Uusi Neal Morse
Yawn kirjoitti noin 21 vuotta sitten (33 kommenttia)
Näyttää siltä, että ainakin kcrimso on hommannut uuden Neal Morsen... Pyörittelin itse levyä eilen käsissäni mutta tyyris hinta pakotti jättämään kaupan hyllylle.
No, jos puhutaan ihan puhtaasti musiikista, onko "Testimony" musiikillisesti edelleen sitä hyvää Morsea mitä kuultiin Spock's Beardissa ja miehen ekalla soololevyllä? "It's Not Too Late" ei allekirjoittaneelle jaksanut oikein upota ja myönnän olevani hieman varautunut uuden levyn yleisen tematiikan suhteen...
No, jos puhutaan ihan puhtaasti musiikista, onko "Testimony" musiikillisesti edelleen sitä hyvää Morsea mitä kuultiin Spock's Beardissa ja miehen ekalla soololevyllä? "It's Not Too Late" ei allekirjoittaneelle jaksanut oikein upota ja myönnän olevani hieman varautunut uuden levyn yleisen tematiikan suhteen...
+/- saldo : 0 | Tweet
No olen kummankin levyn kuunnellut vasta kerran joten on vaikea sanoa vielä mitään, mutta itse musiikki kyllä kuulosti oikein mainiolta. Ei mitenkään kauhean suurta eroa Snow-levyyn. Hieman orkestraalisempaa ja mahtipontisempaa ehkä. Jeesustelu voimistuu valitettavasti aika paljon toisella levyllä ja se saattaa alkaa tökkimään jatkossa aika pahasti.
Morsen aiempia soololevyjä en ole kuullut.
Muutamia biisejä olen kuullut nettiradiosta (mm. The Storm before the Calm), enkä ainakaan niiden perusteella aio levyä hankkia. Se, että Testimonyn musiikki ei suuresti eroa Snowsta, ei kuulosta lupaavalta.
Hmmm, "Snow" meni vielä itselleni läpi mutta vain sillä hilkulla - ihan hyvä levy mutta olisi ollut tuplasti parempi jos leikkaushuoneen lattialle olisi jätetty osa materiaalista, mielestäni. Tarvinnee ilmeisesti myös kuunnella ns. "sanoitusfiltteri" päällä... ;) Ei sillä, etteikö kukin saisi uskoa mihin haluaa mutta kun moisten näkemysten julkituonti rock-musiikissa on aina ollut mielestäni vähän kornia.
Sikäli kun hitusen popimpi ote ei saa karvoja pystyyn, kannattaa kuunnella Morsen ensimmäinen, nimeä kantamaton soololevy; hyviä, popahtavia progebiisejä tai - näkökannasta riippuen - progahtavia popbiisejä (itse kallistun jälkimmäisen puolelle).
Kiitoksia kommenteista!
Minusta Snow on V:n jälkeen Spock´s Beardin paras levy joten sinänsä ennakkofiilikset Testimonysta ovat tosiaankin positiiviset.
Olen ollut aina senkin verran innoissani Morsen sävellyksistä, että tiedän hankkivani Testimonyn ennemmin tai myöhemmin. Spock's Beardin levyistä ehkä eniten lähellä sydäntä on Beware Of Darkness - vaikka myönnän kyllä pitäväni Snowsta ja Vstä, ovat nämä viimeaikaiset Beard-tuotokset soineet minun korvissani ehkä vain hieman raskassoutuisempina kuin edeltäjänsä... Ja - pyydän - eihän nyt vaan aloiteta väittelyä siitä, onko alkuajan Beard hiilipaperikopio 70-luvun progejäteistä? Eihän? :)
Äskeisen jälkeen sanottakoon nyt kuitenkin vielä se, että Feel Euphoria on jo melko heikko esitys. :P
Täytyy tunnustaa, että Snow oli mielestäni varsin pitkästyttävä kokonaisuus. Siihen nähden tämä uusin SB ilman Morsea on melkoinen piristysruiske!
Em. seikat huomioon ottaen; Testimony taitaa jäädä omalta osaltani väliin.
