Miles Davis
Kcrimso kirjoitti noin 21 vuotta sitten (74 kommenttia)
Nyt kolahti Bitches Brew ja kovaa! Aikaisemminkin levyyn on tullut tutustuttua, mutta vasta nyt innoistuin siitä kunnolla. Aivan mahtaa musiikkia! Davisin tuotannosta minulle on BB:n lisäksi tuttua lähinnä muutamat hänen vanhemmat levynsä kuten Kind Of Blue ja Sketches In Spain. Hyviä nekin, mutta nyt haen kuitenkin Bitches Brewn kaltaista menoa lisää. Eli mitä kannattaa Milesilta hankkia seuraavaksi?
+/- saldo : 0 | Tweet
A Tribute To Jack Johnson ja Get Up With It.
Jack Johnsonia aioin itsekin ehdottaa.
Livelevyistä kannattaa tsekata ainakin Live-Evil, Black Beauty ja At Fillmore.
Mutta IMHO kovin kaikista on Davisin toinen klassinen kvartetti (Wayne Shorter fonissa, Herbie Hancock pianossa, Ron Carter bassossa ja Tony Williams rummuissa) joka levytti toinen toistaan hulppeammat platat E.S.P., Miles Smiles, Sorcerer, Nefertiti ja Miles in the Sky. Mutta nämähän eivät juuri kuulosta Bitches Brew'ltä.
Kiitos vinkeistä!
Hmm... hävettää kysyä, mutta kuka on Jack Johnson?
Hmm... hävettää kysyä, mutta kuka on Jack Johnson?
Jack Johnson oli kuuluisa musta nyrkkeilijä.
Dark Magus -live, tosin nuo Viukkiksen ehdottamat livet voipi olla parempia, niitä en oo kuullu.
Studioista kannattaa tsekata Filles De Kilimanjaro.
Mun Miles-suosikit ovat kyllä kans tältä toiselta kvintetiltä: Nefertiti ja Miles In The Sky.
Jack Johnson oli kuuluisa musta nyrkkeilijä.
Ahaa! No ei minua sitten hävetä lainkaan :D Minä ajattelin, että se on joku legendaarinen muusikko jonka nimeä en ole edes koskaan kuullut...
Dark Magus on kyllä todella kova mutta se on freempää kakofoniaa ilman varsinaisia "biisejä". Mileskin nojailee enimmän aikaa sähköurkuun. Noilla ensin mainitsemillani liveillä soitetaan osapuilleen samaa kamaa kuin Bitches Brew'lläkin.
Pitää kyllä testata tuota Milesin "toista kvintettiäkin". Tuo BB ny oli vaan tuollainen hyvä lähtökohta. Millaiset soundit noissa 70-luvun alun livelevyissä on? Olin yllättynyt siitä miten hyvältä remasteroitu Bitches Brew kuulosti. Ainakin mielikuvani mukaan vanhempi versio jota olen kuullut oli paljon rupuisempi.
Bitches Brew'lle onkin tehty Beingit. Ihan hyvältä ne livetkin kyllä soundaavat. Toiselta kvintetiltä voisi Nefertiti olla hyvä aloituspiste.
Bitches Brew'lle onkin tehty Beingit.
Viittaatko siihen, että monien mielestä Beingin masterointi ryssittiin? Ja jos viittat niin miksi?
Ei vaan Bitches Brew on miksattu uusiksi alkuperäisistä moniraitanauhoista. Vaan kyllä puristit ovat kironneet siitäkin, että kaiut eivät ole täsmälleen samanlaiset kuin vinyylillä.
Okei. No puristit manatkoon rauhassa minä sensijaan kiitän remasteroijia hienosta työstä! :)
Painukaas, Hesalaiset, Suomalaiseen kirjakauppaan! Siellä on tolkuton määrä jazzilevyjä 10eukkua/kpl, Milesiäkin melkoisesti ja myös kovia kotimaisia....
