obscure and mindfucking records
prognroll kirjoitti noin 22 vuotta sitten (36 kommenttia)
juu..elikkä en ole varma kuuluuko tämä aihe progressiivisen rokin osastolle mutta tänne sen tälläsin...
elikkäs ajattelinkin tiedustella lautalaisilta siitä mikä levy on jättänyt kuhunkin "kummallisimman" tai jopa pelottavan fiiliksen...tai mikä levy/levyt on yleensäkin jääneet teille kummajaisten kategoriaan...
itselläni siihen on toiminut monet soundtrackit...tulee mieleen mullholland drive..toisaalta taas se juontaa juurensa elokuvan fiilikseen joten pelkkä musiikki ei ole toiminut vaikuttajana..
mutta muistanpa kun kuulin ensimmäisen kerran tuota comuksen first utterancea..ja luin siinä sanoja..se oli mielestäni aika pelottava kokemus..toisaalta taasen monet industriaalilevyt kuten mental destructionin straw ovat myös aiheuttaneet jopa painajaisia...
kertokaas kokemuksia...:)
elikkäs ajattelinkin tiedustella lautalaisilta siitä mikä levy on jättänyt kuhunkin "kummallisimman" tai jopa pelottavan fiiliksen...tai mikä levy/levyt on yleensäkin jääneet teille kummajaisten kategoriaan...
itselläni siihen on toiminut monet soundtrackit...tulee mieleen mullholland drive..toisaalta taas se juontaa juurensa elokuvan fiilikseen joten pelkkä musiikki ei ole toiminut vaikuttajana..
mutta muistanpa kun kuulin ensimmäisen kerran tuota comuksen first utterancea..ja luin siinä sanoja..se oli mielestäni aika pelottava kokemus..toisaalta taasen monet industriaalilevyt kuten mental destructionin straw ovat myös aiheuttaneet jopa painajaisia...
kertokaas kokemuksia...:)
+/- saldo : 0 | Tweet
Noh, (psykiatrian) yleinen osasto olisi varmaan ollut parempi, koska tässä kohtaa minun on pakko mainita Mana Mana, joka koen aika vahvasti. Samoin Joy Divisionin Closer ja Godfleshin Streetcleaner ovat aiheuttaneet voimakkaita tunnereaktioita.
Tangerine Dreamin Phaedra aiheuttaa epätodellisia olotiloja.
Mutta odottakaas kun saan postista pari Coilin levyä. :o\n[Muokattu 19/1/2003 / Doc.B.D]
ELP:n Tarkus. Tuli jotenkin uittumainen olo kun kuunteli nimibiisiä ja katseli kannen omituisia otuksia. Taisin nähdä painajaisiakin!:P Ei se enää niin pelota, mutta vieläkin aiheuttaa vähän väristyksiä.
btw...doc,mistäs coilit tilasit..ja mitkä?
Aivan erityinen lapsuusmuisto. Olin ehkä viiden tai kuuden ikäinen kun mutsi soitti kuulleni Abbey Roadia. "I Want You":n loppu - kolme minuuttia sitä yhtä raskasta riffiä, ja päällä epämääräistä kohinaa - aiheutti minulle hirveitä painajaisia. Olen sittemmin kovasti halunnut löytää musiikkia, joka saisi minut kokemaan samanlaista kauhua. Yhtä voimakkaita aineita ei ole löytynyt (olen varmaan kasvanut ulos tuollaisesta. yhyy.), mutta tässä joitain ajan mittaan kertyneitä löytöjä. Enimmäkseen klassista, koska popparit ja pitkätukat tekee niin nössöä musaa. ;)
Iannis Xenakis: Bohor
Elektroninen teos, jossa ei ole ainuttakaan tunnistettavaa rytmiä tai nuottia, melodiasta tai soinnuista puhumattakaan. Aivan totaalisen järkyttävä kokemus, hitaasti kasvava myräkkä, jota ihan jokainen ei varmaankaan suostuisi sanomaan musiikiksi.
