Neil Young
didja kirjoitti noin 21 vuotta sitten (94 kommenttia)
Nyt kun Neil Young on taas jollain lailla pinnalla tuoreiden cd-julkaisujen ja uuden albumin myötä, niin mitäs mieltä täällä ollaan miehen musiikista? Hyvin tärkeä artisti ainakin minulle, ja
tatsinsa kitaransoittoon aivan mielettömän omaperäinen.
Pistetään hieman suosikkeja:
-Everybody Knows This Is Nowhere
-After The Gold Rush
-Zuma
-Live Rust
-Tonight's The Night
+ monta muuta
Keikkansa Roskildessa 2001 oli yksi kovimpia elämyksiä koskaan, eturivissä ja bändi soitti todella LUJAA, korvatulpista huolimatta varmaan lieviä kuulovaurioita...
Huomenna saa fyrkkaa ja pääsee hakemaan tuon "On The Beachin", jota en ole aikaisemmin edes kuullut, uskoisin ettei
tuota pettymystä:)
tatsinsa kitaransoittoon aivan mielettömän omaperäinen.
Pistetään hieman suosikkeja:
-Everybody Knows This Is Nowhere
-After The Gold Rush
-Zuma
-Live Rust
-Tonight's The Night
+ monta muuta
Keikkansa Roskildessa 2001 oli yksi kovimpia elämyksiä koskaan, eturivissä ja bändi soitti todella LUJAA, korvatulpista huolimatta varmaan lieviä kuulovaurioita...
Huomenna saa fyrkkaa ja pääsee hakemaan tuon "On The Beachin", jota en ole aikaisemmin edes kuullut, uskoisin ettei
tuota pettymystä:)
+/- saldo : 0 | Tweet
Vinkkinä semmosta että tuosta uuvesta levystä on olemasa myös spesiaaliversio, josa on mukana dvd, akustinen soolokeikka josa hän ilmeisesti soittaa tämän uuven levyn materiaalia.
Neil Youngin tuotantoa olen kerännyt hyvin hissukseen enkä ole läheskään kaikkia levyjä edes kuullut. Ehtiihän sitä 80-luku on ihan pimennossa, paitsi This Notes For You ja Freedom löytyvät. Olennaisimmat sentään ovat tuttuja, lukuunottamatta Time Fades Away levyä. Eniten olen pitänyt levyistä On The Beach ja Zuma, uudemmista Ragged Glory, Sleeps With Angels ja Mirror Ball.
Time Fades Away taitaa odotella vieläkin CD- julkaisua, mikä on sääli, sillä levy on todella hyvä. Itse jouduin sosialisoimaan sen faijan vinyyleistä pikkuhiljaa omaan käyttöön:D
Hyvä äijähän se on ja aika omapäinen. Tehnyt mm. kivoja yllätyksiä levy-yhtiölleen: Geffen tuskin ilahtui, kun hämmentävän Trans -levyn (konerytmejä ja vocoder -laulua) teki mini-LP:n rockabillyä (Everybody's Rockin') ja sitten punaniska -kantria (Old Ways).:D Ja pidin myös aikamoisena ihmeenä, että On The Beach ja ne muut tosiaan julkaistiin cd:nä. Sitä Anthology/Archives/Decades tms. -boxia tuskin elinaikanani ehdin nähdä...;)
Näistä pidän:
Comes A Time
Rust Never Sleeps
Freedom
Live Rust
Zuma
On The Beach
Tonight's The Night
Time Fades Away
After The Gold Rush
Buffalo Springfieldiin pitäisikin tutustua. Eikös Again ole heidän parhaimpansa?
CSN&Y:ssa taasen miehen osuus jää jotenkin vaisuksi, ei ne biisitkään (Helpless ja Country Girl) kovin kummoisia ole. Tosin 4 Way Street on kuulematta ja ne Youngin ja Stillsin kitarataistelut.
Geffen taisi jossain vaiheessa haastaa Niilon oikeuteen liian epäkaupallisten levyjen tekemisestä. :D CSN-debyytti on selvästi parempi kuin Déjà Vu, mutta sanoisin, että 4-Way Street kannattaa kyllä hankkia. Buffaloista Again on paras, mutta onkohan vähän yliarvostettu bändi tämä?
