Levy, jota en kestänyt kuunnella
Doc.B.D kirjoitti noin 21 vuotta sitten (33 kommenttia)
Tälläinen höpsistely-threadi vaihteeksi.. eli vaikka kaikki Palasokerin lukijat ovat eittämättä avarakatseisia persoonia ja suhtautuvat eri musiikkigenreihin ennakkoluulottomasti, niin nyt kysytään niiden levyjen perään, joita ei ole voinut kertakaikkiaan kuunnella useista yrityksistä huolimatta. Allekirjoittaneelle tällaisia albumeja ovat mm. Ultra Bran kokoelma ja Crashin debyytti. Katu-uskottavuuden säilyttämiseksi sanottakoon, että olen yrittänyt kuunnella ko. levyjä uteliaisuudesta - en siis odottaen kuuntelnautintoa - ja tästä huolimatta levyjen kuuntelu on pitänyt lopettaa sielullisten tuskien takia.
+/- saldo : 0 | Tweet
Ja tästä mut varmaan tuomitaan mutta asialle en mitään voi niin yksi asia mistä en ole koskaan tykännyt enkä sietää on britti-pop ja sen tyyliset johdannaiset.:(
Yhdyn pitkälti edellisiin... brittipopista en oo oikein saanu mitään irti. On sielä toki aina jotain valon pilkahusta, mutta kokonaisuutena melko kliininen vaikutelma niistä on jääny, sieluttomuus ja kylmyys vaivaa.
Ultra Brasta sanosin että niillä on paljon hyviä biisejä, mutta sitte jotku on niin vaivaannuttavan olotilan aikaan saavia että ihan ahistaa! Kerkon soolo kuulosti paremmalta, osin jopa melkoisen hyvältä :)
Inhon väristyksiä aiheuttaa myös hiphop/rap (varsinkin suomalainen!) ja nu-metal.
Kikkelihevikään ei oikein iske ;)
Jaa, mutta tehtävän annosa sanottiin että "useista yrityksistä huolimatta", no en minä näitä oo kovin yrittäny jankata ;)
Wigwamin Light Ages ja Haikaran Geafar.
Richard Ashcroftin Alone With Everybody tuli heti mieleen.
Ostin kolmella eurolla ja myin kuudella.
Fourplay : Elixir
Kolme ensimmäistä biisiä meni taustakuonana, mutta neljännessä ääneen päästettiin Phil Collins laulamaan omaa biisiään Why Can't It Wait Till Morning. Tämä ylitti sietorajani.
Piti miettiä vähän aikaa, tarkoittaako brittipop Spice Girlsiä ja Pet Shop Boysia vaiko Osasista ja Bluria. Ilmeisesti kuitenkin jälkimmäisiä, jotka ovat minunkin mielestä täysin mielenkiinnottomia tapauksia - mutta eivät kuitenkaan sellaisia etteikö levyä pystyisi kuuntelemaan läpi. Eipä tosin ole tullut kokeiltua. Punk- tai uusi aalto -pohjaista brittimusiikkia tule sentään kuunneltua kerran vuodessa, kuten New Orderia ja Manic Street P:tä.
Sitten vielä kaksi tapausta, jotka saavat epätoivon partaalle: Cure ja Pearl Jam.
Kikkelihevi-kaikki Symphony x ja sen suuntainen,en kertakaikkiaan pysty sietämään niitä laulajia ja lirliru kitarasooloja.
Elp eka.Ensimmäinen biisi oli ok,sinnillä kuuntelin a-puolen loppuun ja b-puolta en tosiaankaan voinu kuunnella ollenkaan joten levy meni äkkiä kirppikselle.
Industrial-gootti-ambient Kaikki tylsää paskaa,muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta nämä musiikki tyylit ei ole minua varten,musiikissa tarttee tapahtua jotaki.
Industrial-gootti-ambient Kaikki tylsää paskaa
Einstürzende Neubauten tylsä? Hmm.. :)
Einstürzende Neubauten
Ei oo tylsää,tosin mulla on vain 1 nauhoitettu kasetti jostain 80-luvulta,sanoinki että muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.
sanoinki että muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.
Juu, arvelin että tuo voisi olla yksi poikkeus. Minä kuunnella sujuvasti myös Godflesh, joka ei sekään ole ihan tyypillistä industrial-kamaa.
Godflesh
Streetcleaner on loistava!!!
G R Y P H O N "Red Queen To Gryphon.Tuli mieleen tämmöinen bändi,ostin dcd:n missä oli joku toinenki levy tämän lisäksi,no tätä en pystyny kuuntelemaan kokonaan todella karseaa meininkiä:D
Streetcleaner on loistava!!!
Yksi maailman parhaimmista levyistä minun kirjanpidossa. Muuta ei voi sanoa.
