Huonot levyt kautta aikain
Jake kirjoitti noin 23 vuotta sitten (58 kommenttia)
Tulikin jo tuonne Rush -ketjuun hieman avauduttua viimeaikaisista erityisen huonosta levyistä, mutta jospa keräisikin tähän erilliseen ketjuun vähän enemmänkin näitä pohjanoteerauksia:
Queensryche : Q2K
Levy, jolta en muista yhtään biisiä nimeltä vaikka makaa originaali-cd:nä hyllyssä ja sitä tuli jopa kuunneltua ihan urakalla siinä toivossa että se olisi jossain vaiheessa alkanut kuulostamaan edes kohtuulliselta. Ei alkanut.
Fish : Fellini Days, Sunsets on Empire, Raingods with Zippos
Ehkei kaikki Fishin uudet biisit sentään kuulu kategoriaan "huonot levyt" tai "huonot biisit", mutta kyllä nuo kolme viimeisintä plattaa ovat aikamoista kuraa kokonaisuuksina, mitä ei 2-3 kohtuullista biisiä onnistu pelastamaan. Kalalle pitäisi saada taas vähän Marillionin Fugazin aikaista asennetta niin alkaisi tulemaan paatosta... :)
Marillion : Radiation
Aivan käsittämättömän kammottava levy, melkein tuli kyynel silmään kun tämä Marillionin uutukainen käsissä riensin kaupasta kotio sitä kuuntelemaan. Lyriikat ovat sellaista huttua että varmaan Hogarthiakin näin jälkikäteen hävettää ja biisit ovat jotain aivan käsittämätöntä surinaa. Kollektiivisesti kaikki Marillionin ystävät taitavat vihata tätä levyä.
Eiköhän tässä ole aluksi, kertokaahan muutkin noista huonoista levyistä ettei kaikilta mene rahat hukkaan.
Queensryche : Q2K
Levy, jolta en muista yhtään biisiä nimeltä vaikka makaa originaali-cd:nä hyllyssä ja sitä tuli jopa kuunneltua ihan urakalla siinä toivossa että se olisi jossain vaiheessa alkanut kuulostamaan edes kohtuulliselta. Ei alkanut.
Fish : Fellini Days, Sunsets on Empire, Raingods with Zippos
Ehkei kaikki Fishin uudet biisit sentään kuulu kategoriaan "huonot levyt" tai "huonot biisit", mutta kyllä nuo kolme viimeisintä plattaa ovat aikamoista kuraa kokonaisuuksina, mitä ei 2-3 kohtuullista biisiä onnistu pelastamaan. Kalalle pitäisi saada taas vähän Marillionin Fugazin aikaista asennetta niin alkaisi tulemaan paatosta... :)
Marillion : Radiation
Aivan käsittämättömän kammottava levy, melkein tuli kyynel silmään kun tämä Marillionin uutukainen käsissä riensin kaupasta kotio sitä kuuntelemaan. Lyriikat ovat sellaista huttua että varmaan Hogarthiakin näin jälkikäteen hävettää ja biisit ovat jotain aivan käsittämätöntä surinaa. Kollektiivisesti kaikki Marillionin ystävät taitavat vihata tätä levyä.
Eiköhän tässä ole aluksi, kertokaahan muutkin noista huonoista levyistä ettei kaikilta mene rahat hukkaan.
+/- saldo : 0 | Tweet
Siis minähän en yleensä osta huonoja levyjä mutta... no tämän oon varmaan jo julistanu joka puolella, mutta pistetään se vielä tännekkin... eli tuosa muutama vuosi sitten kun Yes pukkasi ulos nämä Keys To Ascension -levyt (joista tietysti tykkäsin) niin sitten kun koitti sen seuraavan studiolevyn vuoro niin tokihan minä innoissani riensin sen ostamaan... ja voi helevetti että olikin paska levy! Eli siis tämä:
Yes: Open Your Eyes
...ja se levy ei sitten kauaa täsä talouvesa pesiny, lähtöpassit mokomalle!
