Tunnustuksia...
Pekka kirjoitti noin 22 vuotta sitten (36 kommenttia)
Biisejä, joita yleensä pidetään yhtyeiden huonoimpina, mutta josta sinä jostain syystä pidätkin? Erotu massasta ja tunnusta rohkeasti!:)
Itse olen aina pitänyt Bill Wardin typerästä balladista "It's Alright" levyltä Technical Ecstasy. Olen ymmärtänyt, ettei tämä kappale kuitenkaan kuulu Black Sabbathin arvostetuimpiin...
Itse olen aina pitänyt Bill Wardin typerästä balladista "It's Alright" levyltä Technical Ecstasy. Olen ymmärtänyt, ettei tämä kappale kuitenkaan kuulu Black Sabbathin arvostetuimpiin...
+/- saldo : 0 | Tweet
It's Alright on hyvä biisi, ehkä jopa levyn parhaimmistoa, varmaan myös siksi että se niin hyvin erottuu joukosta :)
Minä taidan kuulua enemmistöön tuon biisin kohdalla. Todettakoon kuitenkin että TE on mainettaan parempi levy. Myös Changes kyseiseltä bändiltä on aiheuttanut närää joissakin, mutta minä pidän siitä. Ei juuri nyt tule muita esimerkkejä mieleen...
Bändin muusta tuotannosta poikkeava Kiss It Off on mielestäni Little Featin parhaimpia biisejä, mutta en tiedä mitä siitä yleensä ajatellaan. :)
Milläs levyllä tuo on?
Niin, en viitstinyt tarkistaa tietenkään, josko iteltä löytys tuota biisiä...eli Dixie Chickeniltähän se löytyi. Ja tosiaan hieno biisi!
Yksi biisi mistä olen aina tykännyt ja mikä poikkeaa myös bändin (ainakin varhaisen tuotannon) linjasta on "The Fan". Aika progea!:D
Sitten taas joku "Day At The Dog Races" alkaa mennä jo metsään, vaikka hienosti bändi soittaakin. Olisivat antaneet vaan Georgen tehdä kaikki biisit!:)
Kuuntelinpa tuon It's Alrightin eräänä päivänä ja ei se oikeastaan hassumpi kappale olekaan, ainakaan noin erikseen kuunneltuna. Eri asia kuitenkin sitten kun kuntelee koko levyn ja se tulee uljaan You Won't Change Me:n jälkeen. ;) Mä pidän kyllä Day At The Dog Racestakin, vaikka eipä tuo juurikaan Featilta kuulosta.
Kuuntelinpa tuon It's Alrightin eräänä päivänä ja ei se oikeastaan hassumpi kappale olekaan, ainakaan noin erikseen kuunneltuna.
Miksiköhän Ozzya ei ole kritisoitu tuollaisten "nyyhkyballadien" tekemisestä? Goodbye To Romance, So Tired, Mama I'm Coming Home... ei kovin heviä nuokaan!:)
"nyyhkyballadien" tekemisestä? Goodbye To Romance, So Tired, Mama I'm Coming Home... ei kovin heviä nuokaan!
Ainahan kaikki haukkuu näitä biisejä,minä ainaki,hyppään aina yli jos kuuntelen kyseisiä levyjä.
Lemmy on kans sortunu tähän "nyyhkyballadien" tekoon,vaikka aihe onkin rankka,biisi perseestä,
Bastards levyn Dont let daddy kiss me.
Wigwamin In A Nutshell.
Sitte voisi alkaa ketjun forbidden pleasure esiintyjistä. Mulla Nancy Sinatra, Leningrad Cowboys, Hurriganes, Mancini, ei nyt sentään ihan lounge, 50 luvun lopun pehmo rock mm Bobby Rydell ja sellaset.
Sitte voisi alkaa ketjun forbidden pleasure esiintyjistä.
Tarkoitatko guilty pleasure vai jotain rankempaa? ;)
Jos kyse on ensimmäisestä, niin noitahan riittää.. kaikki bossa nova -seireenit: Bebel Gilberto, Astrud Gilberto. Brigitte Bardot, Abba, The Corrs mm.
Joo sellaista, ei mitään esim kannibalismia sun muuta pervoa.
Pink Floydin "San Tropez", lähinnä jo siitä syystä, että se on Watersin tekemä! Leppoisan aurinkoinen tunnelma...
Yesin "A Venture", unohdettu helmi The Yes Albumilta. Lopussa nousee vielä uusiin korkeuksiin, kun Squire vaihtaa tallamikille...:D
A Venture on tosiaan hieno biisi ja aivan liian aliarvostettu!
