Chick Corea
Hezzu kirjoitti noin 21 vuotta sitten (27 kommenttia)
Kun miehellä on näköjään kerta synttäritkin niin...
Mitkäs on lemppareitanne miehen laajasta tuotannosta?
Mulla on eniten olleet kuuntelusa Return To Foreverin levyt Light As A Feather ja Romantic Warrior.
Mitkäs on lemppareitanne miehen laajasta tuotannosta?
Mulla on eniten olleet kuuntelusa Return To Foreverin levyt Light As A Feather ja Romantic Warrior.
+/- saldo : 0 | Tweet
Enpä ole herran tuotantoon jaksanut pahemmin perehtyä, ehkä siitä syystä, etten ole koskaan erityisemmin siitä pitänyt. Return To Forever on Al DiMeolan kautta tuttu, mutta on sekin melkoista kidutusta välillä. :)
Parasta kuulemaani ja näkemääni Coreaa ovat olleet kaksi Elektric Bandin konserttia Helsingissä ja Espoossa. 80-luvulla fuusiomusa ei kuulostanut kasarifuzakilta. :)
Levyistä eniten soittoaikaa on tainnut saada My Spanish Heart.
Edit: Uuups! Unohtui Three Quartets, joka on myös miehen parhaimpia saavutuksia.\n[Muokattu 12/6/2003 / Jimi]
Corean projekteista suosikkeja ovat :
-Now he sings, now he sobs
-Return to forever: eka,
-Light as a feather
-Hymn of the seventh galaxy(aika proge)
Al Di Meolan soitto on jotain jota en enää oikein siedä, mies on vinguttaja ärsyttävimmästä päästä, joten sen ajan Return to foreverit on hieman pannassa.
Chick Corean arvoa sessiosoittajana ei pidä myöskään väheksyä.
Hieno muusikko!
Myönnän, että Romantic Warrioria olen kuunnellut eniten, mutta nykyään en enää arvosta sitä niin korkealle. Light as a Feather on hieno, samoin Three Quartets. My Spanish Heart on paikoitellen erittäin hyvää, mutta onpa siellä aika nolostuttavia syntsajuttujakin, vähän turhauttava levy. Kuulemistani Elektrik Band levyistä Eye of the Beholder oli sellainen josta pidin, muut eivät oikein vakuuttaneet.
Eniten on miellyttäni Chick Corean työskentely Miles Davisin riveissä. Toisaalta äijän omaan tuotantoon ja Return To Foreveriin on tullut tutustuttua aika pinnallisesti.
Ai niin ja olihan se Kikka Korean Spirit Of The New Age tosi kova biisi silloin aikoinaan Kummelissa! :D
Kananpoika Korean esiintymisiäkin pullahtaa aina joskus levyhyllystäni, mm nimikkeiden Flora Purim ja Hermeto Pascoal levyiltä...
MUTTA tänäänhän telkku tarjoaa myöhäisillalla M.A.Nummista ja Otto Donneria Digeliuksen levykaupasta suomalaisia Jazzivideoita kansalle näyttämästä, kantsiskohan tsekata... "Viiskulmassa on viisi kadun kulmaa...":cool:
Uusi Chick Corea Elektric Band -levy luvassa?
http://www.chickcorea.com/photos.html
Jotenkin muistaisin, että CC olisi siedettävää musiikkia tuottanut vain pianolla, ja kai joku muu muusikko tukena. Ne muut jutut on ollu ja menny. Sometime Ago ja sellaiset olivat josku kauan sitten suosikkeja. Mutta aika kevyttä jazzahtavaa se kai olisi nykyään.
Coreaa on kertynyt levyhyllyyn jonkin verran. Tuo My Spanish Heart tuottaa kuulotunteen, johon ei monikaan muu levy pysty - positiivista sisäistä nykimistä sen sijaan on herättänyt Paint The World.
Olen samaa mieltä didjan kanssa, Corea on hyvä sessio kundi ja sellaisena pidän hänen soitostaan. Miehen omista projekteista en sen sijaan pidä paljoakaan. Return to Foreverissa on liikaa häiriötekijöitä minulle: Floran laulua en ole koskaan voinut sietää ja Stan Clarkekin kuullostaa nykyisin vain puulta ja sitte on toi ihana Aldi. Siis meola, joku sanoi häntä vinguttajaksi helvetistä -yhdyn tähän. Kova tekniikka, mutta se siitä. Jos haluan kuunnella tiluja tilujen perään niin give me holdsworth anyday. Spanish heartilla on minustakin hyviä hetkiä, onneksi Chickin hirvein teos "Spain" ei ole tällä levyllä, sitä en voi sietää. Enkä yhteisproduktioita Bobby McFerrinin kanssa.
Sen sijaan moni corean tekemä yhteistuotanto on ollu kovaa kamaa (niinku joku tais todetakki), vibrafonisti gary burtonin kanssa tehdyt jutut on kivoja ja varsinki vuoden 97 Like Minds, jolla huippu huippu kokoonpano Burton,Corea,Metheny,Haynes,Holland. Kaikki kundit aivan soittimiensa kärkipäästä; Haynes on modernin jazz-rumpaloinnin isä (suorassa polvessa: Jack deJohnette) ja Holland on tämän hekten hoteimman quintetin johtaja ja huippu basisti. Muu kolmikko on varmasti tunnettu muutenkin. Levyllä on upeaa soitantaa, suosittelen.