Giacinto Scelsi: Uaxuctum
Todella huono trippi. Orkesterissa ei ole jousia juuri lainkaan, kuoro pitää helvetillistä melua romumetalliperkussioiden seassa. Viimeisen osan loputtua ei uskalla astua huoneesta ulos kun pelkää että jokin vyöryy varjoista ja raatelee hengiltä.
Salvatore Sciarrino: Infinito Nero
Kummallinen kamariteos, joka perustuu 1600-luvulla eläneen hullun (ja sittemmin kanonisoidun) aatelistytön näkyihin/houreisiin. Pitkiä äärimmäisen hiljaisia osuuksia, joita katkovat äkilliset sopraanoryöpyt. Vähän vaikea kuvailla tuon paremmin, mutta tunnelma on harvinaisen häiriintynyt.
Shub-Niggurath: Les Morts Vont Vite
"Yog-Sothoth"in loppu sai ensimmäisellä kuuntelukerralla aikaan kauhuntunteen, joka oikein hätkähdytti.
Art Zoyd: Le Mariage du Ciel et de l'Enfer
Kylmä ja epäinhimillinen levy. Päälle puolituntinen "Cryogenèse" on oikein erinomainen pelottaja.
btw...doc,mistäs coilit tilasit..ja mitkä?
http://www.disndatrecords.com :in lista sisältää aikamoisen satsin Coilin levyjä. Horse Rotorvator ja Unnatural History Part I menivät tilaukseen - niitä ei tietenkään ollut hyllyssä.
Psychic TV ja Current 93 kiinnostaa kanssa.
Lapsuudesta on joitakin ahdistavia kuuntelukokemuksia. Pink Floydin Another Brick in the Wall aggressiivisine lapsikuoroineen oli sellainen. Ja Sibeliuksen Finlandiaa soitettiin alkumusiikkina jossain ajankohtaisohjelmassa aikoinaan, se pelotti. Sitten Donna Summerin Love To Love You Baby oli myös jollain tapaa ahdistava huokailuineen. :P
Myöhemmistä kokemuksista vaikuttavimpia ovat olleet Peter Gabrielin neljäs levy ja Black Sabbathin esikoinen.
Viimeyönä, kun ei Matti Nukku tullut, vaikka sovittiin, niin ajanvietettä keksiessäni kaivoin Magman "Live At Bobino" -videon esiin ja tyrkkäsin koneeseen. Kokemuksena sopii mielestäni tähän kategoriaan vaikkei levy olekkaan, nimittäin en todellakaan siinä aamuyöstä tiennyt mitä olisi pitänyt videosta ajatella!! Zeuhl -soulia, Vanderin rakkaudentunnustus Otis Reddingille, kaksi bassoa, esiintymisasut ja varsinkin Christian Vanderin ilmeet!!!:o Hämmentävä on ehkä paras termi tähän tilanteeseen...
No höh.. Abruptum tietenkin.
http://www.sonicdeath.co.uk/artist_page.asp?artistID=6
No höh.. Abruptum tietenkin
Tiesitkö muuten, IT on asunut Oulussa ylä-aste ikäisenä.
Tiesitkö muuten, IT on asunut Oulussa ylä-aste ikäisenä.
Ör..en, mutta joku muistikuva oli että hemmolla olisi ollut kytköksiä Suomeen. Kiitos muuten Limbonic Art -pointterista, jonka annoit toisessa threadissa: tämä The Ultimate Death Worship on tosi nyrjähtänyt ja ansaitsee tulla mainituksi tässäkin viestiketjussa.
Pitäs seki vissiin hankkia,moni kaveri on kyllä haukkunut sitä.
Oletko hankkinut niitä aikasempia Ad noctum-dynasty of death,In abhorrence dementia,Epitome of illusion(vanhoista demoista uudelleen nauhoitettu) ja eka Moon in the scorpio.
Kaikki nämä kyllä kuuluu tähän kategoriaan varsinki kaksi ekaa.