Tästä täytyy varoittaa:
Jon Anderson: 3 Ships (1985)
Minusta Fishin Sunsets on Empire on todella hyvä levy. Hienoja biisejä, mainiot sanoitukset ja Steven Wilsonin loistava tuotanto.
Marillionin Radiation on todellakin aivan hanurista ja Open Your Eys Yesiltä on pahimpia pettymyksiä koskaan.
Sellaisista hirvityksistä mitä ei ole vielä mainittu tulee mieleen ELP:n In The Hotseat, Genesiksen Invisible Touch,Tony Banksin Bankstatement ja Mike Oldfieldin Earthmoving.
Niin ja Dream Theaterin alkuaikojen tuotanto on kaikki aika kamalaa.
Proge-artistien ulkopuolella on tehty sitten niin paljon kuraa, etten edes puutu siihen.
Yes : Big Generator
Kerran kuuntelin ja se riitti. Yesin kasarituotanto on jotain aivan käsittämätöntä. Yök.
King Crimson : THRaKaTTaK
En tiedä voiko tätä huonoksi sanoa, muttei ainakaan itselläni mene jakeluun. Ihme ulinaa koko levy.
Magma : Üdü wüdü
Kirjoitetaanko se edes noin? Kerran läpikuunneltu mp3-muodossa ja roskakori kutsui. Ärsyttävää örinää ja mongerrusta. Surkeat sounditkin vielä.
Queensrÿche : Q2K
Useamman kerran kuunneltu, eikä mitään jäänyt mieleen. Tuolla se kerää nyt pölyä levyhyllyssä.
Dream Theater : Six Degrees Of Inner Turbulence
Kovasti odotettu ja ennakkoon kehuttu levy. 3 kuuntelun jälkeen mitään ei jäänyt mieleen tilutusta ja huonoja rumpukomppeja lukuunottamatta. Onko tämä nyt sitä kikkelinheiluttelumetalliprogea vai jotain muuta skeidaa?
Fates Warning : Night On Bröcken + Spectre Within
Alkuaikojen Fates Warning on kamalaa kuunneltavaa. Jos pidätte uudemmasta tuotannosta, älkää ikinä hankkiko näitä.
Nämä nyt ensimmäisinä tulivat mieleen. Muista kategorioistahan näitä sitten löytyy loputtomiin...
Magman levy on ihan hyvä vaikka ei suinkaan parasta Magmaa. Mulle tuli huonoista mieleen vielä tämä:
Jethro Tull: Under Wraps
Üdü Wüdü on loistava levy, myös THRaKaTTaK on varsin mielenkiintoinen levy. Pidän myös kovasti Yesin 90125- levystä. Täydellistä pop-musiikkia proge-mausteilla ja loistavalla tuotannolla. Sitä seurannut Big Generator sensijaan on paljon vaisumpi levy, mutten sanoisi varsinaisesti huonoksi. Samalla tavalla laimea kuin tietyt Rushin levyt 80-luvun loppupuolelta.
In The Hot Seatilla näkyy olevan cover-versio Dylanin biisistä Man In The Long Black Coat. Onko sekin kökkö? Alkuperäinen on loistava.
No siitä on jo aikaa kun olen levyn viimeksi kuullut, mutta sen perusteella, että muistaakseni kaikki biisit levyllä ovat kökköjä sanoisin KYLLÄ.
Levyn tuotanto on ihan hirvittävä. Syyllisenä Keith Olsen joka on kai tuottanut Whitesnakea tai jotain vastaavaa skeidaa. Biisejä on ollut säveltämässä ELP-miesten lisäksi vaikka mitä pellejä sillä vaikutuksella että levy myöskään juurikaan ELP:ltä kuulosta. Etenkin kun Emersonilla oli käsi hajalla tuohon aikaan niin hänen soittopanoksensakaan ei ollut totutun kaltaista.
Magma tuntuu jakavan mielipiteitä aika rajusti. Monet jumaloivat ja monet hyljeksivät kuin vierasta sikaa. Muuta Magma-tuotantoa en ole kuullut, mutten tiedä pitäisinkö niistäkään.
