progesuuruudet, jotka ei innosta
Lazer kirjoitti noin 21 vuotta sitten (53 kommenttia)
Mitkä sellaiset suhtkoht kovanluokan progenimet (saa määrittää itsekin, esim. Hatfield ok) ei oikein sytytä sellaisia väreitä, jota niiden klassikkkostatus antaa.
ELP tuntuu monilla olevan sellainen. Minuakaan se ei ole innostanut kuin parilla levyllä esim. Brain saladia en ainakaan joskus jaksanut kuunnella. Toinen on Genesis. En kiistä etteikö olisi hienoja sävellyksiä, mutta kaikesta huolimatta soundejaan myöten jotenkin tylsää. Kovin usein ei tule tarrattua johonkin SEbtP:hen. (ja sitten on tietysti nämä vara-genesikset Marillionista alkaen, mutten nyt puutu niihin)
ELP tuntuu monilla olevan sellainen. Minuakaan se ei ole innostanut kuin parilla levyllä esim. Brain saladia en ainakaan joskus jaksanut kuunnella. Toinen on Genesis. En kiistä etteikö olisi hienoja sävellyksiä, mutta kaikesta huolimatta soundejaan myöten jotenkin tylsää. Kovin usein ei tule tarrattua johonkin SEbtP:hen. (ja sitten on tietysti nämä vara-genesikset Marillionista alkaen, mutten nyt puutu niihin)
+/- saldo : 0 | Tweet
ELP, Genesis ja Van Der Graaf Generator ovat itselleni sitä progea joka ei vaan sytytä.
ELP ja Genesis eivät innosta.
Perustelujakin saa muuten laittaa vaikken itsekkään juurikaan raottanut sanaista arkkuani.
Neoprogebändit harvemmin innostavat, mutta niistähän ei ollut puhe.
Kansas nyt ainakin. Aika keskinkertainen bändi, jotenkin vaan tökkii. Leftoverture riittää mainiosti minulle. Eloy taas lähinnä naurattaa, en voi mitään. :D
Lazer kirjoitti 17/8/2003 klo 23:20: Perustelujakin saa muuten laittaa vaikken itsekkään juurikaan raottanut sanaista arkkuani.
Niin, jos bändin yleissoundi ei natsaa, niin ei se kyllä lähde toimimaan, vaikka soittajat ja jopa biisitkin ois OK. Tämä nyt on näitä "veteen piirretty viiva" juttuja, mutta minkäs teet.;)
Janus kirjoitti 18/8/2003 klo 13:25: Eloy taas lähinnä naurattaa, en voi mitään. :D
Ilmeisesti et ole ymmärtänyt Atlantis tarinan filosofista syvyyttä.
Kansas joo, en ole kyllä hirveästi tutustunut. Jollain kokoelmalla oli muutama hyvä biisi ja loput aika kökköä. Kaikki oli kuitenkin kai 70-luvun kamaa.
Magma on kamalaa. Hirveää ölinää vailla minkäänlaista mielenkiintoa herättävää sisältöä. Yök. Ennemmin kuuntelen vaikka Celine Dionia tai Anssi Kelaa.
EDIT: Tulipas kärkäs kommentti. Siistitään hieman.
[Muokattu 18/8/2003 / Aranwe]
Aranwe kirjoitti 18/8/2003 klo 13:40: Magma on aivan perseestä. Hirveää ölinää vailla minkäänlaista mielenkiintoa herättävää sisältöä. Hyi saakeli.
Ohhoh, aika provosoivaa. :D
Minä pidän oikeastaan kaikista suurista (pienien lisäksi) progebändeistä. Eloyta nyt ei voi noihin suuruuksiin edes varmaan laskea, mutta kun sen muutkin mainitsivat niin sanonpa nyt minäkin, että ei nappaa. Kansasistakaan en pahemmin ennen pitänyt, mutta viime aikoina sitäkin on kuunnellut ihan mielellään. Ainakin tiettyjä levyjä. Tangerine Dream ei oikein kolahda vaikkei sitä huonoksikaan kehtaa mennä väittämään. Hieman tylsää musiikkia.
