Ensimmäiset progehankintasi
Anonyymi kirjoitti noin 23 vuotta sitten (21 kommenttia)
Mä nyt olen ollut kärryissä Beatlesien ajasta asti
http://www.njet.net/palstat/article.phtml?art_id=426
joten se proge siinä tuli vaan. Ei meillä oltu niin lokeroituneita, oli vaan tää pitkätukkmusiikki ja sitten iskelmät ja muu. Itse onnistuin kasvattamaan tukkaa 15-16 vuotiaana, se nyt oli kaikkien kategoriajuttujen edellä.
Jälkikäteen eka vaikuttava progemainen oli Creamin Wheels of Fire studio, ostin vaan sen osan Lpnä.
1971 mennessä oli käsissä Tombstone Valentine, Caravan eka, Uriah Heep Salisbury, Family Entertainment, Burning Red Ivanhoe, The Nice Five Bridges, Jethro Tull Brick juttu, näin jopa livenä. Pink Floyd ekana Atom Heart Mother, edelleen suosikkeja niiltä.
En mä jaksa siellä Colluksessa näitä, siellä on liikaa pop upeja, mainoksia.;)\n[Muokattu 6/9/2002 / Jake]
http://www.njet.net/palstat/article.phtml?art_id=426
joten se proge siinä tuli vaan. Ei meillä oltu niin lokeroituneita, oli vaan tää pitkätukkmusiikki ja sitten iskelmät ja muu. Itse onnistuin kasvattamaan tukkaa 15-16 vuotiaana, se nyt oli kaikkien kategoriajuttujen edellä.
Jälkikäteen eka vaikuttava progemainen oli Creamin Wheels of Fire studio, ostin vaan sen osan Lpnä.
1971 mennessä oli käsissä Tombstone Valentine, Caravan eka, Uriah Heep Salisbury, Family Entertainment, Burning Red Ivanhoe, The Nice Five Bridges, Jethro Tull Brick juttu, näin jopa livenä. Pink Floyd ekana Atom Heart Mother, edelleen suosikkeja niiltä.
En mä jaksa siellä Colluksessa näitä, siellä on liikaa pop upeja, mainoksia.;)\n[Muokattu 6/9/2002 / Jake]
+/- saldo : 0 | Tweet
Ai perkula, ei ollut tarkoitus olla Ano Nyymi!
Joo, tervetuloa Palasokerimeininkeihin. Fixasin tuon ensimmäisen viestin kun näemmä menee loppuviesti rikki jos URLin perässä ei ole välilyöntiä. Pitää yrittää korjata ongelmaa.
Ja aiheesta: ensimmäinen "progehankinta" taisi olla Rushin Roll The Bones. Jos sen nyt voi progeksi laskea, tuosta kuitenkin homma lähti rullaamaan mystisempään suuntaan. :)
Noh, samapa tuo, pistetään tänne myös, vaikka Colossuksen chatisa näistä jo höpistiin ;)
Eli meitsin eka progelevy oli Rushin Grace Under Pressure, ja pian sen jäläkeen tuli hommattua läjäpäin muitaki Rushin levyjä. Enhän mä tuolloin tosin tienny että se jottain progea ois, hevinä mää sitä pijin ;)
Vähän myöhemmin löysin sitte King Crimsonin ja Emerson, Lake & Palmerin ja siittä se oikeestaan vasta niinku kunnolla lähti vyörymään...
Rush on jäänyt mulla radiokuunteluun.
Mitä muuten on proge? Pitääkö olla koskettimet?
Tämähän se on se ikuisuuskysymys: MITÄ ON PROGE?
Jaa-a, minä en sitä ainakaan ossaa selittää, vaikka kyllä mie kuulemastani musasta tiijän onko se progea vai ei ;)
Eikai se käytettyihin instrumenttehin rajotu millään lailla, vaikka joku on joskus kommentoinukki tyyliin "urut on progesoitin, kitara ei".