Buffaloista Again on paras, mutta onkohan vähän yliarvostettu bändi tämä?
Ei. :)
Jokainen biisi on helmi.
Näyttääpä AMG:n mukaan olevan Time Fades Away:kin julkaistu
CD:nä...
Bob Dylan teki Hurricane-biisin nyrkkeilijä Ruben Carterista. Neil Young osoitti kunniaa Remulle.
(Musa 8/77, American Stars'n Bars arvostelu by Eki)
Odd diddies: Kattelin tossa just joku päivä videolta, kun TTOksala kepitti Cortez the Killeriä...
k.p.tikka-ri kirjoitti 28/8/2003 klo 11:35: Odd diddies: Kattelin tossa just joku päivä videolta, kun TTOksala kepitti Cortez the Killeriä...
Onko näitä legendaarisia Live At Rientola -pätkiä? :D
Live at Vihtori & Klaara 98....
Neil Young -> Niilo Nuori -> Wille Wanhus
http://www.willewanhus.com/
;)
didja kirjoitti 28/8/2003 klo 11:32: Näyttääpä AMG:n mukaan olevan Time Fades Away:kin julkaistu
CD:nä...
CD:nä...
AMG sekoilee, ei siitä ole olemassa cd-versiota, paitsi bootleg...
Doc.B.D kirjoitti 28/8/2003 klo 11:19:
Ei. :)
Jokainen biisi on helmi.
Buffaloista Again on paras, mutta onkohan vähän yliarvostettu bändi tämä?
Ei. :)
Jokainen biisi on helmi.
Joo. Again sisältää kasan Youngin uran kaikkein hienoimpia biisejä - Mr. Soul, Expecting to Fly, Broken Arrow.
Meikäläistä kyllä tosiaan kiinnostaa tuo On the Beach. Siinä kyynisyydessä on kuulemma jo havaittavissa tulevan vuosikymmenen (80-luvun) republikaanipopulistina&Ronald Reaganin ihailijana olemiset.
Mää olen hirmunen Neil Youngin musiikin ystävä, ja miulla on hänen levyjään vähän päälle 20 + muutama bootlegi. Just noita 80-luvun haukuttuja levyjä Hawks&Doves, Old Ways, Everybody's rocking, Re-ac-tor ja Landing on Water en ole kuullut paljoakaan. Life on jo oikeastaan ihan hyvä levy, siinä on ihan kiva When your lonely heart breaks ja Prisoners of rock'n roll-ralli. Hawks&Doves kyllä kiinnostaisi saada ihan historiallisen kiinnostavuutensa vuoksi: kuulemma niin hirveetä oikeistorepublikaanista soopaa että oksat pois.
Parahimpia Neil Young levyjä miun mielestä on nää:
Sleeps with Angels
Harvest
Rust Never Sleeps
After the gold rush\n[Muokattu 28/8/2003 / Heikkikerkkanen]
Minulla on vain Mirror Ball... :( Se on ihan hyvä levy, mutta tiedän että esim. Freedom on parempi.
Decade-kokoelmaa olen kuunnellut, ja sen perusteella kiinnostaisi kyllä hankkia jotain levyjä. Mutta kun niitä on niin monta...
Taidenäyttely L napista
http://www.neilyoung.com/greendale_frames.html
Sattuiko kukaan olemaan paikalla kun Niilo esiintyi Ruisrockissa 96 Crazy horsen kanssa? ..Muistaakseni oli aika hyvä meininki päällä..
Jostain syystä olen mieltynyt enemmän youngin rauhallisempiin tuotoksiin Harvest, Silver & Gold... Toki Freedom, Rust Never Sleeps ja Zuma ovat myös hyviä. American Stars n Barsilla on pari hauskaa kappaletta (esim. Saddle up the palomino jne..) Toisaalta siinä on Hurricane ja Will to Love.
Näkikö kukaan Niiloa Conanissa tuossa likitiimoilla? Conan oli aika innoissaan Niilon vierailusta.
