Arkistojen aarteet
Janus kirjoitti noin 21 vuotta sitten (17 kommenttia)
Kylläpäs kuulostaa mainiolta tämä Älgarnas Trädgårdin Delayed. Kysynkin: mitkä ovat parhaat tuon tyyppiset julkaisut? Siis tavaraa joka on jäänyt syystä tai toisesta aikoinaan julkaisematta, mutta joka on myöhemmin nähnyt päivänvalon. Mieleen tulee vielä ainakin Tim Buckleyn loistava Dream Letter Live in London 1968.
+/- saldo : 0 | Tweet
Voikohan live levyjä laskea ollenkaan tähän kastiin? Eri asia tietenkin jos jokin keikka on äänitetty julkaisumielellä, mutta ei sitten julkaistukaan.
Ensimmäisenä mulle tulee mieleen Syd Barretin Opel, mutta sekään ei taida aivan kriteerejä täyttää. Kyllähän tuollaisia jämäbiisi ja vaihtoehtoinen versio kokoelmia löytyy, mutta ei nyt tule mieleen julkaisematta jääneitä jo äänitettyjä levyjä.
No Big Starin Third (aka Sister Lovers) julkaistiin vasta 1978, vaikka nauhoitettiin jo 1974/75. Vähän sellainen humalainen klassikko tyyliin Tonight's The Night, mutta itse pidän kuitenkin enemmän kahdesta ekasta. Ja eikös Tonight's The Night sovi myöskin tähän sarjaan?:) Youngillahan on paljon tavaraa julkaisematta.
Jethro Tullin Chateau D'isaster on minusta ollut hyvä, enemmän on tullut kuunneltua kuin A Passion Playta.
Patton Monkey's Bum nauhoitettiin 1973, mutta vieläkään ei julkaistu kuin paskasaundisena bootlegina. Hyviä biisejä sillä olisi.
Yksi, minkä haluaisin kuulla, on Black Crowesin ennen Amoricaa tehty julkaisematon levy. Taisi olla lähinnä Chris Robinsonin lapsi ja mukana oli miehiä Jayhawksista ja Jellyfishistä.
Sopisikohan Graciouksen toka albumi "This is...Gracious!!" tähän joukkoon... Levyn Vertigo siis aluksi hyllytti, mutta se julkastiin pari vuotta myöhemmin jonain halpisversiona. Loistava levy joka tapauksessa! Joskaan ei yllä debyytin tasolle.
Jeremy Spencerin ja Fleetwood Mac kavereitten kadonnut levy. Spencer teki 2 sooloa ja hurahti, teki kaks hurahtanutta sooloa. Se kakkonen on törkeyksiä täynnä kulemma. Pilaisi Fleetwood Macin maineen kuulemma.
Can: Can Delay 1968
Tämähän julkastiin yleiseen levitykseen vasta vuonna 1982, mutta monella taholla on vihjailtu että se ois julkastu myös aikonaan äärettömän pienenä painoksena jossain muodosa, onkos jollain tarkempaa tietoa? Monster Movietahan sitä debyyttinä yleisesti kuitenki pijetään.... hmmmm.....
Tuli sitten mieleen pari levyä, joita en tosin oo ees kuullu:
- Happy The Man: 3rd... Better Late (julkastiin melkolailla jälkijunassa)
- Focus: Ship Of Memories (äänitettiin ennen Hamburger Concertoa, mutta julkastiin vasta hieman myöhemmin)
Levymerkeistä tuli mieleen tämä Cuneiform, joka vähän väliä julkasee jotain arkistojen aarteita, moniko niistä oli sitten aikonaan levyksi suunniteltu on eri juttu.
Niin joo, kotimainen Nemesis on luvannu julkasta lähiaikoina unreleased second albuminsa :)
Tuli sitten mieleen pari levyä, joita en tosin oo ees kuullu:
- Happy The Man: 3rd... Better Late (julkastiin melkolailla jälkijunassa)
No ei kahdelle ekalle pärjää mitenkään. On levyllä kuitenkin originaaliversio Watkinsin Eye Of The Stormista (Camel: I Can See Your House From Here) ja hienot instrumentaalit Labyrinth ja While Chrome Yellow Shine, joista jälkimmäinen on mielestäni bändin paras kappale.
