Klassisimmat klassiset
Borges kirjoitti noin 22 vuotta sitten (41 kommenttia)
Eli mitkä ovat ne kaikkien aikojen merkittävimmät klassiset teokset / sävellykset ?
Omia kestosuosikkejani ovat Stravinskyn "Rite Of Spring" ja "Firebird",
.. sekä tietysti Holstin "Mars" King Crimsonin sovittamana :)
Omia kestosuosikkejani ovat Stravinskyn "Rite Of Spring" ja "Firebird",
.. sekä tietysti Holstin "Mars" King Crimsonin sovittamana :)
+/- saldo : 0 | Tweet
Mussorgskyn Näyttelykuvat ainaskin.
Jos puhutaan romantiikan ja sitä myöhemmän ajan orkesteriteoksista, niin henk.koht. lemppareita ovat ainakin tällä hetkellä Rimski-Korsakovin Sheherazade ja Holstin Planeetat.
Mitenkäs suhtaudutte Tomitan syntsaversioihin klassisista teoksista?
Janus kirjoitti 31/7/2003 klo 10:44: Mitenkäs suhtaudutte Tomitan syntsaversioihin klassisista teoksista?
Diggaan ja arvostan :) Erityisesti just Pictures At An Exhibition on loistava!
J.S. Bach: esimerkiksi Goldberg-variaatiot
Ludwig van Beethoven: 9. sinfonia
Claude Debussy: La Mer
pianopreludit
Maurice Ravel: Daphnis & Chloe
Igor Stravinsky: Le Sacre du Printemps
Ainut klassinen säveltäjä(hänkin moderni) jota olen kuunnellut, on
Edgar Varese. Ja sitäkin vain Zappa -harrastuksen vuoksi. Musiikkinsa oli kyllä aika mielenkiintoista. Jotenkin klassisesta tulee kauhean snobi olo, vaikka tietysti progen kuuntelijan pitää tunnustaa suosikkimusiikkinsa isot velat klassiselle. Mutta istahtaa nyt nojatuoliin ja pistää joku sinfonia soimaan, ei kiitos:D , mieluummin jotain bluesia;)
Mutta istahtaa nyt nojatuoliin ja pistää joku sinfonia soimaan, ei kiitos:D , mieluummin jotain bluesia;)
Vastapainoksihan voi sinfonian loputtua laittaa Motörhedia soimaan. :)
Tai nyt vähintään pukea Motörhead -paidan päälle? :D
Kovaa kamaa:
Bartókin pianokonsertot & konsertto orkesterille & musiikkia jousille, lyömäsoittimille ja celestalle
Beethovenin, Brucknerin, Dvorakin ja Sibeliuksen sinfoniat
Rachmaninovin, Ravelin ja Prokofjevin pianokonsertot
Sibeliuksen, Hindemithin, Elgarin ja Bergin viulukonsertot
Elgarin ja Waltonin sellokonsertot
Schönbergin Verklärte Nacht
Lisztin, Satien ja Debussyn soolopianosävellykset
Messiaenin urkusävellykset sekä Quatour pour la fin du temps
Stravinskin suurimmat hitit onkin jo mainittu pariin kertaan, mutta on Petrushkakin melkein yhtä hyvä. Scheherezade-kiitoksetkin voin allekirjoittaa.
Ja kokoelman kruunaavat Florence Foster Jenkinsin soololaulutulkinnat.
Löppönen kirjoitti 31/7/2003 klo 11:39: J.S. Bach: Claude Debussy: La Mer
pianopreludit
pianopreludit
Jos jollekulle jäi epäselväksi, tarkoitin Debussyn pianopreludeja, en pianopreludeja yleensä.
Sibben Satu wanhana versiona (se Lahden & Vänskän) on ehdoton.
Mahlerin 4. on hieno ja Schubertin se keskeneräinen....
Ja Smetanan Ma Vlast.
Puoliklassista toi Ensio Kostan Musiikkia Keskimaasta.
Rachmaninovin pianokonsertot ja Sibeliuksen viulukonsertto miellyttävät tällä hetkellä kaikista eniten. Yleisestikin pidän enemmän konsertoista kuin sinfonioista.
Konsertoissa onkin enemmän revittelysooloja :D
Jaa, pianokonserttien revittelysooloista... Jospa joku joskus kertoisi, mitä kaikkia klassisia teemoja Sergei Kurjohin mahdutti siihen tuntiin, jonka vietti Dovecot music centerissä pianon äärellä.... Se on levyllä Davkot...
