki blaxploitaatio-klassikot, joissa musiikki on aina lähes poikkeuksetta moniverroin itse elokuvaa parempaa.
Wicker Manin soundtrack on joo erittäin gutaa kamaa!
Tarantino osaa kyllä tehdä helkkarin osuvat biisivalinnat aina. esim. Jackie Brownissa, kohtauksessa jossa L. Jackson starttaa auton öisellä kadulla ja 'Strawberry Letter' alkaa soimaan, tai Pulp Fictionissa, kun Thurman tanssii asunnossaan sen 'Girl, You'll Be A Woman Soon' biisin tahtiin... Vaikea edes kuvitella mitään muita biisejä noiden tilalle, niin hyvin ne sopii tunnelmaan :)
All About Jazz -sivuilta löytyy pieni artikkeli Building a Jazz Library - Film Scores.
http://www.allaboutjazz.com/php/article.php?id=15788
Kokosin parhaita paloja Nicholas Brothersien esiintymisistä:
Alkaen vuodesta 1932
1. http://www.youtube.com/watch?v=4dtoie1MD9w
2. http://www.youtube.com/watch?v=ifk9paFSyuk
3. http://www.youtube.com/watch?v=zBb9hTyLjfM
4. http://www.youtube.com/watch?v=00giGIsauiQ&feature=related
5. http://www.youtube.com/watch?v=EexOzjz6Gn4
Ja vielä v.1989 mukana kemuissa (es. mukana n.3 min jälkeen)
6. http://www.youtube.com/watch?v=5FYwfopoe8o
Minkähänlainen elokuva on Koyaanisqatsi? Soundtrackin olen kuullut, mutta kuva on näkemättä.[/quote]
Koyaanisqatsi on kyllä hieno elokuva, vaikka se kuvasto onkin ehkä kärsinyt jonkinlaisen inflaation sitä seuranneina vuosina, kun sitä on kopioitu niin paljon. Kyseessähän on oikeastaan ympäristötietoisuuteen heränneen 80-luvun vastine 30-luvun "kaupunkisinfonioille"; temaattisesti mitä ajankohtaisin elokuva siis edelleen. Glassin musiikki on tietysti iso osa Koyaanisqatsin viehätystä. Jatko-osa Powaqqatsin musiikki on selvästi vähemmän mieleenpainuvaa, ja elokuvakin on samalla paria kertaluokkaa heikompi.
[quote]Hienoja ovat myös Unelmien sielunmessun (kukahan lienee musiikin säveltänyt?)
Koyaanisqatsi on kyllä hieno elokuva, vaikka se kuvasto onkin ehkä kärsinyt jonkinlaisen inflaation sitä seuranneina vuosina, kun sitä on kopioitu niin paljon. Kyseessähän on oikeastaan ympäristötietoisuuteen heränneen 80-luvun vastine 30-luvun "kaupunkisinfonioille"; temaattisesti mitä ajankohtaisin elokuva siis edelleen. Glassin musiikki on tietysti iso osa Koyaanisqatsin viehätystä. Jatko-osa Powaqqatsin musiikki on selvästi vähemmän mieleenpainuvaa, ja elokuvakin on samalla paria kertaluokkaa heikompi.
[quote]Hienoja ovat myös Unelmien sielunmessun (kukahan lienee musiikin säveltänyt?)
Lienet tähän mennessä jo selvittänyt asian, mutta mainitaan nyt, että kyseessähän oli Clint Mansell. KCrimso ainakin vissiin diggaa miehen tuotantoa?
Komeda on myös ihan mahtava, "Rosemaryn painajaisen" lisäksi loistavaa musiikkia on kuultavissa myös Polanskin elokuvissa "Veitsi vedessä", "Inho", "Vampyyrintappajat" ja "Umpikuja". Sekä lukemattomissa tuntemattomammissa Puolan uuden aallon tuotoksissa... harmi vain, että miehen levyt ovat kaiketi melko vaikeasti saatavilla.[/quote]
Umpikujasta tulee aina ekana mieleen se hassu pikku sävelmä, jota ne kuuntelee siellä saarella koko ajan grammarilla (vai radiostako se tuli?). Toi on kyllä unohtumattomimpia diegeettisesti käytettyjä elokuvasävelmiä.
[quote]-Michel Legrand: "Thomas Crown Affair" (muuten ajalle tyypillistä hissimusaa, mutta AHHH! Se tunnari!!)
Umpikujasta tulee aina ekana mieleen se hassu pikku sävelmä, jota ne kuuntelee siellä saarella koko ajan grammarilla (vai radiostako se tuli?). Toi on kyllä unohtumattomimpia diegeettisesti käytettyjä elokuvasävelmiä.
[quote]-Michel Legrand: "Thomas Crown Affair" (muuten ajalle tyypillistä hissimusaa, mutta AHHH! Se tunnari!!)
Legrandilta täytyy tietysti aina mainita Cherbourgin sateenvarjot. Elokuvasta voi tietysti olla montaa mieltä, mutta musiikki menee eittämättä unohtumattomien kategoriaan.
Hienoja ovat myös Unelmien sielunmessun (kukahan lienee musiikin säveltänyt?)
Lienet tähän mennessä jo selvittänyt asian, mutta mainitaan nyt, että kyseessähän oli Clint Mansell. KCrimso ainakin vissiin diggaa miehen tuotantoa?
Jep, Mansell tekee hienoa musiikkia. Etenkin The Fountainin score on loistava.