Nykyään pystyn kuuntelemaan levyn kuin levyn alusta loppuun, vaikka kyseessä olisi millainen tapaus hyvänsä. Jopa Nilen levyn - no se nyt ei pitkä ollutkaan. On ihan periaatteena, että kuuntelen lainaamani levyt kokonaan. Mutta joo, muistuu mieleen ainakin yksi tapaus: vuosia sitten lainasin The Smithsin kokoelman Louder Than Bombs ja kuuntelu tyssäsi melko pian, sillä Shoplifters Of The World Unite -niminen biisi sai näkemään punaista. Sittemmin olen lainannut ja kuunnellut varmaan Smithsien koko tuotannon ja vaikka joitakin yksittäisiä hyviä biisejä löytyykin niin eipä tuo bändi vieläkään mikään kuuntelunautinto ole.
Tohtori voisi lainata kirjastosta Blurin viimeiseksi jääneen levyn 13. Vaikka levystä ei pitäisikään, niin mielenkiinnottomaksi levyä ei voi väittää, sen verran korkea häröilyaste siinä on.
Jeesus-lapsi itkee, aina kun yksi ruotsinsuomalainen syntyy.
Tämä on niin huvittavaa,leipä ei meinannu pysyä suussa :)
Sittemmin olen lainannut ja kuunnellut varmaan Smithsien koko tuotannon ja vaikka joitakin yksittäisiä hyviä biisejä löytyykin niin eipä tuo bändi vieläkään mikään kuuntelunautinto ole.
Tohtori voisi lainata kirjastosta Blurin viimeiseksi jääneen levyn 13. Vaikka levystä ei pitäisikään, niin mielenkiinnottomaksi levyä ei voi väittää, sen verran korkea häröilyaste siinä on.
Tohtori voisi lainata kirjastosta Blurin viimeiseksi jääneen levyn 13. Vaikka levystä ei pitäisikään, niin mielenkiinnottomaksi levyä ei voi väittää, sen verran korkea häröilyaste siinä on.
Muistan vihanneeni Smithsejä pitkään, mutta nyt kyllä bändi kolisee. Kieltämättä Morrisseyn ääni ja laulutyyli vieläkin välillä ärsyttää, mutta on ne niin komeita biisejä.
Blurin 13 kannattaa kuunnella, on aika kokeellista meininkiä. On niillä muitakin hyviä levyjä, mutta kylläpä joku "Country House" jaksoikin ärsyttää!
Sitten vielä kaksi tapausta, jotka saavat epätoivon partaalle: Cure ja Pearl Jam.
Pearl Jamista en välittänyt pätkääkään, kunnes kuulin muitakin biisejä, kuin ne ekan levyn puhkisoitetut hitit. Helvetin hyvä bändi. Toisaalta Vedderin ääni on sen verran persoonallinen, että saattaa aiheuttaa inhoreaktion ja asiaa ei tietenkään auta nämä jenkkilistoilla jylläävät kevytgrungebändit, jotka ovat kopioineet PJ:ltä ja Vedderiltä vaan sen yhden jutun.
Eniten olen tykästynyt levyihin No Code ja Yield, varsinkin ensin mainitulta löytyy aika kokeellisiakin juttuja. Vitalogy on myös hieno levy, mutta siitä olisi kokeilut voitu jättää kylmästi pois!;)
Äkkiseltään tulee mieleen yksi levy, joka aiheutti melkoisia väristyksiä: Ruotsalainen Manticore, muistaakseni levyn nimi oli Time To Fly. Yksikin biisi oli niin suora kopio "Black Moonista" ja sehän kertookin itseasiassa jo ihan tarpeeksi!:D
Minähän olin yläasteella kun Pearl Jamin eka ilmestyi, joten ehdin kuunnella sen puhki ennen kuin mistään Creedeistä ja Nickelbackeista oli tietoakaan. Diggaan yhä isosti vaikka kaksi viimeisintä levyä puuttuukin hyllystä. Ehkä nekin pitäisi hankkia, Pearl Jam on kuitenkin onnistunut uudistumaan aina sopivasti levy levyltä. Vitalogy olisi kyllä todellinen helmi (no pun intended) jos sieltä poistaisi ne pari kipaletta joita kukaan tuskin edes koekuunteli uudestaan sen jälkeen kun ne oli joskus aamuyöllä neljäntoista jointin jälkeen sävelletty, sovitettu ja narulle saatettu ;)
Joku Phishin live. Liilin että se oli jäänyt uraa toistamaan, mutta muusikot vaan olivat paikallaan polkemassa.
Hüsker Dün eka, lainasin sen juuri. Emmätämmosta enää, Land Speed Record. Jaksan ne loppuajan Hüskerit kyllä.
Tohtori voisi lainata kirjastosta Blurin viimeiseksi jääneen levyn 13.
Herra Orbitin tuottama näköjään: lisää kiinnostavuutta sen verran, että tuon voisi ostaa, varsikin kun hinta on CDON:issa edullinen..
Industrial-gootti-ambient Kaikki tylsää paskaa,muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta nämä musiikki tyylit ei ole minua varten,musiikissa tarttee tapahtua jotaki.
No osattiin sitä vielä 80-luvulla tehdä kiinnostavaa ja omaperäistäkin goottirockia ja industrialia, mutta nykyään aivan ihme sössöä. Kaiken maailman EBMmät ja teknoindustrialit aiheuttavat voimakkaita inhoreaktioita.
