Kuusnepan parhaat pelit
KimmoVesajoki kirjoitti noin 21 vuotta sitten (27 kommenttia)
Jee jee, yllätyksekseni en löytänyt foorumista yhtään C64-threadia, joten päätin aloittaa ekan tällaisesta varsin helposta ja varmaankin kaikkia puhuttelevasta aiheesta. Eli mikä oli mielestäsi kuusnepan paras peli?!
Itselleni tulee heti mieleen vanhat kunnon Boulder Dashit, Kung Fu pelit kuten Bruce Lee, Last Ninjat, International Karate, the Way of the Exploding Fist ja Yie Ar Kung Fu, tasohyppelyt kuten Hero, Antiriad, Bomb Jack ja Giana Sisters, urheilupelit kuten Daley Thompson Decathlon ja Winter & Summer sekä California Games, sekä tietysti lentoräiskintäpelit kuten 1942 ja Joensuun oman pojan Stavin tekemät Delta, Quedex ja Sanxion...
Erityisellä lämmöllä muistelen Telengard nimistä Nethack-ripoff roolipeliä, jonka lataukseen meni kasettiasemallani reilut 13 minuuttia eikä lataus onnnistunut kuin ehkä joka kolmannella kerralla. Kun peli saatiin kerran ladattua sitä sitten tahkottiinkin koko päivä ja yö....
Itselleni tulee heti mieleen vanhat kunnon Boulder Dashit, Kung Fu pelit kuten Bruce Lee, Last Ninjat, International Karate, the Way of the Exploding Fist ja Yie Ar Kung Fu, tasohyppelyt kuten Hero, Antiriad, Bomb Jack ja Giana Sisters, urheilupelit kuten Daley Thompson Decathlon ja Winter & Summer sekä California Games, sekä tietysti lentoräiskintäpelit kuten 1942 ja Joensuun oman pojan Stavin tekemät Delta, Quedex ja Sanxion...
Erityisellä lämmöllä muistelen Telengard nimistä Nethack-ripoff roolipeliä, jonka lataukseen meni kasettiasemallani reilut 13 minuuttia eikä lataus onnnistunut kuin ehkä joka kolmannella kerralla. Kun peli saatiin kerran ladattua sitä sitten tahkottiinkin koko päivä ja yö....
+/- saldo : 0 | Tweet
Koskaan en värkkiä omistanut (niinkuin en mopoa tai autorataakaan...:(), mutta kaverin luona tuli kyllästymiseen (lähinnä kaverin) asti hakattua. Hero oli aika kova sana, siinä oli muistaakseni niitä ihme hyönteisiä niissä luolissa? Sitten oli joku helvetin hyvä flipperi, jonka nimeä en muista. Joku autopeli oli myös, mikä hajoitti joystickit. Kumit siinä aina puhkes, kun kurveissa renkaat hinkkas reunoihin. Vauhtiahan ei tietenkään voinut hiljentää...:D
Wizball rulettaa. Sitä on jaksanut hinkata sittemmin emulaattorillakin vaikka kuinka paljon.
SpyHunter on ainoa C64-peli, jota muistan pelanneeni.
Minä aloitin pelaamisen vasta silloin kun aito ja alkuperäinen Nintendo tuli kehiin. Nykyään pelataan kaverin kanssa vieläkin emuilla legendaarisia pelejä kuten Battle City ja Double Dragon I, II ,III ;). Mummolla oli kyllä C64, mutta enhän minä sillon mitään pelaamisesta ymmärtänyt :)
Commando on kaikessa ärsyttävyydessään kuusnepan ehdotonta eliittiä. Muutamat ilotikut tuli hakattua säpäleiksi tuon pelin takia :)
Toinen legenda lienee Manic Miner.. niin hyvässä kuin pahassa.
Ma tutustuin moisiin vasta askettain, kun Daniel loysi muutamia omia Oric-pelejaan netista, ja jatkoi sitten C64 sivuille.. En ma niita itse ole pelannut, mutta katsoin vieresta. Vaikuttivat jotenkin *sopoilta* :P
Eiko GTA Vice City'n alku ole sen mallin nostalgiatrippi?
Miten olisivat nämä klassikot...
Last Ninja I & II
Wizard of Wor
Kung-Fu Master
Beachhead II
Red Storm Rising
Who Dares Wins I & II
... ja (pala)sokerina pohjalla kaikkien väkivaltapelien äiti Commando Libya !!!