In A Silent Way taisi jäädä vielä mainitsematta.
"Fillmore":ssa äänitettyjä livejä on muuten ainakin kolme: Black Beauty (Fillmore West, 1970, Deadin lämppärinä!), Live At Fillmore East March 7 1970 (Crazy Horsen lämppärinä!) ja At Fillmore - Live At Fillmore East June 1970.
Onko muuten kukaan lukenut tätä Like kustantamon Miles-kirjaa? Aika massiivisen näköinen opus, hintaakin näytti olevan kolmekymppiä, hiukka liikaa pehmeäkantisesta..
Minä selailin sitä Akateemisessa. Vaikutti tosi mielenkiintoiselta. Mielestäni se ei maksanut kuin vähän päälle 20 euroa. Saatan kyllä muistaa väärinkin.
Kauan sitten olen lukenut, kai se oli ihan ok. Tuohan siis on suomennettu jo ajat sitten ja divarista voi löytää halvallakin. Kirjoittaja on muuten Nucleus-ukko Ian Carr. Milesilta on olemassa myös omaelämäkerta, se oli varsin suorasukainen. :)
Ai se on se Nucleus mies! Minä ajattelin, että se on vaan joku toinen Ian Carr.
Päivän havainto: läjä "Jack Johnson":ia 10e/kpl Akateemisen alakerran takaseinällä jazz-alelaarin mastossa.
Minulle pukki muuten toi John Szwedin ilmeisesti aika uunituoreen Miles-elämäkerran "So What". Oikein mukavaa lukemista - puolentuhatta sivua meni kahdella istumalla. Muista vastaavista elämäkerroista minulla ei kuitenkaan ole lukuhavaintoa.
Pangaea on hyvä, äänitetty Japanissa 1975. Juuri tuota urkunojailua ja hillitöntä paahtoa. Agartha äänitetty saman päivän toisesta konsertista, mutta sitä en ole kuullut. Luulisin olevan samaa tasoa.
Akateemisessa on tosiaan hulppeat määrät mielenkiintoista jazzia tarjolla edullisesti 10€/kpl hintaan. Mukana myös progempia nimiä kuten Pekka Pohjola, Made In Sweden ja Jukka Gustavsson. Toivottavasti jotain on jäljellä vielä palkkapäivänäkin! Itselleni sieltä mukaan tarttui eilen Miles Davisin In A Silent Way. Todella hyvältä vaikuttaa parin kuuntelun perusteella.
Ostin myös sen Ian Carrin M. Davis-elämäkerran. Akateemisessa se oli 25€.
Pangaea on hyvä, äänitetty Japanissa 1975. Juuri tuota urkunojailua ja hillitöntä paahtoa. Agartha äänitetty saman päivän toisesta konsertista, mutta sitä en ole kuullut. Luulisin olevan samaa tasoa.
Mulla taas on Agharta, mutta ei Pangaeaa. Hyvää. Kansiteksteistä sai sen käsityksen, että nuo kaksi keikkaa eroavat toisistaan selvästi.
Ai niin, Big Fun sisältää aika paljon tavaraa BB -sessioista, jos se kama kolahtaa. Ja jos oikein funkystä jahkailusta tykkää, niin kannattaa kokeilla levyä On The Corner. Yhtä haitsujarruttelua koko lätty!:cool:
Jännä homma, että paljon noita 70-luvun tuplalivejä julkaistiin alunperin vain Japanissa (ainakin Dark Magus, Black Beauty, Agharta&Pangaea). Oliko japanilaisilla silloin enemmän näkemystä, koska muualla Milesin 70 -luvun tuotanto sai yleensä huonot arvostelut?
Ei tuo varmaan arvosteluihin liity. Olihan Santanan Lotuskin aikoinaan Japan-only ja Weather Reportilla oli myös joku Japsi-live, joka julkaistiin vasta hiljakkoin maailmanlaajuisesti.
