David Sylvian
Janus kirjoitti noin 21 vuotta sitten (45 kommenttia)
Eiköhän Sylviankin ansaitse oman otsikkonsa. Takana on jo pitkä ura ja monia hienoja levyjä. Alku ei ollut kovin lupaava: Japanin levyt Adolescent Sex ja Obscure Alternatives olivat hieman kangertelevaa uutta aaltoa ja bändi oli helppo maali kriitikoille. Kolmannella levyllä Quiet Life soitti aivan kuin eri bändi, Sylvianin lauluääntä myöten. Nyt tyyli oli hienostunut syntsapitoinen pop. Gentlemen Take Polaroids oli vielä parempi levy ja Tin Drumilla oli jo aika paljon vaikutteita eri musiikkikulttuureista. Suursuosion aiheuttamat paineet hajottivat kuitenkin bändin, muistoksi jäi sentään vielä livelevy Oil on Canvas.
Sooloura alkoi vuonna 1983 hienolla levyllä Brilliant Trees ja musiikki oli nyt rauhallisempaa taidepoppia. Milestäni Sylvianin hienoin kokonaisuus on vuoden 1987 levy Secrets of the Beehive. Matkan varrelta löytyy suhinamusiikkia Holger Czukayn kanssa ja yhteislevyjä Robert Frippin kanssa. Tehtiinpä entisten Japan-miesten kanssa vielä yhteinen projektilevy Rain Tree Crow vuonna 1991.
Suosittelen alkajaisiksi seuraavia levyjä:
Gentlemen Take Polaroids (Japan)
Secrets of the Beehive
Damage (live with Robert Fripp)
Onko tuo instrumentaalikamaan keskittyvä Camphor-kokoelma hankkimisen arvoinen? Siinähän on paljon tuttua tavaraa, mutta käsittääkseni tuota materiaalia on myös muokattu.
Sooloura alkoi vuonna 1983 hienolla levyllä Brilliant Trees ja musiikki oli nyt rauhallisempaa taidepoppia. Milestäni Sylvianin hienoin kokonaisuus on vuoden 1987 levy Secrets of the Beehive. Matkan varrelta löytyy suhinamusiikkia Holger Czukayn kanssa ja yhteislevyjä Robert Frippin kanssa. Tehtiinpä entisten Japan-miesten kanssa vielä yhteinen projektilevy Rain Tree Crow vuonna 1991.
Suosittelen alkajaisiksi seuraavia levyjä:
Gentlemen Take Polaroids (Japan)
Secrets of the Beehive
Damage (live with Robert Fripp)
Onko tuo instrumentaalikamaan keskittyvä Camphor-kokoelma hankkimisen arvoinen? Siinähän on paljon tuttua tavaraa, mutta käsittääkseni tuota materiaalia on myös muokattu.
+/- saldo : 0 | Tweet
Onko kukaan kuullut David Sylvianin uudelleen miksaamaa versiota Damagesta? Onkohan siinä paljonkin eroa?
Kun Crimson teki paluuta yhdeksänkymmentä luvulla Fripp olisi halunnut Sylvianin laulajaksi bändiin. Äänen puolesta olisi sopinutkin mielestäni hyvin, mutta ei ehkä muuten olisi sopinut/sopeutunut bändiin.
En ole kuullut yhtään Japanin levyä koskaan. Millainen soundipolitiikka niissä on? Onko hirveän kasaria?
Mulla on Sylvianilta pari levyä. Biisit on hienoja mutta mua tökkii kyllä edelleen pahasti Sylvianin lauluääni... Jotenkin se painaa sitä ääntään, kauhee vibrato välillä ja niin pois päin. No, ehkä totun jossain vaiheessa. :)
Vai että laulajaksi Crimppaan :o Onneks tuo jäi kuitenkin vain suunnitteluasteelle.
Minulla on Gentlemen Take Polaroids ja siinä on aika kasarihenkinen soundipolitiikka, mutta ei liikaa. Yleensä ärsyynnyn kasarisoundeista pahasti mutta tällä levyllä tökkii ainoastaan Sylvianin laulutapa joka kuulostaa siltä kuin mies yrittäisi haukotella mutta ei pysty koska ruokatorveen on tungettu rautakanki.