ELP ei tunnu monille toimivan, mutta minulla se on kyllä yksi suurimmista suosikeista vaikkei sitä niin kovin usein tulekaan kuunneltua. Ehkä sen takia, että niitä hyviä levyjä ei loppujen lopuksi ole kovin montaa (ne ovatkin onneksi sitäkin parempia sitten).
Tuli muuten mieleen tässä yksi päivä, että miksiköhän juuri Genesis tuntuu olevan niin suuri kopioinnin kohde uudemmille progebändeille vaikkei se loppujen lopuksi alan harrastajien keskuudessa ole niin kovin suuressa suosiossa. Siis vaikka Yesiin ja Crimsoniin verrattuna.
Itsellänikin ELP on kuudesta suuresta se, joka ei oikein kolahda. Itseasiassa kyllä osat ensimmäisestä levystä ja Trilogystä sekä suurin osa Brain Salad Surgeryä menettelevät, mutta esimerkiksi Tarkus on klassikko, joka ei minun kaanoniini mahdu edes väkisin tunkemalla. Kun musiikkilehdistö puhuu progesta, tyypillisin kuvaus on muunnelma fraaseista "tyhjää virtuositeettia, mautonta mahtipontisuutta ja tunteetonta tilutusta". Yleensä nämä jättää omaan arvoonsa, mutta ELP:n kohdalla niihin voin melkeinpä yhtyä. ELP:ltä on jotenkin puuttunut aina tasapainottava melodisuus ja mielenkiintoiset sävellykset, olivat soitto ja sävelkulut sitten kuinka uskaliaita tahansa. Tämä näkyy siinäkin, että pidän bändeistä kuten Le Orme, Gerard ja Social Tension, jotka lainaavat varsinkin Emersonin kosketinideoita, mutta lisäävät parempia melodioita tai sinfonisempaa sointia kokonaisuuteen.
Hieman vaikea tapaus on minulle myös Jethro Tull. 70-luvun levyillä on paljon hyvää, mutta onko se sitten Martin Barren raskaampi kitarointi, voimakkaat blues-vaikutteet vai mikä, mutta jotenkin on vaikea innostua Tullista hirveän intohimoisesti. Ostin taannoin Minstrel in the Galleryn remasterin, ja sekin on puolet mainiota (nimikappale, "Requiem") ja puolet jotenkin niin ja näin -tavaraa ("Baker St Muse"). Senkin omituisempaa, että pidän Stormwatchista aika paljon...
Kolmantena vielä täytyy mainita Änglagård, vaikkei se ihan suurimpia nimiä olekaan. Melkein jokainen, joka sinfonisesta progesta pitää, on kehunut Hybristä, mutta minulla se ei ole vielä sytyttänyt. On se hyvin tehty levy, varsinkin julkaisuajankohtaansa nähden, mutta se ei minua inspiroi hirveästi kuuntelemaan itseään. Dynaamiset vaihtelut ovat mahtavia, soitto on taitavaa, sävellyksiin on pantu vaivaa - ja lopputulos saa minut lähinnä kohauttamaan olkapäitäni. Ehkä pitäisi mennä terapiaan.
Kai
Kcrimso kirjoitti 18/8/2003 klo 14:19:Tuli muuten mieleen tässä yksi päivä, että miksiköhän juuri Genesis tuntuu olevan niin suuri kopioinnin kohde uudemmille progebändeille vaikkei se loppujen lopuksi alan harrastajien keskuudessa ole niin kovin suuressa suosiossa.
Ja keitä nämä harrastajat ovat? Kyllähän nuo Genesis-levyt ovat pärjänneet vallan mainiosti esim. Progressive Ears vuosiäänestyksissä (-70 Trespass 1. / -71 Nursery Cryme 2. / -72 Foxtrot 2. / -73 Selling... 1.). Eli, paremmin kuin Yes ja KC.
