Marillion - Epätoivoista?
Kcrimso kirjoitti noin 21 vuotta sitten (149 kommenttia)
Eipä mene Marillionilla kovin hyvin tätä nykyä. Etenkään levymyynnillisesti siis. Mitä mieltä olette tästä Marillionin uusista suunnitelmista pistää fanit rahoittamaan markkinointia? Epätoivoista vai pienten bändien tulevaisuutta?
http://www.marillion.com/news/newalbum/faq.html#1
http://www.marillion.com/news/newalbum/index.html
http://www.marillion.com/news/newalbum/faq.html#1
http://www.marillion.com/news/newalbum/index.html
+/- saldo : 0 | Tweet
Johan nuo rahoittivat edellisen albuminkin ennakkotilauksilla, nyt ovat vaan vieneet konseptia pidemmällä ikäänkuin katsoakseen kuinka pahasti pystyvät höynäyttämään fanejaan. Eikös aikoinaan yksi syy Fishin lähtöön ollut se, että esim. bändin manageri tienasi enemmän kuin kalaherra, johtuen bändin solmimasta onnettomasta sopimuksesta levy-yhtiön kanssa, eli eivät taida varsinaisia finanssineroja olla nuo Marillionin muusikot.
En kyllä maksaisi penniäkään ennakkoon Marillionin nykytekeleistä, kyllä pitää kuulla levy moneen kertaan ennenkuin uskaltaa ostaa, on jo sen verran monta soittamatonta ko. bändin levyä hyllyssä.
Minusta Anoraknophobia oli niin hyvä levy ja askel parempaan suuntaan, että sinänsä voisin asiaa harkitakin. Toisaalta tuskin viitsin. Marillion ei ole kuitenkaan ole koskaan ollut minulle kovin tärkeä bändi vaikka melko paljon olen sitä kuunnellutkin.
Mä olin kyllä aluksi pettyny Anoraknophobian ultramoderneihin ja kaupallisiin sähkösoundehin, mutta kyllä niihin tottu ;) Hyvä levy se on.
En mä pystynyt kuuntelemaan sitä nykyistä laulajaa..
Oletko hankkinut vaivaasi lääkitystä? ;)
Hmmm... toisaalta jos levy myy 100 000 kpl niin onko se ny sitte niin vähän? No mulla ei oo kyllä aavistustakaan, että mimmoset tulot moisesta määrästä on artistille itelleen....
Ehkä ne on vaan suuruuven hulluja, menisivät oikeisiin töihin jos tuntuu ettei tuolla elä tai söisivät kaviaaria vähä harvemmin ;) :P
No onhan se selvä homma, että 100 000 levyn myynnillä ei paljoa juhlita kun on viisi äijää royaltit vielä jakamassa.
No, Marillion julkaisee niin paljon erilaisia levyjä... Sehän riippuu täysin levysopimuksesta ja kustannuksista voiko tuotolla elää vai ei. Jos bändi itse julkaisee joka vuosi levyn joka myy 100 000 kpl (ja äänittää omassa studiossa), kyllä sillä voisi viisi ihmistä elää.
Muistaakseni Steve Vai sanoi joskus, että hän on tienannut ylivoimaisesti eniten rahaa "Flexable"-levyllä, koska se oli omakustanne. Esim. "Passion & Warfare" oli hittilevy, mutta tehty isolle levy-yhtiölle = rahat eivät tulleet Vain taskuun.
Toki asiaa helpottaa jo kyse on omakustanteesta. Robert Fripp muistaakseni sanoi tienaavansa 12000 myyvällä DGM:n julkaisemalla soudscapes-levyllä saman verran kuin Virginin julkaiseman levyn 200 000 myynnillä.
Minulle Marillion on edelleen tärkeimpiä yhtyeitä, heidän taannoisesta notkahduksestaan - Radiation - huolimatta. En silti aio ryhtyä rahoittamaan heidän toimintaansa.
Muistattakoon kiutenkin, että nykyisin kaupallisessa liiketoiminnassa - jota musiikkikin on - tuotannosta päättäminen ennakkotilausten laajuuden perusteella on enemmänkin sääntö, kuin poikkeus. Toisaalta nyt on kuitenkin kyse musiikista ja sen markkinoimisesta...No ehkä Marillion haluaa olla tällä tavalla progressiivinen!
Mikäs siinä Radiationissa nyt sitten notkahti? Luulin, että ihmiset edelleen pitäisivät Holidays In Edeniä pahimpana floppina muutaman AOR -yrityksen takia.
Ikävä kyllä Afraid Of Sunlightin jälkeinen tuotanto ei ole oikein vakuuttanut. Ehkä noista neljästä olisi saanut puristettua kaksi hyvää studiolevyä.
Radiation on kyllä ehdottomasti Marillionin heikoin levy. Holidays In Eden on yhtä juhlaa verrattuna siihen. Radiation kuulostaa hätäisesti tehdyltä kyhäelmältä jossa epätoivoisesti yritetään kuulostaa coolilta ja modernilta (Radioheadilta siis lähinnä). Soundeja myöten levy on paska. Anoraknophobiassa Marillion onnistui lopultakin integroimaan modernit vaikutteet kuten loopit ym. tyylikkäästi omaan musiikkiinsa. Ja Dave Meeganin tuotanto tuossa levyssä on parasta mitä bändillä on koskaan ollut.
Tuossa taulukossa kun on tuo First year sales, mahtaako pitää paikkaansa alkuvuosien osalta? Ekat levyt myyvät n. 100 000, Misplaced Childhood sitten 1 500 000. Itse en aio kyllä rahoittaa levytystä kun en ole muutenkaan bändin tekemisiä viime aikoina seurannut.
Ei kai niillä mitään syytä ole tuollaista valehdellakaan. Ja lopullinen läpimurtohan tuo Misplaced Childhood vasta bändille oli.
Niin paljon se yksi hittibiisi tekee...
Olen muuten samaa mieltä Kcrimson kanssa, Anoraknophobia oli oikein onnistunut levy, ja tuotanto oli tosiaan enemmän kuin hyvä. En minäkään silti rahoita mitään etukäteen.
Täällä kun kummastellaan artistipohattojen levytulojen riittämättömyyttä. Voin kokemuksesta kertoa, että jos CD maksaa kaupassa E15,-, saa artisti (bändi) siitä, diilistä ja levy-yhtiön kuluista riippuen mitä tahansa 1-2 euron välillä käteen (ja miinus verot...). Tuosta voit nopeasti laskea, että 100.000:n CD:n myynti ei kummasti viiden miehen bändille kaviaaria vielä kustanna...
progevaari kirjoitti 4/8/2003 klo 15:52: Tuosta voit nopeasti laskea, että 100.000:n CD:n myynti ei kummasti viiden miehen bändille kaviaaria vielä kustanna...
Niinpä, tuohon johtopäätökseen minäkin olen tullut.
Uutta levyä odotellessa Marillionilta ilmestyi JÄLLEEN yksi best of - kokoelma. Julkaisijana ilmeisesti EMI ?
