Vapaamuoto jazzia.
Doc.B.D kirjoitti noin 21 vuotta sitten (40 kommenttia)
Alice Coltranea täällä ainakin kuunellaan. Entäs muuta? Sun Ra:tä löytyy omasta hyllystä jokunen levy. Mukavaa krapulapäivän musiikkia.. no ei vaiskaan. Space is the Place on kuitenkin melko hyvin sulavaa materiaalia ja hemmetin hauska levy. Sun Ran Atlantis on seuraava alan hankinta, veikkaan.
+/- saldo : 0 | Tweet
Alicen siipan loppuaikojen tuotanto ja Ornette Colemanin pöräykset ovat myös kovaa kamaa.
Et tuohon Sun Ra -herraan ole tutustunut? Aika laaja tuotanto, sano..
Space Is the Place löytyy hyllystä, tai siis se Impulsen julkaisema platta jossa on nimibiisi A-puolella ja neljä lyhyempää juttua B-puolella. Samalla nimellähän on kai julkaistu muitakin levyjä, ainakin ko. leffan soundtrack. Ei siitä hirveästi iloa ole kyllä kertynyt, ainakaan vielä.
Just.. mä tykkään siitä kuin hullu puurosta. Kaikki Sun Ran levyt ei ole noin "hömppiä", toihan on siis ihan negro-groovea. Joku When Angels Speak of Love on jo niin vapaamuotoista kuin mitä voi olla. Ehkä pitäisit sen tyylisistä sitten enemmän.
Alicea on kiertynyt kovalevylle dataformaatissa jonkun verran, mutta sepä taas ei ole mulle auennut ainakaan pikasen kuuntelun perusteella. A:n levyt on aika halpoja CDON:issa, pitää tilata ja tutkia tarkemmin.
Ei minullakaan ole kuin tuo Eternity jota sai hiljattain vitosella Anttilasta. Suhteellisen mainiota tunnelmointia ja Stravinsky-cover Spring Rounds.
Space is the Place oli kerran lainassa ja muistikuvat siitä ovat aika hämäriä. Ei se kovin väkevää vaikutusta tainnut tehdä. Alice Coltranelta olen kuullut vain yhdessä Carlos Santanan kanssa tehdyn levyn Illuminations. Se ei kovin free ainakaan ollut, mukavaa taustamusiikkia.
Alicen siipan loppuaikojen tuotanto ja Ornette Colemanin pöräykset ovat myös kovaa kamaa.
Olen Ornettelta kuullut vain Methenyn kanssa tehdyn levyn Song X. Kuulostavatko Ornetten muut levyt tuolta?
Jos free kiinnostaa, niin suosittelen Cecil Taylorin levyä Unit Structures.
Lainasin kirjastosta herrojen Coltrane ja Coleman levyjä. Tiedä sitten onko tämä freeta vai avantgarde-jazzia vai mitä, mutta ainakin Coltranen Ascension kuulostaa ihan jännältä. Kun vielä tajuaisi tästä jotain :)
Mitä pitäisi tajuta?
Minua myös aina ihmetyttää tuo tajuamis-juttu musiikin (tai taiteen ylipäätänsä) suhteen. Joko siitä tykkää tai sitten ei. Ei siinä mitään tajuttavaa ole.
Ei siinä mitään tajuttavaa ole.
Siinähän se on kiteytettynä, mitä pitää tajuta.
Jos free muuten maistuu, voisi suositella nykyisen tyylinsä perusteella japnoise-genreen laskettavan Hijokaidanin 80-luvun tuotantoa, esim. albumi Zouroku No Kibyou. Jos levy alkaa raidalla, jossa on pelkkää oksentamista, sitten tulee Faust-plagiaatti, sitten improvisoiitua noisea, yksi pieni melkein punkpätkä ja loppuun taas freejazzin kaltaista (mukana puhaltimia) melua, niin voiko sanoa muuta kuin MAAILMAN PARAS LEVY!!!!!!!!!!!!
