Kovat soullevyt!
Lazer kirjoitti noin 20 vuotta sitten (77 kommenttia)
Kertoilkaa mielestänne mahtavia soulareita kuten vaikka
Marvin Gayen What's going on ja Let's get it on sekä Curtis Mayfieldin Superfly. Voi mainita myös sellaisia joissa on yks kaks tajutonta stygeä, mutta muuten ei kummoinen, kun se on soul/funk alalla aika yleistä.
Marvin Gayen What's going on ja Let's get it on sekä Curtis Mayfieldin Superfly. Voi mainita myös sellaisia joissa on yks kaks tajutonta stygeä, mutta muuten ei kummoinen, kun se on soul/funk alalla aika yleistä.
+/- saldo : 0 | Tweet
Time Has Come: The Best of the Chambers Brothers
-kokoelma jossa ei ole yhtää huonoa biisiä. Ei mitää kutusoulia tosin.
Nämä varmaan sopii tähän osastoon:
Stevie Wonder: Music Of My Mind, Talking Book ja Innervisions
Ja suosikkibiisit jokaiselta: Superwoman, You've Got It Bad Girl (mitkä syntsasoudit!) ja Too High (ihan progea!)
Stevie Wonder on yksin maailman paras komppiryhmä; loistorumpali ja ne moogbassot...:cool:
Minulle soul-levy numero yksi on Millie Jacksonin levy Caught Up vuodelta 1974.
Täydellinen levy, loistavia biisejä. Sanoitukset ovat tässä tavallista tärkeämmässä roolissa, sillä kyseessä on teemalevy triangeli-tilanteesta (aviopari + kolmas osapuoli, nainen). Tarkkoja huomioita eri näkökulmista. Millie on laulajana huippuluokkaa ja käheässä äänessä riittää ruutia. Muscle Shoals -rytmisektio takaa tiukat taustat. Myös jatko-osa Still Caught Up on hyvä, vaikkakaan ei samaa tasoa.
Muuta:
-Isaac Hayes: Hot Buttered Soul ja Black Moses (makuuhuonekamaa…)
-War: The World is a Ghetto
-Marvin Gaye: Here, My Dear (aliarvostettu)
-Earth, Wind & Fire: Head to the Sky (EWF on usein hieman “kevyttä”, mutta tässä bändi on uskottavimmillaan)
-24-Carat Black: Ghetto: Misfortune’s Wealth (aikanaan huomiotta jäänyt rönsyilevä teemalevy vuodelta 1973, kunnon Stax-funkia, hyvä kokonaisuus)
Minun yksi suosikki on Aretha Franklinin, "Spirit in the Dark".
Niin tummaa, niin pehmeää, niin kaunista;)
Stevie Wonderilta jäi mainitsematta Songs in the key of life, vai oliko tämä itsestäänselvä tapaus? Isaac Hayesilta tykkään ehkäpä eniten Joy-albumista.
Blaxploitaatio-puolelta ylittämätön ykkönen on tosiaan tuo Curtisin Superfly, mutta ainakin Bobby Womackin Across the 110th street on myös helkkarin hyvä.
Sitten on tietysti Funkadelic jne... mutta nyt taidetaan mennä jo aika kauas soulista...
Stevie Wonderilta jäi mainitsematta Songs in the key of life, vai oliko tämä itsestäänselvä tapaus?
Minusta se on aika yliarvostettu levy. Onhan sillä paljon hienoja biisejä, esim. I Wish, mutta turhan paljon täytebiisejä.
Fulfillingness' First Finale on myös hyvä, mutta ei mielestäni yllä tuon mainitsemani trilogian tasolle.
Lisätään vielä Wondereihin Journey Through the Secret Life of Plants niin taitaa parhaat olla siinä. Songs in the key of life on mun suosikki Talking Bookin ohella.
Minäkään en oikein ymmärrä mikä Songs in the Key of Lifessa on niin erinomaista. Ainakaan se ei pärjää 1972-74-tuotoksille. Innervisions jyrää. Plants on aika jännä tapaus, sehän menestyy aika hyvin noilla fiasko-listoilla. ;) Onhan siinä hyvääkin, mutta...
Onko Minnie Riperton tuttu? Ajattelin jonkinlaisen kokooman hankkia. Reasons ja Loving You kun ainakin ovat hyviä biisejä.
