kite kirjoitti noin 23 vuotta sitten (5 kommenttia)

Olis mukava kuulla muiden fiiliksiä Watersin keikasta. Itse pidin kovasti. Varsinkin Watersin soololevyjen biisit toimivat loistavasti. Ja Comfortably Numbin kahden kitaristin vuoropuhelu oli loistavaa, paljon kylmiä väreitä!

Volkkaritaso oli aikamoinen ja korvatulpilla oli käyttöä, tosin niitä joutui välillä hivuttamaan ulos korvistaan kun oli pakko kuitenkin kuulla kunnolla... :) Ainoa mikä jäi aika tavalla harmittamaan oli oma väsymystila (ei alkoholista johtuva!), mistä johtuen ei pystynyt kunnolla vastaanottamaan kaikkia fiiliksiä. Mitäs muut paikalla olleet ovat mieltä?

Jake kirjoitti noin 23 vuotta sitten+/- saldo : 0
Höh. Olis tuonne pitäny päästä, oli vaan sen verran ilkeä flunssa päällä ettei tullut lähdettyä vaikka joku täällä J-kylässä kaupitteli lippuakin "edullisesti". Oliko Pink Floyd kaliiberin lavasysteemiä ja valoja kuten tuota jossain ilmoituksessa markkinoitiin, vai oliko musiikki kuitenkin pääosassa?


kite kirjoitti noin 23 vuotta sitten+/- saldo : 0
No aivan Pink Floydin tasoa lavasteet ja valot ei kyllä ollu... Taustakankaalla oli silti hemmetin upeita kuvia! Ja vanhat Barretin aikaset videopätkät oli jotenkin koskettavia.

Keikka oli kyllä kaiken kaikkiaan kokemisen arvonen. Itse sain kuulla oikeestaan kaikki omat suosikkini sekä Floydin ajoilta että Watersin soolotuotannosta. Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli Three Wishes. Se annettakoon anteeksi :)


Anonyymi kirjoitti noin 22 vuotta sitten+/- saldo : 0
Itse asiassa show ei ollut lähelläkään teknisessä mielessä Pink Floydin laser-myrskyä!
Myös monikanavainen äänentoisto jäi Floydin vastaavan varjoon. Äänitehosteita ajettiin kyllä ympäri Hartwallia, mutta mielestäni Floydilla homma toimi paremmin Ullevilla.

Waters kunnioitti hienosti Barrettia, siitä hänelle hatunnosto:)

Kun nyky Floydia kuuntelee livenä (papat taitavat olla valitettavasti soittonsa soittaneet:() puuttu musiikista selvästi jotakin. Kaksi lahjakkainta jäsentä menettänyt bändi ei luonnollisesti pysty siihen mihin aikoinaan.
Sama asia pätee Watersiin. Vaikka esim. Comfortably Numbin "kitaroiden kaksintaistelu" oli todella nautittavaa katsottavaa ja kuunneltavaa, Gilmourin kitaran maaginen kosketus tuosta puuttui.

Ehkä konsertin parasta antia loppujen lopuksi oli Watersin oma soolotuotanto. Every Strangers Eyes ja Amused To Death-biisit olivat majesteetillisen jyhkeitä. Varsinkin ATD nimibiisin aikan meinasi tulla kuset housuun:D

Jumankekka, mikseivät vanhat pierut Waters ja Gilmour voi haudata sotakirvestään? Mason ja Wright ovat kohdanneet Watersin silmästä silmään ja Mason soittikin Set The Controlsin kahdella keikallal.
Jos kuuskymppiset äijät nahistelevat kuin pikkulapset, niin se naurattaa! (Tiedän kyllä todelliset taustat tuohon kiistelyyn...)

Pink Floyd olisi saanut kuolla jo The Wallin jälkeen, se olisi ollut kunniallinen kuolema. Sen jälkeen Gilmourin johtama Floyd on tehnyt vain kaksi loistavaa biisiä, Sorrow ja High Hopes.

Lopuksi haluan todeta, että Waters oli Hartwallilla lähempänä oikeaa Pink Floydia, kuin Gilmour-Floyd Lahdessa tai Göteborgissa!


Jimi kirjoitti noin 22 vuotta sitten+/- saldo : 0
Lopuksi haluan todeta, että Waters oli Hartwallilla lähempänä oikeaa Pink Floydia, kuin Gilmour-Floyd Lahdessa tai Göteborgissa!


Onko tuosta vedettävissä johtopäätös, että Gilmourin Pink Floyd on progressiivinen ja Watersin regressiivinen? :D


Anonyymi kirjoitti noin 22 vuotta sitten+/- saldo : 0
Hmmm... jos asiaa noin mietitään, niin vastaus on (mielestäni, huom!): kyllä!