Kysymys iankaikkisuuden pituudesta
piripinta kirjoitti noin 21 vuotta sitten (21 kommenttia)
Voiko käydä niin, että jos kyllästyy elämään ja
tappaa itsensä, saattaakin joutua iankaikkiseen elämään?
Ja jos, niin onko iankaikkisuus kummastakin päästä
yhtä pitkä??
tappaa itsensä, saattaakin joutua iankaikkiseen elämään?
Ja jos, niin onko iankaikkisuus kummastakin päästä
yhtä pitkä??
+/- saldo : 0 | Tweet
Iankaikkisuutta ei voi mitata. Myöskään kaikkia rajattomia ulottuvuuksia, infinity ym., ei voi käytännössä mitenkään kokeilla. Jos esineitä lähettää avaruuteen ja ne eivät tule takaisin, se ei vielä todista mitään. Space is deep, sasnoo Hawkwind...;)
Eikös ole veikeää, että vaikka iänkaikkisuutta ei voi mitata, ihminen pystyy ajattelemaan sitä jopa aivan teoreettisella tasolla (matematiikka, hiukkasfysiikka).
No ihminen lähinnä luulee pystyvänsä ajattelemaan teoreettisella tasolla. Ikuisuutta on mahdotonta ymmärtää, kun siihen eivät riitä mitkään luvut aika yksiköt. Se on enemmän kuin tsiljoonamiljardia vuotta...siispä ihmettelen miksi joku haluaa elää ikuisesti.
Jaa.. siis mutta eikös teoreettisella tasolla tapahtuva käsitteellistäminen ole kuitenkin hieman eri asia kuin mittayksiköihin perustuva ymmärtäminen. Sekunnin sadasosakin on asia, jota ei voi ymmärtää millään järkevällä elämykselisellä tasolla, mutta silti sitä voidaan ajatella abstraktiona. Sama koskee ikuisuutta.
Lähinnä vain, että toteutuuko tasa-arvo tässäkään asiassa?
Jos nimittäin ikuisuuteen hypätään keskenkaiken, saavat
aiemmin menneet hyötyä, saatuaan nautittua siitä pidempään.
Siis ikärasismia parhaasta päästä!
Taas se nähtiin.
" Vaadimme tasa-arvoa myös ikuisuuteen!!"
:(
Vain ikuisuuden kokeminen vaihtelee yksilöillä. Voidaan sanoa että 500 vuotta ikuisuutta kokenut on aivan erilainen olio kuin 2 vuotta ikuisuutta kokenut. Mutta ikuisen pituus kaikille on ihan sama. Jos se ikuisuuden eläminen on jossakin aineellisessa kiinni, sitä jatkuu vain sen maailman loppuun, sitten alkaa uusi maailma. Maailmankaikkeudet ovat varmaankin syklisiä...
Käyköhän ikuisuudessa aika pitkäksi.. :D
Hei mitä tää nyt on
No tää nyt vaan on, hei.
Onks tämä ehkä eksistentialismia?
Aika on ympyrä.... Toisaalta se voi myös muuttaa kaoottisesta olomuodostaan entropiaksi, eli alkaa kulkea taaksepäin....
piripinta kirjoitti 5/9/2003 klo 23:03: Voiko käydä niin, että jos kyllästyy elämään ja tappaa itsensä, saattaakin joutua iankaikkiseen elämään? Ja jos, niin onko iankaikkisuus kummastakin päästä yhtä pitkä??
Teologisesti ajatellen tässähän herää se kiinnostava näkemys iankaikkisesta kadotuksesta, joka on jo paradoksi sinällään. Mutta eikös se ole niin, että itsensä päiviltä laittaneille "syntisille" se on kuitenkin luvassa... ;)
Miksi ajatus iänkaikkisesta kadotuksesta on paradoksi? Itse olen kaavaillut jo pitkään uuden uskonnon perustamista. Se olisi nihilistinen deismi tms. Siinä kaikki joutuisivat ikuiseen kadotukseen.
Aloitin tässä keväällä uuden uskonnon. Siinä ei ole selostettu tai määrätty jumalaa luomista ja semmoisia. Se on jokaisen oma juttu. Uskonnossani keskeisenä juttuna on OMATUNTO, jonka määrittelemme jonkinlaiseksi henkiseksi jutuksi, kun sitä on vaikea molekyyleissäkään mitata. Uskonnon tarkoitus on antaa tukea uskonveljille ja siskoille omantunnon vaivoissa. Annetaan anteeksi rikkomukset toisille, tätä omaatuntoa käyttäen.
Niitä, jotka ovat joskus joutuneet rikkomaan pahastikin selvitäkseen hengissä tilanteesta yritämme myös tukea.
En päässyt tuota pitemmälle. Hyvä ja paha olivat jo liian vaihtelevia käsitteitä näkökannasta riippuen.
Jos joku tahtoo ikuisuuden, emme siitäkään painosta luopumaan.
Ahaa.. eli hommaan voisi kuulua ikuisesti huono omatunto. Ollaan aika paljon samoilla linjoilla siis.
No, se riippuu ihan kansasta joka sen uskonnon ottaa omakseen. Suomalaisten pessimistinen asenne johtaisi varmaan kuvaamaasi tilanteeseen..italialaiset olisivat jatkuvassa juhlinnassa, pyytäen anteeksi vain maanantaina aamulla ja duuniin..kahvilan kautta.;)
Onko täällä muuten kukaan "hankkinut" Universal Life Churchin pappiutta? http://www.ulc.org/ Jos ryhtyis tohtorin lisäksi pastoriksi..
Doc.B.D kirjoitti 9/9/2003 klo 16:21: Miksi ajatus iänkaikkisesta kadotuksesta on paradoksi?
Ajattelin ettei kadotuksessa ole aikakäsitettä, jonka takia se ei voi olla iankaikkinen, mutta mulla ei sittenkään ole omakohtaista kokemusta joten tämä jäi spekulaation tasolle. Käsitepari tuntui vain samanlaiselta kuin äärettömän pitkä tunti tai loputon loppu... Hohhoijjaa väsy taitaa painaa päälle kun eivät oikein nuo synapsit enää yhdistä, sorry!
Doc.B.D kirjoitti 9/9/2003 klo 16:47: Onko täällä muuten kukaan "hankkinut" Universal Life Churchin pappiutta? http://www.ulc.org/ Jos ryhtyis tohtorin lisäksi pastoriksi..
Mun paras kaveri on moinen "minister", kun vihki jonkun tuttunsa.. Henk.koht. mun mielestä toi on 100% mockery :shit:
Josif Brotski sanoi jotakuinkin noin, että se on se Paratiisi loogisen ajattelun loppu, sen jälkeen ei ole enää tulevaisuutta: Tästä johtuu myös ajatus iankaikkisesta elämästä...
Tämän luin taas kerran eilenillalla esseekokoelmasta Katastrofeja ilmassa.
Toisaalta, kun katselee ihmisen tekemisiä planeetallamme, aina me yks iankaikkisuus kulutetaan loppuun, yhteisvoimin. Ihminen on tekeväinen otus. Tarvitaan ainakin kaksi iankaikkisuutta, kun se eka loppuu ja tokaa kulutetaan säästöliekillä.:D