Giacinto Scelsin orkesterituotanto - täydellistä musiikkia
Pendereckin 1960- ja 70-lukujen kama, etenkin Magnificat ja Luukaspassio
Salvatore Sciarrino, sotienjälkeisen sukupolven mielenkiintoisin säveltäjä (tahtoo lisää)
Messiaenin pianojutut (Catalogue d'oiseaux, Visions de l'amén)
Morton Feldmanin 70-luvun minimalistiset kamariäänimaalailut (ei Glass-tilutusminimalismia, vaan hyvin hidasta ja vähänuottista)
Charles Ives - hersyvän hilpeää ja omalaatuista americanaa, etenkin 4. sinfonia
Tristan Murail - spektrimusiikkia, psykoakustiikkaa, FM-synteesin simulointia sinfoniaorkesterilla... kauniita äänimassoja
Carlo Gesualdo ja renessanssin omaperäisimmät harmoniat
Sostakovitsin jousikvartetot, about kaikki
Bartók - ooppera Herttua Siniparran linna, M.J.L.&C., divertimento jousille, toinen viulukonsertto
György Ligeti - erinomaisen hieno kaksoiskonsertto (oboe+huilu), ooppera Le Grand Macabre täysin sekopäisine librettoineen
Bohuslav Martinu - harvinaisen synkkä konsertto kahdelle orkesterille, kolmas ja neljäs sinfonia
Maurice Ravel - tosi vahvatunnelmainen pianosarja Gaspard de la Nuit
Ja sit viel niiq Jartsa S:n neljäs simffonia, ja nyt mä meen suihq. ->\n[Muokattu 31/7/2003 / darshan]
Viukkis kirjoitti 31/7/2003 klo 13:58: Konsertoissa onkin enemmän revittelysooloja :D
Nimenomaan! :cool:
Omia suosikkeja..
Sibelius sinfonia nro 7
Bruckner sinfonia nro 9
Shostakovichin sinfonia nro 5
Nielsen sinfonia nro 6
Kirjoitan tähän mielummin, kun ymmärsin näyttävästi Jaken vinkin :D
Oma suosikkini on Mozart, ja häneltä Eine Kleine Nachtmusik.
En montaa klassista levyä omista, ja harvoin niitä kuuntelenkin. Mutta Mozart on ihan kivaa.
Suosikkejani ovat Holst - Planets, klassisena sekä Isao Tomitan loistavana elektronisena versiona, Stravinsky - Rite Of Spring ja Petroushka :) Pitäis kyllä löytää jostain Stravinskyn 'Soldier's Tale', ei ole vaan tullut vastaan missään.
Vähän vanhemmasta klassisesta upea teos on ainakin Vivaldin 'Four Seasons'.
Miksi käytät noista englanninkielisiä nimiä?
Miksi käytät noista englanninkielisiä nimiä?
Miksei? :wink:
Hoi, kun puhe oli klassisimmista klassisista, kannattaa muistaa Bachin H-molli -messu, jossa maestro oikeastaan päivitti monet parhaista teemoistaan yhteen massiiviseen pakettiin. Uskaltauduin kerran satsaamaan oikein kirkkolipun ostoon, kun elämys oli luvassa livenä Vanhassa Kirkossa. Siinä olisi kuulkaas ollut herkemmällä ihmisellä uskoontulo lähellä.. :shock:
(Konsertin jälkeen yritin kiireessä saada kimppakyytiä suoraan Radiopuhelimien StellaStar-keikalle, mutta jostain syystä muita kiinnostuneita ei löytynyt)
Niin ja mikäli joku ny sattuisi vielä epäröimään sen Stravinskin Kevätuhrin kanssa: www.suezine.fi/liveraportit?t=1&sid=103
Mahlerin sinfoniat. Synkistelyyn Mosarin Requiem.
Mahlerin sinfonioista tulee aina mieleen se 4., sen 4.osa, joka lähestyy prog-rock-teosta, sellaista, kuin Genesiksen Supper´s ready tai KCn Lizard...
No mites Cherubinin Requiem?
Nelonen on kova. Paras on ehkä kuiteski kolmas.
No mites Cherubinin Requiem?
En tunne.
Jostain syystä voin nauttia Sibeliusta vain pieniä annoksia. Mutta aivan hyviä ovat. En vieläkään tiedä mikä niissä olisi erikoisen suomalaista. Samaten Grieg on melkein yksin luonut maansa musiikin imagon monelle..Ja itse vihasi HITTEJÄÄN sitten lopulta.
No mites Cherubinin Requiem?
Raakana pullon suusta.
Jostain syystä voin nauttia Sibeliusta vain pieniä annoksia. Mutta aivan hyviä ovat. En vieläkään tiedä mikä niissä olisi erikoisen suomalaista.
Huh? Seiskahan kuulostaa suomalaiselta harjumaisemalta.
Joaquín Rodrigon Concierto De Aranjuez on kyllä aivan upea teos.
