Rummut-basso akselin kovimmat äijät?
Aranwe kirjoitti noin 22 vuotta sitten (29 kommenttia)
Ketäs tällä saralla sitten olisi kovimpia ukkoja (tai akkoja)? Hätäisesti tulee mieleen ainakin John "Bonzo" Bonham & John Paul Jones sekä Bill Bruford & Tony Levin. Myös Mike Rutherford & Phil Collins -akseli toimii.
+/- saldo : 0 | Tweet
Jaki Liebezeit-Holger Czukay
John Entwistle / Keith Moon
Jannik Top / Christian Vander
Pekka Pohjola / Ronnie Österberg
Aake Otsala / Tomi Krutsin
Steve Harris / Nicko McBrain
Bruford-Wetton
White-Squire
Moerlen-Howlett
Bruford-Levin
Vander-Top
Pyle-Greaves
Kevin Wilkinson / David Paton
ja vaikka äijiä kysyttiin, saako ehdottaa yhtä naista joukkoon:
Kenny Aronoff / Me'Shell NdegéOcello\n[Muokattu 9/3/2003 / Jake]
Carmine Appice/Tim Bogert
MelancholyManin tavoin annan ääneni Can kaksikolle.
Haluan mainita vielä Little Featin kaksikon Richie Hayward/Kenny Gradney.
Bun E. Carlos/Tom Petersson
-tämä Cheap Trickin konehuone tarjoaa silmänruokaa naisille (Petersson), huvitusta kaikille (Carlos) ja korvaa vielä turhat komppikitaristit (Peterssonin 12-kielinen basso):)
Moon/Enwistle
-loistavaa meinikiä, nämä miehet sooloilivat, Townsend hoiti kompin!
Pete Thomas/Bruce Thomas
-Attractionsin tiukat "no relation" veljekset
Sitten vielä nuo jo mainitut. Löysin komppipari on varmaankin Mason/Waters.:P
Myös Mike Rutherford & Phil Collins -akseli toimii.
Kyllä! Esim. Duke's Travels on hienoa kuunneltavaa. Ja sitten pitää vielä mainita Stewart Copeland&Sting. Tiukka etukenogroovea, esim. Regatta De Blanc. Menipäs muusikkojutuiksi. I'll get me 80's bassplayer leatherjacket (long)...:P
aina ihmiset kerkee sanomaan ennen kun mie kerkeän. Mitäs tähän lisäämistä. No, Rick Laird ja Billy Cobham Mahavishnussa olivat kanssa ihan terästä. Ja myös Mel Schacher/basso ja Don Brewer/rummut Grand Funk Railroadista olivat ihan nautinnollisia.
Pitää mainita omat lähiaikojen diggailut tähän aiheeseen;
-Eric Dolphyn levyllä, "Out to Lunch!", rytmiä takovat Tony
Williams(yksi kovimpia koskaan) ja bassossa Richard Davis,
kerrassaan tainnuttavaa työskentelyä, tällä hetkellä kovin jazz-levy
minulle.
-Metersin kaksikko, "Zigaboo" Modeliste, -rummuissa, ja George
Porter Jr. -bassossa. Pelkistetyn grooven mestarit. Tämä potkii.
Copelandilla on kyllä persoonallinen ote. Onko kukaan kuullut niitä Cuved Air -levyjä joilla Copeland oli mukana ennen Police-aikoja? Oliko soitto kovinkin erilaista?
Pakko vielä mainita Weather Reportin ehkä parhaan livekokoonpanon kaksikko Peter Erskine/Jaco Pastorius. Pastoriuksen soittoa kyllä kuuntelee vaikka kenen rumpalin kera, esim. Joni Mitchellin Shadows And Light -livellä. Tai sitten ilman rumpalia, kuten suurimmaksi osaksi Mitchellin Hejiralla tai Don Juan's Reckless Daughterilla, jossa mies soittaa ilman mitään rajoja. Ja toimii.
Pastorius tosiaan loistaa Hejiran ilmavissa sovituksissa. Täytyy vielä mainita Mingus-levyn biisit The Dry Cleaner From Des Moines ja Goodbye Pork Pie Hat.
No tietenkin Ginger Baker ja jack Bruce
Ensimmäisestä superbändistä nimeltä Cream.
Kitarssa Clapton
Rankemmalta sektorilta täytyy kyllä heittää mukaan kuvioihin Panteran Lex ja Vinnie Paul. Ajattelin myös ehdottaa kovimpien kitaristien threadiin samaisen pumpun Dimebag Darryllia. Vaikka kyseessä ei olekaan kitara-duo, vastaa Darryll mielestäni kyllä kahta kitaristia ihan mennen tullen...