Minäkään en oikein ymmärrä mikä Songs in the Key of Lifessa on niin erinomaista. Ainakaan se ei pärjää 1972-74-tuotoksille. Innervisions jyrää. Plants on aika jännä tapaus, sehän menestyy aika hyvin noilla fiasko-listoilla. ;) Onhan siinä hyvääkin, mutta...
Songs In The Key Of Life on vähän kuin Sandinista!, paljon hienoja biisejä, mutta kuitenkin liian pitkä. Oma suosikkikipaleeni levyltä on Black Man.
Ei Hotter Than Julykään huono ole, sen jälkeen taidettiin olla jo metsässä.
Vielä täytyy mainita harvinaisen kovaksi levyksi Sly & The Family
Stonen "There's a Riot Going On". Family Affair -biisi lienee yksi
maailman helpoimmin päähän soimaan jäävistä.
Niinpäs tietenkin! Hommasin juuri Sonyn uuden The Essential tuplakokoelman, jossa Riotin biiseillä aika suuri osuus. Sitten siinä on maailman paras funksingle Thank You (Falettinme Be Mice Elf Agin).
Jostain Sly Stonen Riotin ilmestymisen ajoilta on myös tommoset jännät kokeilut psykedelian, bluesin ja soulin välimaastosta, kun Eric Burdon lyöttäytyi yhteen War-orkesterin kassa. Ne teki 2 levyä, joista toinen oli tupla ja myöhemmin ilmestyi vielä 3, jälkeenjääneet nauhat, jossa siinäkin on ainakin mainio versio Beatlejen A Day In The Lifesta...
Joo, tämä "black man's Burdon" -juttu on aika maukasta tavaraa
kyllä. Muistaakseni jollain niistä levyistä on hillitön versio Rollareitten
Paint it Black -biisistä. Pitäisi jostain haalia uusintakuunteluun nuo
levyt.
Kokeilkaahan Terry Callier: What Color Is Love.
Siltä esim.You goin' miss your candyman. Rautaa!
Callierilta olen kuullut ainakin Occasional Rain -levyn. Vähän sellaista rauhallisempaa soulia on tämä. Ihan kivaa muistaakseni
Isaac Hayesin Stax-klassikko Hot Buttered Soul on ihan kiva tuttavuus. Taustojahan tässä vetelee the Bar-Kays.
Ja hienosti veteleekin. Mutta millaisia ovat Bar-Kaysin omat levyt?
Heidän eka levynsä, "Soul Finger" on ainakin hieno. Tyyliin
Booker-T & MG's vahvistettuna torvilla. Ehkä hieman karnivalistisempaa(lue sirkus-muzak), kuin Booker-T:n hektinen vääntö. Oikein oiva levy jokatapauksessa:D
Mä oon digannut eniten tästä:
1972 Do You See What I See? Funky-groovea rennolla kädellä, löytyy kai Basilasta. Muutenkin etenkin neljä ekaa.
Slyltä hyviä myös esim. Dance to the music ja Stand!.
Slyltä pakko vielä mainita: "A Whole New Thing", jolta löytyy
maailman kovin bilerevitys "Underdog"!:D:D Albumi taitaa olla
Family Stonen eka, eikä kokonaisuudessaan ole yhtä tasaista
laatua kuin esim. tuo There's a Riot Going On.
Lainasinpa sitten Minnie Ripertonin kokoelman ja harmikseni biisimateriaali osoittautui varsin epätasaiseksi. Etenkin 70-luvun lopulle tultaessa meno oli aika tavanomaista standard-soulia. Kokoelman perusteella vuoden 1974 levy Perfect Angel voisi olla laadukas.
Uudemmasta voisi sanoa 80-luvulta Saden tuotannon, joka on ihanan haikeaa, ja 90-luvulta vaikka Maxwellin Urban Hang Suite levyn, jossa on muikea svengi.
Saden kaksi ensimmäistä levyä kestävät edelleen mainiosti kuuntelua, etenkin Promise. Maxwell sen sijaan ei erityisemmin kolahtanut, taisi olla Embrya jonka kuulin.
Pistetääs tänne vanhaan ketjuun muutama kova nimi jotka tuli mieleen funk&soul-akselilta:
SIR JOE QUARTERMAN & FREE SOUL : s/t
-Levyllinen raakaa funk -mättöä pikkaisen James Brownin malliin, mutta mielestäni Brownin albumit ei saavuta näin laadukasta kokonaisuutta.
