The Tangent
Hezzu kirjoitti noin 22 vuotta sitten (30 kommenttia)
Uusi superkokoonpano/projekti:
http://www.thetangent.org/
Kokoonpanoon kuuluu:
- Andy Tillison (Parallel or 90 Degrees)
- Sam Baine (Parallel or 90 Degrees)
- Guy Manning (Manning)
- Roine Stolt (Flower Kings)
- Jonas Reingold (Flower Kings)
- Zoltan Csorsz (Flower Kings)
- David Jackson (VDGG)
Kaikkee ne keksii.... mielenkiinnolla ja pelolla ootellaan ;)
http://www.thetangent.org/
Kokoonpanoon kuuluu:
- Andy Tillison (Parallel or 90 Degrees)
- Sam Baine (Parallel or 90 Degrees)
- Guy Manning (Manning)
- Roine Stolt (Flower Kings)
- Jonas Reingold (Flower Kings)
- Zoltan Csorsz (Flower Kings)
- David Jackson (VDGG)
Kaikkee ne keksii.... mielenkiinnolla ja pelolla ootellaan ;)
+/- saldo : 0 | Tweet
Oho, aika yllättävää tuo David Jacksonin mukana olo. Parallel or 90 Degreesin musiikkia en ole koskaan kuullutkaan.
David Jackson on mun isi.
Tietääkö se?:D
PO90 Degrees on mielestäni niitä harvoja hyviä uusia progeyhtyeitä, mitä Britannia tuotti 90-luvulla. Musiikki on sellainen cocktail Peter Hammillin laulu- ja sanoitustyyliä, retro-sinfonisia sovituksia ja sooloja, modernista teknomusiikista lainattuja, loopattuja rytmejä ja trash metal -tyylisiä kitarariffejä. Ja paikoin ihan hyviä melodioitakin paikoin. Levyt toimivat kokonaisuutena vaihtelevasti, mutta ainakin Afterlifecycle on mainio. Parikymmentäminuuttinen nimikappale on ihan kunnon eepos, eikä väkisin pidennetty hoopoilu. Tillisonin ja Manningin Hammillin ja VdGG:n kappaleista tekemä cover-levy No More Travelling Chesskin on aika hyvä.
Löppönen kirjoitti 2/9/2003 klo 19:19: David Jackson on mun isi.
Sano isukillesi, että luopuu siitä kauheasta nahkalätsästään!
Hmmm... fiilikset parin kuuntelun jälkeen: ihan kivaa perusprogea, ei mitään mullistavaa, mutta ihan ookoo. The Canterbury Sequence -biisi oli tosiaan melko canterburyä ja levyn parasta antia. David Jackson oli suhteellisen vähän äänessä. Sopivan lyhyt levy.
On kyllä todella mainio levy tämät The Tangentin The Music That Died Alone. Loistava yhdistelmä retroilua ja modernimpaa meininkiä. Kaikki neljä kappaletta ovat loistavia ja koska kerrankin on tajuttu tehdä sopivan mittainen (47 minuuttia tässä tapauksessa) levy niin sitä jaksaa pyörittää läpi usein. Kaikki soittajat ovat erinomaisessa iskussa, mutta etenkin Andy Tillisonin kosketinsoittoa on ilo kuunnella. Roine Stolt on myös varsin hyvässä vedossa ja mies vetääkin yhdessä kipaleessa parhaan kitarasoolon mitä olen pitkään aikaan kuullut. Onneksi Stolt ei kuitenkaan laula kuin vähän ensimmäisessä kappaleessa. Canterbury Sequence on mukava kunnianosoitus Canterbury-scenelle ja sitä kuunnellessa kävi kylle mielessä, että kunpa Caravan tekisi yhä näin hienoa musiikkia. Loistava levy kaikenkaikkiaan ja ehdottomasti yksi parhaita tänä vuonna.
Tässä muutama arvostelu jotka minäkin voisin aika pitkälti allekirjoittaa: http://www.dprp.vuurwerk.nl/reviews/200346.html
Neljä mukavasti toisistaan poikkeavaa biisiä ja sopiva pituus tekevät The Tangentin debyytistä ihan kuunneltavan levyn. Oma suosikkini on levyn päättävä nimibiisi. TFK-näppylöistä kärsiville parikymmenminuuttinen aloitus, In Darkest Dreams, saattaa aiheuttaa lievää oireilua.
TFK-näppylöistä kärsiville parikymmenminuuttinen aloitus, In Darkest Dreams, saattaa aiheuttaa lievää oireilua.
Tätä vähän pelkäsinkin. ;) Muuten kyllä vaikuttaa kiinnostavalta, täytyy ainakin lainata tämä levy.
Janus kirjoitti 15/10/2003 klo 10:00:
Tätä vähän pelkäsinkin. ;) Muuten kyllä vaikuttaa kiinnostavalta, täytyy ainakin lainata tämä levy.