Tänne pitää lisätä ehdottomasti CCR:n Doug Clifford - Stu Cook -kaksikko. Ihan timanttia työskentelyä! Onko CCR nykyään hieman aliarvostettu bändi? Itsekin heräsin vasta lähiaikoina huomaamaan kuinka paljon tasaisen laadukasta tavaraa ne on pukannut ulos pienen ajan sisällä.
Suosikkibiisi tällä hetkellä ekan levyn "Walk On The Water" \n[Muokattu 14/11/2003 / didja]
Giles /Giles\n[Muokattu 14/11/2003 / päviöniitto]
Jazz:
Dennis Chambers/ James Genius (Brecker Brothers live)
Steve Gadd/Anthony Jackson
Peter Erskine/ Jaco Pastorius
Alex Acuna/Jaco Pastorius
Chad Wackerman/ JimmyJohnson
Rock/pop jne:
Jeff Porcaro/Mike Porcaro (Groove...)
Ian Paice/ Neil Murray
Benny Benjamin/James Jamerson (Motown),(Grooveeee...)
Steve Gadd/Nathan East
Onhan niitä...\n[Muokattu 14/11/2003 / Sami]
Ja kukaan ei ole maininnut R.A.T.M:n selkärankaa Timmy Commerfordia ja Brad Wilkiä. Eikä myöskään Black Sabbathin alkuperäiskokoonpanoa, jossa Butler ja Ward hakkaavat Iommin ja Ozzyn mennen tullen.
Metallin puolelta on vähän vaikea sanoa, kun se on niin kitarapainotteista, ja bassoja ei aina kuule :D
Lenny White-Stanley Clarke..
Victor Wooten ja Steve Smith
Zeppelinin rytmiryhmä oli kieltämättä rautaa, samoin The Whon.
Panin merkille, että Bill Bruford/Chris Squire-kaksikkoa ei kukaan ollut maininnut, ja omasta mielestänikin duo on tavallaan ongelmallinen listattavaksi tähän (vaikkakin pohjimmiltani diggailen molemmista).
Miehet olivat Yesin alkuaikoina kyllä yksilöinä erittäin eteviä, mutta kun Bruford niin kovin harvakseltaan takoi biittiä ja Squiren basso kilpaili johtavan melodisen soolosoittimen asemasta kitaran ja urkujen kanssa, on varsin vaikea arvioida duon keskinäistä groovea ja ajoitusta...
Miehet olivat Yesin alkuaikoina kyllä yksilöinä erittäin eteviä, mutta kun Bruford niin kovin harvakseltaan takoi biittiä ja Squiren basso kilpaili johtavan melodisen soolosoittimen asemasta kitaran ja urkujen kanssa, on varsin vaikea arvioida duon keskinäistä groovea ja ajoitusta...
Kyllähän tuo Roundaboutin urkusoolokohta groovaa aika mallikkaasti.
Niinhän tuo tekee, sitä ei käy kiistäminen. Kyvyt heillä toki riittivät hyvään basic-grooveen tarpeen näin vaatiessa. Tarkoitinkin ennen kaikkea, että Bruford/Squire ei pääsääntöisesti ole perinteinen "bändin muna"-tyyppinen perusta yhtyeensä musiikissa, koska molemmat ottivat aika paljon solistisia vapauksia (mikä ei ole pelkästään huono asia :))
Otin pitkästä aikaa kuunteluun 70 -luvun Roxy Musicit ja nyt tuli keskityttyä kunnolla komppiryhmään. Varsinkin Jobsonin kauden levyt (Stranded - Siren) kunnostautuvat tällä osastolla, eli komppiryhmänä Paul Thompson ja John Gustafson. Kuunnelkaa vaikka Love Is The Drug!
Pekka kirjoitti 15/1/2004 klo 15:32: Otin pitkästä aikaa kuunteluun 70 -luvun Roxy Musicit ja nyt tuli keskityttyä kunnolla komppiryhmään. Varsinkin Jobsonin kauden levyt (Stranded - Siren) kunnostautuvat tällä osastolla, eli komppiryhmänä Paul Thompson ja John Gustafson. Kuunnelkaa vaikka Love Is The Drug!
Ja Bitter-Sweetissä on maailman parhaat rumpusoundit. :)
Kansasin Hope/Ehart on myösen kivan kuuloosta.
Saksalaisen Pohjola-sivut
http://home.tiscali.nl/rarebirdproductions/groups/pohjola.html