Yesin 90125:llä Changes on helmi, muuten kyllä hieman keskivertoa heikompi levy. Rushin 80-90 luvun taitteen levyt Power Windowsista aina Roll The Bonesiin ovat kyllä keskimääräistä heikompaa Rushia, etenkin Presto, mutta kyllä niiltäkin helmiä löytyy. Counterparts taasen onkin sitten loistava levy.
Janus, Jethrohan tekee vain pari hyvää biisiä per levy. Ihan pakosta ostin viimeisen studion, kopioin muutaman raidan ja myin pois.
Viimeinen live on vielä tallella.
Minusta kaksi viimeisintä Jethro Tull-levyä ovat olleet ihan mainioita. Ei nyt mitään huippuja, mutta hyviä kuitenkin.
Mun mielestä Jethron levyt on kyllä pääosin varsin laajukkaita, ainoastaan Under Wraps on varsinainen rikka rokasa. Tuolta ajalta oleva Hammersmithin livelevy on kyll sitte ihan hyvä.
Andersonin secretlanguagegeofbirds soolokin oli OK. Sitä mä en vaihtanut pois, kun on vaikeampi löytää uudestaan vuosien päästä.
Niin, kyllähän Jethrollakin on taso heilahdellut. Seitsemän vuoden takainen Roots To Branches ainakin on hyvä levy, dotcomia en ole kuullut. Mutta Under Wraps tosiaan on jotain aivan poikkeuksellisen huonoa.
Onkohan minulta jäänyt kokonaan kuulematta tuo pahamainen Under Wraps? Mitäs biisejä siinä olikaan?
Sen levyn biiseissä ei ole muistelemista. Tästä on vuosia kun olen kuullut sen. Hezzulta voi irrota jotain.
Under Wrapsin biisit:
1. Lap of luxury
2. Under wraps #1
3. European legacy
4. Later, that same evening
5. Saboteur
6. Radio free Moscow
7. Nobody's car
8. Heat
9. Under wraps #2
10. Paparazzi
11. Apogee
Levy on siis vuojelta 84 ja siinä ei oo rumpalia vaan Andersoni hoitelee sen puolen rumpukoneilla, uuh. Muutenki soundimaailma on melko synteettinen. Suurin vika on siis soundipolitiikka, moni niistä biiseistä ois varmaan ihan hyviä erilailla toteutettuna. Onneksi Ian Anderson havaitsi tämän suuntauksen bändille vahingolliseksi eikä jatkanu moisella linjalla pitempään ;)
Yksikään biisi ei kuulosta tutulta. Varmaankin olen onnistunut välttymään kokonaan noilta biiseiltä. Tuskinpa niitä on paljon annosteltu erilaisiin kokoelmiin ja livelevyihinkään :P
Siis "Under Wraps #2" on ihan loistava biisi! Tosin se poikkeaa muusta levyn saundimaailmasta täysin kontrabassoineen ja akustisine kitaroineen. Hukkuu vaan tylysti levyä haukuttaessa.
On siellä muitakin helmiä, esim "Later That Same Evening".
Eikä esim. "Broadsword And The Beast" tuotannollisesti niin kaukana "Under Wrapsista" ole, parempi levy kylläkin. Mieluummin kuuntelen kuitenkin "Under Wrapsia" kuin esim. "Rock Islandia"!
Koko Lee Hazelwood tuotanto. Mies osasi vain säveltää biisejä muille, mm Nancy Sinatra. Ja kyllä se nuotissa pysyi laulaessaan, mutta koko paketti....;)
Jukka Tolonen Trio: Last Mohican, hyvä esimerkki kitaristin tekemästä levystä, jolla kitaristien huonot puolet tulevat hyvin esille, myös soundit ja biisit aivan hirveitä. Tolonen on tehnyt hyviäkin levyjä, niinkuin kaikki tietää.
Jukka Tolonen Trio: Last Mohican, hyvä esimerkki kitaristin tekemästä levystä, jolla kitaristien huonot puolet tulevat hyvin esille, myös soundit ja biisit aivan hirveitä. Tolonen on tehnyt hyviäkin levyjä, niinkuin kaikki tietää.