Pitäs seki vissiin hankkia,moni kaveri on kyllä haukkunut sitä
Netissä levy on saanut pääasiassa hyviä arvosteluja. Muita en vielä omistakkaan, mutta tuota harkitsen:
LIMBONIC ART VOLUME 1-4 4CD 58 CD HAMMERHEART 1996-99.\n[Muokattu 20/1/2003 / Doc.B.D]
LIMBONIC ART VOLUME 1-4 4CD 58 CD HAMMERHEART 1996-99.
Kannattaa hankkia,mulla on Nocturnal art lafkan 6-pic lp box joka on periaatteessa sama.
Perkele (tm) kun tämä on väärällä alueella, mutta oletko kuullut Zyklonin Word Ov Wormsia? Hmm.. follarit oikeaan foorumiin?
Devi Doll on kyllä pelottavinta musiikkia mitä minä olen kuullut, esim. "Sacrilegium"-levy. Sairasta... Ja aika hyvä. :D
Devil Dollin levyt ovat yhtä pelottavia kuin vanhat Hammer-kauhuleffat. No kaipa nekin jotakuta kauhistuttaa ;)
Devil Dollin levyt ovat yhtä pelottavia kuin vanhat Hammer-kauhuleffat. No kaipa nekin jotakuta kauhistuttaa ;)
Vähän samoilla linjoilla enemmän naurattaa kuin pelottaa.
Kannattaa hankkia,mulla on Nocturnal art lafkan 6-pic lp box joka on periaatteessa sama.
Vähän on hinnoissa vaihtelua tuossa CD-boxissa:
Hammerheartin sivuilta tilattuna (sis. p&p): 35 €
Kane.fi: 58 €
CDON: 63.95 €
Hammerheartin sivuilta tilattuna (sis. p&p): 35 €
Sunhan kannattaa ottaa kask ja myydä toinen niin saat ilmaiseksi.
Tuli mieleen semmonen bändi kun Diabolical masquerade.
Yhden miehen projecti (Katatonia,Blackheim).
On julkaisssut useammanki levyn,mutta tämmönen ku Nightwork vuodelta 98 on hämmästyttävän hyvä,teknistä ja melodista,synkkää Death/black metallia.
Uusin on Death´s desing ,ittellä tätä ei vielä ole,odotan vinyyliä.
Levy oli tarkoitettu alunperin soundtrack:si mutta leffa peruuntu,pitäs olla hyvä levy.
Jeh, hyvä vinkki, kiitos. Death´s desing saa AMG:ssä 4½ pojoa.
Sperm: Ssssh!
Varsinkin se kappale jossa tulee niitä taksikuulutuksia ja suhinoita. Antaa jotenkin semmoisen paranoidisen fiiliksen yhteiskunnasta, jonka kaikki jäsenet ovat vieraantuneet toisistaan ja jokaisen ainut ystävä on vain joku kaukainen tekninen kuuluttava ääni hiljaisuudessa ja unessa, ja jokainen on vanki omassa pienessä huoneessaan.
siis tuo äskeinen oli miun näkemys asiaan. Tämän lisäksi vielä ehkä King Crimsonin Starless and Bible Blackin sen niminen piisi kuin Trio. Siitä tulee mieleen semmoisia omituisia juttuja, niinkuin olisi liikkumassa johonkin vanhaan aikaan ja tarkastelisi sitä... semmonen unenomainen, vähän skitsofreeninen tunnelma.
Sperm: Ssssh!Varsinkin se kappale jossa tulee niitä taksikuulutuksia ja suhinoita.
No sehän on ihan nimensä kuuloinen biisi - Korvapoliklinikka Hesperia. Tietänet mistä on kyse?
Pitäs seki vissiin hankkia,moni kaveri on kyllä haukkunut sitä.
(Limbonic Art: Ultimate Death Worship)No nyt kun tuo volumes 1-4 tuli hankittua, niin haukkuminen on ihan ymmärrettävää. The Ultimate on paljon "tavallisempaa" materiaalia kuin nuo varhemmat. The Ultmate on IMHO silti erittäin hyvä levy, mutta Limbonic Artin levynä se häviää vanhemmalle tuotannolle. CD-pakkaus oli todellinen pettymys, ei lyriikoita ja todella rumat grafiikat.