Genesisin väheksyminen taitaa johtua neoprogen aiheuttamasta negatiivisuudesta. Kukapa katu-uskottavuutta tavoitteleva, itsensä liian vakavasti ottava progeharrastaja voisi pitää kaikkien neoprogebändien esikuvasta? :P
Janus kirjoitti 18/8/2003 klo 13:42: Ohhoh, aika provosoivaa. :D
Samperi :D Ehdit nähdä sen
Lisätäänpäs vielä tuo Jethro Tull. En ole koskaan ymmärtänyt kyseistä bändiä. Se menee samantien toisesta korvasta ulos, ei nosta minkäänlaista reaktiota puolesta eikä vastaan. En pidä siitä, en inhoa sitä. Yhtä neutraalia kuin kaiuttimista kuuluva musiikki tavaratalossa naisten alusvaateosastolla.
Jimi kirjoitti 18/8/2003 klo 14:40:
Ja keitä nämä harrastajat ovat? Kyllähän nuo Genesis-levyt ovat pärjänneet vallan mainiosti esim. Progressive Ears vuosiäänestyksissä (-70 Trespass 1. / -71 Nursery Cryme 2. / -72 Foxtrot 2. / -73 Selling... 1.). Eli, paremmin kuin Yes ja KC.
Ja keitä nämä harrastajat ovat? Kyllähän nuo Genesis-levyt ovat pärjänneet vallan mainiosti esim. Progressive Ears vuosiäänestyksissä (-70 Trespass 1. / -71 Nursery Cryme 2. / -72 Foxtrot 2. / -73 Selling... 1.). Eli, paremmin kuin Yes ja KC.
No joo ehkä tilanne ei ole Genesiksen suhteen niin synkkä kuin aiemmin kuvasin, mutta esimerkiksi Palasokerin kuuntelulistalla Genesis on vasta sijalla 27. Lähes kaikki muut suuret progenimet ELP:tä lukuunottamatta ovat edelle. Kyllä vähän sellainen kuva on syntynyt, että Genesis on aloittelijoiden musiikkia. :D Huom. minä en bändiä mitenkään väheksy vaan arvostan sen melko korkealle vaikka pientä kyllästymistä onkin havaittavissa bändin levyihin. Lähinnä nykyisin tulee kuunneltua Lamb Lies Down On Broadwayta.
Aranwe kirjoitti 18/8/2003 klo 14:47: Yhtä neutraalia kuin kaiuttimista kuuluva musiikki tavaratalossa naisten alusvaateosastolla.
Ohoh, pitää varmaan alkaa hengailemaan enemmänkin naisten alusvaateosastolla jos siellä soi niin hyvä musiikki.
Kcrimso kirjoitti 18/8/2003 klo 14:52:esimerkiksi Palasokerin kuuntelulistalla Genesis on vasta sijalla 27. Lähes kaikki muut suuret progenimet ELP:tä lukuunottamatta ovat edelle.
Genesis on tuossa suhteessa esim. Yesiin tai KC:n verrattuna eriarvoisessa asemassa, sillä bändiltä ei ole tullut uusia levyjä tai edes remastereita pitkiin aikoihin.
Näistä pitää aina välillä, ei kovinkaan usein:
-Genesis
-King Crimson(Red on kyllä kova)
-Gentle Giant
-ELP
Vastapainoksi ikisuosikit: :D
-Zappa
-Wigwam
-Jethro Tull
Perustellahan tässä ei ollut pakko? ;)
Kyllä minäkin kallistun tässä kysymyksessä lähinnä ELPin suuntaan. Liikaa pyrotekniikkaa ja epäonnistuneita kokeiluja, eivätkä edes soita hirveän hyvin yhteen. Parhaat biisit ovat kyllä rautaisia mutta kun niitä on vain noin viisi ja loput ovat aivan kelvottomia. Tässä bändissä kiteytyy kaikki se mistä proge on saanut huonon maineen.