Tuota en ole kuullut, mutta vuoden 1986 levy Radio Romance on aika hirveä. Heavy shit, tosiaan.
1. ZNR: Barricade 3.
Tämä ei ole edes musiikkia. Minuutin, parin mittaisia surkeasti äänitettyjä kahden sormen pianopimputuksia joiden päällä on ankeaa syntetisaattoripörinää. Kaiken huipuksi tätä kehutaan. En kykene kuvittelemaan miten musiikkina myytävä levy voisi olla huonompi.
2. 5uu's: Bel Marduk and Tiamat
Ankea ideatyhijö. Kaava: rummut soittavat suoraa 4/4-biittiä, josta vain pudotetaan pois pariton määrä 16-osanuotteja. Piano soittaa joka tahdin alkuun yhden atonaalisesti valitun bassonuotin. Supermarketin halvin Casio luo melodian. Sanat? "...the buckets attached to the poles on their shoulders are unevenly filled; this lack of equipoise endlessly rejuvenates its rape of my people..."
(Huom: bändi on sittemmin petrannut suoranaisella maailmanennätysharppauksella)
3. Current 93: Faust
'n' kappaletta supattavia nauhaluuppeja ja hiljaista kilinää ja ääni joka sanoo että 'mmmmMMMMÖÖÖÖÖÖÖööööööööööööö....'. Toista 31 minuuttia. Myy täysihintaisena.
Nuohan kuulostavat siltä, että ne kuuluvat suoraan tuon suunnitellun "kuinka proge olet"- asteikon huipulle! :P
David Sanborn: Backstreet
1. ZNR: Barricade 3.
http://www.karkkainen.org/move/znr3.mp3
Kyllä Atrax Morgue on huononpi..
http://digilander.libero.it/atraxmorgue/pag/mp3.html
Yesin ja Genesiksen koko kasarituotanto on hirvittävää kuunneltavaa.
Dream Theaterin Six Degrees of Inner Turbulence -albumista voisin sanoa sen verran, että se ei ole aivan täysi fiasko vaan pikemminkin suuri pettymys.
90125 määrää! Täydellinen pop-levy.
En oikein tunne miestä enkä voi vain yhden levyn kuultuani häntä tuomita, mutta Björn Lynnen Wizard Of The Winds / When The Gods Slept on kyllä varsin ikävystyttävä tekele.
Blue Öyster Cultin Club Ninja on aika skeidaa. Perfect Water on hieno biisi, mutta siinäpä se
Blue Öyster Cultin Club Ninja on aika skeidaa. Perfect Water on hieno biisi, mutta siinäpä se
Hyvä että kerroit tämän. Tuli nimittäin sillon aikonaan vietyä levy divariin melko lyhyen testauksen jälkeen ja nyt kun sitten hommasin tämän uuven dvd:n ja kun sieltä sitten löytyykin tämä Club Ninjan Perfect Water -biisi ja kun vielä tuntuu hyvältä biisiltä niin rupesi oikein epäilyttään että onkohan tullu mokattua ;) Onneksi näköjään ei :P
Meinasinkin kysyä, onko biisistä liveversiota, alkuperäisessä on niin kököt rumpusaundit, että melkein pilaavat koko biisin! Rumputyöskentelykin kuulostaa saundien takia ihan amatöörimäiseltä.
Onhan sillä vielä Dancing In The Ruins, mutta se on vähän sellainen vesitetty Burnin' For You. Sitten on loistavan nimisiä kipaleita, kuten Rock Not War...:shit: Bändin puolustukseksi sanottakoon, että puolet biiseistä on ulkopuolisten kirjoittamia.
