Kommentteja näistä?
darshan kirjoitti noin 22 vuotta sitten (7 kommenttia)
Minkälaisia havaintoja/kokemuksia täkäläisillä on seuraavien artistien tuotannosta?
Olivia Tremor Control
American Music Club
Mark Hollis
Insect Trust
Spiritualized
The Fall
Olivia Tremor Control
American Music Club
Mark Hollis
Insect Trust
Spiritualized
The Fall
+/- saldo : 0 | Tweet
darshan kirjoitti 16/11/2003 klo 16:56: Minkälaisia havaintoja/kokemuksia täkäläisillä on seuraavien artistien tuotannosta?
American Music Club
Mark Hollis
American Music Club
Mark Hollis
AMC:tä on tullut diggailtua jonkin aikaa. Joku neropatti on keksinyt bändin musiikille nimen "sadcore", ehkäpä siksi, että musiikki tai ainakin Mark Eitzelin tekstit ovat hyvinkin melankolisia. Vaikea verrata mihinkään toiseen bändiin; musiikissa vaikutteita 80-luvun jenkkikitarabändeistä (esim. Green On Red, The Replacements, Husker Du ajoittain) ja myös kantrista. Yksi suuri vaikuttaja Mark Eitzelille on Nick Drake. Myöhemmille levyille mukaan tullut pedal steel kitaristi Bruce Kaphan luo välillä hyvinkin suuria äänimaisemia instrumentillaan.
Näitä levyjä voisin suositella:
Engine (1987)
California (1988)
United Kingdom (1989)
Everclear (1991)
Bändi hajosi vuonna 1995 ja pääjehu Mark Eitzel on tehnyt nipun erityylisiä soololevyjä, esim. yhden yhteistyössä R.E.M. -kitaristi Peter Buckin kanssa. Ainoa minkä omistan on miehen toiseksi uusin The Invisible Man, jolla käytetään onnistuneesti koneita.
Mark Hollisin ainoan soolon (Mark Hollis 1998) omistan ja siitä sen verran, että jatkoa Talk Talkin Spirit Of Eden -ja Laughing Stock -albumeille. Tosin tämä levy on täysin akustinen.
Ai niin, Mark Eitzel mainitsi myös jossain haastattelussa pitävänsä kovasti noista yllämainituista Talk Talk albumeista.
Olivia Tremor Control
Elephant 6 -kollektiivin poikia, eli pohjimmiltaan lo-fi -estetiikkaista indie-poppia. Joku onnistui joskus kiteyttämään OTC:n soundin aika hyvin vertaamalla heitä Beach Boys -covereita soittavaan Faustiin. Laumoittain nerokkaita, melodisia pop-ralleja joiden perimmäinen kesäisyys ei pääse häiritsemään koska tuotanto on läpeensä vinksahtanutta. Neliraiturilla operoiminen ja ziljoonan omituisen päälleäänityksen tekeminen on näiden miesten mielestä se ainoa oikea lähestymistapa. Aina välillä peliin heitetään sekavampia äänikollaaseja joista puuttuu se pop-kappalekin alta, että saadaan 70-minuuttisiin albumeihin lisää kaarta.
Laskutavasta riippuen OTC:llä on kahdesta neljään CD-julkaisua. Esikoisalbumi Dusk at Cubist Castle on hieman hajanaisempi (mutta silti mainio) kuin toinen, viimeiseksi jäänyt studioalbumi Black Foliage jota ainakin allekirjoittanut pitää eräänä 90-luvun parhaista albumeista. Lisäksi on olemassa single- ja EP-raidat niputtava kokoelma Singles and Beyond sekä alunperin käsittääkseni Dusk at Cubist Castlen kakkos-CD:nä julkaistu ambient-fiilistely Explanation II jota saa nykyään ostaa erillisenä, mutta joka ei välttämättä ole sen arvoinen. Alkuperäinen idea oli kai se, että kaksien stereoiden omistajat voivat kuunnella sen yhtäaikaa Dusk at Cubist Castlen kanssa.
Hajoamisensa jälkeen OTC jakautui Sunshine Fixiksi (jota en ole kuullut) ja Circulatory Systemiksi (jonka esikoisalbumi sopii mainiosti samalle viivalle OTC:n levyjen kanssa).
Mark Hollisin levy tosiaan jatkaa siitä mihin Talk Talk jäi, mutta musa on vieläkin hiljaisempaa ja avarampaa. Spiritualizedilta olen kuullut pari levyä: Lazer Guided Melodies (1992) ja Ladies and Gentlemen We Are Floating In Space (1997). En kyllä tajua miksi tätä niin hehkutetaan, parhaimmillaankin ihan hyvää vain. Noista kahdesta jälkimmäinen on parempi, kiinnostavuutta lisää torvi- ja jousisovitukset ja huuruisempi yleistunnelma. Musa on sellaista psykedeelistä leijuntaa, mutta on paljon velkaa 90-luvun alun shoegazing-musalle. Tarkoittaa, että musassa on paljon tunkkaisia äänivalleja. Musassa ei oikein ole riittävästi herkkyyttä/munaa, jotta homma nousisi keskinkertaisuuden yläpuolelle.
Janus kirjoitti 17/11/2003 klo 09:42: Spiritualizedilta olen kuullut pari levyä: Lazer Guided Melodies (1992) ja Ladies and Gentlemen We Are Floating In Space (1997). En kyllä tajua miksi tätä niin hehkutetaan, parhaimmillaankin ihan hyvää vain. Noista kahdesta jälkimmäinen on parempi,
Niitä hehkutetaan síksi, että etenkin jälkimmäinen on ihan helvetin kova. Myös livetuplacd, olikohan joku Royal Albert Hall, on mainio. Oikeastaan Pure Phasekin on parempi kuin tuo ekaksi mainittu. Uusinta en kai ole kuullut.
Kyllä uusinkin Spiritualized on ihan jees, mutta ne nekrospirituaalit menee jo vähän yli mun sietokyvyn... Ja psykeaste on laskenut Ladies... levyn jälkeen.
Spiritualized on musaa, josta en jostain kumman syystä saa oikein otetta. Epämääräistä leijuntaa, josta puuttuu kappaleita kannatteleva kehikko. Poikkeuksena on Let It Come Down, jonka biisit on jotenkin selkeämmin struksturoituja. Gospel-henkisyys ja mahtipontiset jouset toimivat kivasti. Uusinta en ole kuullut, mutta uskoakseni paljon mielenkiintoisempia tekeleitä odottaa jonossa ennen sitä.
Niin, toi Let it Come Down on itseasiassa munkin viimeisin levy, joten uusinta en ole edes kuullut...:(