En tiedä voiko Flower Kingsiä laskea kovaksi progenimeksi, mutta kovasti tuntuvat olevan suosittuja vaikka levynsä kuulostavat lähinnä siltä kuin kaikki kyseisenä vuotena euroviisuihin osallistuneet kappaleet olisi liimattu yhteen ylimittaisilla kitara- ja syntikkasooloilla. Tunnin mittaiset biisit eivät paljon lohduta jos melodiat on pöllitty suoraan Katri-Helenan ylijäämävarastosta.
Kotimaisista bändeistä paskin on ehdottomasti Haikara. Geafar on suomiprogen Tales from Topographic Oceans - miten noin vähistä ideoilla on kehdattu tehdä noinkin pitkä levy? Paitsi että Tales on vain noin 20 minuuttia liian pitkä, Geafar ainakin puoli tuntia, ja Tales oli sentään tupla. No, Haikaran eka on sentään joten kuten kuunneltava vaikka aika puiseva levy sekin on.
Lyhyempi lista saadaan progesuuruuksista, jotka innostavat: Van der Graaf, KC, Magma sekä Gentle Giant, eikä näiltäkään läheskään koko tuotanto. Muita kohtaan kiinnostus on 0, tosin riippuen siitä, miten määritellään "progesuuruus".
Niin, alkuperäiseen kysymykseen vastaan, että Van der Graaf Generator. Lukuisista yrityksistä huolimatta en ole koskaan innostunut ko. yhtyeestä niin paljon kuin kaiken järjen mukaan pitäisi.
Lauluhommat aina mua vaivaa, joten en ole Yes fani, ja osa King Crimsonia on sama. Belew kuitenkin kelpaa KC laulajana.:D
Sellaiset kovat nimet kuin Yes ja Jethro Tull eivät ole minuun oikein koskaan iskeneet. Joskus lukioaikana yritin väkipakolla opettaa itseni tykkäämään Yesistä, mutta ei se vain toimi. Niin hurjan tylsää, vivahteetona ja ennalta arvattavaa maailmanhalailua, että yököttää. Jethro Tull on ihan kelpo, mutta kappaleet ovat usein liian junnaavia ja tylsiä. Aqualung on jotenkin tosi yliarvostettu levy mun mielestä, ihan semmosta tasapaksua meininkiä. Vastapainoksi täytyy todeta, että Thick as a Brick on kyllä mestariteos.
Mutta Aqualung taas biisinä on PAKKOjuttu, Tullin kaikkien tietämä, joten se on aina esitettävä. Yksi syy että en saanut vaimoani koskaan Tullin konserttiin lähtemään.
Heikkikerkkanen kirjoitti 18/8/2003 klo 15:35:
Joskus lukioaikana yritin väkipakolla opettaa itseni tykkäämään Yesistä, mutta ei se vain toimi. Niin hurjan tylsää, vivahteetona ja ennalta arvattavaa maailmanhalailua, että yököttää.
Joskus lukioaikana yritin väkipakolla opettaa itseni tykkäämään Yesistä, mutta ei se vain toimi. Niin hurjan tylsää, vivahteetona ja ennalta arvattavaa maailmanhalailua, että yököttää.
Enpä kyllä oikein ymmärrä tuota "maailmanhalailu"-kommentoitia vaikka sellaista onkin tottunut joka suunnasta kuuntelemaan. Etenkin jos ajatellaan 70-luvun klassisia Yes-levyjä. Toki Anderson on tätä nykyä jumittunut liikaakiin yltiöpositiiviseen ja vähän mitäänsanomattomaan maailman kauneuden julistamiseen. Toisaalta olen sitä mieltä, että vastakkaista sanomaa tulvii joka paikasta niin paljon, että Yesiltä ja Andersonilta kestän sen vaihtelun vuoksi helposti.
