Soundit
Janus kirjoitti noin 22 vuotta sitten (18 kommenttia)
Sunkka kirjoitti 3/11/2003 klo 21:05:
Torin upeasoundinen levy ja Bowien toiseksi uusin, koska luin sitä käsittelevän, pitkän artikkelin Sound On Sound-studioalanlehdestä.
Öö, ostatteko levyjä soundienkin perusteella? Itse en ole mikään hifisti, mutta totta kai soundit ovat tärkeä juttu. Kertokaapa millainen olisi soundi-ihanne, mikä miellyttää korvaa? Esimerkkilevyjä? Jotkut suosivat vaikkapa 80-luvun Rush-levyjä, toiset taas ovat lo-fi-meiningin kannattajia. Totta kai tilanteen mukaan, joskus vaaditaan rupisiakin soundeja. :P
+/- saldo : 0 | Tweet
Rumpusoundeilta toivon ainakin sitä, että koko setti kuulostaisi olevan samassa huoneessa toisin kuin monilla 70-luvun jälkeen tehdyillä raskaamman rokin levyillä. Muita nyrkkisääntöjä ei välttämättä voi antaa, koska jopa sellaiset perusvaatimukset kuin "kaikesta pitää saada selvää" voidaan sivuuttaa huoletta jos lopputulos kuulostaa siten paremmalta.
Eipä nyt varsinaisesti soundit vaikuta ostopäätökseen muuta kuin siinä tapauksessa jos tiedän, että jossain levyssä on todella heikot soundit niin saatan harkita kahdesti sen ostamista.
Levyjä joiden soundit miellyttävät erityisen paljon minua ovat mm. Floydin Wish You Were Here, Oldfieldin Amarok, ja vaikkapa Mannheim Steamrollerin Fresh Aire levyt (1-4). Toki hyviä esimerkkejä olisi paljon muitakin, mutta nuo nyt tulivat ensimmäisinä mieleen. Nuo mainitut ovat soundeiltaan kaikki aika hifisten kirkkaita ja omaavat runsaasti dynamiikkaa. Samalla ne ovat kuitenkin elävän kuuloisia ja riittävän lämpöisiä soundeiltaan, ettei homma mene liian kliiniseksi.
Yksi levy joka tulee ensinnä mieleen jonka heikko äänitys ja soundit on vaikuttanut siihen, että levyä ei mielellään kuuntele on Soft Machinen Third. Hirveän kuuloinen levy. Sääli koska musiikki on hyvää.
Sellaset soundit on hyvät, joisa basso ei kumise mun stereolaitteilla (vikahan ei oo missään nimesä mun kajareisa) :D
Levyjä (cd) kuuntelen nykysin pääosin tietsikan purkkikajareista, joten soundit on toissijanen juttu ;)
Viukkiksen viestistä tuli mieleen, että onnistuneet rumpusoundit ovat kyllä erittäin tärkeä osa sitä, että levyssä ylipäätänsä on hyvä soundit. Mikä sitten tekee hyvä rumpusoundit niin sitä en osaa erityisesti määritellä. Sen kyllä kuulee sitten. :D\n[Muokattu 4/11/2003 / Kcrimso]
Eipä juuri vaikuta, musiikki on pääasia ja hyvät biisit tulevat huonojenkin soundien läpi.
Hyvistä rumpusoundeista mainittakoon vaikkapa Led Zepppelinin levyt. Bonzon soundi ei muuttunut, eikä sitä yritetty muutella. Page oli hyvä tuottaja!
Joskus nuorena minulla oli jonkinlainen hifistivaihe, jolloin soundit olivat tärkeämmät kuin musiikki. Nykyään on tärkeintä, että stereolaitteisto on sellainen, että se ei pilaa äänenlaatua, äänitteiden puutteet haittaavat harvemmin. Pääasia, että musiikki on hyvää. Ehkä joskus häiritsee, jos levyllä on oikein kliiniset soundit, tai sitten kasarihevilevyjen älytön keskialueen korostus.
Soundit on melkeinpä sivuseikka, musiikki on pääasia. Kuuntelen myös paljon vanhaa bluesia ja jazzia ynnä muuta, niiltä levyiltä on turha vaatia puhdasta ja terävää äänenlaatua. En oikeastaan osaa sanoa millainen on "hifi-äänitys". Hienot soundit on mielestäni
vanhoilla Stax- ja Motown -levylafkoilla, kerrassaan upeat. Myös
50-luvun Chicago-bluesin soundi miellyttää korvaa, varsinkin ne rummut:)
Minusta on vähän ihmeellistä kun jotkut sanovat välillä, että soundeilla ei ole merkitystä vain musiikki ratkaisee. Kyllä ne soundit ovat osa sitä musiikkia. Omasta mielestäni melko oleellinenkin.
Kcrimso kirjoitti 5/11/2003 klo 07:56: Kyllä ne soundit ovat osa sitä musiikkia. Omasta mielestäni melko oleellinenkin.
Tottakai, esim. miltäköhän Dark Side Of The Moon kuulostaisi, jos levy olisi miksattu Watersin toiveiden mukaan (kuiva ja raaka)?
Janus kirjoitti 4/11/2003 klo 14:37:
Öö, ostatteko levyjä soundienkin perusteella?
Sunkka kirjoitti 3/11/2003 klo 21:05:
Torin upeasoundinen levy ja Bowien toiseksi uusin, koska luin sitä käsittelevän, pitkän artikkelin Sound On Sound-studioalanlehdestä.
Öö, ostatteko levyjä soundienkin perusteella?