Eikö Limbonic Art käytä hirvittäviä ohjelmoituja rumpuja?
Burzumin Filosofemissa on aika karmiva tunnelma, ja progen puolelta pitää mainita ainakin Magma (Theusz Hamtaahk). Kuitenkin, Diamanda Galas pesee kaikki synkkyydessään ja mielipuolisuudessaan!
Eikö Limbonic Art käytä hirvittäviä ohjelmoituja rumpuja?
Käyttää, mutta ei se ainakaan minun korvissa musiikkia pilaa. Diamanda tosiaan ansaitsee tulla mainituksi tässä threadissa. Panoptikon on hurja. No mutta Laibach, nuo Slovenian urheat ideologiamuusikot Neue Slowenische Kunst-nimisestä valtiosta...! Varhaiset Jugo-levyt oli aivan hirrrveitä, Krst Pod Triklavom; Babtism kruunasi kaiken....
Aivan toiselta laidalta tuleekin sitten aito unkarilainen sitarinsoittaja Laszlo Hortobagyi, jonka 6th All India Music Conference-levyä olen muutaman päivän ällistellyt:D
Schloss Tegal: The Grand Guignol. "Riittävän synkkää".
http://www.artware-prod.com/audioreleases.htm
Huomenna koittavaa Stalinin kuoleman 50-vuotispäivää voisi juhlistaa juomalla pullollisen pippurivodkaa ja kuuntelemalla laulu- ja soitinyhtye Grazhdanskaja Oboronan tuotannon vuodesta 84 vuoteen 90 läpi.... Kauniita tunnelmapaloja löytyy mm. albumeilta Totalitarizm, Zdorovo i Vishna, Voina, Armagedon-Pops, Russkoje Pole Eksperimentov, Instruktsija Po Vyshivaniju sekä Vso Idjot Po Planu, vain muutamia mainitakseni......
"Puolue. Aikamme Äly, Moraali & Kunnia. Tervettä & Ikuista."
:D:D:D:cool::mad:
Brainticket : Cottonwoodhill
Listen to the first recording of this LSD/hashish/fixy/jointy sound.
Take a trip to your inner light.
See the hallucinations of reality rise out of the groove. You´ve got your brainticket now!
Hallelujah!
Teksti levyn takakannesta.
Saattaapi olla psykein levy ikinä 8) [/b]
Ensimmäisen kerran kun kuulin Pawn Heartsin niin meinasi tulla kohtaus :shock:
Brainticket : Cottonwoodhill
Saattaapi olla psykein levy ikinä 8) [/b]
Saattaapi olla psykein levy ikinä 8) [/b]
Joo, levyllä elämöivä tyttö on tainnut ottaa jotain. :P
Anekdotenin Nucleus pelotti ,kun kuulin ekan kerran. Tuoloin kuuntelin lähinnä ilostapoppispunkkia , niin eihän sitä uskaltanu kuunnella. Myöhemmin palasin Nucleukseen ja se ensi reaktio on tehnyt levystä spesiaalin kun se herätti niin suuria tunteita. Sama juttu kävi Crimsonin :redin kans kun kuuntelin sitä rapulaskitsoissa. Pelko on ihan kiva tunne. poppi-punkit jäi vähemmälle ja mörköproget alkoi hallita.
Careful With That Axe, Eugene;n kirkaisut nostaa aina karvat pystyyn. Siitä tulee sellainen peloton olo että oon maailmanvaltias, itze master of the universe! Oishan näitä. Jepulis.
Joo, yli puolet mun levyhyllymetreistä kuuluu tähän satsiin...
Niin, minkä muunlaista musiikkia oikeastaan edes kannattaa kuunnella...?
Hyvän levyn tuntee siitä, että korvat soi jälkikäteen ja naapurin koiralla on niskavillat pystyssä.