Äkkiseltään vilkaistuna biisit näyttivät olevan suunnilleen samoja kun sillä vanhalla single-collectionilla + sinkkulohkaisut Bravelta ja Braven jälkeisiltä levyiltä.
Kokonaisuudessaan melko turhalta julkaisulta tuo vaikutti jo pelkästään siinä mielessä, että Marillionin parhaat kappaleet harvoin ovat juuri noita single-renkutuksia ( tästä esimerkkinä mm. anti-rokkaava "Hooks In You" ).
progevaari kirjoitti 4.8.2003 klo 14:52:levy-yhtiön kuluista riippuen mitä tahansa 1-2 euron välillä käteen (ja miinus verot...). Tuosta voit nopeasti laskea, että 100.000:n CD:n myynti ei kummasti viiden miehen bändille kaviaaria vielä kustanna...
Eli 20000-40000 euroa per nassu levystä. Kyllä sillä olis syytä toimeen tulla.
Anonyymi kirjoitti 4/8/2003 klo 21:31:
Eli 20000-40000 euroa per nassu levystä. Kyllä sillä olis syytä toimeen tulla.
Eli 20000-40000 euroa per nassu levystä. Kyllä sillä olis syytä toimeen tulla.
Miinus verot ja muut kulut. Ei tuo kauhean kova palkka viiskymppiselle miehelle ole.
Koska Marillion pyörittää itse omaa levy-yhtiötään ja studiokin löytyy omasta takaa, niin eiköhän heille pitäisi kuitenkin jäädä vähän enemmän käteen.
Tuleva levy on sitten näköjään tupla. Pitäisiköhän huolestua.
Kcrimso kirjoitti 4.8.2003 klo 21:09: Miinus verot ja muut kulut. Ei tuo kauhean kova palkka viiskymppiselle miehelle ole.
Ei ehkä kova, mutta riittävä. Eikä kyseessä välttämättä ole edes mikään vuoden duuni. Ja ainakin mitä Marillionin työn laatu on ollut, niin tuossakin on jo pilvin pimein liikaa.
Viukkis kirjoitti 4/8/2003 klo 23:00:
Tuleva levy on sitten näköjään tupla. Pitäisiköhän huolestua.
Tuleva levy on sitten näköjään tupla. Pitäisiköhän huolestua.
Eikö varsinainen kauppoihin ilmestyvä versio sisällä vain yhden levyn, mutta ennakkoon rahansa likoon pistävät saavat kaksi levyä? Ainakin alunperin homman piti mennä noin.
4X80=320
2X70=140
4X90=360
sum 820
niin, tuollainen levylasku tipahti kassista lattialle. Pitäskö nyt olla köyhien muusikkoparkojen puolesta pahalla mielin, kun en ostanut enemmän...?
....joo, mut arvatkaas valuutta!:D:D
Eikö varsinainen kauppoihin ilmestyvä versio sisällä vain yhden levyn, mutta ennakkoon rahansa likoon pistävät saavat kaksi levyä?
Se oli Anoraknophobia. Tästä tulee oikea tupla.
Viukkis kirjoitti 5/8/2003 klo 10:50:
Se oli Anoraknophobia. Tästä tulee oikea tupla.
Eikö varsinainen kauppoihin ilmestyvä versio sisällä vain yhden levyn, mutta ennakkoon rahansa likoon pistävät saavat kaksi levyä?
Se oli Anoraknophobia. Tästä tulee oikea tupla.
Sama päti kyllä mielestäni tähän uutuuteenkin, mutta suunnitelmat ovat ehkä muuttuneet. Muutama kuukausi sitten Marillionin isännät vielä pohtivat kovasti mitä hennovat jättää pois yhden levyn versiosta. Ilmeisesti eivät mitään:D
Kun studiokulut ovat lähellä nollaa, niin tupla-CD:stä jää enemmän leivän päälle.
Dprp:stä:
"Marillion have announced some more details about their forthcoming new studio album. It's going to be a double album called Marbles, and the release date has been set to April 26th, 2004. As with Anoraknophobia, Marillion have organized a pre-order campaign for Marbles, and in short it comes down to this: you will be able to pre-order the new album starting September 1st. This will entitle you to a specially packaged version of the album, and if you order before January 1st, 2004, you will have your name listed in the album credits, and get the album a full month earlier than everyone else does (well, except for your fellow campaigners of course). A normal version of the double album will be available from Racket Records from the previously mentioned release date of April 26th, 2004, while a single cd version of the album will be hitting retail shops at the same time. As you will have guessed, the price of the pre-order Marbles is considerably higher than the normal versions, the idea being that the extra money generated from the pre-order copies will go into an extensive marketing campaign organized and funded by Marillion themselves (or in extension, their fans). As with every decision Marillion makes these days, from the Front Row Club to the brand of toilet paper Steve Rothery uses, there have been and still are heavy debates about this new pre-order campaign, but basically it comes down to the simple fact that participation is voluntary: noone is forcing you to participate and you won't miss any of the music by skipping the pre-order and buying the normal double album version when it comes out next year. Because whether you're an anorak, a fan or a casual listener, it's the music that counts."
Eli kauppoihin tuleva version on ilmeisesti vain yhden levyn mittainen.
"Hassuja" paitoja: http://www.marillion.com/merch/marbles.html
Mielenkiintoinen artikkeli: http://www.soundonsound.com/sos/sep03/articles/marillion.htm
Tulevasta Marbles albumista löytyypi ääninäytettä osoitteesta http://www.marillion.com/web/
Onkos kukaan ennakkotilannut Marillionin uutukaista? Nyt kun tilaa vielä ennen vuoden vaihdetta saa levyn kuukautta aiemmin kuin muut ja nimensä kansivihkoseen... Itse en ole tilannut enkä taidakaan kun eivät näytä hyväksyvän Visa Electronia.
http://www.marillion.com/marbles/preorder.html
Vähän oli tarkotus, mutta kun tilaus tulisi maksamaan reilut 45 euroa, niin taidanpa jättää väliin. Aikoinaan tuli tilattua tuo Anoraknophobia ennakkoon, eiköhän se riitä tuolta saralta.
kite kirjoitti 5/12/2003 klo 14:16: Vähän oli tarkotus, mutta kun tilaus tulisi maksamaan reilut 45 euroa, niin taidanpa jättää väliin.
45 euroa! No huh, itse en edes vielä katsellut noita hintoja. Joo eipä kyllä tuolla hinnalla kiinnosta.
Taitaa studiolaskut jo erääntyä kun on kiire realisoida omaisuutta:
http://cgi.ebay.co.uk/ws/eBayISAPI.dll?ViewItem&item=2578540490
Nyt tuli muutaman oluen nousuhumalassa tehtyä tilaus, jota olen jo pitkän aikaa lykännyt. Eihän 45 euroa tunnu missään nyt kun velatkin ovat kohta saatavia.
Fishiltäkin näköjään pukkaa uutta levyä. Täytyy kyllä sanoa, että tuo Wilkinssonin kansitaide on vähintäänkin kömpelöä, eikö tämmöisiä piirrusteltu yläasteella jos ei oltu oikein sinuja tussejen kanssa.
http://www.the-company.com/cgi-bin/acatalog/cdsstudiolatest.html
Voihan tuo olla joku hieno naivistinen näkemys...niin, Fishistä varispellolla.
mps kirjoitti 6/12/2003 klo 21:44:
Voihan tuo olla joku hieno naivistinen näkemys...niin, Fishistä varispellolla.