BOOBIE KNIGHT & THE SOULCIETY: Soul ain't no new thing
-Laadukasta funketta, mukana pari tunnelmallisempaakin soulbiisiä.
DYKE & THE BLAZERS : So sharp!
-Hieno kokoelma varhaista funkkia kyseiseltä poppoolta. Solistina Arlester "Dyke" Christian, biisit on ehkä hieman samankaltaisia, mutta joukossa sellaista helmeä että! Hikinen jytke rules!
Janus kirjoitti 7/5/2003 klo 12:00:
Maxwell sen sijaan ei erityisemmin kolahtanut, taisi olla Embrya jonka kuulin.
Maxwell sen sijaan ei erityisemmin kolahtanut, taisi olla Embrya jonka kuulin.
Embrya taitaa olla Maxwellin levyistä se, jota on kaikkein vahvimmin arvosteltu heikosta biisimateriaalista. Itse omistan vain Now'n, joka on ihan kohtuullinen esitys. Lazerin mainitsema debyytti Urban Hang Suite pitäisi vielä hankkia, sillä sen pitäisi olla miehen paras. Kaiken kaikkiaan Maxwell on kyllä ehdotonta kärkeä näistä uusiosoul-yrittäjistä. Ainakin miesten sarjassa.
waka/jawaka kirjoitti 26/11/2003 klo 13:01:
Lazerin mainitsema debyytti Urban Hang Suite pitäisi vielä hankkia, sillä sen pitäisi olla miehen paras.
Lazerin mainitsema debyytti Urban Hang Suite pitäisi vielä hankkia, sillä sen pitäisi olla miehen paras.
Se on kova. Jos siitä ei diggaa, voi keskittyä vaikka Dion kuunteluun.
No huh, Maxwell's Urban Hang Suiten krediitteihin on merkitty peräti kaksi tyyppiä tittelillä "hair stylist", nyt kärsii katu-uskottavuus pahasti:D
60-luvun soulista erittäin mainitsemisen arvoinen nimi on JAMES CARR, joka ei liene ihan niin hyvin tunnettu kuin monet muut.
Tuona Otis Reddingin, Wilson Pickettin ja Salomon Burken luvattuna aikakautena mies mainosti itseään vaatimattomasti:
"The Greatest soul singer in the world" ;)
Lupauksilla on kuitenkin katetta, aivan uskomaton ääni herralla, ja biisimateriaali on tasaisen loistavaa. Suositeltava hankinta on esim.
Kent-lafkan hiljattain uudelleenjulkaisema eka albumi "You Got My Mind Messed Up", hyvin runsailla bonusbiiseillä ryyditettynä. Great stuff!
Loistavia Soul-kiekkoja ovat esim.
Marvin Gaye : Let's get it on sekä What's going on
Aretha Franklin : Lady Soul (Ain't no way... aijai kun on loistava biisi!)
Sam Cooke : Live at the Harlem Square Club sekä Night Beat
"The greatest Marvin Gaye record never made, from the multi-instrumentalist who began musical life playing in The Edgar Broughton Band. Shades of The Beach Boys, Joe Meek and Pigeonhed, prog rock and psychedelia are all present here. The secret is to stop trying to figure it out and just enjoy."
Tässä tilaisuus, jota ei kannata missata: CDON:ssa on tarjolla uudemman soulin tuntemattoman suuruuden, Lewis Taylorin, debyytti vuodelta -96 edulliseen 7,95 euron hintaan. Kolme levyä soolona julkaiseen Taylorin jälki on ilmeisesti - itse olen ollut kuullut vain tämän debyytin - ollut aika huikeaa, mutta levyjen myynti olematonta. Itse ajattelin tilata Englannista kaverin toisenkin levyn.
Ota riski, et pety! :) \n[Muokattu 6/12/2003 / waka/jawaka]
Ainakin Jimmy Castor Bunchin I´ts Just Begun on tappohyvä albumi.Sitten voisi vielä mainita Mandrillin Composite Truthin ja Just Outside Of Townin kuumatkin(1973) Sekä tietenkin lähes kaikki Dusty springfieldin(R.I.P.) levytykset.
"It's Just begun" on mainio platta, taitaa olla Castor Bunchin tasaisin kokonaisuus. Mandrillkin on hyvä bändi, nuo kaksi mainittua löytyy hyllystä, joskin ovat myös hieman epätasaisia, killeribiisien joukosta löytyy muutama hirvitys. Myös Mandrillin 2 ekaa on muistaakseni kovia, proge-elementtejäkin jopa joukossa.