Ei siis ihan pärjää Secret Treatiesille! Eikä edes Mirrorsille...:P
Tulipahan pitkästä aikaa hankittua oikein todella huono levy. Kyseessä on Herbie Hancockin Sound System vuodelta 1984. Ihan hirveetä paskaa! Kamalaa tietokonepelimusiikkia. Kyllähän tästä olin kuullut pahaa jo ennalta, mutta enpä sitten malttanut olla ostamatta kun 5 egellä sai. No yksikin euro tuollaisesta olisi liikaa.\n[Muokattu 4/5/2003 / Kcrimso]
Jethro Tullin "A" on skeidaa lukuun ottamatta "Black Monday" (vai oliko Sunday, eihän näissä päivissä pysy enää perässä) ja sitä yhtä Jigiä, mutta "Under Wraps" on varsin hyvä levy. Kokonaisuutena vain jotenkin kyberneettinen, mutta biisit ovat mainioita.
Beverly Hills 90125 kyllä määrää. Hyvää poppia toisin kuin..öh...monet muut myöhempien aikojen mor...Yesit.
Ööh, mun mielestä "A" on kyllä melkosen hyvä levy, parempi ku vaikka Stormwatch, Broadsword And The Beast tai varsinki Under Wraps.
No se on varmaan näitä "Suits to you sir"-juttuja. Mulle "A" on ollut ainoa Tullin levy, joka ei ole iskenut kuin ne kuuluisat miljuuna volttia. "Broadsword and Beast" on mielestäni helmi siinä missä esim. "Heavy Horses". Miekka ja Magia jyllää...
mps kirjoitti 3/5/2003 klo 23:42: Jethro Tullin "A" on skeidaa lukuun ottamatta "Black Monday" (vai oliko Sunday, eihän näissä päivissä pysy enää perässä) ja sitä yhtä Jigiä, mutta "Under Wraps" on varsin hyvä levy. Kokonaisuutena vain jotenkin kyberneettinen, mutta biisit ovat mainioita.
Black Sunday on hieno biisi, samoin levyn päättävä And Further On. Pidän levystä kokonaisuutena muutenkin, parempi se on kuin Stormwatch. Mutta puolustelinhan Under Wrapsiakin...;)
Mielestäni Tullin todella hyvien levyjen kausi päättyi (ja oikeastaan huipentui) Songs From The Woodiin. Heavy Horses on vielä ok, mutta siitä eteenpäin lätyt ovat kohtalaisen mitäänsanomattomia joitain yksittäisiä kelpo biisejä, kuten juuri tuo A:n "And Further On", lukuunottamatta. Sanoisin, että 90-luvun vaihteen levyt, varsinkin Catfish Rising, ovat huonointa Jethroa. Tylsää standardi-rockia. Roots To Branches olikin sitten jo huomattavasti parempi ja kiinnostavampi.
Heavy Horses on todella kova levy. Jostain kumman syystä en ollut koskaan kuullut sitä kokonaan ennen kuin ostin nyt uuden remasterin. Yllätyin todella positiivisesti. Mielestäni ehkä jopa parempi kuin Songs From The Wood.
Kiinnostaisi kuulla Viukkiksen kommentit tuosta Ripsipiirakasta. :)
Eräs tuttu on ammattinsa vuoksi joutunut olemaan tekemisissä kyseisen bändin kanssa ja saanut haltuunsa ilmaisia levyjäkin. Niinpä Ripsareista tuli meille suurenmoinen sisäpiirin vitsi jo ensisinglen aikoihin. Sain täyspitkän ilmaiseksi ja kun olin saanut pyöritettyä sen kokonaan läpi (kestikin yli 35 minuuttia!) niin oli todella voittajafiilis. No, täytyy myöntää, että tylsistymistä estääkseni aloin puolivälissä levyä soittaa pianolla mukana ja huomasin ilokseni, että osasin heti kaikkien biisien soinnut vaikka en ollut kuullutkaan niitä. Ja ainoa motiivi tuohon oli todellakin se, että saataisiin Sokrun tietokantaan edes yksi ykkösen levy. Joku Matti Nykänen on tähän verrattuna suurta viihdettä, koska Matin levyjä sentään tulee silloin tällöin kuunneltua ihan huvikseen. Ripsipiirakkaa ei vaan pysty. Tämä ei ole enää hauskaa.