Sanoisin, että voi. :D
Kun hyllysä on nyt muutama Alice Coltrane ja Sun Ra:n Space Is The Place, niin mitä pitäisi hankkia seuraavaksi? Onko jotain suht samaa osastoa? Pharaoh Sanders?
Siis Pharoah Sanders. Karma-levyn olen kuullut, on se ainakin rauhallisempaa kuin tuo SITP. Voisit pitääkin.
Hommaa Peter Brötzmann Octetin "Machine Gun" :D, tai jos ei ihan niin rankasta freestä välitä, niin Pharoah Sanders on ihan kelpo valinta, olen kuullut levyt "Karma", "Jewels Of Thouhgt" ja "Thembi" ja kaikki miellyttivät muistaakseni. Jollain niistä laulaa(tai jodlaa) Leon Thomas , siitä sitten tykkää tai ei...;) Thomasilla on myös omia samantyylisiä levyjä, "Spirits Known and Unknown" on ainoa jonka olen kuullut, ja oli muistaakseni ihan hyvä. Helpommin uppoavaa kamaa on ehkä Lonnie Liston Smith, omistan "Cosmic Funk" -albumin, ja se on kerrassaan mainio. Miehen uran alkupään levytykset lienevät muutkin tutustumisen arvoisia.
Tuon tyylistä "spirituaalijazzia" lienee tehty kasapäin jenkeissä 60-luvun lopussa/70-luvun alussa: Archie Sheppiä, Albert Ayleriä, sun muuta. Impulse! -levymerkin kataloogi antanee hyvää osviittaa tämän tyylisuunnan jazziin.
Kumpaan Ornette Colemanin levyyn kannattaa vähäisiä rahojaan sijoittaa, Free Jazziin vai Shape of Jazz to Comeen?
Itse lähtisin liikkeelle tuolla jälkimmäisellä.
Joku taisi mainitakkin SONG X:n (Metheny,Ornette, Denardo, Dejohnette ja Haden), joka on aivan huippu albumi!
Pharoahista ym ym pitävistä voisin suositella argentinalais-fonisti Gato Barbieria, jonka levyillä soittaa myös mainittu Lonnie Liston Smith. Barbierin levyillä (esim feenix tai bolivia) yhdistyy latinalaisen amerikan kansanmusiikki, ornette/coltrane -henkinen free jazz ja pharoahin tapainen ISO tenorisoundi. Mahtavaa.
Charilie Hadenin "Liberation Music Orchestra" on 60-luvun klassikko ja omintakeinen, hieno levy. Unohdettu (kuoli nuorena jo vuonna 64) mutta colemanin ja tranen kanssa täysin samassa kastissa oleva Eric Dolphy on myös kuuntelemisen arvoinen, hot hot hot solos.
Mikko Innasen Delirium-yhtye on myös upea ja vahvasti noilla kuuskyt luvun freen linjoilla.
Myös Jarretin kvartetti, jossa Motian,Haden ja Redman on tehnyt hienoja levytyksiä impulselle 70-luvun alussa.
Vielä ennemmän "kummallisempaa" kuin emotionaalista kamaa kaipaville on sitte tietty vaikkapa Anthony Braxtonin, Derek Baileyn tai art ensemble of chicagon ym ym levyt, jotka on kanssa kivoja. Mainitut Ayler ja Taylor ovat mielestäni myös kuulemisen arvoisia.
jee jee!