Myöhemmiltäkin Castoreilta löytyy hyviä biisejä, mutta välillä kieliposkessa tekeminen menee musiikillisten arvojen ohi.
Look! In the sky! It's a bird! It's a plane! It's a SUPERSOUND!
Just outside of town lienee vähiten diggaamani Mandrill. Funkyimmillään porukka taisi olla vasta noiden jälkeen, esim. muistaakseni Beast from the eastiltä löytyvä Can You Get It (Suzie Caesar)
Lisää laadukasta soulia/funkia:
SHUGGIE OTIS: Inspiration Information
-Mielettömän kova levy, psykedeelistä soulia/funkia & ties mitä, ehkä hieman Sly Stonen malliin, rumpukonekin naksuttaa mukavasti. Levyllä on bonuksena biisejä Otisin edelliseltä levyltä
"Freedom Flight", mm. ikivihreä Strawberry Letter 23.
BETTY DAVIS: Betty Davis
-Tätä hehkutinkin jo toisaalla, aivan ilmiömäisen loistavaa musiikkia.
Rasvaista funkkia ja todellista girlpoweria, heikompia hirvittää. Tänään saapui Bettyn kaksi seuraavaa: They Say I'm Different ja Nasty Gal, tars päästä nopeasti kotiin LP-soittimen ääreen, uskoisin etteivät tuota pettymystä.
Kaksi nimeä; James Brown ja Al Jarreau. Näiltä kavereilta on tullut niin monta helmeä vuosien varrella, että niistä on tosi vaikeaa valita. Miten olisi vaikka "Night Train" tai "Get Up Offa That Thing" herra Brownilta ja "Try A Little Tenderness" tai "Take Five" herra Jarreaulta?
Onko Candi Staton tuttu nimi? Uutta kokoelmaa suitsutetaan kovasti. En ole koskaan kuullut, mutta kiinnostus heräsi.
http://www.allmusic.com/cg/amg.dll?p=amg&uid=UIDMISS70403150159160567&sql=A4vzyxdab4ol0
Onko Candi Staton tuttu nimi? Uutta kokoelmaa suitsutetaan kovasti. En ole koskaan kuullut, mutta kiinnostus heräsi.
http://www.allmusic.com/cg/amg.dll?p=amg&uid=UIDMISS70403150159160567&sql=A4vzyxdab4ol0
http://www.allmusic.com/cg/amg.dll?p=amg&uid=UIDMISS70403150159160567&sql=A4vzyxdab4ol0
Itselle tuttuja vain Candin 70-luvun puolivälin albumit: "Young hearts run free" & "Candi". En hirveesti pitänyt,vähän tylsää peruskamaa. Neidin ekaa levyä tosin on kehuttu,pitäisi tutustua siihen.
Höh, määkö en muka oo tänne kommentoinu vielä mittään? Noh täsä tulee:
Nona Hendryx: Skindiver (1989)
Private Music -merkillä julkastu Peter Baumannin tuottama erilainen & vakavampi Hendryx-levy, liekkö tämä nyt sitte soulia mutta eipä oikein muuksikaan osaa luokitella.
Aika jaaja tuntuu olevan tuo ihmisten käsitys soulista8). Jatkan samalla linjalla. Muutamia esimerkkejä:
The Impressions - koko tuotanto
Curtis Mayfieldin levyistä ainakin Curtis, Curtis/live, Roots jne..lähes kaikki on kovia.
Minnie Riperton - Come to My Garden(1969)
Minnie Riperton - Perfect Angel(1974)
Shuggie Otis - Inspiration Information(197?)
The Ohio Players - kokoelmat
Isaac Hayes - 70-luvun alku mm. Shaft
Bobby Womack - esim.Understanding ja Across 110th Street
Esther Phillips-What a Diff'rence a Day Makes (1975)!!!!!!!!
lisäksi pari kokoelmaa, jotka niputtavat harvinaisuuksia, mutta myös muuta. Harmless recordsin Make music ja As we travel. SUOSITTELEN!
Kaksi nimeä; James Brown ja Al Jarreau. Näiltä kavereilta on tullut niin monta helmeä vuosien varrella, että niistä on tosi vaikeaa valita. Miten olisi vaikka "Night Train" tai "Get Up Offa That Thing" herra Brownilta ja "Try A Little Tenderness" tai "Take Five" herra Jarreaulta
James Brown on varmasti niin itsestään selvyys kaikille soulin ystäville että ei siitä sen enempää.