Voihan tuo olla joku hieno naivistinen näkemys...niin, Fishistä varispellolla.
Eihän tuo nyt niin kamala kuva ole. Onko tuo muka Wilkinssonin tekemä? Ei näytä yhtään hänen tyyliltään.
Wilkinssonin akryylimaalaus kankaalle. Kyllä se ainakin minun silmääni näyttää yhtä kömpelöltä kuin erään nimeltä mainitsemattoman Ylikiiminkiläisen kuvanveistäjän patsaat. Ainakin Fish. Tuo taustahan nyt on jonkun sortin Van Gogh pastissi ja sellaisenaan ihan siedettävä.
Hogarth puntaroi uuden sinkun mahdollisia listasijoituksia. :lol:
http://www.marillion.com/single/
Onko mies tosissaan? Että ihan pitäisi ostaa kolme kappaletta! No huh huh... :shock:
Marillion! :shock:
Marillion on loistava orkesteri. Minä olen löytänyt erityisen sielun tästä orkesterista ja siksi Marillion on tärkeimpiä bändejä minulle. Niin Fishin kuin H:n aikaiset levyt. Konseptilevy Brave on tietenkin Marillionin pitkän uran huipennus. Aikoinaan samaistuin kovasti Clutching at Strawsiin.
En kuitenkaan ostaisi mitään etukäteen, edes Marillionilta. Rehelllisesti vaan levy kauppaan perinteiseen malliin.
harmaa
Emmä pystynyt yhtäkään raitaa modernin Marillionin CDtä soittamaan kokonaan. Sentään mä sain Mars Voltan levyn kuunnelluksi. En sanoista juuri saa selvää, kyllä.
Prkle! Mulla eioo yhtään näiden levyä. Joskus koitin kuunnella jotain näiden levyä, joku suositteli & pisti nauhalle. Ei kolissu. No kertokaa nyt, mitä oon menettäny?
No mikä mättää?
Ei kolissu. No kertokaa nyt, mitä oon menettäny?
Itsekin pidän vain kahdesta Marillion-levystä: Brave ja Afraid of Sunlight. Uusimmat kuulematta. Brave on erinomainen, siinä bändi jotenkin ylitti itsensä.
Koko Marillionin tuotannosta laskisin hyviksi levyiksi nämä: Misplaced Childhood, Clutching At Straws, Brave, Afraid Of Sunlight, ja Anoraknophobia. Muut on keskinkertaisia tai jopa aika huonoja.
Huonoimmat: Seasons End, Fugazi.
Huonoimmat: Radiation (ylivoimaisesti!) ja Holidays In Eden.
Taidan pitää näppini erossa jatkossakin....
Taidan pitää näppini erossa jatkossakin....
Miksi? mielestäni missaat yhden parhaista rock-bändeistä jota maa päällään kantaa. Toki heidän tuotantoon mahtuu muutama keskinkertaisempi albumi, mutta myös niitä helmiä useampi kappale. Jotenkin tuntuu, että eräiden underground-diggareiden keskuudessa on muotia dissata Marillionia... onhan se myynyt miljoonia albumeja. Samalla voi sanoa, että kyllä Marillion hakkaa laadullaan 99,98% kaikista undergroundhörhöilybändeistä joiden ainoana missiona on olla outo ja vaikeasti ymmärrettävä. Marillion on (älykästä) rockmusiikkia laatutietoisille kuuntelijoille.
Marillion on (älykästä) rockmusiikkia laatutietoisille kuuntelijoille.
:lol:
Okei. Vähän niinkuin Eloy.
Painotus sanalla ROCKmusiikkia. En puhu mitään progesta, koska kuten sanoin, Marillion saattaa underground/elitistidiggareille olla liian simppeliä ja liian melodista musiikkia. Niinpä tässä genressä Marillionia voi hyvällä syyllä kutsua laadukkaaksi musiikiksi... genressä jossa nykyään vaikuttavat sellaiset nimet kuten Coldplay ja The Darkness.
Eloy:ta koskevat viestit näkisin mielelläni bändiä koskevassa viestiketjussa. Kun on olemassa valmis topic, niin sinne vaan.
Marillion saattaa underground/elitistidiggareille olla liian simppeliä ja liian melodista musiikkia.
Dämn!
Mun mielestä Marillion on kyllä progea, ja yleensä ottaen hyvää sellasta, mutta jos sen kuuntelemiseen pitää olla jotenki erityisen älykkö niin taijan olla hukasa :oops:
Älykkö = tekoälykäs.
[quote]Jos sen kuuntelemiseen pitää olla jotenki erityisen älykkö niin taijan olla hukasa :oops:
Minulle taas selvisi syy, miksi en ole koskaan jaksanut innostua bändin musiikista.
Huonoimmat: Seasons End, Fugazi.
Pöh, Fugazi on Marillionin top-vitosessa, heti siellä jossakin Misplaced Childhoodin ja Clutching At Strawsin takana.
Edit:Kuuntele vaikka.
The thief of Baghdad hides in Islington now
Praying deportation for his sacred cow
Marillion saattaa underground/elitistidiggareille olla liian simppeliä ja liian melodista musiikkia.
Dämn!
Mun mielestä Marillion on kyllä progea, ja yleensä ottaen hyvää sellasta, mutta jos sen kuuntelemiseen pitää olla jotenki erityisen älykkö niin taijan olla hukasa :oops:
Miten sä oikein tulkitset mun tekstiä? :shock:
Just sitähän mä yritin selittää, että moni ihminen täälläkin on varmasti aivan liian viisas ja älykäs pitääkseen Marillionin "mainstream"-musiikista. He kuuntelevat mielummin Ugandalaista vuohenuhrausjuhlaan tarkoitettua rituaalijodlausta ja ovat tyytyväisiä. 8)
Juu, kyllä Fugazi on niitä kärkipään levyjä kyseiseltä bändiltä. Samaten Seasons End peittoaa ne 90-luvun lopun levyt.
Miten sä oikein tulkitset mun tekstiä? :shock:
No ite just sanoit Marillionia älykkääksi rockmusiikiksi, joka on undergroundin diggareille liian simppeliä ja melodista. Tästä ihan päättelin, että Marillionista tykätäkseen pitäis olla älykkö eikä huuruisen musiikin ystävä :roll:
Itelleni ei ole vielä muuta tullut Marillionista mieleen kuin "paskaa Genesistä".
Pitää olla kyllä kuulossa jotain pahasti vialla jos pystyy Hogarthin ajan Marillionin yhdistämään Genesikseen...
lol
No mainitsinko jokun tietyn ajanjakson Marillionista? Ei yleensä ole tapana kuunnella sellaisten bändin kaikkia levyjä läpi, jotka ei kiinnosta ensimmäisillä kuuntelukerroilla yhtään. Ainakaan minulla.