Ja jos joku ei ole kyseistä bändiä kuullut, niin se on ylituotettua teinipunkkia jonka suosio perustuu ilmeisesti sanoituksiin, jotka saattavat teinien mielestä olla hassuja. Melodiat ovat tyypillistä ö-luokan suomi-iskelmää. Ilmeisesti se puree joihinkin: jokunen viikko sitten todistin lauantai-iltana bussissa kun takapenkillä istuvat kolme pussikaljaikäistä tyttöä hoilasivat Ripsipiirakan hittibiisin alusta loppuun lähes yhtä nasaalisti kuin bändin laulaja. Oli kieltämättä rivon kuuloista kun sellainen kööri inisi raivoisasti "mä haluun saada pimppirasiaa Sannilta, mä haluun saada pimppirasiaa Sanniltaaa!"
Ihastelkaa: http://www.ripsipiirakka.com
Pari levyä, joita pidin käsissäni nuorena päätyivät nyt CD listalleni kirjastosta. New York Rock Ensemble on täysi pettymys.
varmasti huonoimpiin levyihin ei tarvitsisi heti pohjalle laittaa progelevyjä, vaikka monenmoista tekotaidepaskaa löytyykin. Mutta pettymys voi olla suuri, esim. juuri yesin ja genesiksen kasaripaska (en ole vielä kyllä genesikseltä kuullut mitään kunnollista).
'A' on melko loistava. Black Sunday on maailman parhaita biisejä. And Further On ja se jiggi, sekä myöskin batteries not included ja muutenkin kelpaa, uniformissa ja niissä on koukkuja
paitsi ehkä Working John, Working Joe taikka 4.W.D. (Low Ratio). tietysti siinä on outo mukafuturistinen sekä vanhahtava tyyli, mistä en oikeastaan pidä. Ei pidä pelätä esim. batteries not includedin äänimaailmaa.
Sen sijaan Aqualungiin en tunne hirveästi intohimoa, lung.
Joo kyllä Roots To Branches voittaa Catfish Risingin.
6 degrees of inner turbulence on minulla ja pidän siitä, on se octavariumia ja awakea parempi. Siinä on "hempeilyä", mutta koska mulloinkin se laulaa niin, niin tehköön kunnolla. Samaistun pikkutyttöön, vaikka tarinat on perseestä. Mitä pahaa levyssä on?
Siinä on räppiäkin great debatessa:) Onko toisen levyn klassinen ärsyttävää, ei.
Kaikkea sitä on tullut kuunneltua, joten huonot pyyhkiytyy muistista. Pink Floyd on myös aika tylsää.
Pink Floyd on myös aika tylsää.
Olin jo vastaamassa tähän jotain kunnes tajusin että olit sarkastinen.
Hyvien artistien/bändien huonoja levyjä:
David Bowie - Tonight (karmea) ja Images (sis. mm. lastenlauluja)
Yes - 90120 (ei tarvinne edes kommentoida. Ironista on, että kyseiseltä kiertueelta oleva livevideo on loistava)
Genesis - Abacab ja Duke (en voi sietää kumpaakaan, sanokaa mitä sanotte)
Rush - Roll the Bones (paria hienoa biisiä lukuunottamatta)
Dire Straits - On Every Street (totaalinen floppi)
Pink Floyd - Division Bell (High Hopes tosin klassikko)
Grateful Dead - Infrared Roses (rajansa psykedeelisyydelläkin)
Alan Parsons Project - Vulture Culture (kaameat kasarisoundit)
Journey - Trial by Fire (Jenkkisiirappia)
Porcupine Tree - Yellow Hedgerow Dreamscapes (hohhoijaa)
Men at Work - Cargo (aikamoinen pettymys aikanaan)
Van Hagar - OU812 (kakkendaalia)
Led Zeppelin - Song Remains The Same (heikkotasoinen ja turha livelevy. Onneksi tuli HTWWW)
Toto - Mindfields, Hydra (molemmat surkeita levyjä)
Pretenders - Packed (pettymys tämäkin aikanaan)
Marillion - MIKÄÄN Fishin jälkeinen materiaali ei ole kolahtanut, mutta Radiation on kyllä tylsä kuin Sunnuntaivekkari.