Al Jarreau on mielestäni yksi niistä yleismaailmallisesti liian aliarvostetuista (tai tuntemattomista) laulajista. Paljonhan häneltä on tullut myös kaupallista (tosin yleensä tyylikästä) pop-tavaraa, mutta se ääni - aivan käsittämättömän hieno tulkitsija, joka hallitsee useat eri musiikkityylit ja tietenkin taustalla aina parhaat muusikot.
Biiseistä esimerkkeinä edellämainittu "Take five" (joka käy oppituntina kenelle tahansa jazz-laulun opiskelijalle) "Roof garden" ja oma suosikki Corean "Spain" sekä kymmenet muut. Kannattaa tutustua, jos on vieraaksi jäänyt.
Grammyjahan mies on kerännyt ties mistä musiikinlajista rapakon takana. Ja Konnankoukkuja kahdelle sarjasta tuttu tunnari on miehen laulama.
Hieno mies. Minäkin menen Porin Jazzeille jos tänne saakka raahautuu :)
Pari kivaa tuli mieleen:
- Anita Baker: Rapture (1986)
- Womack & Womack: Conscience (1988)
Rapture aivan loistava.
Womack & Womack täysin tuntematon. täytyypä tutustua pikimmiten.
Womack & Womack täysin tuntematon. täytyypä tutustua pikimmiten.
Ei sitten kannata ostaa suin päin mitä sattuu, esim. Starbright on aika hirveä. Conscience on kyllä kova.
Onko Consciencelta löytyvä Teardrops se Womackien "radiohitti"?
Onko Consciencelta löytyvä Teardrops se Womackien "radiohitti"?
No kyllä se hitti oli, tiedä sitten onko bändin tunnetuin kappale. Aikaisempi tuotos Love Wars saattaa myös olla monille tuttu.
Pari mainitsemisen arvoista:
CYMANDE
-Joku taisikin jo mainita tämän bändin. Lainasin kirjastosta heidän anthology -tuplan, jossa on yhtyeen koko tuotanto, 3 LP:tä ja muutama bonusbiisi.
Hienoa ja omaperäistä musiikkia, sekoitus funkia, jazzia, soulia ja jamaikameininkiä, kuninkaallisella rytmiryhmällä ryyditettynä, puhallinsektiokin on rautaa.
ONENESS OF JUJU: "African Rhythms"
-Tämä oli miellyttävä uusi tuttavuus, bändi sekoittaa funkia, afrobeatia ja hieman
kokeilevampaa jazzia maukkaaksi kokonaisuudeksi.
Lopuksi yksi kovimpia funk -biiseja ikinä:
THE MOHAWKS : "THE CHAMP", häijyintä urkufunkkia!, kuningasbreikki!
pitäis löytää bändin samanniminen LP jostain.
Minulle soul-levy numero yksi on Millie Jacksonin levy Caught Up vuodelta 1974.
Kas. Nyt tuli vihdoin ja viimein keksittyä, miksi I'm Through Trying to Prove My Love to Youn alku kuulostaa niin tutulta: Mercury Rev on samplannut sitä.
Täytyy kotona tarkistaa, missä biisissä tuota samplea on käytetty. Deserter's Songs on uskoakseni levy.
Nämä ovat aina jänniä keksintöjä.
Minulle soul-levy numero yksi on Millie Jacksonin levy Caught Up vuodelta 1974.
Kas. Nyt tuli vihdoin ja viimein keksittyä, miksi I'm Through Trying to Prove My Love to Youn alku kuulostaa niin tutulta: Mercury Rev on samplannut sitä.
Täytyy kotona tarkistaa, missä biisissä tuota samplea on käytetty. Deserter's Songs on uskoakseni levy.
Nämä ovat aina jänniä keksintöjä.
Mulla on kyllä tuo Mercury Revin levy, mutta en huomannut mitään. Täytyypä tarkistaa.
Womack & Womack täysin tuntematon. täytyypä tutustua pikimmiten.
Ei sitten kannata ostaa suin päin mitä sattuu, esim. Starbright on aika hirveä. Conscience on kyllä kova.
Joo, Love Wars (1983) on myös ihan hyvä, mutt se joku levy siinä näitten kahen välisä voijaan sivuuttaa, muista levyistä ei muistaakseni oo havaintoja tai ainakaan muistikuvia.