No japanilaiset tuntuvat kyllä tykkäävän kaikesta mahdollisesta, sukkahousuhevistä oudoimpaan progeen. :)
Ei tuo varmaan arvosteluihin liity. Olihan Santanan Lotuskin aikoinaan Japan-only ja Weather Reportilla oli myös joku Japsi-live, joka julkaistiin vasta hiljakkoin maailmanlaajuisesti.
Tarkoitat varmaan WR:n Live In Tokyo -tuplaa. I Sing The Body Electric sisältää pätkiä tästä konsertista.
Muistaakseni Herbie Hancockiltakin on joku japsilive ajoilta Thrust (1974)?? Se olisi hauska kuulla.
Aika paljon on alunperin pelkästään Japanin markkinoille suunnattuja levyjä, jotka sitten importtien tulviessa on kiirellä julkaistu myös Euroopassa ja USA:ssa. Paras esimerkki on varmaan Cheap Trickin At Budokan.
Lainasin tuon Ian Carrin kirjan Like-painoksen koulun kirjastosta, se vanhempikin painos siellä ois ollut, mutta siinä ei oo mitään Milesin comebackista 80-luvulla. Muutenkin tuota uutta on täydennetty ja siinä onkin tuplamäärä sivuja..
Aika paljon on alunperin pelkästään Japanin markkinoille suunnattuja levyjä, jotka sitten importtien tulviessa on kiirellä julkaistu myös Euroopassa ja USA:ssa. Paras esimerkki on varmaan Cheap Trickin At Budokan.
Kyllä Deep Purplen Made in Japan on kovempi :D
Muutenkin tuota uutta on täydennetty ja siinä onkin tuplamäärä sivuja..
Jaa jaa, tuotapa en tiennytkään.
Eilen kävin taas tonkimassa Akateemisen jazz-hyllyjä. Mukaan tarttui Miles Davisin Miles In The Sky ja Herbie Hancockin Sextant. Miles In The Sky on varsin mainio vaikkei ihan yhtä kovalta vaikutakkaan kuin vaikkapa In A Silent Way. Sextantin kuuntelin vasta kerran ja siitä ei vielä kauheasti käteen jäänyt. Aika erikoiselta vaikuttaa.
Nyt alkaa loppumaan Akateemisesta nuo mielenkiintoisimmat (suositelluimmat) Miles Davisin levyt. Tribute To Jack Johnson sieltä vielä löytyy, mutta vähän epäröin ostaa sitä kun se on "vanha" 1992 julkaisu. Onkohan tuosta uudempaa ja kenties parempaa painosta saatavilla?
Onkos kenelläkään kokemuksia Milesin 80-luvun levyistä? Onko ne mistään kotoisin? Ainakaan tuossa Ian Carrin kirjassa niitä ei aivan täysin tyrmätä. Etenkin livemeininkiä kehutaan. Mikä olisi hyvä livelevy 80-luvulta?\n[Muokattu 22/1/2003 / Kcrimso]
Itselleni vastaten: näyttää siltä, että Jack Johnsonista ei 1992 uudempaa versiota toistaiseksi ole.
No mulla on 80-luvulta vain Tutu. Se on ihan kelpo levytys, varsinkin nimibiisi on mainio.
Eipä ne mitään huippuja ole. Tuntuu vähän siltä, että tuolloin Miles oli lähinnä Marcus Millerin sätkynukke. The Man With The Horn on ihan jees jazzrockia, sen sijaan Decoy ja Youre Under Arrest ovat jotain elektrofunkia ja hissimusaa, hirveillä soundeilla. Tutu jatkaa konelinjalla, mutta siinä sentään on parempia biisejä. Siesta on tunnelmallista leffamusaa, ihan ok. Aura on äänitetty jo 1984, mutta julkaistiin 1989 ja se on norjalaisen Palle Mikkelborgin säveltämää kamarimusaa, jossa Miles sooloilee. Jossain määrin kiinnostava, mutta ei usein tule kuunneltua. Bändimäisempi Amandla on noista 80-luvun levyistä mielestäni paras, sitä kait voisit testata.