Chris DeGarmon laulama balladi "All I Want" Queensrÿchen "Hear in the Now Frontier"-levyllä on minun mielestäni oikein hieno.
Sabbathin "It's Alright" on sinänsä ihan hyvä biisi, mutta kun Bill Ward ei osaa laulaa... :)
Chris DeGarmon laulama balladi "All I Want" Queensrÿchen "Hear in the Now Frontier"-levyllä on minun mielestäni oikein hieno.
Jos tuo oli se Beatles-vaikutteinen ralli, niin sehän on levyn paras biisi! (en jaksa tarkistaa ja ei oo noi biisien nimet jääny niin mieleen)
Jep, se on nimenomaan se Beatles-tyylinen ralli. Selkeästi paras sillä levyllä, kuten sanoit! :)
Pink Floydin "San Tropez", lähinnä jo siitä syystä, että se on Watersin tekemä! Leppoisan aurinkoinen tunnelma...
San Tropez on mainio kipale, Echoesin jälkeen levyn paras.. mutta eikait tuota nyt yleisesti huonona edes pidetä?
San Tropez on mainio kipale, Echoesin jälkeen levyn paras.. mutta eikait tuota nyt yleisesti huonona edes pidetä?
Kyllä One Of These Days on parempi! :)
San Tropez on mainio kipale, Echoesin jälkeen levyn paras.. mutta eikait tuota nyt yleisesti huonona edes pidetä?
Yleensä lähinnä levyn tunnelmaan sopimattomana. Minusta levyn huonoin biisi on se koiran ulvotusblues.
Meddlen A-puoli huononee tasaisesti loppua kohden. Ilmeisesti tarkoituksena on ollut säästää kuulijaa kun ei tarvitse skippailla biisejä, voi saman tien kääntää levyä kun kyllästyy :D
One of These Daysin ja Echoesin rinnalla muu osa Meddlesta tuntuu enemmän tai vähemmän täytekamalta.
One of These Daysin ja Echoesin rinnalla muu osa Meddlesta tuntuu enemmän tai vähemmän täytekamalta.
Olen pitkälti samaa mieltä vaikka viime aikoina ne muutkin kappaleet ovat kuulostaneet paremmilta. Seamus on kyllä kamala.
En pitäisi Meddleä mitenkään kummana. Pärjäsin 20 vuotta sen ja Atom Heart Motherin kanssa, muut vanhat olin myynyt pois...Dark Side ei koskaan suosikkina.
Ei kai kukaan Meddlea ole kummana pitänytkään. Epätasaisena vain.
Noin puolet progelevyistä on varsin vaihtelevaa laatua raita raidalta...
90% levyistä ylipäätänsä on epätasaisia joten tuo progelevyillesi antama suhdeluku on siis aika hyvä! :)
Onko epätasaisen vastakohta tasapaksu? :)
Luulisin, että "tasainen" on kieliopillisesti oikea vaihtoehto. :)
Mä nyt en laskisi lukuun ollenkaan sellaisia tavallisia top 20 albumeja, joissa on vain yks hyvä biisi. Siis varsin tasaisesti huonoja loput.
The Police: Mother. Useimpien mielestä varmasti sietämätöntä mekkalaa, mutta minä pidän. Ei se kyllä sovellu Synchronicity-levylle alkuunkaan. :P
Wigujen "The Next Breakfast" ja "Planetstar". Jokin niissä vaan viehättää... :D
The Police: Mother. Useimpien mielestä varmasti sietämätöntä mekkalaa, mutta minä pidän. Ei se kyllä sovellu Synchronicity-levylle alkuunkaan. :P
Friends kuuluu samaan kategoriaan, Andy Summersin perversiot vinyylille tallennettuna.:)
Synchronicity on todella hieno levy, vaikka tuntuu saavan uusien remasterien (taas) arvosteluissa aika huonoja pisteitä. Ja kyllä se Mother sinne sopii, samoin kuin Copelandin Miss Gradenko, pienti piristystä Stingin synkistelyyn!
Friends kuuluu samaan kategoriaan, Andy Summersin perversiot vinyylille tallennettuna.:)
Nyt ei sytytä, mikä Friends?
Don't Stand So Close To Me:n b-puoli, löytyy boxilta.
Ai, onhan mulla tuo. Kopsasin nuo harvinaisuudet kirjaston boksista. Eipä nyt muistu mieleen kyseinen biisi, täytyy kuunnella illalla.
Policellakin on aika hyviä b-puolia (here we go again...:D). Friends nyt ehkä ei ole ihan parhaimmistoa, mutta Low Life, I Burn For You ja Unce Upon A Daydream ovat hienoja.