Mulla on vain vanha versio Damagesta. Colossuksen arvostelussa oltiin sitä mieltä, että vanha miksaus on parempi.
Japan...no kyllähän niistä tietysti heti arvaa levytysajankohdan, mutta aika persoonallista kuitenkin. Synttypopista ei ole kysymys, vaikka syntsaa runsaasti kuullaankin. Hyvin ne ovat aikaa kestäneet ja Mick Karnin bassottelu on valttikortti.
Mick Karn on aina plussaa. Karn on kuulema mukana Kate Bushin seuraavalla levyllä. Milloin se sitten ikinä ilmestyykään.
Minä kyllä pidän David Sylvianin laulusta. Välillä tulee jotenkin John Wetton mieleen.
Minä kyllä pidän David Sylvianin laulusta. Välillä tulee jotenkin John Wetton mieleen.
Niin minäkin. Kyllähän Sylvian kehittyi laulajana vielä noista Gentlemen-ajoistakin. Mutta tosiaan Japanin ensimmäisiä levyjä kunnellessa on vaikea uskoa että laulaja on se sama Sylvian. :D
Omistin kaikki Japanin studiolevyt jo ala-asteella, joten voitanee sanoa bändillä olleen suhteellisen merkitsevä vaikutus musiikkimakuni kehityksessä. Quiet Life on edelleen minun kokemukseni piirissä yksi niitä kovasti harvoja levyjä, joilla ei ole ainuttakaan huonoa kappaletta.
Ja tuo olin siis minä.
"Everything and Nothing" 2CD:llä voi aloittaa tutustumisen Sylvianin tuotantoon, kokoelma ja sisältää myös harvinaisempaakin.
"Damage" on kyllä hyvä, "Gone to Earth", "Secrets of the Beehive" ja "Dead Bees on a Cake" olen kuullut myös, vain "Dead Bees..." ei oikein natsannut.
"Gone to Earth":stä olemassa ambient-versiokin, onko kukaan kuullut?
"Gone to Earth":stä olemassa ambient-versiokin, onko kukaan kuullut?
??
Vinyylissä on toinen LP kokonaan instrumentaali, cd:ssä mukana vain osa niistä biiseistä. Nuo instrumentaalit ovat aika ambienttia tavaraa (mm. Frippin ja Bill Nelsonin kanssa tehtyä), tarkoititkohan kenties tätä?
Näin kerran Gone To Earth -levystä tupla-cd-version, Japani-painos tietysti. Virgin saisi julkaista tuon uudelleen kokonaisuudessaan.
Tuo sen täytyy olla, täytyy metsästää se jostain.
VooDoo kirjoitti 15/4/2003 klo 18:34: "Everything and Nothing" 2CD:llä voi aloittaa tutustumisen Sylvianin tuotantoon, kokoelma ja sisältää myös harvinaisempaakin.
Kannattaa hankkia tosiaan tuokin: vaikka omistaisi kaikki Sylvianin levyt, niin tuossa on kaiken maailman kollaboraatioita ja ennenjulkaisematonta tavaraa rutkasti.
Pitää paikkansa, hieno levy.
Omistan tuosta 3CD:n version, bonus EP:llä studioversio Sylvian/Frippin Blinding Light Of Heavenista. Onkohan tätä muualla julkaistu?
Tietääkseni Blinding Light Of Heavenia ei ole studiona muussa yhteydessä julkaistu.
Omistan Damagesta uudemman version ja mielestäni sen miksaus on hyvin onnistunut. Vokaalit ovat aavistuksen verran enemmän pinnassa ja kokonaisbalanssi on mielestäni tasapainoisempi kuin ensimmäisessä versiossa. Harmittaa tosin, että Darshan on korvattu Jean The Birdmanilla. Tarkoituksena olisi haalia käsiini myös tuo vanhempi versio. Harmi että valmistus on lopetettu :(
Japanista en pahemmin syty, mutta Sylvianin soolotuotanto on arvohierarkiassani erittäin korkealla. Mies on myös nykyisin mielestäni parhaimpia lyyrikkoja musiikkirintamalla.\n[Muokattu 17/7/2003 / Borges]
Sylvianin uusi levy "Blemish" ilmestyy näillänäkymin 24.7.