Kyllähän se proge on äärettömän laaja käsite. Aatellaampa vaikka semmosia bändejä ku Third Ear Band ja Marillion, eihän niillä oo mitään yhteistä ja molemmat on silti progebändejä!
Kai se progeen liittyy tietynlainen kunnianhimoisuus ja "normaaleista" poprakenteista irrottautuminen. Tämäki on silti varsin huono määritelmä, ei mun mielestä esim joku Radiohead oo progea alkuunkaan, vaikka jotku ytittää niin väittääkki ;)
Noh, eipä tämäkään nyt varmaan selventäny yhtään asiaa....
Marillionista en ole tykänny, mutta suurin osa kuulemaani on ollut sen nykyisen laulajan, jonka laulua en siedä.
Genesiksestä voi helposti seurata missä proge alkaa ja missä loppuu. Kyllä ne ainakin yhdn jaksoi ilman Gabrieliä lähes vanhaan tyyliin.
Proge muuten oli sitä edistyksellistä, kun taas nykyproge on semmosta vähän vanhahtavaa, ei ainakaan minkään edellä.
Minun eka progelevy oli Sky-yhtyeen toinen eli 2. Ostin sen jotain 9-10-vuotiaana eli noin 1980 tai -81. Parin vuoden päästä hankin kaikki Sky:t ja -86 hurahdin Rushiin pysyvästi, eka kuulemani biisi oli joka Tom Sawyer tai YYZ livelevyltä "Exit...Stage Left", molemmat kuulin siinä kun yhtye minulle esiteltiin. Rush-levyjen hamstraaminen alkoi varsin pian.
Mä voitin vuonna -87 jostain pirun ristikkokilpailusta Pink Floydin 'Momentary Lapse Of Reason' -levyn, joka kolahti heti. Vähän myöhemmin kaveri makso velkansa The Wallilla ja siitä asti ollaan oltu koukussa Floydiin. Siitä se sitten vähitellen lähti laajenemaan muihinkin progebändeihin (brittiläisiin lähinnä), vaikka en tosiaan alkuun ajatellut kuuntelevani progea. Kategorisointi ei ole kiinnostanut, vaikka välillä sitä näemmä joutuu tekemään asioiden selkeytämiseksi ;)
Ostin tässä hiljattain Pink Floydin ekan. Tartee myös tsekata muut alkuajan jutut, jos vaikka kirjastossa olisi.
Wallia en myöskään koskaan saanut kokonaisena kuulla, kun en nyt ole niin kova loppuaikojen fani. Telkkarissa sitä joskus katottiin.
Muutamat tuollaiset pitkät jutut, kuten Quadrophenia on ollu vaikeita sulattaa.
Mähän aloin ihan singleista. Niissä sai ainakin 50% haluaamaansa tavaraa.:)\n[Muokattu 9/9/2002 / EsaJii]
:o Siis mitä!? Et ole kuullut Wallia kokonaisena? Tai nähnyt elokuvaa? Nyt äkkiä kipin kapin kauppaan ostamaan The Wall DVD tai vireo, taikkas vähintään CD. Se on aivan loistava. Varsinkin DVD on suorastaan uskomattoman hieno.
Kannattaa ehdottomasti tutustua sekä Walliin että Pink Floydin alkupään tuotantoon. Samoin Barretin soolot on ihan mielenkiintoisia (sanan positiivisessa merkityksessä), varsinkin se missä on muurahaisia kannessa (tai jotain ötököitä, mä oon niin onneton näissä levyjen nimissä, se minulle anteeksi suotakoon. 100% musadiggailu varmaan korvaa moisen puutteen
Ups. ei pitäny koodata anonyyminä. Mutta Barret jyrää silti.
Pink Floyd lehmllä oli parempi kuin prismalla.
Richard Thompson soolo jossa se oli iso ÖTÖKKÄ kannessa oli parempi kuin moni sen jälkeen tullut.
Mulla on yks hyvä Rolling Stones levy. Siinä, LP, on semmonen iso kieli ja huulet etiketissä.