Viukkis kirjoitti:
<<En tiedä voiko Flower Kingsiä laskea kovaksi progenimeksi, mutta kovasti tuntuvat olevan suosittuja vaikka levynsä kuulostavat lähinnä siltä kuin kaikki kyseisenä vuotena euroviisuihin osallistuneet kappaleet olisi liimattu yhteen ylimittaisilla kitara- ja syntikkasooloilla. Tunnin mittaiset biisit eivät paljon lohduta jos melodiat on pöllitty suoraan Katri-Helenan ylijäämävarastosta.>>
Ihmisenä, jolle The Flower Kings on suht yhdentekevä, vaikka pari levyä omistankin, olen aina ihmetellyt miksi juuri se (ja Spock's Beard) herättävät niin rajun vastakkaisia tunteita. Itselle ne ovat jotenkin keskinkertaisuuden perikuvia, joiden vuoksi ei kannattaisi alkaa rakentaa palvonta- tai vihakulttia.
Varmaan pitäisin bändistä enemmän, jos Roinen melodiat todella olisivat Katri-Helena-tasoa.
<<Kotimaisista bändeistä paskin on ehdottomasti Haikara. Geafar on suomiprogen Tales from Topographic Oceans - miten noin vähistä ideoilla on kehdattu tehdä noinkin pitkä levy? Paitsi että Tales on vain noin 20 minuuttia liian pitkä, Geafar ainakin puoli tuntia, ja Tales oli sentään tupla. No, Haikaran eka on sentään joten kuten kuunneltava vaikka aika puiseva levy sekin on.>>
Mielenkiintoista. Itselleni Haikaran ensimmäinen on yksi 70-luvun Suomi-progen harvoja tasavahvoja levyjä. No, se "Jälleen on meidän" -kappaleen loppujami on kyllä aika puiseva.
Kai
Darshan on aivan oikeassa, useimmat progebändit eivät ole kiinnostavia.
Useimmat bändit eivät ole kiinnostavia.
No lähes kaikki suurimmat toimivat ainakin minulle. Uudemmista bändeistä oikeastaan vain Rivendell ja Spock's Beard toimivat...niin ja hevin puolelta esim.Opeth...
Dream Theater ei kiinnosta sitten yhtään
Tällä hetkellä innostavat ainakin Zappa, VDGG, KC, Yes ja Beatles:)
Gentle giant ja Magma innostavat ajoittain.
Rushia on hetkittäin tuskaista kuunnella.. silti mm. Moving Pictures ja Hemispheres ovat kovia lättyjä.
Yleisesti näistä ns. "hardrock/proge"- ryhmistä kuuntelen mieluummin Zeppelinia kuin esim. Nektaria (loppujen lopuksihan on tietty yhdentekevää onko Zeppelin sitten progressiivista vai ei).
Zappaa en ole juuri edes yrittänyt kuunnella. Varmaankin osin siksi, että äijällä on sen verran kasapäin levyjä, ettei oikein tiedä mistä aloittaisi. Voi olla, että innostuisinkin jos jotenkin luontevasti pääsisin alkuun. En myöskään tunne hänen henkilöhistoriaansa kovin tarkkaan. Suositelkaapa joitain hyviä Zappa-levyjä.
Zappalta lähes kaikki mitä olen kuullut lukuunottamatta Hot Ratsia (joka on loistava) on kuulostanut varsin ärsyttävältä. Ja hyi helvetti sitä huumoria... Todella paljon on levyjä toki mieheltä kuulematta, mutta se mitä olen kuullut ei rohkaise tutkimaan lisää.
Adam kirjoitti 19.8.2003 klo 14:05: Suositelkaapa joitain hyviä Zappa-levyjä.
Hot Rats, Grand Wazoo ja Waka/Jawaka.:D
Kcrimso kirjoitti 19/8/2003 klo 15:09: Ja hyi helvetti sitä huumoria...