Mies mainitsi eräässä tuoreessa haastattelussa albumin käsittelevän rakkauden pimeitä puolia, joten luvassa on "Dead bees on a cakea" angstisempaa menoa.:)
Levy sisältänee myös entistä enemmän kitaroita/elektro-vaikutteita ja nimikkoraita kestää reilut 13 minuuttia.
.. tätä tapausta jään odottamaan innolla
[Muokattu 17/7/2003 / Borges]\n[Muokattu 12/8/2003 / Borges]
Mistäköhän tuota sitten saa? Sylvian on jättänyt Virginin ja ilmeisesti julkaissut tuon levyn itse.
Mainiota, tuo onkin hankittava :) http://www.davidsylvian.com/
, tyylikäs sivu.
CDONissa lupaillaan lokakuuksi uusia julkaisuja seuraavista:
Brilliant Trees
Alchemy An Index Of Possibilities
Secrets Of The Beehive
Gone To Earth
Enpä löytänyt mitään tietoa noista, ovat kai jotain remastereita?
Käsittääkseni myös Japanin "Gentlemen take polaroids" ja "Tin Drum" ovat julkaistu hiljattain remasteroituina versioina bonusbiisien kera..
Pitänee laittaa hankintalistalle.
Tuolla jotain infoa. Gone To Earth julkaistaan nyt tuplacd:nä. :)
http://www.nightporter.co.uk/
Näköjään Rain Tree Crow on myös tulossa.:)
Tuli nyt vihdoin hankittua Blemish. Levyhän koostuu melko abstraktista ja improvisoidusta maalailusta, johon Sylvianin pintaan miksatut vokaalit rakentavat muodon. Joku tätä ehti jo nimittää vocal-ambientiksi, eikä tuo kuvaus kovin metsään mennyt.
Avantgardekitaristi Derek Baileyn soittamat "pseudosoinnut" ovat puolestaan erittäin persoonallisia ja epäkonventionaalisen atonaalisia kudelmia.. Järjestäytynyttä kaaosta sanoisin...
Hieno levy.
Joko tuo Blemish on kaupoissa?
Blemish on ollut kaupoissa jo reilut pari viikkoa, mutta saatavuus on vähän niin ja näin. Itse tilasin lähikaupan kautta, mutta ainakin SwampMusicista ja Platta.comista tuota pitäisi löytyä. Hinta on sitten melko huima ja vaikuttaa siltä, että alle 25 euron ei levy irtoa ilman luottokorttia!
.. Fanipojalla ei tietty ole paljoa vaihtoehtoja :)
Playssa tuo on 13 puntaa, mutta näyttää olevan" tilapäisesti loppu". Miksiköhän Cdonista ei löydy?
Kcrimso kirjoitti 12/8/2003 klo 07:57: Miksiköhän Cdonista ei löydy?
Itsekin olen tuota ihmetellyt. Saattaa olla, että Sylvianin siirryttyä Virginiltä omalle levy-yhtiölle, on tuo jakelupuoli jäänyt hieman taustalle.
NYT-liitteessä on Blemish levyn arvostelu. Neljä tähteä sai. Hmm, ilmeisesti aika riisuttua kamaa noin instrumentaalisesti. Uskallankohan hankkia kun en ole mikään maailman suurin minimalismin kannattaja. Kuten James Cameron sanoin "Less is not more. More is more". :D
Kcrimso kirjoitti 14/8/2003 klo 21:23: Hmm, ilmeisesti aika riisuttua kamaa noin instrumentaalisesti. Uskallankohan hankkia kun en ole mikään maailman suurin minimalismin kannattaja.
Blemishillä minimalistinen ekspressionismi on olennainen osa levyn intiimiä ja sisäänpäinkääntynyttä tunnelmaa, joka meikäläiseen iski kuin sata jänistä. Albumin vahvuus piilee juuri tuossa riisutun raa'assa ilmaisussa.