Corean monissa sävellyksissäkin on sellaista, joka ei kolahda, mutta muiden esittäminä ne kuullostavat usein paremmilta (esim Sea Journey-burton quintetilla tai mainitulla like mindsilla corean biisit kuullostaa hyviltä). Mutta joo onhan se kovan luokan muusikko ja maineensa siten ansainnut.
Vai DiMeola vinguttaja helvetistä, no ei minusta. Sitä paitsi Holdsworthin ja DiMeolan vertaaminen on ihmeellistä, onhan soittotyylit niin päinvastaiset. Koko fraseeraus on täysin erilainen kyseisillä herroilla, eli legato vs. staccato. Musiikki tyylissä myös selkeä ero. Ainiin onhan Malmsteen ja Steve Vaikin vissin "tilu lilua". :D
Spain on loistava biisi. Erityisesti rytmisesti upea. Kuuntelen myös mielelläni Romantic Warrioria, joka on hyvä 70-lukulainen fuusio irroittelu.
Hehe ymmärrän jos Di Meolan tyyli ei ole kaikkien mieleen, mutta Spain on Corea-suosikkejani.
Sami ,en missään vaiheessa verrannut heidän fraaseraustaan, jotka ovat erilaiset. Tarkoitin vain, että jos haluan kuulla paljon nuotteja lyhyessä ajassa, niin miellummin allan kuin aldi.
Ehkä spain- vamotukseeni vaikuttaa myös se, että olen kuullut liian monta huonoa versiota siitä, mutta minusta se ei siltikään ole lähelläkään corean parasta sävellysantia.
Scott Hendersonin mietteitä tämän veppisivulta:
"I'd heard about some of the things he'd asked of previous musicians so I was expecting to have to deal with some Scientologyisms, but I was surprised when he told me not to have sex with girls in the audience after the gig because it degrades the music. I thought that anyone who would say something like that must be completely nuts, regardless of how well they play. I don't actually believe that Scientologists are crazy, just brainwashed in a creepy Ned Flanders kind of way."
No joo.. Romantic Warrior ois hyvä levy ilman DiMeolaa.. Ei se oikein toimi sähköskeban kanssa.. -Siis DiMeola. Muuten kyllä tykkään näistä Corean fuusiojutuista. Lainasin joskus jonku pianolevyn, hirveää paskaa.. Hymn Of The Seventh Galaxy oli todella virksitävää Coreaa
Return To Forever tekee vissiin comeback kiertueen. Olisko ollu Chick-Al di-Lenny ja Stan. Kiehtooko jotakuta?
Return To Forever tekee vissiin comeback kiertueen. Olisko ollu Chick-Al di-Lenny ja Stan. Kiehtooko jotakuta?
Sopiva aika ja paikka ja lipun hinta, miksei. Uutta levyä en ostaisi mikäli sellaista on luvassa.
Voishan tuommoisessa konsertissa käväistä.
Corea kuuluu ns. epätasaisiin artisteihin. Sekoilin miehen tuotannossa oikein työkseni parisen vuotta sitten ja voi että suututti levyjen karmea epätasaisuus... Yhden loistavan biisin jälkeen saattoi seurata leegio rupusia lerppuja.
Ostin tusinan verran miehen levyjä, ja sitten möin yli puolet pois!
No jaa, jäljellä olevat Return to Forever, Romantic Warrior, Were Have I Known You Before ja Hymn of the Seventh Galaxy ovat edelleen kuunneltavia.
Corea tarvitsisi johtajan musiikilleen; heppu on loistava oikea käsi!
RTF on aina ollu ameriikan fuusiobändeistä se mun suokkari, voittaa Weather Reportin ja Mahavishnunkin. Chickin soolot on aika vaihtelevia, mutta onhan sieläki namupaloja.
No jaa, jäljellä olevat Return to Forever, Romantic Warrior, Were Have I Known You Before ja Hymn of the Seventh Galaxy ovat edelleen kuunneltavia.
Mikäs vika No Mysteryssa oli?
Ai niin, se on hankintalistalla.
RTF Pori Jazzissa 17.7. mutta tuskinpa tulee mentyä.
Tulossa on myös Corean ja McLaughlinin yhteinen bändi. Kovatasoinen porukka, orkassa nimittäin soittavat myös Christian McBride (basso, mm.pat metheny trio), Kenny Garret (foni) ja Vinnie Colaiuta (drs). Euroopan kiertue loka-marraskuussa.
Oh, tätäpä en oo ennen tienny:
However in 1972, after becoming a disciple of the Scientology cult, Corea decided that he wanted to “communicate” with the audience. This essentially meant that he wanted to make more commercial music, since avant-garde jazz had a relatively small audience.
//Lyrics were often written by Corea’s friend Neville Potter, and were often related to scientology, though this is not necessarily easy to recognize for outsiders. Clarke was involved in Scientology through Corea, but left the cult in the early 1980s.
//Lyrics were often written by Corea’s friend Neville Potter, and were often related to scientology, though this is not necessarily easy to recognize for outsiders. Clarke was involved in Scientology through Corea, but left the cult in the early 1980s.
Näin sitä taas on käytetty musiikkia uskonnollisen sanoman levittämiseen!
Niin, kyse siis lähinnä Return To Foreverista.
Tuota toimintamallia sanotaan nykyisin pyramidihuijaukseksi...
Kikka Korealla pitää kiirettä näiden reunionien kanssa, sillä Elektric Bandin klassinen kokoonpano heittää taas keikkaa... vain Jenkeissä tietysti.
http://chickcorea.com/elektric-band/