No tämä Tori Amosin levy oli kyllä aika pitkälti soundien pohjalta tehty ostos! Se on kiva kaiken tämän metalliprogeilun keskellä kuunnella vähän kauniimpiakin levyjä. Ja tosiaan Scarlet's Walkilla on kyllä upeat soundit. Ystäväni Aku soitti levystä näytteet studion tarkkaamossa, siis kunnon kaiuttimilla, ja kyllä oli upeeta. Piti ostaa itsellenikin se levy.
Bowien Heatheninsta ja uusimmasta oli pitkä juttu Sound On Sound-lehdessä, missä haastateltiin tuottaja/äänittäjää ja tuo juttu oli niin mielenkiintoinen, että ostin sitten sen levyn. Kiinnosti kuulla niitä juttuja, mistä siinä artikelissa puhuttiin. Ei niinkään soundit...
Olen minä jotain levyjä ostanut ihan soundimielessä, esim. Alan Parsons Projektia. Ja Gabrielin Up on yksi sellainen levy, mitä pitäisi kuunnella vain olohuoneessa silmät kiinni, eikä autossa... Ja samoin Pinkin Division Bell.
Minun mielestä ei ole mitenkään ihmeellistä että moni sanoo PELKÄSTÄÄN musiikin ratkaisevan. Itsekin olen pitkälti tällä linjalla. Tiedän tyyppejä jotka eivät voi kuunnella ollenkaan vanhaa(60-luvusta taaksepäin tehtyä) musiikkia, koska soundit eivät ole hyvät. Mitä ihmettä voi odottaa jonkun 30-luvulla yhdellä mikrofonilla purkkiin pistetyn bluesbiisin äänenlaadulta ja soundeilta? Ja siltikin kuulostaa aivan hlvetin hyvältä minun korvaan, musiikin riemuvoitto?
On se ihan hienoa kuunnella jotain pirun taitavasti ja huolella studiossa hiottua levyä, esim. Pink Floydit ja Beatlesit on tästä hyvä esimerkki. Maailmassa on vaan niin paljon alkeellisin menetelmin äänitettyä hyvää musiikkia. On sääli jos joku jättää sen kuuntelematta huonon äänenlaadun ja soundien takia.
Pekka kirjoitti 5/11/2003 klo 08:39:
Tottakai, esim. miltäköhän Dark Side Of The Moon kuulostaisi, jos levy olisi miksattu Watersin toiveiden mukaan (kuiva ja raaka)?
Kcrimso kirjoitti 5/11/2003 klo 07:56: Kyllä ne soundit ovat osa sitä musiikkia. Omasta mielestäni melko oleellinenkin.
Tottakai, esim. miltäköhän Dark Side Of The Moon kuulostaisi, jos levy olisi miksattu Watersin toiveiden mukaan (kuiva ja raaka)?
Mutta sehän jos mikä on kuiva ja raaka.
Itse pidän mahdollisimman siloittelemattomasta ja avarasta ääniasusta. Dark Side of the Moonin oivasti symboloimaa leikkaussalinsteriiliä tuotantoa en voi
sietää lainkaan; ihanteeni ovat enemmän kolmaribluesin, Dr. Johnin ensilevyn ja musiikiltaan ontuvien mutta nollaisolaatiossa mahtavalla ambienssilla äänitettyjen Gorn-Levin-Marotta-albumin ja Set Fire to Flames-debyytin suunnalla.
didja kirjoitti 5/11/2003 klo 09:32: Mitä ihmettä voi odottaa jonkun 30-luvulla yhdellä mikrofonilla purkkiin pistetyn bluesbiisin äänenlaadulta ja soundeilta?
Ei varmaan paljoa mitään. Tässähän tullaan sitten tietenkin makukysymyksienkin ääreen. Toiset pitävät karummasta ja vähemmän hiotusta äänimaailmasta ja toiset sitten taas sofistikoituneemmasta äänimaailmasta. Ja pitäisihän niiden soundien olla aina sovitetut musiikin tyyliin. Eli ei joku perusblues-biisi edes toimisi millään Pink Floyd-soundeilla.
Makukysymyksistä on kyse, minulle maistuu hyvinkin rupinen
soundi. Eikö Pink Floydin "Meddlellä" ole joku ihan perusblues, mikäs sen biisin nimi onkaan? Hyvin toimii;)
didja kirjoitti 5/11/2003 klo 09:45: Eikö Pink Floydin "Meddlellä" ole joku ihan perusblues, mikäs sen biisin nimi onkaan? Hyvin toimii;)
Seamus? No joo ei oikein toimi. Tosin enhän minä bluesista pidä muutenkaan.
Oletteko kuulleet Ballsin levyn Jungle in a Barrel? Siinä on todella oudot soundit, rämisevät ja huuruiset. Ei lopultakaan kovin onnistunut kokeilu, ainakaan koko levyn mitassa. Itse pidän esim. Steve Albinin kuivasta tuotantojäljestä.
darshan kirjoitti 5/11/2003 klo 09:37:
Mutta sehän jos mikä on kuiva ja raaka.
Tottakai, esim. miltäköhän Dark Side Of The Moon kuulostaisi, jos levy olisi miksattu Watersin toiveiden mukaan (kuiva ja raaka)?
Mutta sehän jos mikä on kuiva ja raaka.
Viitasin tuolla Gilmourin ja Watersin kiistaan: Gilmour halusi paljon kaikuja ym. eli märkää soundia ja Waters taas mahdollisimman kaiutonta ja efektitöntä soundia eli kuivaa. Alan Parsons sitten rakensi kompromissin. Ja efektittömällä takoitan yleissoundia, en niitä levyn lukuisia erikoisefektejä, esim. kassakoneita.
Dr. Johnin levyllä on paikoin vähän liiankin avara meno, taustalaulajat huhuilevat jossain kaukaisuudessa. Toisaalta juuri sen ansiosta levyllä on melko aavemainen tunnelma.