Rock puolen klassisista kokeiluista mieluisin on aina ollut The Nicen 5 Bridges. Siinä ehkä häiritsi pikkasen laulu, ei tarpeellinen. Mutta ei sekään enää haittaa.
Bachin Johannespassion alun kuoro-osuus on mahtava.
Bachin Johannespassion alun kuoro-osuus on mahtava.
Sitä sopii kuunnella, kun mättää aamuista lithium-annosta naamariin. Johannes-passio on hardcore Matteus-passioon verrattuna.
Hyvä puoli tässä uudessa aluevaltauksessa on ainakin levyjen halpa hinta sekä pitkä kesto... sekä tietysti se, että tämä on aivan loistavaa musiikkia kunhan vain löytää ne "oikeat" levyt!
Meinasin tästä jo älähtää, että miten niin muka halpoja? Hyvien artistien ja kunnon lafkojen levyt kun ovat järkiään päälle 20e, mutta tässä toissapäivänä tuli taas tehtyä löytö Anttilasta: Sibeliuksen Myrsky Ondinen kataloogin kanssa 5euroa. Sen lisäksi ois ollu vielä Tsaikovskin parhaasta, eli kuudennesta sinfoniasta, Ondinen levy 5eurolla, sitä en kuiteskaan raskinu ostaa kun mulla on siitä jo yks hyvä versio.
Ja onhan näitä löytöjä tullut tehtyä aiemminkin, esim. jokunen vuosi sitten ostin Anttilasta Maxim Vengerovin levytyksen Bruchin ja Mendelssonin viulukonsertoista (Teldec) kolmella markalla.
Mutta nämä on siis poikkeuksia ja yleensä kunnon klasarilevyistä joutuu maksamaan täyden hinnan.
Niinpä, Anttila rulaa! En ole tosin tätä käsitystäni klassisen hinnasta pahemmin koetellut... tähän mennessä tehdyt pari ostosta ovat vain olleet halvemmasta päästä (Naxos-levymerkki?). Lisäksi kirppareilta löytää kuullemma juuri klassista hyvin, koska ne kaikki vähäänkään kiinnostavat vanhat soul/funk jne. -LP:t on joku aikaansa seuraava DJ jo vienyt! :wink:
Klassista musiikkia saa halvalla, jos ei anna sen häiritä, että esittäjänä on Bukarestin baletin orkesteri, johtajana Örtsim Milovek.
No kyllä esim. Naxoksen kataloogissa on ihan laadukkaita julkaisujakin. Pitäisi kelvata hyvin aloittelijoille.
Piti kirjoittaa tuohon jatkoksi, että tämä koskee erityisesti Naxoksen katalogia. En ole tutkinut N:n katalogia varmaan 10 vuoteen, voi olla että ovat petranneet. Toisaalta olen itse erittäin kranttu kapellimestarin suhteen: Klemperer, Furtwangler, Toscanini ja Bergman (jälkimmäinen Sibben suhteen).
Minulla on esimerkiksi Rachmaninovin piano konserttoja pianistina Vladimir Ashkenazy ja orkesterina London Symphony Orchestra. Julkaisijana Decca, hintaa taisi olla 4 euroa. En ole asiantuntija, mutta kuulostaa aivan helvetin hyvältä enkä näe tällä hetkellä mitään tarvetta johonkin 20 euron julkaisuun.
Ör.. onko tuo siis joku alelöytö, vai onko Deccalla 4 euron halpissarja. Tuo heitto hinta-artistin tunnettavuus -suhteesta koski lähinnä Naxsosta. 70-80-luvun uudelleenjulkaistuja äänityksiä saa tietty halpaan hintaan, Karajania yms. Oma ryhmänsä ovat äänenlaadullisesti karmeat varhaiset digitaaliäänitykset.
Kai siinä oli joku tarjous mukana, mutta silloin kun ostin sen ja pari muuta Deccan julkaisua niitä oli kyllä läjäpäin tarjolla.
Muistaakseni olen lukenut jostain, että Naxoksenkin julkaisujen taso olisi noussut viime vuosina aika paljon. Minkä osoittaa jo Tony Banksin levy Seven :D
Helvetillinen määrä klasarilevytyksiä on pilattu huonolla äänityksellä. Monet DG:n levyistä on kuivia ja kireitä ilman akustiikkaa. EMIt oli usein tunkkasia tai liian pehmeitä. Decca oli yleensä hyvä ja vanhat Deccan vinyylit on loistavia. Ruotsalainen BIS oli ainakin 90-luvulla kuningas, yhdellä tai kahdella mikillä koko sinfoniaorkesteri ja dynamiikkaan ei mitään rajoituksia.