Pink Floyd esiintyi hautajaisissa
TT kirjoitti noin 22 vuotta sitten (17 kommenttia)
Manageri Steve O'Rourken kuolema sai Pink Floydin unohtamaan erimielisyytensä hetkeksi...
http://www.brain-damage.co.uk/general/news.html
+/- saldo : 0 | Tweet
Uskomatonta. Siellä olisi pitäny olla paikalla!!:o
En silti toivo lisää heidän managereiden kuolemia,
mutta voisivathan nuo esiintyä lisää,
vaikka maailmankiertue managerin kunniax :D
Taisivat muuten soittaa Wish u were heren? ;)
Titus kirjoitti 15/11/2003 klo 16:06: Taisivat muuten soittaa Wish u were heren? ;)
"It is believed that they performed Fat Old Sun and Great Gig In The Sky, and that Dick Parry played the saxophone whilst following the coffin. A very fitting, and moving, tribute."
Niimpä, pitäis oppia käymään kattomassa itse sivut, missä kerrotaan kaikkea.. :(
Sanoiko joku joskus että Floydin suhteen ilmassa on nykyisin rahastuksen makua.. http://www.thewalldirect.com
Doc.B.D kirjoitti 16/11/2003 klo 10:59: Sanoiko joku joskus että Floydin suhteen ilmassa on nykyisin rahastuksen makua.. http://www.thewalldirect.com
Vau, nuohan on hienoja!
Pink Floyd voisi kyllä mielestäni alkaa "rahastamaan" vanhoilla liveäänityksillä ym. mitä varmaan arkistojen kätköissä olisi runsaasti.
Tuomarin hahmossa on jotain sitä..
Veikkaan että Kcrimso ei haikaile Barret-eran liveäänitysten perään?
Doc.B.D kirjoitti 16/11/2003 klo 13:54: Veikkaan että Kcrimso ei haikaile Barret-eran liveäänitysten perään?
No en erityisemmin vaikka kyllä tuo Saucerful Of Secretskin on alkanut maistumaan kokoajan paremmin mitä enemmän sitä on kuunnellut. No eipä siinä Barretin läsnäolo enää pahemmin tunnukaan.
Eilen katselin muuten uuden Live At Pompeii dvd:n. On kyllä mainio julkaisu. Katselin vasta alkuperäisen konsertin director's cutin sijasta. Kuva ja ääni ovat kyllä mainiosti kohdallaan tuossa konsertissa.
Roger Waters EI esiintynytkään Pink Floydin kanssa:
It now appears early reports that Roger joined Dave, Nick and Rick to perform 2 songs at Steve O' Rourkes funeral were premature. Despite this news coming from a very reliable source I think the sheer scale of the event blurred our usual prudent judgment. To clear things up Roger did not perform with the members of Pink Floyd. Pink Floyd did however play 2 songs at the funeral as previously stated.
Lähde: www.rogerwatersonline.com
Minä mielelläni katsoisin joskus ihan virallisen Wall live DVD:n joltain 80-luvun alun keikalta enkä jotain sutunsuttuista bootleg-videoo.
Tiedän: vanha ketju mutta en voinut olla vastaamatta:
Olisivat virallisesti haudanneet koko bändin samalla. Sehän on ollut ns. "toinen jalka haudassa" jo kohta 15 vuotta.
Itse kirjaimellisesti "kasvoin" kyseisen bändin musiikin kanssa, mutta kyllä Pink Floyd (Led Zeppelinin ohella) ansaitsee kaikkien aikojen yliarvostetuimman bändin tittelin. Ehkä omalla kohdallani kyse on ns. totaalikyllästymisestä. Jopa entinen suosikkini "The Wall" kuulostaa nykyisin lähinnä pateettiselta itkuvirreltä. "Comfortably numb" on kaikkien aikojen surkeimpia pillityksiä, heti Suurlähettiläiden "autossani ei ole edes nastoja talvella"-mestariteoksen jälkeen.
Näin ukkelit Lahden Suurhallissa joskus 80-luvun lopulla ja olihan valoshow kieltämättä ihan hieno.
"Dark side of the moon" on ihan hyvä levy, mutta itselleni tulee mieleen bändin fanipohjasta joku ysikuus.piste.kakkosta kuunteleva Keravalainen amisviiksi joka kuvittelee sen olevan NIIN HELVETIN ELÄMÄÄ SUUREMPAA. Aivan kuin siis kaikki maailman musiikki loppuisi tuohon levyyn.
Katselin tässä taannoin DSOT livevideon. Jos siitä vielä silloin joltisenkin toimivasta orkesterista otettaisiin pois valoshow, ylimääräiset bändin jäsenet (kaikki sata), taustalaulajakolmikko ja kaikki naurettava "voi vittu kun ne on niin isoja ja mahtavia"-hype joka on aina helppo myydä idiootille MTV-kansalle, ja iskettäisiin Mason, Gilmour ja Wright yksinään johonkin pieneen paskaiseen musiikkiteatteriin...
NO EI VARMAAN TOIMISI. Ja voi jessus että voi bändi LAAHUSTAA. "One of these days" ja "Run Like Hell" ovat tosin Gilmourin hienoimpia hetkiä, annetaan ukolle se.
