Yliteknistä thrashiä
Doc.B.D kirjoitti noin 22 vuotta sitten (33 kommenttia)
Dark Angelin Time Does not Heal lienee otsikon mukaisen alagenren huipputeos. Onko muuta vastaavaa tarjolla?
+/- saldo : 0 | Tweet
Dark Angelin Time Does not Heal lienee otsikon mukaisen alagenren huipputeos. Onko muuta vastaavaa tarjolla?
WatchTower - Energetic Disassembly (1985)
Eikö yliteknistä thrashia sanota yleensä speedmetalliksi?
Onko speed aina välttämättä niin teknistä? Gang Green esim? Riippuu vähän mitä teknisyydellä tarkoitetaan, tolla yllä mainitulla Dark Angelin levyllä on varmaan parisataa riffiä..
Kaikki rässi on hyvää :D
Oiskohan Haunted teknistä rässiä, tai sitten se uusi suomalainen yhtye Deatchain?
Vaikea sanoa mikä on teknistä ja mikä ei, kun se kaikki on loppujen lopuks aika hirveän teknistä.
m/
Joo, Haunted sopii tätä aikas hyvin..
Kuuntelin tossa sunnuntaiaamuna sen Haunted esikoisteoksen, ja kyllä se aika loistava on. Näyttävästi se niitten alkuperäinen laulaja on liittynyt remmiin taas, ja uutta levyä pukkaa markkinoille.
No joo, ehkä speed on vain melodisempaa.
No, pakko mainita ainakin Annihilator! Hyvä esimerkki on eka levy, "Alice in Hell" (1989), tai jopa tämä uusi, "All for You", jolla Mike Mangini soittaa rumpuja.
Jeff Waters on teknisten thrashriffien kuningas! :twisted:
Mulle kerran yks rässiäijä lupas selittää speden ja rässin erot, mutta sitten tosipaikan tullen siitä ei tullutkaan mitään. Se vaan kerto jotain bändejä :wink:
Annihilator on aika hyvä esimerkki tuosta teknisyydestä.
Mitäs mieltä olette Diablosta. Itse tutustuin bändiin Eterniumin kautta. Ja kyllä minä tykkään. Renaissancelta olen kuullut muutamia biisejä, eikä nekään huonoja ollut. Ja onhan se Malmbergkin ihan hyvä kannuttaja.
En ole henkilökohtaisesti koskaan löytänyt mitään eroa "speed", "trash" tai muullekaan etuliitemetallille oikeasti.
Tämä satanismi- ym. örinädoom-meininki tosin kuulostaa päällisin puolin erilaiselta, mutta lähtökohta on kuitenkin kaikilla sama, oli teknistä tai ei, yli tahi ali.
Vuonna 1984 sain ensimmäisen Slayerin, Metallican sekä Venomin ym. levyt käsiin, jotka aikanaan olivat aivan uutta verrattuna vaikka mihin ja levyt puhki paukutettiin, joten mielestäni tällaisten vertailujen ja tuhansien kategorioiden ja alikategorioiden tekeminen nykypäivänä (tästä on oikeasti tehty jo taidetta...) on aivan turhaa.
Aivan sama, jos alkaisi keksiä kauheasti erottavia kategorioita Rushille, Pink Floydille, Marillionille, Yesille tms. Pöljä ajatus, koska kaikki em. ovat rokkia ja/tai poppia...Vai??? Mielestäni on aina helpompaa/hauskempaa/järkevämpää kuunnella se hemmetin levy mielummin kuin keksiä sille lokero.
:roll:
Lokero auttaa oikeiden levyjen löytämisesä, ei siittä muuten niin haittaa/hyötyä oo.