En ymmärrä miten Snow on saanut noin huonon vastaanoton. Sehän on aivan loistava. Hieman ylipitkä tosin. Ehkä kyseessä on vaan sama ongelma kuin Tales Of Topographic Oceansin ja Lamb Lies Down On Broadwayn kanssa; väellä ei ole ollut riittävästi kärsivällisyyttä kuunnella ja sisäistää massiivista tuplalevy kokonaisuutta.
Pistänpä Spock's Beardit järjestykseen oikein tähtien kera:
V *****
Snow ****½
The Light ****+
The Kindness Of Strangers ***½
Feel Euphoria ***+
Beware Of Darkness ***
Day For Nightia en omista enkä ole koskaan edes kuullut.
Dprp:n Testimony arvostelut: http://www.dprp.vuurwerk.nl/reviews/200341.html
Tapansa mukaan ovat vähän liian suopeita arvioissaan, mutta eivät he ihan väärässäkään ole.
Elvytetäänpä tätä palstaa...
Aiemmin olen tsiikaillut paljolti Neal Morsen DVD -pläjäystä "Testimony", josta minulle suureksi huviksi myöskin 2,5 vuotias kolmas lapseni pitää aivan mielettömästi. Todella hyvin toteutettu livetaltiointi, jossa Portnoykin tykittää vallan mainiosti muiden seitsemän muusikon ohella.
Tämä uusin "?" on niin mestarillinen ja kaikinpuolin eheä kokonaisuus, että jokaisen progediggailijan pitäisi se kuunnella muutamaan kertaan. Sanoituksien sisältö ei minua häiritse laisinkaan, pikemminkin päinvastoin. Mutta jo pelkästään musiikilliset ansiot ovat niin ällistyttävän hienoja, että paatuneinkin progepakana todennäköisesti levystä pitää. Viimeisen viiden vuoden aikana progen saralla korkeintaan Porcupine Tree on päässyt julkaisuillaan lähellekkään Morsen "?" -levyä.
http://www.noise.fi/levyarvostelut/index.php?id=4815
http://www.sonosmetallicos.net/arvostelut.php?action=show&id=1487
http://www.tuhma.fi/modules/levyarviot/index.php?id=403
…the best of an already outstanding catalog…one of the best records of 2005. – ProgressiveWorld.net
Think about those three or four albums in your collection that you could never live without, and I'll wager that Neal Morse's ? will be right in there after the third or fourth listen. – Virtuosity
This one goes to prog history! – Progressive Ears
Fans of the old Beard can buy this blindfolded. “?” is another brilliant album by Morse - it’s definitely better than “One” and in my opinion even matches his masterpiece “Testimony”. – ProgNose
He did it again…98 out of 100. – Lords of Metal
? is it’s own entity…a beautifully crafted piece of work in terms of musicianship, lyrics, and production, destined to become another hit in the progressive rock circles. – Renown Magazine
…short version is 'prog album of the year'. – Space Rock
What more can I say? If there is such a thing as a perfect album then ? is. At so many levels, it satisfies overwhelmingly and even if the spiritual context does not move you, then treat it in the same way you would a prog concept album about Tolkeinesque characters, deaf dumb and blind pinball wizards or psychotic musicians who live life behind an emotional wall – and recognize it for the masterpiece that it is. – PowerOfPop
“?” is surely another highlight from Neal. – RockReport.be
With his pure sound and his neverending creativity, Neal has once again come up with a great album which will not let down any of his fans. Now, if you're not a fan (yet), here's your chance to become one! – Metal Realm
? is a progressive rock masterwork that is fixed hard in both prose and musical content. – Phantom Tollbooth
…a score that is complex in technicality and a rich tapestry of cultural vocabulary. It's a refreshing release in a CCM genre filled with formulaic, pedestrian music and trite songwriting. – All Music Guide
…unquestionably admirable for its artistic and spiritual merits. – ChristianMusicToday.com
Neal Morse over the years has literally bridged the gap between pop songs and technical progressive rock, adding elements of metal and AOR here and there, while setting a new standard for progressive rock and all genres of music…he has outdone himself again. – Revelationz Magazine
"? on Neal Morsen omaa musiikillista historiaa toistava sekä progen yleisiä kliseitä hyödyntävä keskinkertainen, joskin ihan viihdyttävä, progelevy. Ärsyttävistä sanoituksista miinuspisteitä." -Kcrimso
Olen ollut aina senkin verran innoissani Morsen sävellyksistä, että tiedän hankkivani Testimonyn ennemmin tai myöhemmin.