Boston - Corporate America (2-3 hyvää biisiä, loput kuraa)
Siinä nyt muutama...
Pink Floyd on myös aika tylsää.
Olin jo vastaamassa tähän jotain kunnes tajusin että olit sarkastinen.
en ollut sarkastinen. niillä on hyviä biisejä ja todella mukava soundi, mutta esim. nyt minulla on lainassa wish you were here ja se on melkolailla tylsää. en ole siis kuullut edelleenkään pink floydilta kuin viitisen levyä, mutta ei kiinnosta.
rush - counterparts. tavallaan vaan tylsä, eikä kovin progressiivinenkaan.
Samoin vaikka tangerine dream on niin nukuttavaa ettei jaksa, vaikka onhan siinäkin hyvää.
udu wudu ei ole mikään ihmeellinen mutta ei läheskään huonoimpia. hyvä
Frank Zappalla on huonoja u can't do that on stage -elvyjä, vaikka niissäkin on hyvää. Kun ne vaan menee pilalle tavallaan.
Onneks on vaikkapa too late to save hukkuva noitaa ja sellasta.
canterbury on usein tylsää, mutte ei aina. ei se, mutta paha on, jos joku ei-niin-hempeä repäsee hempeän levyn, se on tylsää. minähän pidän yltiöprogesta!
Tosiaan, hyvien artistien huonoja levyjä
Jos siis saa mainita muualta kuin progen saralta : Led Zeppelin - Song Remains The Same. Niin hurjan, hirmuinen idoli kuin Zeppelin musiikillisesti olikin meille 60-lukulaisille, tämä on niitä mammutti tautiinsa tukehtuvia korinoita joista sai alkunsa punk."Jokaine osaa tehdä piisejä. Jokainen voi soittaa bändissä. Ei ole niin väliä miten sen sanot, kunhan on jotain sanottavaa."
Kun ottaa huomioon kuinka hienoja levyjä Tangerine Dream teki varsinkin 70-luvulla,niin on lähes uskomatonta miten Froese on pystynytkin tuottamaan sellaisia kökkölevyjä kuten:
Rockoon(1992)
Transsiberia(1998)
Great Wall Of China(1999)
Inferno(2002)
Phaedra 2005(TÄÄ ON SIIS TOOOOOOOOSI SURKEE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!)
Yleensäkin TD:n 80-luvun jäleinen tuotanto on aikas kehnoa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.Ei kai se ole mikään ihme kun bändi suoltaa vuodessa tuollaiset 10-15 levyä.Mukana tietysti kaikki kokoelmat livet ynnä muut.Vault 4 oli kyllä mahtijulkaisu(kaksi liveä vuodelta 1986!)Sellaisia saisi tulla lisääkin <1986.
3. Current 93: Faust
'n' kappaletta supattavia nauhaluuppeja ja hiljaista kilinää ja ääni joka sanoo että 'mmmmMMMMÖÖÖÖÖÖÖööööööööööööö....'. Toista 31 minuuttia. Myy täysihintaisena.
Nuo vanhemmat Current 93:n levyt on huonompia tosiaan, samoin Island, mutta uudemmat levyt ovat aivan erilaisia - ja loistavia!
Kirjoitan huonoista levyistä sitten kun keksin.
Herbie Hancock: Lite Me Up
Voi hyvä jumala mitä kuraa. Miksi tätä piti kuunnella edes muutamia sekunteja, miksi???
Herbie Hancock: Lite Me Up
Voi hyvä jumala mitä kuraa. Miksi tätä piti kuunnella edes muutamia sekunteja, miksi???
Voi hyvä jumala mitä kuraa. Miksi tätä piti kuunnella edes muutamia sekunteja, miksi???
Siitä voitkin luontevasti siirtyä Future Shockin shokeeraavaan maailmaan.