Minullakin on vain Tutu, ja se on tosiaan melkein kuin Millerin soololevy, jolla Miles on vieraileva trumpetisti... Kyllähän sitä kuuntelee, mutta sen perusteella en aio hankkia muita Davisin 80-luvun levyjä.
Jack Johnsonista on kyllä kuulemma tulossa lähiaikoina samanlainen complete sessions -boksi kuin In a Silent Waysta ja Bitches Brew'stä, joten eiköhän se itse albuminkin remasteri tule sitten aikanaan.
Ei kuulosta lupaavalta... Ehkä jätän 80-luvun testaamisen hamaan tulevaisuuteen. Eihän silloin kukaan mukaan tehnyt hyvää musaa joten miksi Mileskaan :( ;)
Ai niin Water Babies sentään löytyy Akateemisesta. Se varmaan olisi hankkimisen arvoinen vaikka onkin jonkinlainen jälkeen päin julkaistu levy. Viukkiksen soittolistalla on ainakin näkynyt. Kommentteja?
Cdonissa on muuten myös aika paljon hyviä Miles Davisin levyjä 10 eurolla. Ilmeisesti ovat noita uusimpia painoksia.
Water Babies on tuoreita kirjakauppaostoksia, joten en ole paljon ehtinyt pyörittelemään mutta kyllä vaikuttaa siltä että se kannatti ostaa. Vaikka sisältääkin jämiä.
Ostin myös Return to Foreverin Romantic Warriorin. Sieltä löytyi varmaan progekliseisin biisinnimi mitä olen ikinä kuullut: "Duel of the Jester and the Tyrant (Part One & Part Two)"
Romantic Warriorin olen kuullut viimeksi pari vuotta sitten ja silloin se oli mielestäni aika... hanurista. Pitäisi varmaan tuokin levy ottaa kuitenkin uusinta kuunteluun piakkoin. Luulen, että saattaisin pitää siitä nyt enemmän. Liian kliininen ja kikkaileva fuusiojazz on kyllä yleisesti ottaen aika luotaantyöntävää.
Weather Reportinkaan tuotanto ei ole minulle kovin tuttua. Mitkäs levyt heiltä ovat suositeltavimmat hankinnat?
Aikoinaan pidin Romantic Warrioria loistavana, nyt se tosiaan maistuu vähän liikaa kikkailulle. WR-levyistä suosittelen seuraavia: Black Market, Heavy Weather ja Night Passage.
Jack Johnsonista on kyllä kuulemma tulossa lähiaikoina samanlainen complete sessions -boksi kuin In a Silent Waysta ja Bitches Brew'stä, joten eiköhän se itse albuminkin remasteri tule sitten aikanaan.
Remasteria olen minäkin odotellut. Sitten ois enää remasterointia vaille Pangaea ja Agharta.
Aikoinaan pidin Romantic Warrioria loistavana, nyt se tosiaan maistuu vähän liikaa kikkailulle. WR-levyistä suosittelen seuraavia: Black Market, Heavy Weather ja Night Passage.
Täysin samaa mieltä Romantic Warriorista!:)
Noi on hyviä WR -levyjä. Lisäisin vielä listaan Mysterious Traveller ja 8:30 Live. Koko 70-luvun tuotanto on aika tasokasta kauttaaltaan, eikä bändiä voi syyttää paikallaan polkemisesta.
Näinkö huonosti näitä mun viestejä luetaan?! Pitää vissiin ruveta huutamaan Fun-Tomasin tavoin..
Pakolliset jazz-levyt:
Mitäs muuta.. no proge-diggarin jazz-hyllystä pitää löytyä myös Weather Reportia: Heavy Weather on vissiin tunnetuin ja hyvä, mutta pidän ehkäpä Black Marketista enemmän. 8.30 pitäis saada..
Jokos Kcrimsolla on Kind of Blue?
Jokos Kcrimsolla on Kind of Blue?
Ei ole vielä. On ollut kyllä lainassa kirjastossa aikoinaan. Mielikuvat vaan ovat hieman hämärät. Eiköhän se tule hankittua lähiaikoina.
"On the Corner" pitää kaikilta myös löytyä!;)
Nyt mennään ohi otsikon, mutta tarkoitus on hyvä. Kaikki In a Silent Wayn ystävät ovat hyvät ja tutustuvat hetimiten Joe Zawinulin levyyn Zawinul. CDON:sta saapi halvalla.
EDIT: Tuolla on joku kämmi, joten artistihakuun pitää kirjoittaa "Zawinuljoe".\n[Muokattu 13/8/2003 / waka/jawaka]
Tuo "Zawinul" on kyllä oikein hyvä levy, yhdyn suosittelijoihin. Siitä ei oikeastaan puutu kuin Miles Davis:D
Nefertiti tuli hommattua tuossa viikonloppuna. Yllättävänkin hämyinen tunnelma. Jokos Jack Johnsonista tuli se remaster?
Ei ole näkynyt.
Katselin tuossa Miami Vicea, ja enpä olisi arvannut, että Miles Davis on siiinä näytellyt. Musiikkia ei harmi vain ainakaan minun korvaani kuulunut.
Aura on äänitetty jo 1984, mutta julkaistiin 1989 ja se on norjalaisen Palle Mikkelborgin säveltämää kamarimusaa, jossa Miles sooloilee.
Näennäisyyksiä mutta: mielestäni Palle oli/on kyllä tanskalainen, sillä Miles levytti tuon levyn tanskassa voitettuaan sen musiikkipalkinnon, jonka Jarretkin tuossa juuri sai (hyvin arvostettu palkinto, mutten juuri muista sen nimeä. myönnetään useimmiten vain klassisille muusikoille). Palkinnon saamisen myötä Miles kutsuttiin soittamaan tanskalaisten parhaimmiston kanssa. Hän otti vain sitten Johnnyn mukaan.
Katselin tuossa Miami Vicea, ja enpä olisi arvannut, että Miles Davis on siiinä näytellyt. Musiikkia ei harmi vain ainakaan minun korvaani kuulunut.
Miles sai pestin tyttöystävänsä näyttelijä Cicely Tysonin kautta. Hän sopi parittajaksi mielestään hyvin, kun kerran oli sitä oikeassakin elämässä tehnyt.
Onkos A Tribute To Jack Johnsonista ilmestynyt jo uusi remasteri?
On.
Jipii. Entä osaatko vielä sanoa onko Cdonilla myytävä levy tuo remasteri? Ainakin ilmestymispäiväksi merkitty helmikuu 2005 viittaisi siihen.
Uskoisin että on, mutta jos Akateemisessa on edelleen jazzlevyrieha käynnissä niin saa sen sieltäkin samaan hintaan.
Kiitoksia vinkistä, enpä ole moista riehaa huomannutkaan. Voisikin lähteä käväisemään siellä saman tien "lounastauolla".
Itse ostin omani sieltä levylautasstatistiikkojen mukaan lähemmäs kolme viikkoa sitten, joten tilaisuus saattaa hyvinkin olla ohi, mutta tietysti mikä tahansa tekosyy käydä Akateemisessa on aina hyvä juttu.
Pah, ei sieltä mitään jaskaa löytynyt. Reissu ei kuitenkaan ollut turha koska Stokkalta löytyi jo aiemmin kyselemäni Mojon erikoisnumero Pink Floyd & Story Of Prog Rock. Julkaisun hinta 14,50 olisi tosin pistänyt minua viisaamman miehen harkitsemaan hankintaa toisenkin kerran.
