Hiomattomia timantteja
Janus kirjoitti noin 22 vuotta sitten (26 kommenttia)
Kuuntelen tässä Tommi Liimatan levyä Liimatan Pan Alley, joka on äänitetty todella nopeasti ja konstailematta. Aluksi levyn pelkistetty meno vähän hämäsi, mutta sitemmin levy on kasvanut upeasti. Tuossa studiopäiväkirjaa levyn tiimoilta: :cool:
http://www.karppanen.com/an/levyt/stpk-panalley.html
Tuleekos mieleen muita vastaavanlaisia tapauksia, lonkalta heitettyjä helmiä?
http://www.karppanen.com/an/levyt/stpk-panalley.html
Tuleekos mieleen muita vastaavanlaisia tapauksia, lonkalta heitettyjä helmiä?
+/- saldo : 0 | Tweet
Black Sabbathin eka tehtiin soittamalla bändin keikkasetti päivässä narulle, mutta siitä tulikin klassikko. Suuri osa Miles Davisin tuotannosta (ennen sähköistä kautta) menee varmaan tähän kategoriaan myös. Miles suosi sellaista työskentelytapaa että ensin näytetään bändille miten biisin melodia menee, sitten kipale soitetaan kerran ja lopputulos laitetaan levylle. Muistaakseni Dylanillakin on ollut vähän samanlaista meininkiä, paitsi että hän ei kerro bändille miten biisi menee. Joku Like a Rolling Stone horjuu eteenpäin niin että siitä kuulee että bändi hädin tuskin tietää biisin sointuja mutta juuri siksi siinä onkin niin mainio raivo, groove ja riskien ottamisen fiilis.
Jollain John Calen mainioista levyistä (olisko Caribbean Sunset?) on sellanen biisi, missä maestro laulaa ja soitta jotain ja latelee siinä sivussa soinnut, mitä seuraavaksi, orkesterille, ja se jopa toimi!
Sitten toisesta päästä osaamista on sellanen hiomaton timantti esimerkiksi, että kun joku mainitsee ettei joku osaa soittaa, niin Germs-nimisen punk-bändin ROIR-livekassu siihen rinnalle, ne osaa VIELÄ huonommin.
Eikös tuo Liimatta & co. pistänyt jakeluun sellaisia puoli-virallisia kasettijulkaisuja, missä oli kaikkee kivaa soitanta-aiheista zälää...?
Kasettilabel Diu Dau Tapes julkaisee silloin tällöin faneille keskenään kopioitavaksi Liimatan viimeisimpiä koosteita parinsadan tunnin kotinauhoitusarkistoista. Enimmäkseen todella hillitöntä menoa, ja fanaattiselle Nollapiste-fanille ehtymätön aarreaitta. Toisinaan niistä saattaa bongailla ideoita jotka ovat myöhemmin pullahtaneet esiin ihan eri muodossa Nollapisteen levyllä. Valaisevimpia ovat sellaiset hetket jolloin joku muu kuin Tommi sanoo jotain sellaista mikä sittemmin on päätynyt Nollapisteen lyriikkaan (esim. "veri on hyvää kun yksin juo" löytyy eräästä rymistelybiisistä joka on nauhoitettu silloin kun Tommi kävi vielä Pietarsaaren ala-astetta).
Täältä löytyy kataloogi ja pari näytebiisiäkin: http://www.uta.fi/~tt58007/diudau/
Katalogiin kannattaa syventyä jo pelkästään useiden ylittämättömästi nimettyjen biisien ja yhtyeitten takia (esim. Fred Knives Auxparturi: Rod Stewart häiriköi Turun torilla).
Mun suosikkeja niistä nimistä ovat Seksual Rapasartiainen ja Teema elokuvasta vittu, mie tiesin.
Tosin tuotantoon en ole tutustunut sen lähemmin koska ei ole tullut tilailtua niitä kassuja. 0.-fanihan mie olen kyllä.