Tottakai pitää koko tuotanto ensin ostaa ja kuunnella ainaski 5 kertaa läpi ennenku voi tuomita.
Ostan mieluummin sellaisia levyjä, joista pidän.
Hassua.
Suurin osa Marillionin levyistä on kuitenkin noita Hogarthin ajan levyjä joten ehkäpä kannattaisi kokeilla niitä ennen kuin mainostaa tuollaisia "paska genesis"-mielipiteitä. Mutta ihan miten vaan.
Itelleni ei ole vielä muuta tullut Marillionista mieleen kuin "paskaa Genesistä".
Niin ne mielipiteet vaihtelee. Kärjistetysti voisi sanoa, että mun mielestä Genesis on "paskaa Marillionia". :D
No totuus on tietenkin se, että tykkään kyllä Genesiksestä ja "Selling England..." on yksi lempparilevyjäni, mutta samalla tykkään, että Fishin aikainen Marillion on parhaimmillaan parempaa kuin 70-luvun Genesis.
En mä kyllä väittäisi erityisesti Genesiksestäkään diggailevani, vaikka joskus muutamia levyjä kuuntelenkin.
Enkä myöskään ole koskaan ymmärtänyt sitä asennetta, ettei saisi sanoa jotain bändiä huonoksi ellei ole kuullut kaikkia levyjä molempiin suuntiin ja riittävän monta kertaa oikeassa mielentilassa, mutta hyväksi voi kehua puolentoista minuutin clipin perusteella.
Sama kai se muille on, jos joku ei jostain bändistä pidä.
Kuuntelen kyllä molempia mielelläni, mutta on syytä muistaa että Genesiksellä on kyllä useita kuuntelukelvottomia levyjä. Eipä tule '71-'77 ajan ulkopuolella tehtyjä paljon kuunneltua. Marillionilla on ne kaksi kuuntelukelvotonta (Radiation ja Marillion.com). Eli iso osa Genesiksestä kuulostaa paskalta Genesikseltä.
Varhanen Marillion toki kuulostaa ja näyttää erittäin Genesis-vaikutteiselta, mutta mitäs sitten, melkeimpä kaikki tuon ajan neoprogebändit kuulostaa Genesikseltä ;) Marillionin etuna kolleegoihinsa on kuitenki että ne kehitty ja muutti tyyliään melkosesti vuosien varrella (joku IQ tai Pendragonhan kuulostaa periaatteesa melko samalta nykysinkin ku 80-luvulla).
Mutta joo... kummallista kiihkoilua ja ylilyöntejä puolesta ja vastaan ;) Hyvä bändi, mutta ei mitään mullistavaa.
Mutta joo... kummallista kiihkoilua ja ylilyöntejä puolesta ja vastaan ;) Hyvä bändi, mutta ei mitään mullistavaa.
Olen samaa mieltä, mainio orkesteri sinänsä muttei oikeastaan mitään mestariteoksia ole onnistunut luomaan. No Misplaced Childhood on ehkä päässyt lähimmäksi tuota statusta.
Parhaat levyt kronologisesti:
- Script For A Jester's Tear (1983)
- Misplaced Childhood (1985)
- Clutching At Straws (1987)
- Brave (1994)
- Afraid Of Sunlight (1995)
- This Strange Engine (1997)
Parhaat levyt kronologisesti:
Script for a Jester's Tear
Fugazi
Misplaced Childhood
Clutching at Straws
The Thieving Magpie - (La Gazza Ladra Live)
Myös Reel To Reel-livealbumi on kelpoa ajankuvaa.
Vuonna 1995 innostuin hetkellisesti nykyisestä Marillionista kuultuani aivan perkeleen hienon ja tuoreelta kuulostavan Cannibal Surf Babe-piisin Afraid Of Sunlight-levyltä ja ajattelin että bändillähän voisi olla saumaa menestyä kaupallisestikin ja löytää uusia faneja. No, kiekolla on pari muutakin ihan ok biisiä, ei tosin yhtään Cannibalin tasoista, mutta eihän tuo ole kestänyt kuuntelua läheskään niin hyvin kuin klassiset Fisun kanssa duunatut levyt.
Eli Hogarthin Marillion on jättänyt kylmäksi ja jäänyt etäiseksi, eikä se bändin totaalinen huumorintajuttomuus ainakaan auta asiaa, tosin Fishin sooloura ei parista loistokiekosta huolimatta ole yhtään sen paremmalla mallilla. Toisin on esim. jonkun Clutching At Strawsin kanssa joka vie vieläkin aina mukanaan.
Mun lista on jotakinkin tämmönen:
1.Clutching At Straws
2.Fugazi
3.Script For a Jesters Tear
4.Brave
La Gazza Strada olisi ollut hyvä levy jos Fish ei olisi laulanut vokaaliosuuksiaan päin persettä...
Oma TOP5:
1. Clutching At Straws
2. Script For a Jester's Tear
3. Misplaced Childhood
4. Fugazi
5. Season's End
Kärkeen Marillionin levyistä nostan Braven ja Clutching at Strawsin, nämä ovat merkittävimmät bändin levyt ja kummankin aikakauden huipentumat, mutta heti perään on lisättävä Afraid of Sunlight, Fugazi, Misplaced Childhood, ..., äh, ihan mahdoton näitä on laittaa mihinkään järjestykseen.
Brave-remasterin kakkos-cd:llä oleva jammailusessio "Marouette Jam" on minulle maistuvaa Marillionia ja yksistään kyseisen raidan takia remasteroitu Brave oli mieluisa hankinta.
t: harmaa, Burn a little brighter now...
Tulevaisuuden filmistara Mr. Derek W. Dick avautuu musiikkibisneksen kurjuudesta: http://www.dprp.net/specials/fish0304/index.php
Tulevaisuuden filmistara Mr. Derek W. Dick avautuu musiikkibisneksen kurjuudesta: http://www.dprp.net/specials/fish0304/index.php
Ei helvata... harvoin kuulee noin turhautunutta tekstiä. "I wonder what bug crawled up Derek's ass"
Hieno pakkaus: http://homepage.ntlworld.com/m.clarkson43/marbles.htm
Kieltämättä...Mutta tilata en uskalla syystä siitä, että livetupla Made Againin jälkeiset Marillionit ovat olleet erittäin mielenkiinnottomia.
Ohoh. Marillion on singlelistalla (http://www.bbc.co.uk/radio1/chart/top40/) ja uusi albumi näyttää keräävän paljon kehuja. Noh, niinhän yleensä legendaaristen bändien uutukaisia aina hehkutetaan, kunnes myöhemmin unohdetaan, mutta monet pitävät jo bändin parhaisiin kuuluvana.. Saa nähdä.
Itse aioin ostaa ensin Misplaced Childhoodin, sitten katson noita muita. Omistan ennestäänkin vain neljä Marillionia..
Clutching at Straws - Mestariteos, varsinkin alkupuolisko (Hotel Hobbies -> White Russian) on suorastaan täydellinen.
Seasons End - Aliarvostettu, King of sunset town, Seasons End, Berlin ja Space ovat niin mahtavia biisejä, että onhan tämäkin pakko-oston faneille.