Tuli mieleen heti tässä ainakin Alphataurus - Dietro L'uragano ja onhan näitä italianmaasta paljonkin mutta ei tähän hätään tule nyt mieleen ja esim. muistaakseni tässä kuussa pitäisi tulla Il Balletto Di Bronzo -s/t ja on samalla linjalla kuin Sirio2222.
Biglietto per l'Infernon Il tempo della semina on myös tällainen tapaus, se tosin kärsii demotasoisista soundeista eikä ole biiseiltäänkään aivan samaa luokkaa ekan levyn kanssa.
Olin jo ehtinyt unohtaa tuon Black Crowesin julkaisemattoman levyn. Se kiinnostaisi kyllä, Amorica on sentään bändin paras levy. BÖCin ekan levyn remasterissa on muutama biisi sellaiselta levyltä jonka bändi äänitti ennen varsinaista debyyttiään. Mahavishnu Orchestran Lost Trident Sessions on ihan jees. Yksi legendaarisimmista tapauksista oli Rising Sons -yhtyeen (mukana Ry Cooder ja Taj Mahal) levy joka tehtiin vuonna 1966 ja julkaistiin vasta 1992. Eipä tuo nyt niin ihmeellinen sitten ollut.
Olin jo ehtinyt unohtaa tuon Black Crowesin julkaisemattoman levyn. Se kiinnostaisi kyllä, Amorica on sentään bändin paras levy.
Niin minustakin. Yleensä kahta ekaa kehutaan, sitten Amorica ja Three Snakes haukutaan löysiksi jammailuiksi ja sitten kaksi uusinta paluuna ruotuun.
Tuollaista tietoa löysin, mutta onko tämä nyt se Black Crowes Lost Album? Biisilistasta päätellen vaikuttaisi enemmänkin hauskanpidolta kavereiden kesken.
Foamfoot - Crows From the Closet
A Chris Robinson Project, with Andy Sturmer on drums
November 1994 - Los Angeles, CA - Troubador
1. Walk In My Shadow
2. Bottle of Red Wine
3. Tin Soldier
4. Take The Highway (with Gary Lewis)
5. Deal
6. Love Me Till The Sun Shines
7. Long Time Gone (with David Crosby)
8. Jerimiah Surrender
9. One Way Out
10. Presence of the Lord
Ei tuo kyllä se ole...muistaakseni Lost Album sisältää noita Amorican biisejä, mutta hyvin erilaisina versioina. Äh, voin olla väärässäkin. Tuossa tuntuu olevan cover-biisejä...
Niin, eihän tuo voi se olla, kun on kerta äänitettykin Troubador -klubilla. Free, The Band, Small Faces, CSN, Blind Faith...kivahan tuokin oisi kuulla.
Ootkos Janus kuullu sitä Chris Robinson soololevyä? The Black Croweshan on nyt "on hiatus".:)
Ootkos Janus kuullu sitä Chris Robinson soololevyä? The Black Croweshan on nyt "on hiatus".:)
Enpäs ole...
Niin minustakin. Yleensä kahta ekaa kehutaan, sitten Amorica ja Three Snakes haukutaan löysiksi jammailuiksi ja sitten kaksi uusinta paluuna ruotuun.
Minä en mikään Black Crowes -diggari ole, mutta pari levyä hyllystä löytyy, kun halvalla on saanut. Ne ovat kaikki olleet kehnohkoja verrattuna Amoricaan ja Three Snakesiin, joita olen joskus kirjastosta lainaillut. Ihmettelen suuresti, jos tilanne on todella esittelemäsi kaltainen.
Minä en mikään Black Crowes -diggari ole, mutta pari levyä hyllystä löytyy, kun halvalla on saanut. Ne ovat kaikki olleet kehnohkoja verrattuna Amoricaan ja Three Snakesiin, joita olen joskus kirjastosta lainaillut. Ihmettelen suuresti, jos tilanne on todella esittelemäsi kaltainen.
No aika monta tuollaista historiikkia olen lukenut. Ilmeisesti Amorica ja 3 Snakes olivat liian kokeellisia, tai sitten syynä oli bändin tuohon aikaan harrastama jammailu lavalla, jossa biisit saattoivat venähtää 25 -minuuttisiksi behemotheiksi!:)
Mutta minustakin nuo kaksi ovat bändin parhaat tuotokset.
Mulle ainakin Sun Dialin Return Journey täyttää nämä kriteerit. Kamaa ekan levyn sessioista, sekä keskeneräiseksi jääneen tokan levyn biisejä. Ja aivan loistava!