Siis Zappan huumorihan on aivan parhautta! :D :cool: :) :P
Mulla Zappa on aina ollut numero yksi. Mitä huumoriin ja lyriikoihin tulee, niin tosikkoa ne saattavat ärsyttää, itselläni ei ole mitään ongelmia senkään suhteen. Mutta jos pystyy kuuntelemaan
mitä esim. Jon Anderson laulaa, niin Zappa pitäsi kyllä mennä. Kiinnostavuudessaan säveltäjänä ja kitaristina Zappa pesee ihan
kenet tahansa suurista varsinaisista "progebändeistä". Instrumentaalilevyistä tutustumaan, jos läppä hämää:
-Hot Rats
-Waka/ Jawaka
-The Grand Wazoo
-Sleep Dirt, (vinyyliversio ilman laulua)
Läppää ja kivenkovaa soittoa:
-Overnite Sensation
-One Size Fits All
-Helsinki Concert
-Apostrophe(')
Takuuvarmaa weirdoilua:
-Freak Out!
-We're Only In It For The Money
-Absolutely Free
-Lumpy Gravy
-Uncle Meat(ihan pirun kova)
-200 Motels
Kasari -Zappa ei ole niin lähellä sydäntä, kuin ei myöskään synclavier-kokeilut. Niiden hankkiminen on koko ajan käynnissä oleva hidas projekti, mutta laatutuotannon määrällä tämä herra pesee kyllä aika monen, parasta progea mun mielestä:)
Adam kirjoitti 19/8/2003 klo 15:05: Suositelkaapa joitain hyviä Zappa-levyjä.
Pannaampa kolmeen katergoriaan:
1: "fuusiota aka. näistä on helppo tykätä":
- Hot Rats
- Waka/Jawaka
- The Grand Wazoo
2: "fuusiota mutta kipeitä sanotuksia":
- Overnight Sensation
- Roxy & Elsewhere
- One Size Fits All
- Zappa In New York
- Broadway The Hard Way
3: "tosi kipeetä":
- Absolutely Free
- We're Only In It For The Money
- Just Another Band From L.A.
- Joe's Carage
:D
didja kirjoitti 19/8/2003 klo 15:28: Mulla Zappa on aina ollut numero yksi. Mitä huumoriin ja lyriikoihin tulee, niin tosikkoa ne saattavat ärsyttää, itselläni ei ole mitään ongelmia senkään suhteen.[/quote]
En mielestäni ole tosikko ja pidän kyllä monenlaisesta huumorista, mutta Zappan huumori yksinkertaisesti tuntuu todella typerältä.
[quote] Kiinnostavuudessaan säveltäjänä ja kitaristina Zappa pesee ihan
kenet tahansa suurista varsinaisista "progebändeistä".
En mielestäni ole tosikko ja pidän kyllä monenlaisesta huumorista, mutta Zappan huumori yksinkertaisesti tuntuu todella typerältä.
[quote] Kiinnostavuudessaan säveltäjänä ja kitaristina Zappa pesee ihan
kenet tahansa suurista varsinaisista "progebändeistä".
Mielipidekysymys. Mielestäni ei pese.
Zappan huumori ja Sleepy Sleepers, ihan samaa. Musiikki eri..:D\n[Muokattu 19/8/2003 / EsaJii]
Itse siedän Zappan huumoria, mutta paikoitellen kyllä aika mautonta. Onneksi Joes Garagessa on mukana myös yhteiskunnallista satiiria tasapainottamassa.
E.L.P on toisinaan aika syvältä.
Lyriikkapuolelta Gongin alkuaikojen jutut hämäävät välillä hieman,
niissä on nimenomaan sellaista idiootti-pilvi-häröilyä jota ei aina jaksa kuunnella. Vielä Angel's Egg:lläkin on mielestäni aivan liikaa tätä turhanpäivästä löpinää... Muuten kyllä hieno bändi.