Mä onnekseni onnistuin näkemään kyseisen Conanin jakson. Neil oli aivan loistava jutuissaan! Ja Conan vaikutti tosiaan olevan varsin innoissaan miehen vierailusta. Mukava haastattelu.
Satuin minäkin näkemään. Yllättävän leppoisalla tuulella Neil oli, vaikka omaakin kai jonkinlaisen hankalikon maineen.
Sitä minäkin ihmettelin, että mies vaikutti varsin yhteistyökykyiseltä maineeseensa nähden..
(yritän välttää spolereita, mutta tarinaa on katsottava ja kuunneltava kuitenkin useasti)
Sain lopulta Greendale DVDn katsotuksi, sen joka tulee CDn mukana. Asiasta on myös erillinen elokuva, jota en ole nähnyt missään vielä.
Hauskaa hippiaatetta. Tarinan lopussa mennään Alaskaan pleastamaan viimeistä villiä luontoa.
En ole juonen kaikkia käänteitä vielä tajunnut. Esim kun grandpa tulee pihalle suutuksissaan kivääri käsdessä ja lehdistö odottaa. Siinä kai tapahtuu jotain merkittävää.
Megafonijuttu olisi riittänyt vähemmässä määrin.
Greendalesta näin uuden version missä oli eri DVD bonuksena. Toisessa siis akustinen keikka ja tässä muistaakseni dokkaria levynteosta?
Silver And Gold taitaa olla uusin kuulemani Young-levy. Aika keskinkertainen esitys. Greendale ilmeisesti astetta terävämpää?
..Itse pidän Silver&Goldista. Kappaleet toki tasapaksuja, mutta tunnelma on herkkä ja mukava. Greendalea en ole ehtinyt vielä kuunnella..
Tulipa lainattua Are You Passionate ja Greendale. Kummastakaan en innostu: AYP:ssa on yritetty jonkinlaista soul-vaihdetta, mutta lopputulos on löysä. Young onnistui paljon paremmin This Note’s For You –levyllään. Greendale on varsinainen möhkäle: kymmenen kappaletta, mittaa yli 70 minuuttia. Melodiatonta menoa, pääpaino on kai “tarinalla” (johon en ole perehtynyt lainkaan). Levyä ei pelasta edes levyllä soittava Crazy Horse: maaginen jyräys on hiipunut monotoniseksi puksutukseksi. :(
Minun suosikkini on "Rust never sleeps". Mutta se ei taas ole yllätys, koska yleensä pidän aina eniten (hyvien) bändien ja artistien livelevyistä.
"Life" on myös mielestäni aliarvostettu levy.
Greendale on musiikillinen elokuva, tarina. Ilman tarinaa ei juuri mitään.
Seesteisempi Neil-osasto on ollut aina enemmän mieleen.On The Beach on paras, hyvänä kakkosena Harvest Moon.Livelevyistä Weld on parempi kuin Live Rust.Uudemmat ei ole hirveesti jaksaneet enää innostaa.
Weld on meitsin suosikki.
Täten myönnettäköön, että en omaa ainuttakaan Niilon levyä... Mistäs kannattaisi aloittaa tämmösen psykeavaruuspään?
Täten myönnettäköön, että en omaa ainuttakaan Niilon levyä... Mistäs kannattaisi aloittaa tämmösen psykeavaruuspään?
Tuolta pohjalta vähän vaikea suositella mitään. Psykedeelisin levy lienee Ragged Glory. Pitkiä jammailuja, garage-tunnelmia. Hommaa se. 8)
Ragged Glorya meinasin minäki suositella. Tai hommaa syntikkalevy Trans ;) Tai älä sittekään... (vaikka ihan hyvähän se on).
OK, kiitti.
Buffalo Springfieldin kakkoslevy sisältää Youngin mielestäni psykedeelisimmät tehtailut. Jos viidellä kitarasoolo-osuudella kymmenminuuttiseksi venytetyt biisit täyttävät määritelmäsi psykedeelisyydelle tai avaruudellisuudelle, niin sitten Everybody Knows This Is Nowhere.
Tai haet Decade-kokoelman, joka sisältää olennaiset molemmilta mainitsemiltani levyiltä plus pari tuntia muuta olennaista.
