Bill Bruford
VooDoo kirjoitti noin 21 vuotta sitten (23 kommenttia)
Aukko sivistyksessä?
Omistan Bruford Levin Upper Extremities levyn, joka on hyvä. Miten on Bill Brufordin soolot/ Earthworks levyt, löytyykö tosi mainioita vai missä mennään?
Omistan Bruford Levin Upper Extremities levyn, joka on hyvä. Miten on Bill Brufordin soolot/ Earthworks levyt, löytyykö tosi mainioita vai missä mennään?
+/- saldo : 0 | Tweet
Brufordin eka soolo Feels Good To Me on erinomainen, mukana mm. Annette Peacock, Dave Stewart ja Kenny Wheeler. Kimuranttia menoa ja mukavasti vaihtelua. Sen sijaan One of a Kind ja Gradually Going Tornado eivät yllä alkuunkaan samalle tasolle, vaikka eivät nekään nyt huonoja ole - ovatpahan vaan jotenkin enempi peruskamaa. Earthworks-levyistä olen kuullut livelevyn Stamping Ground, joka on varsin laadukas. Jänniä elektroniviritelmiä rummuissa. Jonkun toisenkin Eearthworks-levyn kuulin, mutta mikähän se oli
Ainakin Brufordin eka soololevy Feels Good To Me on oikein mainio. Mukana levyllä on varsin kovia nimiä kuten Dave Stewart, Allan Holdsworth ja Jeff Berlin. Tuota tuntuu olevan vaan aika vaikea löytää cd:lle. Earthworksin alkupään levyt ovat sähköistä jazzia (ei tosin mitään perinteistä fuusitiluttelua), mutta uudemmissa ollaan lähestytty perinteisempää akustistajazz-tyyliä. Uusin levy Sound Of Suprise on ainakin varsin mainio.
edit: Janus ehti ensin. Sitä se teettää kun pitää tehdä töitä kesken viestin kirjoituksen.\n[Muokattu 27/8/2003 / Kcrimso]
Enpä ole Brufordin sooloja kuullu yhtään, vaikka mies lempirumpalini onkin.
Mulla on vaind tuo One of a kind. Tykkään kyllä, ihan mukavaa musiikkia, mutta ehkä hieman turhan "sovinnaista". Ehkä pitäisi jostain hommata Feels good to me jos se on kerran SELVÄSTI parempi kuin One of a kind.
Nuo livelevyt on kuulemma ihan loistavia...
Ei tuo Feels Good to Me NIIN paljon parempi ole kuin One of a Kind. FGtM on monipuolisempi, kokeilevampi ja leikkimielisempi. Sillä on myös Annette Peacock, mikä on plussaa. OoaK:illa taas ei ole Annette Peacockia, mikä on vielä enemmän plussaa. Se on tavanomaisempi tuotos, fuusiovaikutteinen, mutta silti paikoin tyylikkään melodinen ja kokonaisuutena yhtenäisempi ja hiotumpi kuin edellinen.
Earthworksin pari ensimmäistä levy ovat ainakin selvemmin jazzmaisempia eivätkä tehneet itseeni suurta vaikutusta aikanaan, mutta oli niilläkin hetkensä. Ehkä täytyy tarkistaa suhtautuminen uudelleen.
Gradually Going Tornadolla on Land's End, mikä toistaa lopussa National Healthin The Bryden Two Stepin teemaa. Ja sitten myös Jeff Berlin laulaa levyllä. Itse saatte päätellä kumpi noista on se parempi juttu...:P
EberkJuho kirjoitti 27/8/2003 klo 23:00: Nuo livelevyt on kuulemma ihan loistavia...
Mitkä livelevyt?
Oisko ollu joku noista Earthworksin
Brufordin Patrick Morazin kanssa tekemä levy Music for Piano and Drums sen sijaan on aika heppoinen. Eipä tuota taida cd:nä löytyäkään.