-aloc
aijuu, unohdin mainita, että tosta Liberation Music Orchestrasta lähti liikkeelle myös myöhemmin tunnetuksi tullut Jazz Composers Orchestra, joka soitti aika free-kamaa vaihtuvalla suurella kokoonpanolla ja sitä veti pianisti Carla Bley. jeah jeah
aloc
Saavuimpa juuri keikalta, josa soitteli ranskalainen vetopasunisti Yves Robert trionsa kanssa (mukana sellisti ja rumpali), oli hillitöntä meininkiä, upeeta, varsinki rumpali, uijui. Piti ostaa sieltä sitte bändin levy In Touch (ECM, 2002). Levyllä taitaa valitettavasti soittaa eri miehet rummuisa ja sellosa ku keikalla, höh, no hyvältä tämäkin kuulostaa (ja taitaa pääosin olla samoja biisejä), mutta ois kyllä ollu kiva jos se sama rumpali ois ollu täsä levylläkin.
Toisena bändinä sielä oli sitte suomalainen Andre Sumelius Lift (esim. Severi Pyysalo vibrafonisa ja Lasse Lindgren bassosa), joka oli kyllä tappavan tylsää verrattuna ranskalaispoppooseen, eikä ees kovin freetä...
Tuosapa porukoitten tulevat keikat jos jotain kiinnostaa, kyseesä siis tuommonen Vapaat Äänet -kiertue:
Yves Robert Trio (FRA) ja André Sumelius Lift (FIN) yhteiskiertueella 12.4.-22.4.2004:
19.4. HÄMEENLINNA - teatteri Verstas klo 19
20.4. TURKU - Blanko klo 20
21.4. OULU - NuKu klo 19
22.4. JYVÄSKYLÄ - Jazz Bar klo 21
Miksei kukaan ole maininnut suomalaista free jazzia? 70-luvulta lähtien meilläkin päin on osattu toden teolla improvisoida. Juhani Aaltonen julkaisee ja keikkailee yhä, samoin Edward Vesalan perikunta (Pepa Päivinen ynnä muut).
Hyviä levyjä:
Juhani Aaltonen: Etiquette
Edward: Vesala, Nan Mandol, Lumi, Ode to the Death of Jazz (pääsi Downbeatin 90-luvun top-10 -levyjen listalle), Nordic Gallery
Etiquette löytyy hyllystä, ihan veikeä. Vesalaa ei oo tullu koskaan mitään hommattua.
Paitsi että Eetuhan on vahvasti mukana RinneRadion ekalla levyllä, joka onkin suht erilaista ku myöhemmät. Tai siis sehän julkastiin alunperin Tapani Rinteen soololevynä, mutta cd-versio on ristitty RinneRadioksi (joka oli alunperin levyn siis levyn nimi).
Olen tutustunut Wesalan kamaan joskus yläasteikäisenä, mutta silloin ei musiikista jäänyt käteen yhtään mitään. Nyt siitä voisi jotain jo irrotakin, joten ehkä pitäisi ottaa Edwardia kuunteluun pienen tauon jälkeen.
Ephel Duath = Jazz/Metal
No niin, hommasin Pharoah Sandersin Karman (1969), joka vaikuttaakin lupaavalta.
Karma on ihan kiva ja aika helposti sulava levy. Creator has a masterplanissa on kaupallista potentiaalia! :)
Hesma muuten, suosittelen että kokeilisit myös Gato Barbieria, ja erityisesti levyjä "Bolivia" ja /tai "Fenix".
Kaikki Pharoah Sandersin Impulse!-levyt on pakkohankintoja, Tauhid on hieno ja monipuolinen, Jewels of Thought räjäyttää pään ja Thembiltä löytyy ehkä parhaat Sanders-biisit, huikea cooliuden ilmentymä Astral Travelling, mahtava melodisen lämmin nimibiisi ja hillittömän svengaava Bailophone Dance. Sääli vaan ettei levy ole kokonaisuudessa aivan noin täydellinen, mutta kannattaa silti ehdottomasti tutustua. Summun Bukmun Umyun on myös hieno levy, eikä lopuissakaan moittimista. Live At The Eastin jälkeisiä en ole tosin edes uskaltanut lainata kirjastosta ettei lumous särkyisi...
No niin, hommasin Pharoah Sandersin Karman (1969), joka vaikuttaakin lupaavalta.