Mä kyllä yleensä kestän kuin hörhelöitä sanotuksia hyvänsä, siis sehän on parhautta laulaa lentävistä teekannuista ja vastaavista :D
Mutta kun Jon Anderson laulaa vaikka että Give Love Each Day niin se on niin imelän kuulosta ettei mitään rajaa! AAARRRGGHHHHH! :shit:
Jon Anderson onkin sitten taas aivan toinen tarina :D
Gong-sanoitukset ovat niin herttaista höpö-höpöä, että eivät ne ainakaan minua vaivaa. Daevid Allenin persoonallakin tietysti on oma osuutensa asiaan jonkun toisen suusta kuultuna efekti voisi olla toinen.
Gongin sanoitukset ovat ihan hauskoja vaikka huumeviittauksista en niin välittäisi.
Ah, Give Love Each Day! Se on parhautta!
Anonyymi kirjoitti 20/8/2003 klo 14:07: Gongin sanoitukset ovat ihan hauskoja vaikka huumeviittauksista en niin välittäisi.
Ah, Give Love Each Day! Se on parhautta!
Ah, Give Love Each Day! Se on parhautta!
Veit jalat suustani Anonyymi! :D
Vielä lyriikoista...;)
Zappalla sanoitukset nimenomaan ovat hauskoja, välillä hyvin tarkkanäköisiä ja ironisia huomioita ihmisistä ja yhteiskunnasta. Mukaan mahtuu myös täyttä puppua, joku "Stinkfoot" ei koskaan ole ollut suosikkini, paitsi että sitä on kiva laulaa mukana :D
Gong sitten, heidän lyriikoistaan puuttuu kaikki yhteys todellisuuteen, pelkkää puppua, jota voi kuulla kenen tahansa pilvenpolttajan suusta. No sense, ei jaksa innostua.
Ja on se Zappan musiikkikin hieman kekseliäämpää luokkaa :D
Gong sitten, heidän lyriikoistaan puuttuu kaikki yhteys todellisuuteen, pelkkää puppua, jota voi kuulla kenen tahansa pilvenpolttajan suusta. No sense, ei jaksa innostua.
En tunne ketään pilvenpolttajaa, joten onneksi on Gongin levyt. :D
Hezzu kirjoitti 20/8/2003 klo 13:39: Mutta kun Jon Anderson laulaa vaikka että Give Love Each Day niin se on niin imelän kuulosta ettei mitään rajaa! AAARRRGGHHHHH! :shit:
Mun mielestä taas yltiöhippiromanttiset sanoitukset sopivat Andersonin suuhun, kuin silinterihattu porvarin päähän. Antaa hieman toivoa tässä julmassa maailmassa.
"Love is the only answer and hate is the root of cancer."
"If we were flowers we would worship the Sun."
Aranwe kirjoitti 20/8/2003 klo 15:11: [quote]
Mun mielestä taas yltiöhippiromanttiset sanoitukset sopivat Andersonin suuhun, kuin silinterihattu porvarin päähän. Antaa hieman toivoa tässä julmassa maailmassa.
Mun mielestä taas yltiöhippiromanttiset sanoitukset sopivat Andersonin suuhun, kuin silinterihattu porvarin päähän. Antaa hieman toivoa tässä julmassa maailmassa.
Olen aivan samaa mieltä. On se nyt helvetti kun ei Andersonkaan enää saisi fiilistellä kukkasista ja muista kauniista asioista.
Sekoilu kyllä kelpaa, on vain oltava jotain nokkelaa lyriikoissa. Täysi fantasiamaailma ilman huumoria on vaikeaa tavaraa, en jaksa esim Moody Bluesia kuunnella. Se huumorinpuute..
Jon Andersonin ääni on semmonen että tietyisä yhteyksisä toimii loistavasti, mutta toisisa taas ällötykseltä ei voi välttyä :D
Eikä nyt oo ongelmana ettei tietyntyyppiset sanotukset kelpais mulle, ei mulla oo mitään ongelmaa kuunnella esim. Beatlesin All You Need Is Lovea tai muita rallatuksia ;)
Colossus mag.