Janus kirjoitti 5/9/2003 klo 10:07: Brufordin Patrick Morazin kanssa tekemä levy Music for Piano and Drums sen sijaan on aika heppoinen. Eipä tuota taida cd:nä löytyäkään.
Hyvältä se ainakin Master Strokes-kokoelmassa olleiden kappaleiden perusteella vaikutti. En sitten tiedä jaksaisiko kokonaista levyllistä tuollaista kuunnella.
Hauskinta on instrumenttien kookkaat logot takakannessa. :D
Tossa ajankuluks selailin että millä levyillä herra soittelee, niin löytyipä sellainen yhtye kuin Absolute Elsewhere. Enpä ole ikinä ennen kuullut, tietäisikö joku enemmän?
Brufordilla on asiaa...
http://www.allaboutjazz.com/php/article.php?id=1997
Pitkästä aikaa kuultuna tämä Feels Good To Me kuulostaa erinomaiselta. Alkoikin kiinnostaa Annette Peacockin kehuttu X-Dreams. Siitä kokemuksia kenelläkään?
Kyllä tuo X-Dreams on mainio levy. Äänitykset ovat melko pitkältä ajalta (Bruford taitaa soittaa vain yhdellä raidalla). Bluesfunk-avaus My Mama Never Taught Me How To Cook on aivan loistava biisi. Levyltä löytyy myös jazzrockia/progea ja yökerhotunnelmiakin.
Yksi Buforfin tuntemattomimmista vierailuista on japanilaisen Akira Inouen levyllä Tokyo Installation vuodelta 1986. Mainiota jappokamaa hieman Ryuichi Sakamoton hengessä. Täältä löytyy vähän tietoa: http://www.proGGnosis.com/MUSIC_DBCDInfo.asp?txtCDID=13608 - samalla saitilla muuten saat suht. täyden listauksen brufordin tai kenen tahansa vaiheista, kun klikkaat brufordin nimeä. Siellä voi myös tehdä haun ja laittaa kriteeriksi Individual band member name niin esiin räpsähtää samat tiedot. Mainio lisuke jo muutenkin hyvään sivustoon. :)
Juttua Feels Good to Me ja One of a Kind -levyistä:
http://www.allaboutjazz.com/php/article.php?id=17305
Brufordilta tulossa elämäkerta:
http://www.amazon.co.uk/Perpetual-Change-Decades-Crimson-Earthworks/dp/1906002231
Brufordilta tulossa elämäkerta:
http://www.amazon.co.uk/Perpetual-Change-Decades-Crimson-Earthworks/dp/1906002231
http://www.amazon.co.uk/Perpetual-Change-Decades-Crimson-Earthworks/dp/1906002231
Brufordin sivuilla on ollut näytteitä kirjasta pitkin vuotta. Vaikuttaa oikein lupaavalta kirjalta. Älykäs tyyppi ja hänen kuiva huumorinsa on ainakin minua miellyttänyt aina.
Bruford eläkkeelle:
http://www.billbruford.com
Erittäin mielenkiintoista luettavaa oli Brufordin elämäkerta. Älykästä ja humoristista tekstiä kuten voi odottaa, mutta toisaalta myös etenkin loppua kohden melko surullistakin kun Bruford avautuu syistään jäädä eläkkeelle. Ei ole helppoa huippumuusikoillakaan. Perfektionismi ja liiallinen itsetietoisuus voi johtaa lopulta ylitsepääsemättömiin ongelmiin kun omien taitojen riittävyyden joutuu kyseenalaistamaan jatkuvasti.
Tässä hyvä arvostelu kirjasta: http://www.guardian.co.uk/books/2009/apr/11/biography-bill-bruford-review
Brufordilta tulossa 8 cd:n boksi
http://www.pledgemusic.com/projects/bruford-seems-like-a-lifetime-ago
Pari viimeistä levyä kuulostavat mielenkiintoisilta.