Nämä Womackit on siis nimeltään Cecil ja Linda, kai ne jotain sukua Bobbylle on...
Cecil on kaiketi Bobby Womackin veli. Cecilin vaimo Linda on puolestaan Sam Cooken tytär.
Lisää kovia soul-levyjä...
Shuggie Otis: Inspiration Information (1974)
Vähän taustojakin selvittävä arvostelu: http://www.musthear.com/reviews/inspirationinformation.html
On muuten loistava levy ja sisältää kolme sellaista biisiä(Inspiration Information, Aht Uh Mi Hed ja Strawberry Letter 23), jotka ovat korkealla omalla kaikkien aikojen parhaat biisit -listallani.
Muita Shuggien levyjä taitaa olla aika vaikea saada. Onkohan noista edes cd-laitoksia? Alkuperäiset vinyylit ovat ainakin erittäin harvinaisia. Rumpukonekikkailut tms.erikoisuudet eivät tainneet oikein innostaa 70-lukulaista yleisöä :shock: , joten painokset ovat hyvin pieniä.
Lisää kovia soul-levyjä...
Shuggie Otis: Inspiration Information (1974)
Vähän taustojakin selvittävä arvostelu: http://www.musthear.com/reviews/inspirationinformation.html
Shuggie Otis: Inspiration Information (1974)
Vähän taustojakin selvittävä arvostelu: http://www.musthear.com/reviews/inspirationinformation.html
Jopas oli suitsutusta. Täytynee tsekata, ainakin jos putoaa midpraissiin. Strawberry Letter 23 on tuttu Brothers Johnsonin versiona.
Jeh, toi Shuggien levy on aivan eliittikamaa, hehkuttelin sitä taannoin tässäkin ketjussa. Paikoin todella kokeellista tavaraa, ja äijä veivaa lähes kaikki instrumentit itse. Ihan top 10 -ainesta minunkin kirjoissani, kannattaa poimia talteen.
Mitäpä näihin useisiin, mainioihin valintoihin puuttumaan (ja kun aikaa ei varsinaisesti ole lisäillä juuri nyt paljoakaan uutta)...
MUTTA: löytyykö kellään teistä sokrulaisista George Duken I Sing The Blues, She Heard My Cryta CD-muodossa? Mieluiten tietysti ylimääräisessä muodossa; nyt olisi kaveri, joka olisi valmis ostamaan kyseisen tuotoksen kohtuuhintaan (yes, that would be me). Eihän tuo nyt ihan soulia ole mutta mielestäni aivan helkkarin hyvä levy, joka vielä tuo osaltaan ihania muistoja mieleen...
Pahoittelen jo näin etukäteen, että myrkytän tätä soul-ketjua omilla etsinnöilläni. Jos kuitenkin --> privaattiviesti tai wessmanÄLÄSPÄMMÄÄ@sci.fi
Tuo Shuggien Inspiration Information on aika jännä tapaus, en kutsuisi sitä puhtaasti soul-levyksi. Aika kokeilevaakin. Lenny Kravitzin rumpukoneen puksutuksella rytmitetty Don't Go And Put A Bullet In Your Head muuten muistuttaa tunnelmiltaan melkoisesti joitakin tämän levyn raitoja.
[quote]Minulle soul-levy numero yksi on Millie Jacksonin levy Caught Up vuodelta 1974.
Täydellinen levy, loistavia biisejä. Sanoitukset ovat tässä tavallista tärkeämmässä roolissa, sillä kyseessä on teemalevy triangeli-tilanteesta (aviopari + kolmas osapuoli, nainen). Tarkkoja huomioita eri näkökulmista. Millie on laulajana huippuluokkaa ja käheässä äänessä riittää ruutia. Muscle Shoals -rytmisektio takaa tiukat taustat. Myös jatko-osa Still Caught Up on hyvä, vaikkakaan ei samaa tasoa.
Minä taas tykkäsin tuosta jatko-osasta enemmän. Kappaleissa on
enemmän ideaa ja soittajat ovat hyvässä vedossa. Kertakaikkisen hyvä soul-levy! Suosittelen myös!
Mikäs noista Betty Davisin levyistä olikaan se paras?
Ehkä toka, "They Say I'm Different", se on ehkä monipuolisin noista. Mutta kaikki kolme ekaa ovat hyviä. Osta kaikki! Naisella on ääni!