Jos joku levy pitää mainita, niin hyllystä löytyy tälläinen kuin Sopor Aeternus & The Ensemble Of Shadows : Songs From The Inverted Womb. Aivan uskomatonta tekosynkistelyä.
Oasis: Be Here Now. Helvetin pitkä, ja aivan helvetin tylsä.
Pearl Jam on tosiaan loistava bändi nykyään. Minäkin tykkään paljon enemmän uudemmista levyistä, sopivan rosoista ja välillä jopa kokeellista. Tekstitkin miellyttävät. Yield on levyistä ehkä paras, IMHO. Jostain Nickelbackista ei saisi edes olla puhetta samassa threadissä. ;)
Kornin jotain levyä yritin kerran kuunnella ihan tosissaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Ihan hirveetä sontaa.
Mä olenkin kuunnellut läpi Linkin Parkin debyytin! Ja ekan raidan Alien Ant Farmin levyltä!!!!!
(Nyt voisikin jatkaa threadia retosteremalla mitä kamalaa on tullut sankarillisesti kuunneltua..) :P
Blurin 13 kannattaa kuunnella, on aika kokeellista meininkiä. On niillä muitakin hyviä levyjä, mutta kylläpä joku "Country House" jaksoikin ärsyttää!
Joo! The Great Escape on levy, jota ei olisi koskaan pitänyt tehdä. Levyllä on ehkä viisi kunnollista biisiä. Onneksi bändi pääsi pois umpikujasta hienosti seuraavalla levyllään. Pearl Jamin levyistä suosikkini on Vs. Yield ja No Code olivat minusta vähän vaisumpia, mutta Binaural oli taas vahva paluu ruotuun. Uutta en ole vielä hankkinut.
Kornin jotain levyä yritin kerran kuunnella ihan tosissaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Ihan hirveetä sontaa.
Kornin uusin levy kuulosti yllättävän hyvältä kun se levykaupassa kerran soi taustalla - laulajakin oli oppinut laulamaan - mutta hirvittävin uusiometallikokemukseni on kun kerran jouduin autossa kuuntelemaan kaverin Coal Chamber -levyä. Siinä mätti kaikki. Rumpali tuntui tipahtavan kyydistä joka fillin jälkeen, laulaja kuulosti yläasteikäiseltä luuserilta joka luulee olevansa kovakin rokkilaulaja koska ei ole vielä kuullut nauhalta omaa ääntään, ja sitten tuli vielä täysin käsittämätön cover Peter Gabrielin Shock the Monkeysta.
Nu-metalbändi missä kaikki mätti oli Limp Bizkit livenä. Näin kokonaisen keikan Provinssissa. Uskomattoman löysästi soitettu, ei minkäänlaista intensiteettiä. Ihan kuin joku aloittelijateinibändi. Ehkä levyllä soittaa studiomuusikoita?
Tällä hetkellä eniten kärsimystä aiheutuu radion pakkokuuntelusta työpaikalla. Suurimman yökötyksen saavat aikaan musiikillisesti lahjattomat ihmiset, kuten Graig David ja Eminem.
Jos noin yleisesti ottaen kohtuupätevistä bändeistä puhutaan,
niin Yes- ja ELP- tuotoksista kuuntelukelvottomia
levyjä ovat niinkin varhaiset teokset kuin "Relayer" ja
"Brain Salad Surgery". Kumpaakaan en ole koskaan pystynyt
yhdellä kerralla läpi kuuntelemaan. Myöhempään materiaaliin en
ole maksanut vaivaa edes kajota kummankaan bändin kohdalla.
Brain Salad Surgery on myös minulle vaikea pala, ei tämä mikään klassikko ole!:) Yesiltä Topographic Oceans "tietenkin", mutta myös Relayer osittain. "Gates Of Delirium" ei ole ikinä kolahtanut ja Going For The Onen "Awaken" -biisin saama arvostus on myös hämmentänyt. Mutta olenkin vannoutunut The Yes Album -mies!:D
"Topographic Ocean" on myös aika karsea tekele. Sen kuitenkin
pystyy ehkä kuuntelemaan hyvänä päivänä. Relayerissä ja Brain
Salad Surgeryssä mättää ennen kaikkea kliininen ja tunteeton
saundipolitiikka, mättöä ja tilutusta epäsopivassa mittasuhteessa,
yäh... En tiedä onko päässäni vikaa, mutta mielestäni paras
Yes-albumi on se ensimmäinen;), tietysti kaikki Close to the Edgeen
asti ovat maittavaa kuunneltavaa.
Sound Chaser kyllä onnistuu lannistamaan... :D
Sound Chaser piristää aina! Loistavaa menoa.
Brain Salad Surgeryssa on mielestäni yksi 70-luvun parhaista tuotannoista.\n[Muokattu 10/2/2003 / Kcrimso]
Joitakin 70 luvun albumeja vaivasi Lucky Man syntikat, joita toki kuuntelin pari viikkoa, sitten annoin sen ELP albumin pois, ja kartoin syntikkajuttuja aika paljon. Emerson kelpaa mulle pianossa ja uruissa.