Kiva levy, mutta lauluosuudet vähän latistavat fiilistä.
tarkoitatko nyt Janus noita Leon Thomasin jodlauksia vai ihan tuota varsinaista melodia osuutta, jossa hän laulaa ihan sanoilla? (the creator has a masterplan, the creator has a working plan, peace and joy to every man tms..) Musta toi melodia on ihan kiva, jodlaukset sopii ajankuvaan ja hassuun räkäisyyteen, mutta ne vois kyllä olla vähän hiljempaa, etteivät olisi ihan siinä päällimmäisenä...
tarkoitatko nyt Janus noita Leon Thomasin jodlauksia vai ihan tuota varsinaista melodia osuutta, jossa hän laulaa ihan sanoilla?
Tarkoitin sitä sanoilla laulettua. Lähinnä ne sanoitukset häiritsevät. :wink:
Lähinnä ne sanoitukset häiritsevät. :wink:
maybe not the greatest lyrics in the world. But hey it was the sixties.
Tässä mun suosikkeja:
-
Evan Parker: 50th Birthday Concert. (LEO 2CD)
Ekalla levyllä Evan Parker/Alexander von Schlippenbach/Paul Lovens. Euro-impron kermaa.
Tokalla levyllä Evan Parker/Barry Guy/Paul Lytton. Yhtä lailla kermaista satsia.
-
-
Peter Brötzmann: Die Like a Dog (FMP)
Tästä mainitsinkin jo jossain toisessa ketjussa. Tämä on SE free jazz levy, oikein sitä Free Jazzia. Ei paljon parempaa olekaan.
-
-
Spontaneous Music Ensemble: Face to Face. (Emanem)
Vaatii hieman työtä, että pääsee tähän mikroimproiluun sisään, mutta se kannattaa. Rytminen intensiteetti on käsin kosketeltavaa. Eikä siis ees soiteta kovaa eikä korkeelta.
-
Joo, noi on RAUTAA!
Genrekompa: Onko Borbetomagus noisea vai free jaskaa?
Siinä välissä. Ei kai sitä ainaskaan jatsiksi voi sanoa millään muotoa, ellei sitten kaikki musa jossa on saksofoni ole jatsia.
Kai sen voisi luokitella jonkinlaiseksi akustisin/elektronisin instrumeintein improvisoiduksi mekkalaksi.
Who the fuck knows. Ihan intressantti poppoo, enivei.
Jos Sandersin Karma -tyyppinen toimii kannattaa kokeilla Akosh S. Unit: Eletter. Junnu Aaltonen on elämänsä soittokunnossa seitsemänkymppisenä, triolevy Mother Tongue kannattaa hommata, myös Suhkan Uhka ja kaikki Vesalat tietty.
Ornette Colemanin pöräykset ovat myös kovaa kamaa.
Oujea. Tykkäilen kyllä.
Yksi freejazz heppu jonka satuin löytämään on Charles Gayle. Testaments levy on aika hyvä juttu. Minen taida edes muita levyjä tietää.
Tietääkö kukaan muu?
Charles Gayle on pitkän linjan tinkimättömiä freemiehiä, legendan mukaan on soittanu New Yorkin kaduilla freetä suunnilleen koko ikänsä kun ei oo ollu keikkoja. Kävi Suomessa muutama vuosi sitten pari kertaa, Tampereella ja Raahessa, Tampereen keikka varsinkin oli hieno, Raahessa oli Teppo Mäkynen rummuissa, sinänsä hieno rumpali mutta free ei oikein lähtenyt hänellä lentoon. Huhujen mukaan sittemmin on Gaylella ollut jonkunlaisia mielenterveysongelmia, en oo kuullu hänestä mitään pitkään aikaan, en tosin ole juuri yrittänytkään. Levyt mitä oon kuullu on kaikki ollu hyviä, tinkimättömiä freetuuttauksia.