TFK-näppylöistä kärsiville parikymmenminuuttinen aloitus, In Darkest Dreams, saattaa aiheuttaa lievää oireilua.
Tätä vähän pelkäsinkin. ;) Muuten kyllä vaikuttaa kiinnostavalta, täytyy ainakin lainata tämä levy.
No kyllä nuo Flower Kings-fiilikset ovat levyllä todella vähäiset. Lähinnä ekassa kappaleessa on parin minuutin ajan hieman samaa tunnelmaa. Mikä johtuu siis Stoltin laulusta.
Juuri tilasin tämän levyn cdon:sta.
Toivottavasti ne Flower Kings-vaikutteet on tosiaan aika vähäisiä, sillä en ole ko. bändin fani.
Tangent (Andy Tillison)-haastattelu: http://www.dprp.vuurwerk.nl/specials/tangent/index.html
The Tangent ei jäänytkään yhden levyn projektiksi. Uutta levyä äänitellään parhaillaan. David Jackson ei ehdi mukaan äänityksiin, hänet korvaa Theo Travis.
Theo on hyvä vara-Bloomdido, mutta ainaskaan Tangentin edellisellä levyllä saxofoonistia ei päästetty kunnolla ees esille, joten ihan sama kuka sielä soittaa ;)
Aika pienessä roolissahan tuo foni oli, mutta ihan kivasti käytettynä mausteena kuitenkin. Ja olihan siellä Jacksonin soittamaa huiluakin mukana.
Nostan tämän tähän valmiiksi, jos vaikka Hezzulla olisi jotain sanottavaa. :wink:
Ircistä:
<Kcrimso> Hezzu, miltäs Tangentin uusi vaikuttaa?
<Hezzu^> no ei aiheuttanu riemun kiljahuksia mutta ei yökötystäkään, ihan kiva
<Hezzu^> no ei aiheuttanu riemun kiljahuksia mutta ei yökötystäkään, ihan kiva
Eli laatukamaa selvästi. :lol:
:lol:
Eipä täsä vielä mitään... ei mitään mullistavaa... mutta ei myöskään mitään kovin kamalaa... ehkä yhtenäisempi ku eka levy...
Jos bändin nimi olisi Sivuaja, se olisi jo varmasti saanut viisi tähteä! :wink:
Sea of Tranquilityn arvostelu ei turhia kehu:
http://www.seaoftranquility.org/reviews.php?op=showcontent&id=1753
Eikä kiitettävää heru Imperiumi.netinkään arvostelussa:
http://www.imperiumi.net/alb_2.php?id=2550
katsokaapas huvin vuoksi meikäläisen myyntilista...
DPRP:n "Round Table" arvostelu:
http://www.dprp.net/reviews/200457.html
Turhan paljon tyhyjäkäyntiä tällä uuvella levyllä, vaikka onki tyylillisesti ekaa yhtenäisempi. Eka oli kompaktimpi mutta hajanaisempi.
Eka oli kompaktimpi mutta hajanaisempi.
Miten levy voi olla sekä kompakti että hajanainen? :P
Enivei, pari kuuntelua takana, eikä uusi levy ole vielä oikein iskenyt kipinää. Eka levy toimi paremmin heti ensikuulemalta, mutta sen viehätyskin loppui sitten hyvin pian. Ehkäpä tämä uusi on hitaammin avautuvaa sorttia, sisältäen kestävämpää musiikkia. Muussa tapauksessa myyntilista kutsuu... :roll:
Kompakti = siinä ei ollu niin paljon ilmaa ja tyhyjäkäyntiä
hajanainen = oli niin monentyylistä biisiä, eivät ilmeisesti osanneet päättää bändin tyylilajia ;)
Ensivaikutelma ei petä. Uusi Tangent on hämmästyttävän tylsä levy.
Eipä tuo tosiaan ole yhtä hyvä kuin ensimmäinen. En kyllä huonoksikaan haukkuisi. Kunhan selviää ensimmäisestä biisistä joka on varsin tylsä ja liian flower kingsmäinen niin levy piristyy koko ajan loppua kohden.
Tosiaan niinkuin jo Kcrimso mainitsi, kun pääsee levyn ensimmäisne biisin (Winning Gamen) ohitse on jo meno aivan erilaista. Ei uusi ihan vedä vertoja Music That Died Alone:lle, mutta huolella ja hyvin tehty levy uusikin on, ei missään nimessä huono levy. Vahvin biisi mielestäni on Skipping the Distance, aivan mahtava teos. Flower King suunta sopii Tangentille kuin Natsi Rättipäälle, eli ei sovi. Arvosanaksi antaisin uudelle plätylle mustavalkoisen (1-10) 8:n.
Uuden Tangent levyn A Place In The Queuen arvosteluja:
http://www.imperiumi.net/alb_2.php?id=4525
http://www.dprp.net/reviews/200606.php
Lupaavaa että Roine Stolt on poistunut kuvioista...