Brave - Toinen mestariteos, vaikeampi kuin CaS, mutta yksi kaikkien aikojen teemalevyistä IMHO.
Afraid of sunlight - Ei ole itselleni oikein iskenyt, johtuneeko siitä etten hankin tämän levyn 6kk:n pakollisen musiikkivieroitushoidon (=armeija) jälkeen, enkä ole jaksanut kuunnella musaa samalla lailla kuin pienenä. Siltikin aloitusbiisi Gazpacho on komeaa kuultavaa, eivätkä muut biisit mitään huonoja ole.
Onkos kukaan ostanu vielä tuota uusinta-jos on niin kannattiko??
Laitoinpa itsekin Marblesin tilaukseen.Kyllähän nuo Hogarthin aikaisetkin ihan hyviä levyjä on..kun vain jauhattaa tarpeeksi.
Arvostelu: http://www.musictap.net/Reviews/MarillionMarblesCD.html
5 tähteä..hmm.Toisaalta antoihan Soundin Silaskin taannoin Bravelle ja muistaakseni Made Againille 5 nakkia Hogarthin aikaisista levyistä.
Brave kyllä ansaitseekin ainakin melkein tuon viisi tähteä.
Samaa mieltä.Voi kun tuo uusi olisi tähtiensä arvoinen.
Nyt harmittaa kyllä kun ei ole luottokorttia... joutuu tyytymään tuohon 1-cd plättyyn. Tosin se saattaa olla just sopivan kompakti, että jaksaa aina kuunneella kerralla läpi.
ProgressiveEarsin keskustelupalstalla monet ovat sitä mieltä, että vain 2CD-versiolta löytyvä 17-minuuttinen Ocean Cloud on paras Marillion-biisi pitkään aikaan.
Tuli postista tänään tuo yhen levyn versio.Kuulostaa ihan..Hogarthin aikaiselta Marillionilta! Kolmannen kuuntelukerran jälkeen hakkaa kevyesti Anoraknophobian-eli taitaapa olla paras sitten Afraid To Sunlightin.
[quote]Kolmannen kuuntelukerran jälkeen hakkaa kevyesti Anoraknophobianquote]
Sittenhän sen täytyy olla todella mainio! En kyllä ymmärrä miksi Anorakista ei pidetä. Sehän on pirun hyvä. Ainakin Marillion-asteikolla.
ProgressiveEarsin keskustelupalstalla monet ovat sitä mieltä, että vain 2CD-versiolta löytyvä 17-minuuttinen Ocean Cloud on paras Marillion-biisi pitkään aikaan.
Jaaha. Hieman kyynisesti suhtaudun, nimittäin Marillionilla ei ole koskaan mielestäni nuo tosi pitkät eepokset olleet kovinkaan onnistuneita. This Strange Engine ja Interior Lulu, Grendelistä nyt puhumattakaan. Mutta katotaan nyt.
Liki 15-minuuttinen avausbiisi The Invisible Man tuo Braven tunnelmat mieleen, mikä on vain hyvä asia.
Kun pistin tänne ketjuun viestin, niin löysinkin muusikoiden.netin kautta (http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=5&t=58535&o=0&co=0) linkin arvosteluihin, jotka tuntuivat vähän, hmm, liioitetuilta, joten en viitsinyt laittaa aluksi linkkiä tänne, mutta kun monet tuntuvat oikeasti kehuvan, niin tässä se on.. http://www.albumvote.co.uk/albums/04/may/marbles.htm
No, olivat faniarvosanoja tai ei, kai tuo on silti parasta Marillionia pitkään aikaan..
Kävin eilen hyppäkengässä etsimässä levyä paikallisista liikkeistä, koska julkaisupäivä oli 29.04 tai jotain. Turhaan. Vituttaa. Suomi on paska maa. :evil:
Tuntuvat ampuvan aika yli nuo albumvote.conin edustajat.Siis kuten aiemmin mainitsinkin, ehdottomasti parempi kuin 4 edellistä.Luulen että Braven, Strawsin ja Misplacedin kaltaisia klassikoita ei bändi pysty enää vääntämään.Toki ihmeitä voi aina sattua.Mutta ihan helvetin hyvä levy se on.
Tulin sitten tilanneeksi Marblesin bändin nettisivujen kautta. Toivottavasti albumvoten "kriitikot" ovat edes vähän oikeassa...
Onkos kellään tietoa että kauanko toimitus Marillionin päämajasta kestää, eli kannattaako odotella ennen juhannusta :roll: .
No, saapahan ainakin 2CD:n version...
Marbles alkaa jo nyt olla Marillion top-5:sessa täällä.Kun jaksaa vaan pyörittää niin alkaa uskoa että uusi intohimoinen palo on syttynyt bändiin sitten Braven julkaisun.Meikälle laittaa Marillionin taas päivänvaloon ylväästi.
Oliko sinulla yhden vai kahden levyn versio?
Tero Valkoselta irtosi Nytissa neljä tähteä (1cd). Q-lehti antoi kai yhden tähden josta Marillion on vetänyt kovasti herneen nenään.
Vetäisköhän Marillion herneen nenään jos lukis Sokrusta negatiivisen arvostelun? :lol:
Kokeile.
Ihan on tuo karvalakkimalli, yhen levyn versio.
Tilasin maanantaina sen tupla-Marblesin Marillionin nettikaupasta. Maanantai-illalla huomasin tuon normaalin kaupassa myytävän yhden cd:n version paikallisessa levykaupassa ja sormet syyhysi ostaa se (hinta 20€) mutta päätin lujasti että jään odottamaan sitä netistä tilaamaani tuplaa. Luettuani Marblesista niin paljon hyvää niin netistä kuin Nytistä niin tänään perjantaina en sitten enää voinut vastustaa kiusausta enkä jaksanut jatkaa odottelua vaan kävin ostamassa Marblesin kaupasta. Heti ekalla kuuntelemalla pidän levystä, aluksi The Invisible Manin kohdalla kuulosti vain hyvältä, sitten Fantastic Placen kohdalla kuulosti jo helvetin hyvältä, Marbles III kuulostaa upealta.
Sekä Fish- että Hogarth -aikakausien tuotannosta nauttivana, Bravea bändin huippuhetkenä pitävänä Marillion-fanina olen myönteisesti yllättynyt Marblesista. Olivathan Anoraknophobia ja Marilllion.com satunnaisista hyvistä hetkistään huolimatta valtavia pettymyksiä ainakin minulle.
t: harmaa
Marillionin markkinointistrategia tuntuu toimivan. Fanit ostavat levyä useita kappaleita!
Marillion on ihQ!22!!!!! mä meen huomenna storeen ja ostan kaikki kopiot!11!! MArillion pwnaa, ei pikku-Geet enää paljo giinnosta!
Ei mutta vakavasti puhuen, onhan tämä aika erikoista että Marillionin sinkku on brittilistalla TOP10:ssa. Mitäköhän jotkut listoja seuraavat teinit ajattelevat kun kuulevat esim. jossain listaohjelmassa Marillionia?
No itse ajattelin maanantaina käydä katsomassa, jos olis CD ilmestynyt jo tänne peräkylän kaupanhyllylle.