Jesh, täytyy kokeilla.
Haha, kohta julkaistaan yhden levyn kokoelma Youngin pitkältä uralta. No, kai tuossa on ne ilmeisimmät. :)
Down By The River
Cowgirl In The Sand
Cinnamon Girl
Helpless
After The Gold Rush
Only Love Can Break Your Heart
Southern Man
Ohio
The Needle And The Damage Done
Old Man
Heart Of Gold
Like A Hurricane
Comes A Time
Hey Hey, My My (Into The Black)
Rockin In The Free World
Harvest Moon
Haha, kohta julkaistaan yhden levyn kokoelma Youngin pitkältä uralta.
Jep, joulu lähestyy ja kokoelmia alkaa taas pukkaamaan kuin sieniä sateella :x
Janus, ei Ohiota tai muuta CSNY raitaa?
Onko kellään muuten sitä yhtä Niilo-tribuuttia, missä on mukana ainakin Bevis Frond? Oon miettiny, pitäiskö ton Frondin takia hankkia...
Janus, ei Ohiota tai muuta CSNY raitaa?
Kuten näkyy, niin Ohio on mukana, samoin Helpless.
Onko kellään muuten sitä yhtä Niilo-tribuuttia, missä on mukana ainakin Bevis Frond? Oon miettiny, pitäiskö ton Frondin takia hankkia...
En tiedä muita Niilo-tribuutteja kuin The Bridge, mutta se onkin yksi parhaista, mukana ainakin Pixies, Sonic Youth, Nick Cave, Loop ja Flaming Lips, joilta kaikilta varsin onnistuneet esitykset. CD-versiolla oli jotain lisäbiisejä, ei kai tuo Bevis Frond siellä ollut, itseltä löytyy vain vinyyli?
Muuten suosittelisin Niilo-levyistä Arc-Weldiä, hyvä live, paljon klassikoita ja surisevia kitaroita ja eikös Arc ole kokeellisuudessaan jo aika psykedeelinenkin? Decade on ollut pitkään jo ostoslistalla, mutten oikein tiedä pitäisikö hankkia vinyylinä vai cd:nä, toistaiseksi löytyy vain kirjaston rahisevalta vinyyliltä kopsattu kasetti...
Bevis Frond löytyy tältä:
This Note's For You Too / A Tribute To Neil Young / 2CD
DISC1
1. Aurora (Treble Spankers)
2. Burned (Ron & The Splinters)
3. Down By The River (Matt Piucci)
4. Expecting To Fly (Sonya Hunter)
5. The Emperor Of Wyoming (Mushroom)
6. Everybody Knows This Is Nowhere (Tom Stevens)
7. I've Been Waiting For You (Bevis Frond)
8. Cinnamon Girl (Big In Iowa)
9. Running Dry (Shane Faubert)
10. Winterlong (Lee Ranaldo)
11. After The Gold Rush (Tom Rapp)
12. Tell Me Why (Hitchin' Post)
13. Don't Let It Bring You Down (Bobby Sutliff)
14. Ohio (Coal Porters)
15. When You Dance I Can Really Love (Continental Drifters)
16. The Needle And The Damage Done (Steven Roback)
17. Old Man (Russ Tolman & Richard Mcgrath)
18. Heart Of Gold (Richard Lloyd)
19. Time Fades Away (Steve Wynn)
20. Don't Be Denied (Map Of Wyoming)
DISC2
1. Tonight's The Night (Chris Cacavas)
2. Albuquerque (Walkabouts)
3. Revolution Blues (Eric Ambel)
4. Vampire Blues (Pat Thomas & The Family Jewels)
5. Don't Cry No Tears (Ghosthouse)
6. Cortez The Killer (Hallo Venray)
7. Like A Hurricane (Rich Hopkins & Luminarios)
8. Powderfinger (Chris Burroughs)
9. Campaigner (Snares & Kites)
10. The Old Country Waltz (Harvest)
11. Hey Hey, My My (Golden Watusis)
12. Too Lonely (Empty Set)
13. This Note's For You (Van Christian)
14. Don't Cry (Absolute Zeros)
15. Days That Used To Be (Ad Vanderveen)
16. Old King (Lazy Sunday Dream)
17. Piece Of Crap (Slobberbone)
Niin, onko sulla tätä? Onko mistään kotoisin? BF:n, Tom Rappin (!) ja Mushroomin versiot ainakin kiinnostais mua...