Eikä muuten sitten vieläkään löydy hyllystä... :roll: Olen kyllä levyn kuullut eikä ensivaikutelmalla vaikuttanut hassummalta. Pidätän siltikin oikeuden sanoitusfiltterin aktivointiin. :twisted:
Mutta, joo, tulevaan Soundiin sain arvostella uusimman ?:n - pakko myöntää, että kolahti aika helkutin kovaa ja arvio on aika lähellä noita hugo2:n siteraamia ulkomaan elävien ylistyssanoja (no pun intended).
Sen sijaan One oli mielestäni yksinkertaisesti liian pitkä ja mitäänsanomaton.
Taidanpa elvyttää tämän nyt kun Sola Scriptura on hyppysissäni.
Tummanpuhuvien kansien (joiden kuvittelisi olevan jostakin muusta kuin jeesustelulevystä) takaa löytyy taas kertaalleen Morse, Portnoy ja George.
Levyltä löytyy aika tummaa tavaraa ja yllättävän paljon instrumentaalitykistystä. Portnoy sai taas haukkomaan henkeä (kun uusimmalla OSI-levyllä ei niinkään säväyttänyt) eikä jeesustelu niinkään häirinnyt. Ainoastaan hieman imelähkö "Heaven In My Heart" oli jo niillä rajoilla, tosin sille ei ole annettu kuin viisi minuuttia tuosta koko 76 minuuttia kestävästä tykityksestä.
Mukana on taas pieniä kuoro-osuuksia, viuluja, selloa ja Paul Gilbert. Kappaleet ovat progemaisen pitkiä (29min, 25min, 5min, 17min) ja Morse laulaa "In the name of God you must die". :P
Kyllä on 19,90e arvoinen progetykitys.
Sola Scriptura oli minulle ainakin pettymys. Karmea ähky tulee kahdesta peräkkäisestä puolen tunnin piisistä, joista ei jää paljoa mitään mieleen, paitsi alun ja lopun tykitykset, jotka ovat kieltämättä mainioita. Se kolmas jeesustelu on kamala, ja viimeinen biisi melko unholaan vaipuva myös. Olisi saanut tehdä tiiviimmän setin ja lyhyempiä biisejä tuollaisella materiaalilla, sanoisin. Pari-kolme tähteä maksimissaan.
En ymmärrä miten Snow on saanut noin huonon vastaanoton. Sehän on aivan loistava. Hieman ylipitkä tosin. Ehkä kyseessä on vaan sama ongelma kuin Tales Of Topographic Oceansin ja Lamb Lies Down On Broadwayn kanssa; väellä ei ole ollut riittävästi kärsivällisyyttä kuunnella ja sisäistää massiivista tuplalevy kokonaisuutta.
Pistänpä Spock's Beardit järjestykseen oikein tähtien kera:
V *****
Snow ****½
The Light ****+
The Kindness Of Strangers ***½
Feel Euphoria ***+
Beware Of Darkness ***
Day For Nightia en omista enkä ole koskaan edes kuullut.
Pistänpä Spock's Beardit järjestykseen oikein tähtien kera:
V *****
Snow ****½
The Light ****+
The Kindness Of Strangers ***½
Feel Euphoria ***+
Beware Of Darkness ***
Day For Nightia en omista enkä ole koskaan edes kuullut.
Kyllähän tuo V useammin levyhyllystä käteen tarttuu kuin Snow...
Kolme Neal Morsea on nyt kuunneltu. Cover to Cover on ihan hyvä coverlevy, mutta aika turha tuotos kuitenkin... niinkuin coverlevyt yleensäkin.