Phishin uus levy Round Room (ei oo vielä näpeisä eli en oo kuullu) synty sillee, että kaverit meni studioon jammaileen ja treenaileen tarkotuksenaan tehä biisejä uutta levyään varten. Sessiot äänitettiin ja huomattiin että perkule, levyhän onkin jo valmis: ei sitä erikseen tarvikkaan äänittää, sehän onkin tässä :D
En tässä nyt jaksa lähteä tarkastelemaan, mutta eikös tuo SRV:n kuoleman jälkeen julkaistu levy "The Sky Is Crying" sisällä paljon aikalailla hiomattomia biisejä? Ei välttämättä kaikki tasaisen hyviä, mutta esim. tulkinta Hendrixin biisistä Little Wing on ehdottomia suosikkejani. Siinä se vasta helmi onkin!
Ei välttämättä kaikki tasaisen hyviä, mutta esim. tulkinta Hendrixin biisistä Little Wing on ehdottomia suosikkejani. Siinä se vasta helmi onkin!
Täysin samaa mieltä! Sitä biisiä voi kuunnella repeatilla vaikka koko päivän. :)
Ei nyt varsinaisesti kuulu tähän kategoriaan, mutta tuli mieleen tarina King Crimsonin Thrak levyn äänityksistä, mihin Fripp oli kutsunut Brufordin ja Mastelotton, jotka ilmaantuivat ennaltamäärättynä aamuna studiolle soittokamoineen. Bruford oli mulkaissut Mastelottoa vihaisesti ja murahtanut jotain soittimien pystyttämisestä. Hemmot saivat soittimensa kasaan ja alkoivat soittamaan Thrakin raakaversioiden päälle jotakin "sinnepäin" olettaen että ensimmäisenä päivänä haetaan studiossa ainoastaan soundeja ja viritellään kaikki kuntoon. Illan tullen Fripp kätteli hemmot ja sanoi herroille että kiitos, ilmottelen kun levy on valmis. :D
Olivat rumputaiteilijat poistuneet paikalta hieman hämillään. En tiedä onko tämä tarina kuinka yleisesti tunnettu, tuli vaan mieleen kun joskus rumpualan julkaisusta tarinan tavasin.
THRAK ei kyllä tosiaan ole mitenkään hiomaton timantti. Tai timantti muutenkaan ;)
Timantti tai ei, mutta eivät tuossa ihmeemmin hiomista päässeet lyömäsoitintaiteilijat harjoittamaan. :)
Tuossa tarinassa saattaa olla kylläkin ehkä kyse Vrooomista. Sehän huomattavasti Thrakin hiomattomampi prototyyppi ja tavallaan parempikin levy.
Täytyypä kaivaa tuo lehti Kaaos-arkistointijärjestelmästäni esiin, voisin milteipä vannoa että kyse oli Thrakista, mutta täytyypä tarkistaa ennenkuin alan inttämään. :)
Kun biisi on spontaanisti esitetty, se on taidetta. Kun se on loppuun hiottu, joku Abbey Road, se on kaupallinen tuote.;)
Kuinka saatoinkaan unohtaa suuren ikisuosikkini Kari Peitsamon! Hänhän on tehnyt kymmenittäin levyjä päivässä. Parhaimmillaan on mennyt alle tunti: alkuaikoina Peitsamo oli niin ujo että Pölypillerin äänityssessiossa äänittäjä katsoi parhaaksi laittaa ison kelan nauhaa pyörimään ja lähti käymään parturissa. Sillä välin Kari soitti 20 uutta biisiään ja kun niiden väliin laitettiin vielä pari sekuntia tyhjää niin levy oli valmis :D
Tämä legenda ei tosin paljasta sitä, kenelle Kari sanoo kolmanneksi viimeisen biisin alussa "Joku sahaa jotain. Kuuleksä?"
Youngin "Tonight's The Night":n eka puolisko taitaa olla yhtä otosta lähes kokonaan. Kertoman mukaan bändi oli yön tunteina juomassa tequilaa, ja sitten alkoivat muistelemaan edesmenneitä kavereitaan. Hetken päästä oltiinkin jo tekemässä levyä.
Jonathan Richman, liikaa hiottu timantti. Äijä, kitara ja paksu vanerilevy buutsin alla toimii parhaiten.:D
Yksi hiomaton timantti on tietysti Arzachelin yhdessä iltapäivässä äänitetty levy. Levyn saama nuivahko vastaanotto tällä foorumilla ihmetyttää.