Niin, onko sulla tätä? Onko mistään kotoisin? BF:n, Tom Rappin (!) ja Mushroomin versiot ainakin kiinnostais mua...
Eipä ole. Alkuperäinen löytyy Youngin ekalta levyltä ja vaikka olenkin sen joskus kuullut, niin en muista millainen se on.
OK.
Jaha, no niin. Helpless ei ollut suosikki. Jostain syystä en ole koskaan issnostunut CSNY tai CSN levyihin, vain yksi löytyy. Se hieno harmonia josta tykättiin vain häiritsi mua kuuntelussa. Niilon laulu parempi, rosoisempi.
Anttilassa oli ainakin vielä jokin aika sitten myynnissä Jimmy McDonoughin kirjoittama Young-elämäkerta Shakey seitsemällä eurolla. Olen päässyt jo aika pitkälle. Suosittelen, hyvin mielenkiintoinen.
Prairie Wind, viimeinen, tuli ja meni. Kopioin ja vaihdoin divariin. Ei ihan Greendale tasoa.
En ole ostellut Neilin levyjä sitten vuoden 1995. Eniten on tullut kuunneltua varmaankin After the Goldrushia ja Weldiä.
Olen tykännyt lähinnä Neilin 70-luvun levyistä, joita on kertynyt hyllyyn tusinan verran.
Jaa Niilo?
Kuuntelin kovasti 70-luvulla, mutta sen jälkeen ovat jääneet melko vähälle huomiolle eli myyty.
Taitaa parisen levyä edelleen löytyä hyllystä, missäs ne nyt ovat, joo Zuma, Harvest ja After the Goldrush.
Hei, hyvä syy taas pyyhkiä pölyt Nipan levyjen päästä ja ruveta vähän niinku kuuntelemmaan... apuna "Journey through the past, the stories behind the classic songs of NY"... epätasaisen tuotannon mestarilta löytyy helmiä rutkasti...
Jos rupean kuuntelemaan Nipan levyjä, saattaa vaihde jäädä helposti päälle eli kuuntelisin seuraavan kuukauden pääasiassa herran levyjä. Kalliiksikin se tulisi, kun pitäisi uudestaan hankkia kymmeniä levyjä... :)
Eilen sain eka kertaa kuunneltavaksi Dead man'in. Hah, minäkin olisin voinut soitella niitä kitarasooloja. Uskaltaako joku tunnustaa kuuntelevansa Dead man'ia usein, tai edes harvoin?
Eilen sain eka kertaa kuunneltavaksi Dead man'in. Hah, minäkin olisin voinut soitella niitä kitarasooloja. Uskaltaako joku tunnustaa kuuntelevansa Dead man'ia usein, tai edes harvoin?
Dead Mania pitää diggailla leffan muodossa. Siten se toimii. PElkkä soundtrack voi vähän puuduttaa. Loistava elokuva.
Oisit vai? Epäilen.
Hah, minäkin olisin voinut soitella niitä kitarasooloja.
Ei, et olisi voinut.
Tää on kieltämättä yksi taukeimpia argumentteja mitä jostain levystä voi sanoa. Ikäänkuin musiikin tulisi täyttää jotkut tietyt taito/vaikeus -standardit. Yleensäkkin ihmetyttää ihmisten tapa arvioida teosta sen perusteella, mitä siinä _ei_ ole.
Broken Arrow on aika hyvä 90-luvun Youngiksi.
Hah, minäkin olisin voinut soitella niitä kitarasooloja.
Ei, et olisi voinut.
Tää on kieltämättä yksi taukeimpia argumentteja mitä jostain levystä voi sanoa. Ikäänkuin musiikin tulisi täyttää jotkut tietyt taito/vaikeus -standardit. Yleensäkkin ihmetyttää ihmisten tapa arvioida teosta sen perusteella, mitä siinä _ei_ ole.