Tuo listasijoittuminen on lähinnä aktiivisen promoamisen ja suunnittelun tulosta, Marillionin fan clubi kun toivoi fanien tilaavan sinkut kolmesta ennalta määrätystä paikasta ja tiettyyn aikaan, jotta voitiin varmistaa että tilauksia tulee kerralla tarpeeksi listasijoittumiseen. Tuosta strategiasta muistutettiin faneja useamman emailin ja www-sivujen uutisen voimin, joten ilmeisesti kyllin moni sitten noudatti toivetta. Ei siinä mitään, hauska idea ja pieni näpäytys suuryhtiöille musiikkibisneksessä pikkuyhtiöltä. Sittemmin esim. Hollannissa muutettiin tuota listasijoitusten laskumenetelmää ja nykyisin myynti on vain 2/3 kokonaissijoituksesta, 1/3 muodostaa soittoaika radioasemilla ja MTV:llä. Että näpäyttivät sitten suuryhtiöt takaisin.
Suomen TOP40 (vai mikä se nykyään on) ohjelmassa oli muuten ihan reilu äänestys tässä viikko vai pari takaperin; katsojia pyydettiin äänestämään seuraavalla viikolla näytettävää videota. Ehdolla olivat Marillionin You're Gone ja Eppu Normaalin Suolaista sadetta (tjsp.). Harvinaisen reilu asetelma, mutta enpäs huomannut katsoa voittiko Marillion... ;)
Suomen TOP40 (vai mikä se nykyään on) ohjelmassa oli muuten ihan reilu äänestys tässä viikko vai pari takaperin; katsojia pyydettiin äänestämään seuraavalla viikolla näytettävää videota. Ehdolla olivat Marillionin You're Gone ja Eppu Normaalin Suolaista sadetta (tjsp.). Harvinaisen reilu asetelma, mutta enpäs huomannut katsoa voittiko Marillion... ;)
Tuo oli hauska :D :D
Marillion oli suosikki bändini. Joten toivon bändille pelkkää hyvää. Se että Q antaa uudelle levylle yhden tähden tai ei tähtiä ollenkaan on yhdentekevää. Q on antanu aivan spede-orkestereille huippu arvosanoja. Kuten useille "terveisiä perseestä" Britti-pop bändeille.
Se että Q antaa uudelle levylle yhden tähden tai ei tähtiä ollenkaan on yhdentekevää.
Niinpä. Kerro se Marillionille. Vaikka ei kai tuo ihan yhden tekevää ole myyntilukujen kannalta.
Vaikka olisi saanut Q:lta viisi tähteä niin veikkaan että levymyynti ei olisi sen takia hirveästi lisääntynyt. Taitaa Q:n lukijat valtaosakseen kuunnella vähän toisenlaista matskua...
Niin osittain juuri siksi, että Q:n arvostelut ohjaavat lukijoita arvosteluillaan tiettyjen artistien pariin...
Heh.Levyarvostelut ovat aina kuuluneet sarjaan "maailman turhimmat jurinat".Minkä oma korva hyväksi toteaa, kantaa ei muuta niin ylistys-kuin murskakritiikitkään.
Ei kannata silti yliarvioida "suuren yleisön" omaa arvostelukykyä. Lehtiarvostelut vaikuttavat aivan varmasti myyntilukuihin jonkin verran tosin mainonta vielä paljon enemmän.
Suurten lehtien arvostelut kyllä varmasti peilautuvat myös myyntilukuihin, se on aivan totta.
Kahden edellisen Marillion-albumin kohdalla puhuttiin paljon Radiohead-vaikutteista. Minä kuulen niitä selkeämmin Marbles-levyn äänimaailmasssa.
Drilling Holes taas muistuttaa niin paljon Beatlesia että melkein hävettää Marillionin puolesta. No olihan Beatlesin A day in the Life varmaan ensimmäinen progebiisi.
Sain tuon Emi Singles Collectionin Dvd:nä ostettua.Mainioita promopläjäyksiä bändin nk. "huippukaudelta".Incommunicado on edelleen yhtä hauska kuin joskus silloin muinoin ja Hogarthin Easter eikun haikeutuu kuvaa katsellessa ja muistellessa.Very very Good.
Moro,
pako yhtyä Lerxstin Marbles-hehkutukseen - levy on oikeasti parasta mitä progelle on tapahtunut sitten 70-luvun alun, Roger Watersin Pink Floydista lähtemisen ja Trevor Rabinin Yes-päivien jälkeen!
Olen kuunnellut levyä päivittäin siitä asti kun posti sen minulle Racket Recordsilta toi - nimeni löytyy sivu 55, rivi 2 ja 3. nimi....:) - ja tuntuu siltä, että löydän koko ajan uusia juttuja kappaleista tai ainakin tekstit herättävät uusia ajatuksia. Kävin eilen hölkällä Marbles luureissa ja huomasin, että kaiken maailman joogat ja muut keskittymisjutut ovat ajanhukkaa Marblesiin keskittymisen rinnalla. Pituudestaan huolimatta tai ehkä sen takia levy on piristävä kuuntelukokemus.
Suosittelen - vaikka Marillionin markkinointikampanjan mukaisesti - hankkimaan tuplan.
Jerklund :twisted: :twisted: :twisted:
Mitäs Trevor Rabinin Yes-päivillä on progen kanssa tekemistä? Hyvää poppiahan se kyllä on...
Olen kuullut juttua, että progessa on kyse kehittymisestä. Rabinin aikana Yesin sällit oppivat sovittamaan nuo tunnin eepoksensa siedettäviin mittoihin...kehitystä... :D
Jerklund :twisted: :twisted: :twisted:
He oppivat (tai Rabin teki niitä heille) tekemään pop-biisejä, mutta ei sillä ole mitään tekemistä progressiiven rockin kanssa.
Määrittele pop-biisi ja proge-biisi? Pophan on lyhenne populaarista eli suositusta? Progeko ei saa olla suosittua?
Jerklund :twisted: :twisted: :twisted: lähtee lenkille...
Totta kai proge saa olla suosittua. Ja sitähän se oli 70-luvulla. Mutta mitä tekemistä tällä on sen asian kanssa, että Yes teki pop-musiikkia 80-luvulla?
Ne määritelmät? Mikä tekee 80-luvun Yesistä poppia?
Jerklund :twisted: :twisted: :twisted: jo ovella....
Yksinkertaisuus, kertosäkeisiin perustuva rakenne, sliipattu tuotanto ja musiikin yleinen helppo lähestyttävyys. Myös sanoitusten teemat ovat keskimääräisesti huomattavasti lähempänä pop-musiikin vakio konventioita kuin progessa tai Yesin aikaisemmassa tuotannossa yleensä.
Kerropa sinä puolestasi mikä Yesin 80-luvun tuotannosta tekee progea? Onko Foreigner ja Toto myös progea?
Vanha Yes on siis progea - hienoa. Hyvä tietää ja ottaa progesta nyt siis selvää.