"God won't give up" on vähän ristiriitainen. Onkohan sen tarkoitus olla jonkunlainen gospel-levy... musiikillisesti aika vahva kyllä. Nyt kuuntelen "Question Mark"-albumia, joka kuulostaa ihan hyvältä. Progea, paljon Yes-vaikutteita joissain biiseissä, mutta suoraviivaisempaa.
Hommasin myös Sola Scripturan, jota en ole ehtinyt vielä kuuntelemaan.
Minun mielestäni "?" on paras, ja "One" seuraavaksi paras. Sola Scriptura voisi olla ihan hyväkin, jos se ei olisi niin perkuleen teosmainen kun tämä järjestely ei tunnu oikein toimivan. Hienoja yksittäisiä hetkiä levyllä on, siitä ei pääse mihinkään. Mutta puolen tunnin biiseiksi aika vähän sanottavaa silti.
Sola Scriptura on itse asiassa todella hyvä levy. Ekassa biisissä olen kuulevinani jopa vaikutteita PT:n Anasthetize-biisistä... vai kuvittekelenko vaan?
Aika kevyttähän tämä Morse on, joka ei ole ollenkaan huono juttu. Olen aina pitänyt suoraviivaisemmasta progesta. Aikamoista Jeesusteluahan nuo Morsen sanoitukset ovat... sanan varsinaisessa merkityksessä... jos alkaa oikein kuuntelemalla kuuntelemaan... mutta ei se itseäni haittaa. Musiikki toimii, ja on miellyttävän melodista.
Spock's Beardiakin voisi hommata. Mitäs hyviä levyjä niillä on?
Itse en ainakaan juuri pidä Spock's Beardista, jotenkin pitkäveteistä kamaa (((päälle sataa kiviä ja puunkappaleita...))). Sama homma jonkun IQ:n ja Flower Kingsin kanssa. Kaikki asiat ovat periaatteessa ihan ok, mutta ei vaan jotenkin jaksa säväyttää.
Spock's Beardiakin voisi hommata. Mitäs hyviä levyjä niillä on?
Kahta ekaa eli "The Light" ja "Beware Of Darkness" voisin suositella. Kymmenen vuotta sitten nuo kolahtivat tosi kivaa, mutta sitten muutaman levyn jälkeen innostus hiipui. Noilla levyillä törmäsin nimeen Kevin Gilbert, jonka musiikkia on pitänyt hommata jo pitkään. Hienoa kamaa, kuunnelkaa näytteitä tuolta:
http://www.myspace.com/kevingilbertfan
Sola Scriptura on itse asiassa todella hyvä levy. Ekassa biisissä olen kuulevinani jopa vaikutteita PT:n Anasthetize-biisistä... vai kuvittekelenko vaan?
Spock's Beardiakin voisi hommata. Mitäs hyviä levyjä niillä on?
Spock's Beardiakin voisi hommata. Mitäs hyviä levyjä niillä on?
Sola Scriptura ilmestyi kyllä kuukausia aiemmin kuin PT:n uusin.
Spock's Beardilta kannattaa hommata The Light, V ja Snow. Ovat parempia kuin Morsen soolotuotanto.
Kiitti vinkeistä Pekka ja Kcrimso. Laitoin The Lightin ja Beware of Darknessin tulemaan. Palataan asiaan...
Kiitti vinkeistä Pekka ja Kcrimso. Laitoin The Lightin ja Beware of Darknessin tulemaan. Palataan asiaan...
Beware on mun mielestä ehkä heikoin Morsen aikainen Spock's Beard levy. Jotenkin ei ole koskaan edes innokkaimpina SB-fanitus kolahtanut. Toi levy on ehkä tyylillisesti selkeiten bändin esikuville velkaa ja ehkä siksi on vähän teennäisen kuuloinen.
Itse en ainakaan juuri pidä Spock's Beardista, jotenkin pitkäveteistä kamaa (((päälle sataa kiviä ja puunkappaleita...))). Sama homma jonkun IQ:n ja Flower Kingsin kanssa. Kaikki asiat ovat periaatteessa ihan ok, mutta ei vaan jotenkin jaksa säväyttää.
Pienin varauksin ihan samaa mieltä - varauksen aiheuttaa tuo IQ, jolla on kyllä ihan kuunneltavaa kamaa, mutta jokin juttu siitäkin vaan puuttuu.