Vähäeleisyys ei pitäisi sinänsä olla mikään kynnys, jos diggailee Sylvianin improvisaatioon nojailevista teoksista ja free jazzista ilman rumpuja.
Minimalismi ja kuorruttaminen ovat mielestäni molemmat tyylikeinoja, jotka toimivat jos ovat toimiakseen. Esim. Yesin sovitukset ovat päteviä, vaikka niissä on monesti kaikkea liikaa.:D
Sylvianin Blemish on valioesimerkki toisesta ääripäästä.
Blemish löytyy nyt ainakin Tunnelin levystä, mutta hinta on 27 euroa, aijai...
Mistäs Darshan hommasit Blemishin? Saako jo jostain alle 25:n euron?
Playlta (taas!) 13 puntaa eli noin 18,2 euroa. Se on tosin Temporarily out of stock.
Sanotaan vaikka, että Hakaniemen metrolle kävellessä tuli mietittyä, olisiko sittenkin pitänyt ostaa vaikkapa Forever Changes, Bryter Layter ja joku käytetty levy tämän yhden sijaan. Noh, minulla on tapana ostaa itselleni päähänpistojoululahjoja, olkoon tämä se tämänvuotinen.
Nostan nyt tämän topicin ihan vaan sen takia, että tuli ostettua tuo "Blemish".
Pari viikkoa sitten jo ostin levyn Hakaniemen Black&Whitestä. Tänään vasta sitten kuuntelin levyn muutaman kerran putkeen ja olin vähän hämilläni mutta kuitenkin samalla suhteellisen innoissani kuulemastani.
En siis omista muuta aikaisempaa tuotantoa kuin "Everything And Nothing" tuplalätyn sekä "GodMan" -platan.
Ensimmäisellä kuuntelulla odotin koko levyn ajan niitä rumpuja tai jms. mutta tajusin sitten, että eihän tämä levy niitä tarvitse. Nyt muutaman kerran levyn kuunneltuani tuli olo, että tätä on saatava lisää.
Nerokas levy IMHO.
Onkos teillä antaa vinkkejä muista samantyylisistä artisteista, joihin voisi tutustua. Toki Sylvianin aikaisempi tuotanto on myös ostoslistalla.
Mark Hollis.
Kokeile näitä levyjä:
Talk Talk: Spirit Of Eden
Brendan Perry: Eye Of The Hunter
Beth Gibbons & Rustin Man: Out Of Season
Tim Buckley: Happy Sad
Nick Drake: Five Leaves Left
No-Man voisi toimia myös.
Blemish vihdoin CDONissa siedettävään hintaan. Löi kyllä luun kurkkuun, en sentään näin riisuttua menoa osannut odottaa. Olen uskaltanut kuunnella vasta kaksi kertaa. :shock:
Nine Horses on David Sylvianin, Steve Jansenin ja Burnt Friedmanin uusi projekti. Levyn nimi on Snow Borne Sorrow. Näytteitä täällä:
http://www.samadhisound.com/catalogue/ss006_nine_horses_snow_borne_sorrow.html
David Sylvianin Nine Horsesilta ilmestyy minialbumi Money For All tammikuussa. Täällä kuunneltavissa mainio nimibiisi: http://myspace.com/samadhisound
Nine Horsesin debyyttilevyhän oli yksi vuoden 2005 parhaimpia levyjä.
Kuulin debyytin vasta hiljattain. Se oli mielestäni paria raitaa lukuunottamatta aivan karmeaa vetelää nysväystä, yksi Sylvianin huonoimpia tekeleitä. Onneksi en ostanut.
Kuulin debyytin vasta hiljattain. Se oli mielestäni paria raitaa lukuunottamatta aivan karmeaa vetelää nysväystä, yksi Sylvianin huonoimpia tekeleitä. Onneksi en ostanut.
Huh, mun mielestä ehkä parasta Sylviania Secrets Of The Beehiven jälkeen. Kyllä taas huomaa miten vähän muut kuin minä tajuaa musiikista :wink:
Uus levy "Manafon" tuloillaan kesällä.
Kiitos tiedosta!!