Oikeasti en kuuntele Yesia - paitsi satunnaisesti Unionia, joka kyllä minulle kelpaa proge-levystä. Mielestäni kappaleet ovat aivan riittävän kimurantteja, en kaipaa progeltani mitään 30 minuutin suhinoita tai 20 minuutin urkusooloja joita peittää 10 Jon Anderssonin teemalaulut erilaisten hihhulijuttujen tärkeydestä.
Mitä edellä mainitun Andersonin teksteihin tulee - ne ovat olleet aina samaa "hattaraa" (kiitos Tero Valkonen). Joskus tosin helpommin ymmärrettäviä, joskus taas aivan silkkaa...
Foreigner ja Toto ovat minulle outoja bändejä, kummankaan musiikki ei ole puhutellut minua ikinä millään tavalla. En siis lähde niitä lokeroimaan.
Mitähän tyylilajia Asia mahtaa mahtaa edustaa? Tai nyky-Marillion, tai Fish, tai Pink Floyd...onko myös Division Bell poppia?
Oli miten oli - Marillionin Marbles on aivan hurjan kaunista ja vaikuttavaa musiikkia, hyvin sävellettyä, sovitettua, soitettua ja tuotettua.
Jerklund :twisted: :twisted: :twisted:
:lol:
Kaikki kunnia Marillionille (jonka jonkinasteiseksi faniksi lasken ihteniki), mutta jos Marbles on parasta mitä progesa on tapahtunu 10 tai 20 vuoteen niin jestas, misä kolosa te ootta asunu kaiken tään ajan? :lol:
Boogien progeluolassa :lol:
Jerklundilla taitaa nyt olla pieni asenneongelma.
Minkälainen?
Jerklund :twisted: :twisted: :twisted:
Tälläinen: :twisted: :twisted: :twisted:
Se on jännä homma miten jokaisessa foorumissa törmää aina samaan musiikki-snobbailuun. Siihen, että jos sinulla on mielipide, joka ei mene yksiin vallalla olevan käsityksen kanssa -silloin sinulla täytyy olla asenneongelma.
Olisin hyväksynyt herra, neiti tai ruova Kcrimsolta vastaukseksi pop-väittämään jotain tällaista:"Verrattuna Yesin aiempiin, 70-luvulla tekemiin, monimutkaisempiin teoksiin, 80-luvun Yes-musiikki oli yksinkertaisempaa ja lähempänä perinteisempää rockia. Itse pidän tuosta monimutkaisemmasta materiaalista".
Jos taas heitetään kommentti:" Mitäs Trevor Rabinin Yes-päivillä on progen kanssa tekemistä? Hyvää poppiahan se kyllä on..."
Se on vähän kuin todettaisiin - ilman mitään perusteluja - haista vittu - mielipiteelläsi ei ole mitään pohjaa.
Toiset ymmärtävät popin eri tavalla. Ei Yes 80-luvullakaan mitään Bananaramaa tai Whamia ollut - vai olet(te)ko eri mieltä?
Jerklund :twisted: :twisted: :twisted:
Tiedoksesi herra/rouva jerklund: minä pidän Trevor Rabinin Yesistä. Tai ainakin 90125-levystä ja osasta Talkia. Se ei kuitenkaan tee musiikista progea, mikä on tietenkin sivuseikka.
.
Olisin hyväksynyt herra, neiti tai ruova Kcrimsolta vastaukseksi pop-väittämään jotain tällaista:"Verrattuna Yesin aiempiin, 70-luvulla tekemiin, monimutkaisempiin teoksiin, 80-luvun Yes-musiikki oli yksinkertaisempaa ja lähempänä perinteisempää rockia. Itse pidän tuosta monimutkaisemmasta materiaalista".
Olisin hyväksynyt herra, neiti tai ruova Kcrimsolta vastaukseksi pop-väittämään jotain tällaista:"Verrattuna Yesin aiempiin, 70-luvulla tekemiin, monimutkaisempiin teoksiin, 80-luvun Yes-musiikki oli yksinkertaisempaa ja lähempänä perinteisempää rockia. Itse pidän tuosta monimutkaisemmasta materiaalista".
Eh, enkös minä periaatteessa juuri noin sanonut miinus tuo viimeinen lause?
Mitäs vikaa Whamisa muka on? :shock:
Näitä Palasokerin initaatioriittejä on aina sitten niin mukava seurata. ;)
Moomma niin kivoja ja fiksuja.
Eikös Trevor Horn ollut laulu- ja soittohommissa vain Dramalla? Tuottajana hän taisi olla 90125:lla, muttei kai enää Talkilla?
Trevor Horn - hmmm...eikös hän ole oikein Mr. Pop? Video killed....
Jerklund :twisted: :twisted: :twisted:
Trevor Horn ei ole Trevor Rabin.
Pahoitteluni, kirjoitin aluksi Horn Rabinin sijasta.
Mielipiteiden vaihto rupiaa aina ontumaan siinä vaiheesa, kun joku esittää jonku mielipitteen ja vastaväitteen sijasta ruvetaanki esittämään mielipiteitä mielipiteen esittäjästä eikä varsinaisesta aiheesta.....
;)
Ja lisäänpä minäkin täältä rikkani rokkaan...
Olen Jerklundin kanssa samoilla linjoilla siitä, että aivan sama mitä tuo musiikki sattuu olemaan, kunhan se on hyvää. Proge kun ei mielestäni tarkoita mitään muuta kuin tienviittaa tiettyjen orkestereiden ja kaltaistensa muodostamaan leiriin, jolloin aihe ymmärretään helpommin (tämäkin nyt on niin kulunut puheenaihe jo, mutta tulta tuntui tässä foorumissa saavan...)
Olen myöskin sitä mieltä, että Marillionin Marbles on kyllä suurinta mitä tällä saralla on vuosikausiin tullut. Peter Gabrielin tuorein myös. Dream Theaterin (joka on OK) jälkeläisten lauma, kotimainen huumoriproge/psykedelia, Rushin tai Yesin ihan viimevuotiset tuotokset tai 70-lukulaisesti normitetut moogiviulu-orkesterit eivät kun vaan ole sytyttäneet ainakaan meikäläistä tuleen. Radioheadista en ole koskaan pitänyt. Koko 90-luvulla ei tullut kuin pari kourallista tosi hyviä levyjä. Sellaista keskimääräistä humppaa on suollettu aivan tavattomasti, ehkä sinne piiloon on jäänyt joitakin todella hyviä.
Harmaalle: Otin ainakin itse Marblesin Beatles-henkiset vaikutelmat hyvinkin positiivisesti vastaan, Drilling Holes on hieno kappale ja minun makuuni sopii hienosti! Ja mitä tulee vaikutteiden ottamiseen Marillionin 21 vuoden levytyshistoriasta ovat kyllä Radiohead ja Coldplay ottaneet vaikutteita aivan varmasti eikä niinkään päinvastoin... Marillionille niin ominainen tulkintatapa kun paistaa kuitenkin tästäkin levystä läpi vaikka soundit ovat modernimmat, mutta myöskin paikoitellen hyvinkin perinteiset jos ei kukaan ole sitä taas sattunut huomaamaan... Miten niin hävettää Marillionin puolesta?