Ja tästä pari pussillista hiomatonta timanttia:
http://aquarium.sama.ru/MESTA/mp3/dk_kuskovskogo_himzavoda.htm
http://aquarium.sama.ru/MESTA/mp3/III_festival.htm
ne on keikkataltiointeja, winampilla biisi biisiltä voi tsekata. Ja lisää löytyy, parempia sekä huonompia keikkoja.....
En tässä nyt jaksa lähteä tarkastelemaan, mutta eikös tuo SRV:n kuoleman jälkeen julkaistu levy "The Sky Is Crying" sisällä paljon aikalailla hiomattomia biisejä? Ei välttämättä kaikki tasaisen hyviä, mutta esim. tulkinta Hendrixin biisistä Little Wing on ehdottomia suosikkejani. Siinä se vasta helmi onkin!
The Sky Is Crying on parhaimpia jämämateriaalista koottuja levyjä mitä tiedän.
Mites olis Santtu Karhu & Talvisovat?
http://talvisovat.onego.ru
Käykää moikkaamassa heimoveljiä!
Hiomatonta rapakiveä: King´s Warriors: I´m still on the road.
ja mikähän se niiden uudemman levyn nimi nyt olikaan... Jokatapauksessa, tutustukaa ihmeessä! Eilen kuuntelin ton ekan ja vieläkin riipii; Vaikuttavaa musaa!:o
Hiomatonta rapakiveä: King´s Warriors: I´m still on the road.
ja mikähän se niiden uudemman levyn nimi nyt olikaan... Jokatapauksessa, tutustukaa ihmeessä! Eilen kuuntelin ton ekan ja vieläkin riipii; Vaikuttavaa musaa!:o
ja mikähän se niiden uudemman levyn nimi nyt olikaan... Jokatapauksessa, tutustukaa ihmeessä! Eilen kuuntelin ton ekan ja vieläkin riipii; Vaikuttavaa musaa!:o
Ei voi kun yhtyä mielipiteeseen, aivan uskomaton levy!
Uusin levy on Lumoa Mut, ei ole enää "bluesia", vaan iskelmää, mutta samaa "tasoa".
Kertokaa mullekin mikä juttu tuo King's Warriors on. Netistä en löytänyt mitään.
Tikkari osaa varmaan kuvailla värikkäämmin, sanotaan nyt alkuun näin, että yhden levyn tehnyt kokoonpano ja levy on niin huono, että se alkaa olla jo hyvä!:D
Innolla odotettiin pari vuotta sitten bändin debyyttikeikkaa Imatran kesäkadulla (pohjat juotu ja kaikki), mutta ilmeisesti järjestäjät kuulivat levyn ja keikka peruttiin vielä samana iltana...:P
King´s Warriors on rock´n´rollia & pluussia. Jos joku teistä on kuullut, kun 13-vuotiaista pojista koostuva Hurriganes-tribuuttipändi soittaa ensimmäistä keikkaansa koulunsa bileissä, ootte kuulleet K.W:n teknisen tason... Paitsi tää on kyllä enempi sellanen Ronski Gang-tribuutti & soittajat on aikuisia... Lumoa Mut-cd on tehty esittäjänimellä The King, ja tällä levyllä on laajempi tuo tyylien kirjo (vai yrjö...?). Näiden levyjen takana on yksi Marko Lind, jonka muihin aktiviteetteihin on kuulunut mm. 1 eräaiheinen levy (en oo kuullu), 1 huumoriaineinen levy "Ruokolahden Leijona" (Aivan hirveän huono!) sekä kai uskonnollisia lauluja sekä kirjoja; Mies on myös evankelista sekä koirankasvattaja (Etsikää nettitietoa hakusanalla Voittajakennel...)...! Mies on selvästi lahjakas, mutta pinnansa lienee lyhyt, kun tuo asioiden harjoittelu ja viimeistely ovat jääneet vähälle. Lisäksi miehen netti-vieraskirjan terveisistä päätellen hänellä on suuri joukko aivan sairaita vihollisia junttijengistä.
Siis kaiken tuon jälkeen täytyy todeta, että mies on legenda jo eläessään....:cool:
Jep, muistan, kun pienenä ala-asteelaisena sain seurata, kun Mr. Lind touhuili ylä-asteella...Olen siis myös alunperin Ruokolahdelta, mutta älkää tehkö siitä mitään johtopäätöksiä, kiitos!
Ja leijona -vitsit voitte unohtaa myös!!:D:P