No, empä olisi... :oops: , tulihan uhoiltua... sitä joskus on sellasella tuulella, että pystyy mihin vaan.
No joo, eipä Dead Man kyllä vahvinta Youngia ole, mutta ei kyllä Broken Arrowkaan.
Niilo värkkäsi kaksi helmeä 90-luvulla: Ragged Glory ja Sleeps With Angels. Ensin mainitulla on tämän planeetan parasta sähkökitarointia.
Ensin mainitulla on tämän planeetan parasta sähkökitarointia.
Ehkei nyt kuitenkaan... :lol:
Kyllä, olen vankasti sitä mieltä. Jos tykkää tiluttelusta tai hiplailusta, niin tuskin kolisee. Mutta rujolla soundilla kukaan muu ei saa samanlaista tunnelatausta soittoon, kuin Neil.
Ragged Glory on Everybody Knowsin ja Rust Never Sleepsin ohella Niilon parhaita kitaralevyjä.
Broken Arrow'lla on hauskan letkeä fiilis. Sanoisin että voittaa ainakin Mirror Ballin.
Mirror Ball on jotenkin vähän sekava, instrumentit ei oikein erotu.
Jotenkin tasapaksua menoa tuo Broken Arrow mielestäni. Sinänsä ihan kelpo levy, mutta jotenkin sieluton ja kylmä.
Time Fades Away sisältää myös mainiota kitarointia, harmi ettei herra ole suostunut sitä cd:llä julkaisemaan.
Youngin uusi, ilmaiskuuntelussa ollut levy "Living With War" kuulosti erittäin hyvältä, huolimatta konekuuntelun surkeasta äänenlaadusta. Hienoja kuoro- ja puhallin -juttuja mukana. Pitänee hankkia, kunhan se ilmestyy. Youngin kitarointi on edelleenkin fiilikseltään jotain aivan käsittämättömän upeaa.
Mirror Ball on jotenkin vähän sekava, instrumentit ei oikein erotu.
Sitä kai haettiinkin, jonkinlaista spontaaniutta. Levyn alussa Young mumisee "no tuning, nothing". :)
Dead Mania kuuntelee mieluummin kuin jotain Greendalea. Ja leffa on tosiaan aika mainio.
Neil Young teki hattutempun (Julkaistu: 25.06.2006/elisa.net)
Kanadalainen perusrockari Neil Young on tehnyt pitkälle uralleen harvinaisen triplan eli hattutempun.
USA:n tuoreelta Top 200 -listalta löytyy näet kolme Neil Young -albumia: Greatest hits -kokooma, Prairie wind ja uutuus Living with war.
DVD-videolistalla komeilee puolestaan dokkarielokuva Heart of Gold. Sitä on myyty USA:ssa lyhyessä ajassa lähes 100 000 kappaletta.
Oikein top-200 listalla. Jee.
Amerikassa on kaikki suurta :wink:
Jim Jarmuschin ohjaama " Year Of The Horse " pyörii Helsingin elokuva-arkistossa 2.7. ja 9.7.
Dokumentti Youngin ja Crazy Horsen Euroopan-kiertueelta 90-luvulta. Mainiota live-runttausta ja haastatteluja ym.
Conanillahan on pukuhuoneessaan jokunen kitara, jotka Niilon mielestä oli epävireessä. Sen viikon aikana kitarat viritettiin uusiksi.
Katsoin ainakin muutaman ohjelman, jossa Young oli. Sinänsä kivaa
tällaiselle vanhalle Young-loverille.
Jos tykkää tiluttelusta tai hiplailusta, niin tuskin kolisee. Mutta rujolla soundilla ....
Näistäkö ääripäistä pitää valita? "Tiluttelijat" ja "rujosti, mutta fiiliksellä vetävät" --eiköhän niitä ole hyviä ja paskoja molemmista leireistä ja siitä väliltäkin.
Näyttää siltä että Neil Young alkaa vihdoinkin avata arkistojaan. Nyt on julkaistu Crazy Horse At The Fillmore 1970.
http://www.vimeo.com/clip:112863/context/tag:crazy
Edelliseen liittyen levyltä "lets go downtown.