Joo, itse ostin kanssa samaisen lehden, ja kauhistelin hintaa... Mutta kerrankin musalehti, josta tulee joka artikkeli luettua! ELP:in juttua en tosin jaksanut heti kokonaan, kun en juuri yhtyeestä pidä... Hawkwind osuus vielä neitseellinen, olen pyrkinyt lukemaan kaikki järjestyksessä!
Minulle taas tuo Hawkwind juttu on se vähiten kiinnostava. Ihan pätevältä lehdeltä kyllä vaikuttaa pikaisen selailun perusteella. Offtopiciksi menee...
Jipii. Entä osaatko vielä sanoa onko Cdonilla myytävä levy tuo remasteri? Ainakin ilmestymispäiväksi merkitty helmikuu 2005 viittaisi siihen.
Luettelotunnuksen mukaan on remasteri.
Jipii. Entä osaatko vielä sanoa onko Cdonilla myytävä levy tuo remasteri? Ainakin ilmestymispäiväksi merkitty helmikuu 2005 viittaisi siihen.
Luettelotunnuksen mukaan on remasteri.
Kiitoksia, pitääpä pistää tilaukseen.
Tämän kevään hankintoja : In A silent way ja A tribute to Jack Johnson
Aika uskomatonta muuntaumista Milesilta. Ovat varmaan aikoinaan olleet aikamoisia shokkeja jazzmaailmalle nuo levyt.
Tuntui heti kun laitoin levyt soimaan, että nyt on sellaista Milesia jota olen halunnutkin kuunnella. Bitches Brew ei saanut samanlaista tunnetta aikaan, no vasta myöhemin sekin on kokonaisuutena alkanut maistua.
Itselleni ei toi Jack Johnson ole lopulta oikein kolahtanut. Omat Miles Davis suosikit ovat edelleen Bitches Brew, In A Silent Way ja Miles In The Sky.
Kyllä Jack Johnson on Milesin parhaita, ellei paras. On kyllä vielä monta levyä ostamatta..
Ja niin kyllä tietysti Kind of blue on hyvä. Lisäksi suosikkejani ovat E.S.P ja Miles Smiles. Seuraavana ostoslistalla varmaankin ovat On the Corner ja Filles de Kilimanjaro tai sitten tuo Miles in the sky.
Filles de Kilimanjaro on omia suosikkejani, lähinnä siksi että se on niin outo. Teematkin ovat ihan ihmeellisiä ;) Tuota voisi varmaan kuunnella loputtomiin, eikä silti täysin tajuaisin.
Sekä Filles de Kilimanjaro että Miles in the Sky ovat CDonissa 5.95e
Ostin tuossa juuri Milesin Big Fun tupla cd:n. Ainakin kappaleet: Ife ja Go ahead John tekevät levystä ostamisen arvoisen. Sellaisia puolen tunnin kappaleita, jotka ovat äänitetty In a silent way, Jack Johnson, Bitches Brew ja Cellar door sessioista. Muut piisit vaativat kyllä aika paljon syventymistä, mutta nuo mainitsemani viisut ovat kyllä tosi kovia.
Pitääpä laittaa tänne, että Arimanissa Milesin tupla-cd:t ovat hämmentävän halpoja. Aghartat, Dark Magusit, Get Up With Itit yms hintaan 12,20e. Käsittääkseni Aghartasta ainakaan ei ole uudempaa versiota paitsi japanissa, tilasin sen tuolta ja se on sellanen vanhanaikainen paksu tupla-cd -kotelo. Ilmeisesti kuitenkin sama versio mitä muuallakin myydään.
http://www.ariman.fi/
Hyvää ja halpaa?! Harvinaista näinä päivinä. :shock:
On The Corner boxed set:
http://www.miles-beyond.com/otcbox.htm
Syksyllä hankittua:
Filles de Kilimanjaro
Miles in the sky
On the corner
Get up with it 2 cd
Dark Magus 2 cd live
.... onpi tuossa sitten Milesia vähäksi aikaa.