Miten voi esim. löytää lisää vaikka Yesin tai Pink Floydin tyylisiä bändejä jos ei tiijä mitä tyylilajia ne edustaa? ;)
Kuulin muuten hiljattain hieman jotain vanhaa Venomia, oisko ollu niitten kolmas levy, kuulosti enempi punkilta ku heviltä ;)
Jep, jostain syystä ihmisillä on hirveä tarve kategorisoida kaikki musiikki. Bändit kuten Rush, Grateful Dead ja Phish on totaalisen mahdotonta laittaa minkään kategorian alle. Kaikilla noilla bändeillä on valtavasti erilaista musiikkia. Esim. Rushin 2112 ja Presto ovat hiukan erityylisiä levyjä. :)
Geddy Lee on muuten itse sanonut Rushista, että hänen mielestään Rush on ennenkaikkea hard-rock bändi, eikä suinkaan progebändi.
Sinänsä mielenkiintoista, koska itse en myöskään ikinä ole ymmärtänyt Rushia "progebändiksi" kuten vanha Genesis, Yes tai King Crimson.
USA:ssa Rush yleensä kategorisoidaan "Arena rockiksi", samaan tapaan kuin Van Halen ja Fleetwood Mac, johtuen lähinnä suurista esiintymisareenoistaan.
joten mielestäni tällaisten vertailujen ja tuhansien kategorioiden ja alikategorioiden tekeminen nykypäivänä (tästä on oikeasti tehty jo taidetta...) on aivan turhaa.
Jos sattuu omistamaan sellaiset aivot, että niitä viehättää monimutkainen ja atonaalinen riffittely yhdistettynä monipolviseen rytmiikkaan, niin on turhaa ja typerää kysellä, mikä bändi tai levy olisi mahdollisimman lähellä omia makutottumuksia? Asialla ei ole käsittääkseni mitään tekemistä genreluokituksen kanssa, vaan tässä oli kyse genren ääripäiden etsimisestä. Rajanveto speedin ja thrashin välillä on tässä kohtaa aivan asiallinen, koska speedmetal-genren puitteissa ei ole koskaan tehty sellaista musiikkia, jota etsin (yllä mainittu Dark Angelin albumi oli esimerkkinä.)
Kuulin muuten hiljattain hieman jotain vanhaa Venomia, oisko ollu niitten kolmas levy, kuulosti enempi punkilta ku heviltä ;)
Motorhead, Judas Priest ja punk - siinähän ne Venomin ainekset onkin...
Joo, muttaku mulla oli jostain semmonen luulo, että Venom ois ollu jotain synkkää saatananpalvausta ja se olikin sitte ihan semmosta kepeää, petyin :)
Olihan Whitesnakekin aikanaan "hurjaa heviä". :)
Venomhan on musiikillisesti ihan Motörheadia.
Saatananpalvaus taitaa tulla lähinnä sanoituksista.
Black Metal taisi antaa eräällekin genrelle nimensä.
Venomhan on musiikillisesti ihan Motörheadia.
Niin on, mutta nyt kun olen tutustunut Judas Priestin vanhoihin levyihin, niin väitän että aika monet Venomin riffit on varastettu Priestiltä - ei mitään Venomin hittibiisien keskeisriffejä, mutta monia kuitenkin.
tolla yllä mainitulla Dark Angelin levyllä on varmaan parisataa riffiä..
246 riffiä mainoksen mukaan. :)
"Time Does Not Heal" on kyllä sellainen one of a kind levy.
Joo, Venom on aika punkkia ja sellasta, mutta niinhän varhainen black metal muutenkin oli. Se uudempi bläkkis on on taas tosissaan extremeä ja aika usein satanismiin tai saatananpalvontaan liitettävää. Varhaisessa mustassa se tais olla enemmän huumoria.
Eiks Venomin kolmas levy oo se missä on se 20min teos, at war with satan? Ainakin se alku oli siitä muistaakseni kova.
Luoketellaanko rässi ja spede muuten extreme metalliksi?
Ööh, ehkä se oli neljäs levy mitä kuulin, semmonen harmaasävynen kansi, en jaksa amg:sta kahtua.
Aika varmaan Possessed - se on soundienkin puolesta melko epätavallinen Venom-levy, kuulostaa vähän 80-luvun jenkki-HC:lta. Joku on verrannut Circle Jerksiin. At War With Satan on sitten taas kaikkein Black Sabbath -vaikutteisin levy, ainakin se pidempi biisi.