"
Lukuisten puutlekkien lisäksi menee hankintaan... :D
Tulikos jollakulla hankittua tai kuunneltua nyt maaliskuussa ilmestynyt "Live at Massey Hall".
Oliko hyvä... kannattaako hankkia?
Ei taida löytyä kuin seuraavat N.Nuorelta:
CSN&Y - Deja-Vu -lp
Live Rust -2lp
Re-ac-tor -lp
Rust Never Sleeps -cd
Weld ja Arc-Weld pitäs saada, samoin eräät klassikot(On the Beach, Tonight´s the Night yms)
Tulikos jollakulla hankittua tai kuunneltua nyt maaliskuussa ilmestynyt "Live at Massey Hall".
Oliko hyvä... kannattaako hankkia?
Oliko hyvä... kannattaako hankkia?
Ei ole vielä hankittu. Tältä ajalta on useampi puutlekki, mutta saundit varmaan tällä paremmat. Arvostelijat ovat kehunneet
Tulikos jollakulla hankittua tai kuunneltua nyt maaliskuussa ilmestynyt "Live at Massey Hall".
Oliko hyvä... kannattaako hankkia?
Oliko hyvä... kannattaako hankkia?
Terve..
Googlasin mitä Massey Hallista sanotaan ja päädyin mm. tänne.
Rekisteröidyin vain sanoakseni että tämä on yksi parhaita levyjä mitä olen koskaan kuullut.. Heh heh :)
Tietty olen kyllä Neil Young -fani, joten ylläantamani mielipide joko lisää tai vähentää mielipiteeni painoarvoa, riippuen lukijasta.. Joka tapauksessa, mielestäni ehdottomasti ainakin paras livelevy mieheltä.
Tämähän on 100% soolo, ja täytyy sanoa että en pidä esim Down By The River -versiosta tällä levyllä. Sama koskee piisiä Ohio. Ei akustisuudessa mitään vikaa, mutta laulu on liian pliisua.. Mutta siinä on 17 piisiä joten jopa vanhat fanit löytänee tuosta paljon uutta - uutta tulkintaa ainakin
Mielenkiintoista oli, että Man needs a maid piisissä ensin laulettiin "A man feels afraid".. Levyllehän se muuttui joka kohtaan "Man needs a maid":ksi.. Tässä piisissä oli muuten Heart of Gold samassa .. Se sopi oikein hyvin yhteen.. Yhdistettynä oiskin mun mielestä ihan loistokipale, koska en oikein diggaa Heart of Goldista sinänsä..
Cowgirl In The Sand, aivan loistava versio akustisena!
Dance Dance Dance, toiseks vika piisi. Aivan mahtava livemeininki, porukka innostuu, itsekin ihan tulee hyvälle tuulelle :) tosta tulee mun uusi pahan tuulen poistaja.
Tämähän oli joku "paluu" Torontoon keikka, joten siksi yleisö ihan haltioissaan.. Pikkasen eri meininki ku Ruisrokis ;)
Kiitokset Horseshoelle. Kommenttimääristä päätellen Sokrussa ei enää innostuta Niilosta, kuin joskus ennen.
Kiitokset Horseshoelle. Kommenttimääristä päätellen Sokrussa ei enää innostuta Niilosta, kuin joskus ennen.
Aika aikaa kutakin, jopa Niiloa.
Toisaalta, Sokruhan on ns. progemusiikin lista, joten ihmekös tuo jos Niilo jää jalkoihin. Musiikkinsa on, jos kauniisti sanon, tunteisiin vetoavaa ja hienostunutta, mutta ei pätkääkään vaikeaa tai snobistista. Kuuntelevatko tämän listan progehirmut sekuntiakaan Niiloa? Eivät todellakaan, sen voitte tarkistaa Levylautasella-listoista. Siksi me olemme "Sekalainen musiikki"-osiossa.
Lisäyksenä tarkennan "progehirmut"-käsitteen.
Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi Kcrimso, apazuzu ja JarkkoH, noin muutamia mainitakseni. Nämä henkilöt eivät tuhlaa aikaansa yksinkertaiseen musiikkiin...