Mainittakoon vielä että Bettyn viimeinen albumi, jota kaupataan kahdella eri nimellä( Hangin' out in Hollywood & Crashin' from Passion ), on täysin eri planeetalta kuin nuo kolme ensimmäistä. Se sisältää melko vaisua sliipattua soulia discomausteilla, eikä kolmen ekan levyn raa'asta funkmätöstä ole tietoakaan. Ja tärkein instrumentti, eli Bettyn ääni, tuntuu myös menettäneen tehonsa. Herbie Hancock on kiippareissa, mutta se ei paljoa pelasta.
Joku oli vienyt kaikki Betty-levyt Jäänsärkijästä. Kuulin kuitenkin yhden biisin eräällä kokoelmalevyllä (Your Mama Wants Ya Back). Aika yksinkertainen kipale, mutta groovessa löytyy.
Taitaa olla jollain Pulp Fusionilla tuo kappale, sen minäkin kuulin ensimmäisenä, ja ihastuin. Se on siltä kakkoskiekolta peräisin. Yksinkertaista? Hmm, funk on harvemmin mitään turhan monimutkaista musaa, mikä on siunaus kaiken tämän progressiivisen kikkailun lomassa... ;) Kannattaa käydä Popparienkelissä tiedustelemassa noita levyjä.
Niin, tarkoitin yksinkertaisella sitä, että sävellys ei ollut kovin kummoinen.
Ok, en mä mistään sävellyksistä mitään tiedä, mutta jos biisi toimii tuolla "shake your ass -osastolla", niin sekin riittää :) Tanssilattiatavaraa.
Seuraava soul/funk-hankintani saattaa olla tässä:
Ainakin kuulemani nimibiisi oli kova.
Osta heti! Älyttömän kova levy, varmaan bändin paras. Ja tuo nimibiisi jää kyllä pahasti soimaan päähän.
Mitä Pulp Fusion -kokoelmia pidätte parhaimpina? Itse pidän ehkä eniten Evolutionista. The Best Of Pulp Fusion:ia tulee kuunneltua eniten,koska se on ainoa,joka löytyy vinyylinä. 8)
Uudessa Mojossa (Helmikuu 2005) Betty Davisista juttu. Pakko se on minunkin jostain tuo eka levy löytää.
Mitä Pulp Fusion -kokoelmia pidätte parhaimpina? Itse pidän ehkä eniten Evolutionista. The Best Of Pulp Fusion:ia tulee kuunneltua eniten,koska se on ainoa,joka löytyy vinyylinä. 8)
Olen kuullut vain ekan, Return To The Tough Siden ja Fully Loadedin. En tiedä, ehkä se eka oli paras.
Uudessa Mojossa (Helmikuu 2005) Betty Davisista juttu. Pakko se on minunkin jostain tuo eka levy löytää.
SoundHawkilta (http://www.soundhawkrecords.com/) näkyy löytyvän vinyylinä 13 euron hintaan. Sitä en tosin tiedä, kuinka hyvin nuo listaukset ovat ajan tasalla.
Kukaan ei tainnut mainita vielä Al Greeniä?
Alkupään tuotanto on kyllä niin hienoa kamaa, että puntit kastuu! Hi-lafkan studiobändi on jotain ylimaallista.
No niin. Jokaisen vähänkään 70-luvun soulista ja funkista diggaavan sokrulaisen kansalaisvelvollisuus on sitten hankkia tämä loistava levy hyllyynsä. Kun suomalainen pikkulafka pistää pihalle yhden vuoden parhaista soul-julkaisuista, on se tukemisen arvoista toimintaa.
t. nimim. "täysin hurahtanut"
Mistä sitä saa?
Itse tilasin suoraan levy-yhtiöltä (www.timmion.com).
Muita vaihtoehtoja tiettävästi ainakin nämä:
Helsinki:
Lifesaver
Digelius
Popparienkeli
Eronen
Stupido
Free Record Shop (Mansku)
Keltainen Jäänsärkijä
The Funkiest
Turku:
Levykauppa Äx
Stupido
Tampere:
Platta
Voltti
Swamp
Terry Callier : I Just Can't Help Myself
Hieno levy, alkaa jo hipoa What's Going On -taajuuksia. Kerrassaan suositeltavaa soul-musiikkia.
http://rateyourmusic.com/list/ElRitual/the_best_25_hidden_soul_recordings__by_ruta_66_magazine_
The best 25 hidden soul recordings (by Ruta 66 magazine)