Melodia- ja tuotantopuolen sekä sanoitusten monipuolisuus ja -ulotteisuus, liiallisen vaikeaselkoisuuden ja psykedelian alleviivaamisen välttäminen, todellinen itsestään ylpeä yrittämisen meininki sekä toimiva livekunto ja yhtenäinen ilme saavat meikäläiseltä aina pisteitä. "Emmekö olekin eriskummallisia" -tyyppinen esillepano ei saa tuulta purjeisiin täältäpäin. Ei myöskään sellainen, että erittäin taitavat muusikot keskittyvät tekemään jotain hassunhauskaa pilipalia tai pelkkiä "projekteja", ei se minua naurata tai viihdytä. Enkä kuitenkaan ole mikään maailman vakavin ihminen tosiaankaan.
Naiviuteen, hurmosteluun ja ideologisuuteen olen taipuvainen. Mikäli joku yhtye tällaista ruokkii, se puree meikäläiseen vaikka se olisi suomi-iskelmämetallia (no ei nyt ehkä sentään kuitenkaan...)
2000-luvun alku näyttää nyt vähän lupaavammalta kun oikeasti ajatuksella tehty ja fiiliksellä soitettu musiikki saa taas jalansijaa enemmän. Tematiikkaa, melodioita, hienoja ääniä, sävyjä, kokonaisuuksia. Se toimii... :wink:
Kertokaapas, mitä noihin raameihin mahtuvaa musiikkia voisi löytyä, mitä on jäänyt piiloon? :?:
Tutustu vaikka Echolynin (etenkin As The World ja Mei) levyihin. Päihittää kevyesti kaiken mitä Marillion on tehnyt Braven jälkeen (Marbles on vielä kuulematta).
Harmaalle: Otin ainakin itse Marblesin Beatles-henkiset vaikutelmat hyvinkin positiivisesti vastaan, Drilling Holes on hieno kappale ja minun makuuni sopii hienosti![/quote]
Minusta Drilling Holes on loistava kappale. Sävellystä, miksausta ja sanoituksia myöten selllaista musiikkia josta minä pidän.
Minulla on tiettävästi 2 Radioheadin levyä hyllyssä. Tulee kuunneltua ehkä kerran vuodessa. Olen netistä ja arvosteluista lukenut, että Marilllion on ottanut Radioheadista vaikutteita. Jos niitä etsii niin kyllä minäkin löydän yhtäläisyyksiä. En tiedä kuka on ottanut vaikutteita mistäkin.
[quote]
Miten niin hävettää Marillionin puolesta?
Minusta Drilling Holes on loistava kappale. Sävellystä, miksausta ja sanoituksia myöten selllaista musiikkia josta minä pidän.
Ja mitä tulee vaikutteiden ottamiseen Marillionin 21 vuoden levytyshistoriasta ovat kyllä Radiohead ja Coldplay ottaneet vaikutteita aivan varmasti eikä niinkään päinvastoin... Marillionille niin ominainen tulkintatapa kun paistaa kuitenkin tästäkin levystä läpi vaikka soundit ovat modernimmat, mutta myöskin paikoitellen hyvinkin perinteiset jos ei kukaan ole sitä taas sattunut huomaamaan...
Minulla on tiettävästi 2 Radioheadin levyä hyllyssä. Tulee kuunneltua ehkä kerran vuodessa. Olen netistä ja arvosteluista lukenut, että Marilllion on ottanut Radioheadista vaikutteita. Jos niitä etsii niin kyllä minäkin löydän yhtäläisyyksiä. En tiedä kuka on ottanut vaikutteita mistäkin.
[quote]
Miten niin hävettää Marillionin puolesta?
Siis MINUN korvaani Drilling Holesilla on niin paljon Beatles-vaikutteita, nimenomaan biisin "A Day in the Life" kanssa, että kun biisiä ehkä neljättä kertaa kuunnellessani yhtäkkiä tajusin tuon Beatles-mäisyyden niin alkoi melkein naurattaa, se samankaltaisuus niin tuotannossa kuin h:n äänessä tuli niin mielettömän ilmeiseksi. Tuskinpa tahallisella kloonaamisella saa biisistä noin samankaltaista. Tuossa on vain käynyt niin.
Minulle Marillion on ollut ja on edelleen niin tärkeä bändi etten edes harrasta seksiä Marillionin soidessa!
Kertokaapas, mitä noihin raameihin mahtuvaa musiikkia voisi löytyä, mitä on jäänyt piiloon?
Heh, ensin asetetaan niin tiukat raamit ettei sinne mahu ku ehkä pari bändiä sisään ja sitte ihmetellään ku ei löydy mitään hyvää musiikkia ;)
Ei pidä ihan noin paljon kärjistää Hese.N. 150 bändiä on (melko) lähellä totuutta. :wink:
Minulla on tiettävästi 2 Radioheadin levyä hyllyssä. Tulee kuunneltua ehkä kerran vuodessa. Olen netistä ja arvosteluista lukenut, että Marilllion on ottanut Radioheadista vaikutteita. Jos niitä etsii niin kyllä minäkin löydän yhtäläisyyksiä. En tiedä kuka on ottanut vaikutteita mistäkin.
Marillion teki coverin Fake Plastic Treesta These Chains sinkulle ja Radiohead "kuulemma" innokkaasti hamstrasi vanhoja Marillionin levyjä EMIn hyllyistä. Oli miten oli, mitä sillä on väliä. Sen kuitenkin tiedän, että minua Radiohead innostaa nykyisin paljon enemmän kuin Marillion. Ostakaa The Bends, ette kadu!;)
Heh, ensin asetetaan niin tiukat raamit ettei sinne mahu ku ehkä pari bändiä sisään ja sitte ihmetellään ku ei löydy mitään hyvää musiikkia ;)[/quote]
Miten niin tiukat raamit? Melodista, hyvää musiikkia??? Kyllä niitä hyviä orkestereita on paljon, mutta kovin montaa uutta ei vaan ole löytynyt... Ikääntymisellä on varmasti osuutta asiaan, mutta ei nyt sentään niin paljon...???
Miten niin tiukat raamit? Melodista, hyvää musiikkia??? Kyllä niitä hyviä orkestereita on paljon, mutta kovin montaa uutta ei vaan ole löytynyt... Ikääntymisellä on varmasti osuutta asiaan, mutta ei nyt sentään niin paljon...???
You have covered Radiohead's 'Fake Plastic Trees' and included it on the 'These Chains' single. What prompted you to choose this song, and is it a tip of the hat to Radiohead personally?
SH - I think it's a tip of the hat artistically 'cos it's a great song. I don't think we would have considered playing it live if we didn't all like it.
MK - it was the circumstances of the Walls gig as well, it was the lighthearted, low pressure gig that we decided to do a cover version and just happened to pick that one.
SH - Yeah it suits my vocal range. It's a good song. It's got a nice feeling about it and it worked well when we did it at the gigs so it made a lot of sense to put it on as a B-side. I think it was a self conscious decision in terms of throwing down a bit of a gauntlet and going "well there, what do you make of that then," but it is not a song we would have recorded specially for a B-side, it just happened to be a good live track.
Lähde: http://www.marillion.com/news/1998/radiation.html