On varmaan vaikea uskoa että KAIKESTA TÄSTÄ HAUKKUMISESTA huolimatta Pink Floyd on edelleen kaikkien aikojen top-10 suosikkibändejäni. Jotenkin olen vain niin totaalisen kyllästynyt siihen ja sitä palvoviin kriitikonpulttipäihin jotka kuvittelevat ettei progen saralla ole koskaan ollutkaan mitään muuta tarjottavaa.
Division Bell, totaalisen sonta levy on myynyt miljoonia, kun taas Watersin loistava soolo "Amused to Death" myi tuskin mitään.
Bändi ei ole enää muuta kuin brändi MTV-nuorille jotka haluavat olla "erilaisia" ja kuunnella Britneyn, Lenny Kravizin ja Limp Bizkitin sijaan "hyvää" musiikkia. Toivottavasti ukkelit eivät nolaa itseään totaalisesti ja tee Pete Townshendeja.
Hmmm... Oletpa tosiaan jotenkin negatiivisen oloinen tämän asian suhteen. Mutta, omat mielipiteet ja tunnelmat ovat toki jokaisen henkilökohtaisesti kokemia asioita ja siten aina oikeita.
Omasta mielestäni Waters olisi voinut keskittyä itsepintaisen julistamisen sijaan itse musiikkiin enemmän. Siinä syy, miksi itse en näe hänen soolotuotantoaan mitenkään mieluisana. Wallilla on hienoja hetkiä ja huonoja hetkiä, mutta mainitsemaasi en pidä mitenkään pateettisena, päinvastoin. Ja Watersin lähdön jälkeiset levyt pursuavat melodisuutta, positiivisuutta sekä yksinkertaisesti hienoja hetkiä, jotka kenties naivistinen mieleni imaisee nätisti fiilistelykerhoonsa aivan helposti ja kyseenalaistamatta.
Waters ei omasta mielestäni jaksa keskittyä sinänsä itse musiikkiin enää, vaan lähinnä makaamaan omien ongelmiensa päällä kenties? Rock-ja popmusiikilla on omasta mielestäni vahvasti viihteellinen tarkoitus, jota ei pitäisi ottaa liian vakavasti ikinä. Se tuppaa vaan rajoittamaan turhaan niitä tunteita, joita musiikki voisi kuulijassaan ennakkoluulottomasti herättää. Onko näihin juttuihin kuitenkaan oikeasti olemassa standardeja tai oikeita vastauksia?
Itse en pidä Pink Floydin levyistä ollenkaan ajalta ennen DSOTM. Enkä pidä Watersin soololevyistä. Mutta arvostan Watersin tekemisiä kovasti ennen Final Cut:ia.
Rock-ja popmusiikilla on omasta mielestäni vahvasti viihteellinen tarkoitus, jota ei pitäisi ottaa liian vakavasti ikinä.
Näinhän se tietenkin on, mutta kyllähän rock-musiikki voi olla enemmänkin kuin vain viihdettä (hui, taidetta?). Watersin sanoituksissa on syvällistä merkityksellistä (selvästi hänelle itselleen, mutta myös universaalimmalla tavalla) sisältöä joka nostaa usein hänen ja Pink Floydin biisit pelkän viihteen yläpuolelle. Toki hyvä musiikkikin auttaa ja kyllähän se onkin tärkeintä. Usein en edes kiinnitä lyriikkoihin hirveästi huomiota, mutta Watersin tyylissä on jotain niin kiehtovaa, että niihin tulee aina perehdyttyä aika tarkkaan. Mukavaa Watersin sanoituksissa on myös se, että niissä on yleensä aina mukana sellaista sarkasmia ja muutakin huumoria mikä estää niiden jäämisen pelkän saarnaamisen tai itsesäälin tasolle.
Anttila myi tuollaisen dvd:n, kuiz "the Pink Floyd & Syd Barrett story". Semmonen dokkari. Hyvin oli äijät lihonu. Hauskoja pätkiä vanhoista filmeistä ja joku outo biisikin soi hetkisen...
Voisko olla että Floydeista jokaisesta on tehty semmonen näköisnukke? Enää en ihmettelis. Ehkä niillä on mukana kaikki soittimet ja ylimääräinen asukokonaisuus. Kaikki myydään erikseen... :wink:
Ananova tiedottaa:
Pink Floyd's The Wall Hits Broadway
Pink Floyd's album The Wall is being turned into a Broadway musical.
Since its release in 1979, The Wall has become one of the best-selling records of all time shifting more than 23 million copies.
Marimba Films and former Sony Music boss Thomas Mottle have bought the rights to develop the musical from Roger Waters, who co-founded Pink Floyd.
Bassist Waters, who wrote most of the songs on the album, will write the show book and arrange and orchestrate the music for the New York stage production.
The Wall, the third best-selling album of all time, featured hits like Another Brick in the Wall, Comfortably Numb and Hey You.
Its storyline, conceived by Waters, portrays the fictional life of anti-hero, Pink, who is beaten down by society throughout his life and withdraws into a fantasy world.
The band's live theatrical performances of the album were one of the most ambitious spectacles in rock music.
The 1982 semi-animated film Pink Floyd The Wall, starring Bob Geldof as a pop star who descends into madness, was described as "a vacuous, bombastic and humourless piece of self-indulgence" at the time.
Äh, toista voi tulla aika kauheeta... No mä nyt yksinkertaisesti vaan inhoan musikaaleja.