Oma ehdokkaani on könttänä kaikki Elviksen leffasoundtrackit. Kun aikanaan tuli ostettua laajempi Elvis-kokoelma hyllyyn, niin noita leffalevyjä levylautaselle pistäessä eka ajatus uria katsellessa oli "onpa lyhyitä levyjä". Mutta kun ensimmäinen 15 minuuttisen puoliskon sai kuunneltua, niin mielipide oli ehdottomasti "onpa turhan pitkiä levyjä". :shock:
Herbie Hancock: Lite Me Up
Voi hyvä jumala mitä kuraa. Miksi tätä piti kuunnella edes muutamia sekunteja, miksi???
Voi hyvä jumala mitä kuraa. Miksi tätä piti kuunnella edes muutamia sekunteja, miksi???
Siitä voitkin luontevasti siirtyä Future Shockin shokeeraavaan maailmaan.
Siinä nyt on sentään rockit. :!: Kuumaa kamaa!
Kaikkein huonoin levy, minkä olen ikinä kuullut, on imatralaisen depiilipolitikon, Marko the kink Lindin "huumori"levy Ruokolahden Leijona. Leluinstrumenteilla soitettua ja aivot totaalisesti kiinni kirjoitettua & toteutettua junttihuumoripoppia; Uhoamista & vittuilutyyppistä "hauskaa". En kestänyt yhtään biisiä loppuun asti. Lähetin kökön Lörssonille, hänellä pokka huonojen levyjen suhteen pitää paremmin.
Hyvien artistien/bändien huonoja levyjä:
David Bowie - Tonight (karmea) ja Images (sis. mm. lastenlauluja)
Dire Straits - On Every Street (totaalinen floppi)
David Bowie - Tonight (karmea) ja Images (sis. mm. lastenlauluja)
Dire Straits - On Every Street (totaalinen floppi)
En nyt muuten ota kantaa tohon Bowien Images levyyn, mutta eikös siinä ole ainakin The Laughing Gnome ja Love You Till Tuesday, jotka on ainakin ihan huippuja. Muutoinkin Bowien "lastenlaulut" ovat muistaakseni ihan hauskoja.
Ja Dire Straitsin On Every Street oli varsin vahva paluu. Heavy Fuelia lukuun ottamatta toimiva kokonaisuus.
En nyt muuten ota kantaa tohon Bowien Images levyyn, mutta eikös siinä ole ainakin The Laughing Gnome ja Love You Till Tuesday, jotka on ainakin ihan huippuja. Muutoinkin Bowien "lastenlaulut" ovat muistaakseni ihan hauskoja.
laughing gnome on kyllä aivan järkyttävän nolo esitys. silloin kun bowiella oli se "best of" -kiertue jolla sen piti viimeistä kertaa esittää vanhaa materiaalia niin oli kai joku yleisöäänestys toivekappaleista ja jotkut vitsiniekat järjestivät kampanjaa jolla laughing gnome olisi saatu ohjelmistoon mutta ei tainnut aivan onnistua.
Huonoissa levyissä on se huono puoli (!), etten niitä viitsi kuunnella muutamaa tahtia kauempaa. Tällöin jää selvittämättä, olisiko levyltä kenties löytynyt jotain hyvääkin...
Ja kun koko levyä en ole kuunnellut, en voi tarkkaan ottaen lyödä niihin "huonon levyn" leimaa. :?
Toki olen törmännyt kymmeniin levyihin, joista en ole pitänyt. Mutta se taas on jo toinen juttu. :lol:
Kaikkein huonoin levy, minkä olen ikinä kuullut, on imatralaisen depiilipolitikon, Marko the kink Lindin "huumori"levy Ruokolahden Leijona. Leluinstrumenteilla soitettua ja aivot totaalisesti kiinni kirjoitettua & toteutettua junttihuumoripoppia; Uhoamista & vittuilutyyppistä "hauskaa". En kestänyt yhtään biisiä loppuun asti. Lähetin kökön Lörssonille, hänellä pokka huonojen levyjen suhteen pitää paremmin.
Tuo on kyllä todella pöyristyttävää kuunneltavaa, minäkään en päässyt paria näytettä pidemmälle. Sen sijaan samaisen kaverin "King's Warriors" porukalla tehty blueslevy on ihan huippu. Sarjassa niin huono että on hyvä! "Don't be afraid, I can let you free" :lol: