John Cage, Karlheinz Stockhausen ja muut uudistajat
Heikkikerkkanen kirjoitti noin 22 vuotta sitten (5 kommenttia)
Olettekos muuten miten paljon tutustuneet näihin erikois-spesiaaliosaston musiikintekijöihin kuten John Cage tai Karlheinz Stockhausen? Mää tykkään tosi paljon, tosin järestään kuuntelen näitä vain silloin kun olen yksin.
En ole koko tuotantoo näiltäkään kuullut, osaatteko antaa vinkkejä siitä, mitkä tuotokset olisivat parhaimpia?
Cagelta on nytten lainassa tämmöset:
Sonatas and interludes: Sonata XIII, Music for Marcel Duchamp, Song books I-II, Empty Words III
- tää on aika mielenkiintoinen, avaruudellinen avantgardelevy. Klassisen hyllyssä tää oli, mutta enemmän tää on mun mielestä tuota yhteensulautumien osastoa. Empty Words ja Song Books varsinkin melekosen kokeellisia, ja ilimiselvän poliittisiakin.
Two4: Toshio Hosokawa: In die Tiefe der Zeit
-melekosen ambienttia, voisi soittaa avaruusromussa. Jännä, rauhallinen. Sello ja harmonikka ainoot soittimet.
Works for Percussion
-en ole vielä kerennyt hirveesti kuuntelemaan, mutta ihan jännä tääkin.
Stockhausenilta on tämmöset
Helikopter-Streichquartett
-tää on tää kuuluisa. Soittimina neljä selloa ja neljä helikopteria. Suhtauduin alussa hieman epäillen tähän että mitenkähän tää toimii, mutta kyllä tää pelaa ihan. Helikopteri muistuttaa jossain määrin lyömäsoitinta. Ihan jänniä juttuja tulee kun helikopterit loittonevat ja tulevat lähemmäs. semmosia juvelia ääniä.
Klavierstücke 1
-lähempänä normaalia nykyajan klassista musaa. Ei niin hirveen erikois-spesiaali, mutta tietysti semmonen melodisuus on kaukana. Junttieinarit sanovat tällaisista että "kyllä määkin osaan tommosen soittaa". Sitten kun pistää tään nuotit eteen ja sanoo että soitapas sitten tuosta niini kyllä menee sormi suuhun. Mun mielestä on ihan hyvä että nykyklassinen ei ole niin perkeleen porvarillista, sovinnaisen melodista ja romanttista josta mummot tykkää. Mun mielestä vois järjestää enemmän sellaisia klassisen konsertteja joissa vejeltäs Stockhausenia. Jotenkin vituttaa kun aina orkat vetelee jotain Verdiä ja Wagneria, jotta yleisö joka koostuu jostain kokoomuksen kansanedustajista tykkäisi.
Michaels reise: Solisten-version.
Tää oli hieno, ambientmainen teos jonkun Michaelin maailmanympärimatkasta. Ovela-jännä.
+/- saldo : 0 | Tweet
Vähän rasistista vihjata että kokoomuslaiset eivät voisi nauttia modernista klassisesta musiikista.
Lisäksi aika kyseenalaista jaksaisko vaikka Ville Itälä istua Parsifalin alusta loppuun..
lisäksi kannattanee tutustua ainakin philip glassin ja varsinkin steve reichin tuotantoon. terry riley ei kummemmin iske, vaikka miten minimalistista kilkutuska on. glassin satyagraha -ooppera on todella hieno, mahtipontinen ja kaunis teos. music with changing parts on lievästi sanottuna jumittava. uskomattoman tiukkaa toistoon perustuvaa musiikkia. jos mies käytännössä jauhaa yhtä ja samaa melodian?pätkää tunnin verran, niin siinä on circle aika tavanomaista musaa.
steve reichin music for 18 musicians puolestaan on kaunis, hypnoottinen, jopa tanssittava klassinen teos. todella, todella suositeltava. kaunista.
Cagen kokeilevammat teokset eivät ole minusta kiinnostavia muuten kuin ehkä teorian tasolla. Sen sijaan pianosävellys Imaginary Landscapes on kovin kaunis.
Jotain Rileyta on joskus ollut lainassa, mutta ei oikein iskenyt. Glass sen sijaan kolahtaa ei nyt kaikki jutut sentään, mutta ainakin Einstein on the Beach, Glassworks, The Photographer ja Mishiman soundtrack miellyttävät suuresti.