IQ:lla on pari hienoa levyä: Subterranea ja The Seventh House. Ever on myös ihan ok, mutta muuten ei oikein jaksa innostaa.
Livenä kävisin kyllä katsomassa nuo kaikki, mutta levyjä ei jotenkin vaan.
Testimonya joskus tuli kokeiltua, mutta sen jälkeen ei paljon ole innostanut. Edellinen "?" ei myöskään kolahtanut. SB:n mainitut The Light, V ja Snow sen sijaan ovat hienoja levyjä, kuten myös IQ:n Subterranea. Eikä ne muutkaan Morsen aikaiset SB:t mitään huonoja ole.
Subterranea kolahti ISOSTI pari kesää sitten! Upea teemalevy.
Seventh Houskin on musiikiltaan loistava, mutta pitemmän päälle sen digitaalikirkassoundisuus alkoikin syödä miestä. Nykyään en kestä kyseistä levyä ollenkaan juuri tuon omituisuuden vuoksi!!? Ai niin ja rumpali on se heikoin lenkki, jos oikein muistan!
Subterranea kolahti ISOSTI pari kesää sitten! Upea teemalevy.
Seventh Houskin on musiikiltaan loistava, mutta pitemmän päälle sen digitaalikirkassoundisuus alkoikin syödä miestä. Nykyään en kestä kyseistä levyä ollenkaan juuri tuon omituisuuden vuoksi!!? Ai niin ja rumpali on se heikoin lenkki, jos oikein muistan!
Seventh Houskin on musiikiltaan loistava, mutta pitemmän päälle sen digitaalikirkassoundisuus alkoikin syödä miestä. Nykyään en kestä kyseistä levyä ollenkaan juuri tuon omituisuuden vuoksi!!? Ai niin ja rumpali on se heikoin lenkki, jos oikein muistan!
Seuraavalla levyllä pitäisikin olla uusi rumpali. Itse en entistäkään erityisen huonona pitänyt. Riittävän hyvä IQ:n musiikkiin. :D
Tässä laittaisin omistamani Neal Morsen soolot järjestykseen, sen kummemmin perustelematta:
Testimony: *****
?: ****
Sola Scriptura: ***1/2
Cover to Cover: *1/2
Hankintalistalla on nyt tuo "Neal Morse" (debyytti?), ja One.
Tässä laittaisin omistamani Neal Morsen soolot järjestykseen, sen kummemmin perustelematta:
Testimony: *****
?: ****
Sola Scriptura: ***1/2
Cover to Cover: *1/2
Hankintalistalla on nyt tuo "Neal Morse" (debyytti?), ja One.
Testimony: *****
?: ****
Sola Scriptura: ***1/2
Cover to Cover: *1/2
Hankintalistalla on nyt tuo "Neal Morse" (debyytti?), ja One.
Kun kerran tuli juuri tänään RYM:iin tähditettyä noita niin laitetaanpa tännekin:
Neal Morse ***
Testimony ***
One ***½
? ***
Sola Scriptura ***½
Aika tasasta.
Testimony: **
One: ****
?: ****½
Sola Scriptura: ***
Cover to cover: *
Meikäläiseen nappaa oikeastaan tuo miehen debyytti, muut levyt eivät niinkään paljoa. Kyllä se vahvin materiaali on tehty Spock's Beardin kanssa hands down.
Ai joo... "erehdyksessä" tuli hankittua myös "God Won't Give Up", jolla ei ole juuri mitään tekemistä progen kanssa. Se on enemmän tuollaista hengellistä poppia.
Oli siinä pokassa pitelemistä, kun kuuntelin ensimmäisen kerran. Sanoitukset ovat ihan täyttä hihhulitavaraa. Tuostahan puuttuu vain "keskiolut pois ruokakaupoista"-tyyliset Niilo Ylivainio-samplaukset kappaleiden väleistä.
Mutta jos sanat unohtaa, niin levy on aika hyvä melodinen pop-albumi. Kolme tähteä annan avokätisesti, vaikka hihhulointi periaatteessa vituttaakin.