Lisäyksenä tarkennan "progehirmut"-käsitteen.
Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi Kcrimso, apazuzu ja JarkkoH, noin muutamia mainitakseni. Nämä henkilöt eivät tuhlaa aikaansa yksinkertaiseen musiikkiin...
Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi Kcrimso, apazuzu ja JarkkoH, noin muutamia mainitakseni. Nämä henkilöt eivät tuhlaa aikaansa yksinkertaiseen musiikkiin...
Just kuuntelin tänään Grace Jonesia!
Ei voi olla totta! :shock: :lol:
En usko että kukaan kuuntelee pelkästään progee. Eihän sitä edes olisi ilman muuta musiikkia. Meinaan sitä, ettei ole hyvää ilman pahaa, kylmää ilman kuumaa, pimeää ilman valoa, jne.
Progehan on keksitty sitä varten ettei tarvitsisi kuunnella yksinkertaista musiikkia. :)
Kyllä "Massey Hall" on pakkohankinta, jos Nipan musiikki yhtään kiinnostaa. Itsellänikin on bootleg saman kiertueen Lontoon keikasta, jota on tullut kuunneltua jo vuosia. Siinähän Neil soittaa huuliharppuakin, jota ei Massey Hallilla kuulla. Soundit ovat kuitenkin hiukkasen eri sfääreissä ja Massey Hallissa on tullut vierailtua monena iltana kuulokkeet päässä.
Kappale "Bad fog of loneliness" julkaistaan ensimmäistä kertaa virallisesti levyllä ja "Heart of Gold" pianolla soitettuna oli piristävä.
Vesi kielellä odottelen Archives-sarjan ensimmäistä osaa, jonka pitäisi tänä vuonna nähdä päivänvalo.
Kyllä mulle Niilo menee. Katselin tuota Massey Hallia kaupassa mutta aika kovia hintoja alkaa olla noissa kun lähentelee 25 rajaa noi Niilon uudet tuotokset jos ei osa erikoisversioista hypi lähempänä 30 euroa. Kun vertaa että vanhat klassikot on alta 10 euroa niin huh... Pitänee tuo Massey Hall tarkastaa tässä kevään/kesän aikana. :)
cdwow.com:ssa näytti Massey Hall olevan 11.99 euroa ilmaisilla toimituskuluilla. Että ei kun tilailemaan...
Onko tuo Massey Hallin DVD tuon muutaman lisäeuron arvoinen vai kannattaako keskittyä ennemmin tuohon halvempaan CD:hen jos ei nyt ihan Young-hörhöksi suostu itseään laskemaan?
Tuo CDWOWin hinta näyttää kyllä hyvältä. Kiitos vinkistä :)
Vesi kielellä odottelen Archives-sarjan ensimmäistä osaa, jonka pitäisi tänä vuonna nähdä päivänvalo.
Mä olen elänyt siinä uskossa että Live at Fillmore East, joka ilmestyi aikaisemmin tänä vuonna, oli ensimmäinen Archives julkaisu ja tämä Massey Hall toinen.
Oli miten oli niin ostoslistalla on molemmat livet, erittäin hyvältä vaikutti kun ohimennen kuulin.
Uusi levy pitäisi ilmestyä kauppoihin tulevana maanantaina.
http://www.soundi.fi/node/6654
Sain viimein hankittua tuon uuden levyn ja täytyy sanoa että tämähän on erittäin hyvä kuunneltavaa... ainakin omassa Niilo-rangessa tämä nousee parhaiden joukkoon.
Sain viimein hankittua tuon uuden levyn ja täytyy sanoa että tämähän on erittäin hyvä kuunneltavaa... ainakin omassa Niilo-rangessa tämä nousee parhaiden joukkoon.
Olen samaa mieltä. Hieno levy. Mykistävä.
Minäkin pidän.
Niilon kesäloma lähestyy loppua ja torstainahan on keikka kuukauden loman jälkeen. Mielenkiintoista nähdä/kuulla millainen setti tulee. Oheisesta helvetin hienosta listasta näkee setit vuodesta 1969 lähtien...
http://www.sugarmtn.org/years/08nysets.html