M.U.L.E. Jopa niin hyvä että on oikein peeceelläkin pitänyt nepa-emulaattorin kautta pelata :D
Kesällä tuli pelattua Who Dares Wins I & II:sta kuusnelosella, mutta ei niistä oikein jaksanut nauttia edes keskioluen voimalla. Suuri pettymys. Jälleen yksi nostalginen muisto murtui. Joystick oli tosin niin paska, että osa syystä menee ehkä sen piikkiin.
Tässä on jo mainittu aika monta niistä parhaista, eli The Last Ninja 1, 2 (ja emulaattorilla myös 3), Red Storm Rising, International Karate, Wizard of Wor, jne. :cool:
Voisin lisätä vielä nämä: Paradroid (!!!), Impossible Mission 1 & 2, Armalyte, Ghosts 'n' Goblins ja Ghouls 'n' Ghosts, Microsoccer, Turbo Outrun, Rally Speedway, Airborne Ranger, Ikari Warriors... Joo, kyllähän niitä riittää! :)
Niin että tässä varmaankin puhutaan siitä ikivanhasta kuusnepasta....
Ite on tottunu siihen että kuusnepa on se nintendon 64. Siinä oli hyviä pelejä, mutta se ilmesty huonoon aikaan. Sääli.
Airborne Ranger oli kyllä kova! Ja ah niitä latausaikoja kasettiasemalla...
Kaivelin vanhan kuusnepan naftaliinistä. Jotenkin nuo vanhat hittipelit(kään) eivät oikein iskeneet, tosin aivan legendaarisimpia pelejä en päässyt pelaamaan kun nuo levykkeet eivät tunnu kestävän huolellisellakaan säilytyksellä 15 vuotta.
Itse downloadasin eilen uuden version CCS64-emulaattorista, ja pelejä c64.comilta. Hyvin toimii! Airborne Rangerissa en oikein muista kaikkia nappeja, mutta manuaalikin löytyi toiselta siteltä...
The Detective Game:ssa on ainakin sairaimmat alkumusiikit mitä olen peleissä kuullut, ja oli se hyvä pelikin, tuli tahkottua todella paljon joskus pienenä 80-luvun lopulla (ja pelotti niin s**tanasti :) )
Law Of The West, Decathlon ja Paperboy ovat myös suosikkeja tuolta ajalta... aahh, kuusnepa :cry:
Voi voi, melkein kyynel vierähtää wanhan peliveteraanin simmuun kun muistelee noita kuusnepan kulta-aikoja. Onneksi on emulaattorit keksitty.
Parhaita pelejä: Thrust (gravitar-klooni), Impossible Mission, kaikki Broderbundin pelit (Spelunker, Stealth, Raid on Bungeling Bay jne), Elite!, Winter Games, ym.
Kuka vielä muistaa kuusnepan kuningas cracking-groupin, vieläkin "piireissä" legendaarisen Amerikkalaisen EAGLESOFTIN? Ne laittoivat aina niitä Rush-lyriikoita scrolleihinsa.
Kuka vielä muistaa kuusnepan kuningas cracking-groupin, vieläkin "piireissä" legendaarisen Amerikkalaisen EAGLESOFTIN? Ne laittoivat aina niitä Rush-lyriikoita scrolleihinsa.
Kyllä vaan. Kotka komeili mm. "Defender Of The Crown"in ja "Piratesin" alussa. Molemmat omassa lajissaan videopelien edelläkävijöitä.
Mutta paras pelifirma 64:n ajoilta oli Synapse-software.
Se vastasi sellaisista klassikoista kuin "Blue Max", "Shamus" ja "Pharaoh's Curse". Kaikki erittäin addiktiivisia tapauksia. Vieläkin joutuu emulaattorilla noita pelaamaan.
Forbidden Forestin tunnusmelodian naputtelin sävellysohjelmalla kännykkääni - Toimii yllättävän hyvin, koska synteettistä piipitystähän nuo 64:n musat olivat vaikkakin 3-äänisesti!
Niin - ennen oli pelit rautaa, ei tarvittu satojen sivujen manuaaleja ja ziljoonia näppäinyhdistelmiä. Paha dinosaurustauti vastaa nykyistä peliteollisuutta. Sonykin aikoo tehdä PS3-konsolistaan Blue-Ray-formaattia tukevan. Millähän nekin levyt täytetään? Entistä pidemmillä -ja tarkempi-resoluutioisilla animaatioilla tietysti, mutta missä on pelaamisen hauskuus?