Jos sattuu omistamaan sellaiset aivot, että niitä viehättää monimutkainen ja atonaalinen riffittely yhdistettynä monipolviseen rytmiikkaan, niin on turhaa ja typerää kysellä, mikä bändi tai levy olisi mahdollisimman lähellä omia makutottumuksia? Asialla ei ole käsittääkseni mitään tekemistä genreluokituksen kanssa, vaan tässä oli kyse genren ääripäiden etsimisestä. Rajanveto speedin ja thrashin välillä on tässä kohtaa aivan asiallinen, koska speedmetal-genren puitteissa ei ole koskaan tehty sellaista musiikkia, jota etsin (yllä mainittu Dark Angelin albumi oli esimerkkinä.)
Elä nyt hyvä ihminen hermostu... Minä vaan saan kenreistä ja alikenreistä näppylöitä, koska en ymmärrä miksi 300 riffiä levyä kohti sisältävä musiikki on jotenkin eri laatikkoon kuuluvaa kuin "normaali" vastaava 75 riffiä omaava levy, vaikka muuten samalla tavalla korviin rymisevät - olen siis yksinkertainen? :D
Minä vaan saan kenreistä ja alikenreistä näppylöitä, koska en ymmärrä miksi 300 riffiä levyä kohti sisältävä musiikki on jotenkin eri laatikkoon kuuluvaa kuin "normaali" vastaava 75 riffiä omaava levy
No kun kukaan ei ole edes yrittänyt määritellä mitään genreä riffien määrän tai teknisyyden mukaan. Kyseltiin vaan teknisen thrashin perään ja kun sitten joku heitti että eikös se ole sitä speediä, niin olin vähän eri mieltä. Thrash on yleensä enenpi HC-pohjaista: tuskin kukaan sanoo Nuclear Assaultia tai varhaista Kreatoria speedmetalliksi. Tai Sodomia!
Summa summarum: blaa, blaa, blah, blah.
Oijoijoi. Sodom, siinäpä vasta bändi. Kyllä taas harmittaa, kun joskus aikoinaan progefanatismin aikana tuli myytyä pois kaikki legendaariset metallilevyt. Kyllä nyt taas kelpaisi kuunnella Nuclear Winter, Ausgebombt, Stalinorgel, Bombenhagel ja mitä muita helmiä niitä nyt olikaan. Saha on laki.
Joo, Saksa thrash on kovaa. Sodom, Destruction ja Kreator varmaan ne legendaarisimmat.
Mitäs hyviä levyjä noi kaks ekaa on muuten tehny, vinkkejä....
Uusista Saksa bändeistä ainakin tuskaan tuleva Dew-Scented vaikuttaa loistavalta.
Höh, näin Destructionin joskus Nosturissa Dimmun lämppärinä. Oli jotenkin koomista, kun nelikymppisten äijien sanavarasto rajoittui lähinnä fuckiin. No, onhan Dimmussakin riittämiin komiikkaa.
Destructionin aikana vitutti myös se, että lähelläni moshanneiden pitkälettien hiukset olivat jatkuvasti suussani. Ei sillä, että itsekään olisin kovin lyhytlettinen.
Sodomilta ehdottomasti Agent Orange ja Persecution Mania.
Sodomin Mortal Way of Live on jo pitkään kuulunut Matti Nykäsen ja Idols-alkukarsintojen ohella suosikkeiheni tahattoman musiikillisen komiikan saralla. Chris Witchhunterin rumpusoolo pitää kuulla omin korvin että voi uskoa todeksi, että jossain keikkailevassa bändissä voi olla niin rytmitajuton mokailija. Eivät kai ne studiolevyt kuulosta yhtä onnettomilta?
Matti Nykäsellä ja Sodomilla on aika paljon yhteistä. Ensinnäkään kummatkaan eivät ole koskaan olleet selvinpäin lavalla. Tämä ehkä myös selittää C. Witchhunterin suorituksen.