Mulla on yks hyvä Zappa LP, siinä on Zappa kannessa. Toinenkin on hyvä, siinä on joku nainen piilossa niinku muurin takana. Jotkut erehty sitäkin Zappan kuvaksi.
Anttilan alelaarista parilla kympillä Pink Floydin Pulse-kasetti, jonka jälkeen koko bändin kataloogi tuli hankittua pikavauhtia... tai siis Ummagummahan multa puuttuu edelleenkin, saa tarjota!
Pink Floyd -levyjen hinnat ovat laskeneet viime aikoina siellä sun täällä, tiedä sitten tuosta Ummagummasta.
Ensimmäiset olivat Rushin Hold Your Fire ja A Farewell To Kings. Sitten tulikin hankittua jo King Crimsonin Lark's Tongues In Aspic, sekä Yesin Close To The Edge.
Suomen halvimmat Ummagummat saa ehkäpä Porista Green Riveristä, ostin sieltä omani jazzien aikoihin hintaan jonka tarkka suuruus on unohtunut mutta 26-28 euron haarukassa kuitenkin.
En näköjään vastannutkaan vielä kysymykseen ensimmäisistä progelevyistä. Kehityskaari alkaa joskus 12-vuotiaana kirjastosta löytyneistä Wigwameista, Tolosista ja Tabula Rasoista, yläasteella kuunneltiin heviä kunnes joskus lukion tokalla joku soitti Dream Theaterin Awakea. Kun olin aikani DT:n kolmea ekaa pyöritellyt ja saanut kuulla että tämä on nyt sitä progea, niin hain levykaupasta Relayerin, Selling England by the Poundin, 2112:n ja ELPin ekan. 2112 oli huono, ELP ihan okei mutta Yes ja Genesis kolisivat. Molempien 70-luvun tuotanto kerääntyi hyllyyn aika nopeasti. Ja sitten aloin lukea rec.music.progressivea, minkä jälkeen ei paluuta ole ollut: ainoastaan törkeän pitkä ostoslista joka ei tunnu lyhenevän millään vaikka kuinka yritän.
Oman surullisen tarinani aiheesta voi lukea täältä: http://personal.inet.fi/koti/yliruusi/minaproge.htm
7. luokalla kuulin Another Brick in the Wallin radiosta ja diggasin sitä ihan älyttömästi. Pink Floydia kuunteleva koulukaverini sitten vähän opasti levyjen kanssa ja ensiostos taisi olla Dark Side of the Moon (vaikka ei se oikeastaan ole kovin progea). Sitten suunnilleen samoihin aikoihin toinen kaveri kuuntelutti In the Court of the Crimson Kingiä ja rakastuin siihen heti. Ostin KCrimson ekan sitten ja vähän myöhemmin sama kaveri vihjasi että Pink Floydin paras levy ei olisikaan DSotM, vaan Wish You Were Here. Suuri kiitos kuuluu Maunulan kirjastopäällikkö Anssille, jonka ansiosta tutustuin mm. levyihin Lamb Lies Down on Broadway, Fragile, Starless and Bible Black ja Acquiring the Taste.
Nanne - proggin' since 1999
Nannekin on löytänyt Palasokerin :)
Noin vanhempana jehuna on tietysti tullut asiaa funtsittua, ja semmonen tossa on tullut mieleen, että kyl ne artistit & levyt, joilla aikoinaan alotteli tän kuuntelu & keräilyharrastuksen (silloin kultaisen 70-luvun alkupuolella...), ovat jääneet mieleen ja ohjaavat edelleen harrastusta esmes silleen, että nytkin tulee sen ajan aarteita etsittyä levystönsä jatkoksi... Toisaalta kyllähän myöhempien aikojen herkkujakin on tullut diggailtua, ehkä kuitenkin hitaasti kiiruhtaen, eli sellaisella "kunhan ehtivät alennusmyynteihin/divariin"-viiveellä...