BTW, Uusimman Pelit-lehden numerossa oli maininta, jotta uuteen N-Cageen saisi muistikortille 64-Emulaattorin ja iso läjä 64:n pelejä myös toimii tuolla virityksellä.
Infiltrator oli jännittävä, pääsi hyppäämään sota-ajan soluttautujan rooliin. Ja Spy vs. Spy -jutut oli hauskoja, vaikka kaveri nöyryyttikin aina meikäläistä niissä. Decathlon oli todellinen urheilupeli - käsi meni turraksi sitä pelatessa ja vemputtaessa.
Hmm, miten olisi Commodoren hieman alkeellisempi versio, Vic-20? Saisikohan sen vielä jostain varastojen perukoilta henkiin... Pelien nimiä ei muista, mutta paljon riemua niistä irtosi samalla muut pelleilivät kuusnepoillaan ja amigoillaan. 8)
Minulla oli taas hieno Spectrum 48.
Spectrum kuminäppäimillä? heh heh, kuusnepan omistajat tunsivat aina ylemmyyttä Specun omistajia kohtaan. Specu-raasussa kun ei ollut kuin kai 16 väriä, surkeat äänet ja VAIN 48 kiloa muistia ruhtinaalliseen 64:n verrattuna. Tosin Speculla oli monta loistavaa peliä mitä ei saanut kuuslankkuun.
Voi voi, oli se aika pioneeritouhua tuo alkuaikojen tietokonetouhuilu. Muistan vielä miten hienolta Epyxin "Summer Games" aikanaan näytti. Sehän oli ihan uskomatonta grafiikkaa. :)
Ellen väärin muista niin kuusnelosessakin oli vain 16 väriä. Toisaalta Spectrumin äänipiiri oli sentään reilu piipitin tyyliin yli vuoden vanhat kännykät eikä mikään analogisyntikka.
http://www.c64.org
toimii hyvänä aloituspisteenä kaikille joita kiinnostaa leikkiä emulaattoreilla. Myös Vic-20 ja Spectrum löytyvät.
Pelikaverin alistamisesta puheen ollen Archon ja Super Dogfight olivat todellisia testejä kaveruussuhteille. Elite oli huiken hyvä kaikessa laajudessaan, ja Defender of the Crown oli grafiikaltaan yliveto. Peli tosin menetti tenhoaan, kun tajusimme, että turnjajaisilla sai helposti vallattua koko Britannian viimeistä maaplänttiä lukuunottamatta. Se hoitui sitten ylivertaisilla armeijoilla.
Joo Archon ja Archon II: adept olivat loistavia kaksinpelejä. Joku torvi oli vielä itse kyhännyt kolmososankin tuohon. Se oli surkea räpellys. :)
Elitessä en koskaan päässyt Eliteksi asti. "Deadly" oli muistaakseni viimeinen rankkaukseni. Peli oli todella hämmästyttävän laaja ja hienotunnelmainen tuohon pikkupikkukoneeseen. Ja voi että kun sitä pelattiin yökaudet thargoideja metsästämässä. Mitäs siinä sitten tapahtui kun pääsi Eliteksi saakka?
Infocomin tekstiseikkailut olivat myös pelien aatelia. Pelasin muistaakseni monta läpikin, ne olivat myös hyvää englanninkielen harjoitusta.
Mitäs siinä sitten tapahtui kun pääsi Eliteksi saakka?
Ei tietoa. Meikäläisen avaruuskauppiaan taival päättyi useimmiten henkipattona poliisi-vipereiden lasereihin.
Aikanaan muuten Rambon musiikit tekivät meikäläiseen niin suuren vaikutuksen, että niitä piti sitten nauhoittaa kasettimankalla suoraan telkkarin kajarista. Todellinen hifi-nautinto :D
Nostetaan tämäkin vanha ketju ylös, kun tuli tänään pelailtua nostalgiasyistä C64-emulaattoria, ja kylläpä jotkut pelit toimivat vieläkin hyvin! Uridium erityisesti, sehän ei ole kadottanut tippaakaan vanhasta viehätyksestään. :)
Mulla oli vaan VIC-20, kuusnelosta en saanut...nyyh...traumaattista! :lol: