John McLaughlin
Jimi kirjoitti noin 22 vuotta sitten (32 kommenttia)
Tulossa...
John McLaughlin - The Montreux Concerts
17 cd:n boksi eri kokoonpanojen (Mahavishnu Orchestra, Shakti, The One Truth Band, The Free Spirits, The Heart Of Things etc.) Montreux-keikkoja.
http://www.abstractlogix.com/johnmontreux.html
Löytyy CDON:in listoilta, mutta hinta ei ole vielä näkyvissä. Ilmestyy 3.12.2003.
Pakkohankinta. :P
John McLaughlin - The Montreux Concerts
17 cd:n boksi eri kokoonpanojen (Mahavishnu Orchestra, Shakti, The One Truth Band, The Free Spirits, The Heart Of Things etc.) Montreux-keikkoja.
http://www.abstractlogix.com/johnmontreux.html
Löytyy CDON:in listoilta, mutta hinta ei ole vielä näkyvissä. Ilmestyy 3.12.2003.
Pakkohankinta. :P
+/- saldo : 0 | Tweet
McLauglin on kyl yks kitara kunkuista. Mut noin laaja boxi ei innosta esim. Shakti on ihan sietämätöntä kamaa. One Truth Band live kyllä kiinnostais Mahavishnusta nyt puhumattakaan.
Sami kirjoitti 16/11/2003 klo 20:09: McLauglin on kyl yks kitara kunkuista. Mut noin laaja boxi ei innosta esim. Shakti on ihan sietämätöntä kamaa. One Truth Band live kyllä kiinnostais Mahavishnusta nyt puhumattakaan.
Joo, ehkä kakku olisi kannattanut jakaa pienempiin osiin. Olenko ainoa täällä joka pitää Shakti-levytyksistä?
Et.. jos Shaktin äijien virtuoosimaisuus ja energia ei tee vaikutusta, kannattaisi pitäytyä vaikka Riki Sorsan tuotantoon.. aivan mahoton orkesteri.
Shaktin levyt on John McLaughlinin tuotannon parhaimmistoa.
Doc.B.D kirjoitti 17/11/2003 klo 08:53: Et.. jos Shaktin äijien virtuoosimaisuus ja energia ei tee vaikutusta, kannattaisi pitäytyä vaikka Riki Sorsan tuotantoon.. aivan mahoton orkesteri.
Just joo... täyty varmaan pitäytyä sit siinä Riki Sorsassa.
Jätin mainitsematta kommentissani sen että kyseinen orkesteri kuulostaa siltä kun sekä McLauglin että Sitar-heppu olisivat syöneet intilaisia myrkkysieniä ja molemmilla olisi silmälasikäärme perseessä.
Ei lisättävää aiheeseen.
\n
[Muokattu 17/11/2003 / Sami]
MäkLäklinin soittotyylistä saa nopeasti tarpeekseen, lähinnä olen kuunnellut Mahavishnua, Tony Williamsin Lifetimea ja yhteistyötä
Miles Davisin kanssa. Näistä Milesin proggisten tavara on miellyttävintä. Shaktia en ole koskaan kuullut.
Jätin mainitsematta kommentissani sen että kyseinen orkesteri kuulostaa siltä kun sekä McLauglin että Sitar-heppu olisivat syöneet intilaisia myrkkysieniä ja molemmilla olisi silmälasikäärme perseessä.
No emmä ainakaan keksi tuon parempia puitteita musiikin esittämiselle.
Shaktia en ole koskaan kuullut.
Nyt kokeilemaan. Natural Elements ei maksa paljoa.
http://www.cdon.com/product.phtml?prod=158317\n[Muokattu 18/11/2003 / Janus]
Ja 25.11 asti ei postikuluja!
Anonyymi kirjoitti 18/11/2003 klo 12:15: Ja 25.11 asti ei postikuluja!
No voi paska! Enhän minä tuollaisesta tiennyt vaan menin käyttämään alennuskoodin aivan turhaan...
Niin, mulle eli anonyymille tuli tänään 11:40 ilmoitus tuosta vapaudesta.
Itsekin tuossa juuri pistin tilauksen Shaktista menemään. En ole kyllä kuullut kuin sitä ensimmäistä Shaktia, ja siitäkin on aikaa, mutta eipä tuo 4,45e niin paha hinta ole, etteikö voisi vähän huonommankin levyn vastaanottaa.
Montreux-boksin hinta CDONissa on näköjään 218 euroa. Ihan siedettävä. Pitänee toivoa joululahjaksi. ;)
Osa noista keikoista varmaankin julkaistaan sitten myöhemmin erikseen...kunhan friikit ovat ensin boksin ostaneet. :P
Uudessa Rytmi-lehdessä, pienehkö juttu McLauglinista.
Doc.B.D kirjoitti 17/11/2003 klo 09:53: Et.. jos Shaktin äijien virtuoosimaisuus ja energia ei tee vaikutusta, kannattaisi pitäytyä vaikka Riki Sorsan tuotantoon.. aivan mahoton orkesteri.
Nää on taas niitä makuasiota joista ei voi kiistellä! jos virtuaalisuutta haluan niin kuuntelen Rushia.ja energiaakin on yllinkyllin.
Onko Rush muka joku virtuaaliyhtye?
Rush on niin virtuaalinen, että tiedän kuulleeni heidän musiikkiaan tasan yhden kappaleen verran elämässäni, muuten törmää vain tällaiseen netissä hehkuttamiseen;)Onkohan sellaista bändiä oikeasti olemassa?
Kcrimso kirjoitti 4/12/2003 klo 14:19: Onko Rush muka joku virtuaaliyhtye?
Sori! Virtuoosi.Mutta olihan se Test For Echolla myös Virtuality(ei se nyt ihan perseellen sitten mennytkään rimsoni)
didja kirjoitti 4/12/2003 klo 14:23: Rush on niin virtuaalinen, että tiedän kuulleeni heidän musiikkiaan tasan yhden kappaleen verran elämässäni, muuten törmää vain tällaiseen netissä hehkuttamiseen;)Onkohan sellaista bändiä oikeasti olemassa?
ja sulle.Sori:VIRTUOOSI..ja olen kuunnellut bändiä vuodesta-80 enemmän kuin yhden kappaleen, kantsii ruveta tutustumaan on se oikeesti olemassa se on kanadasta ja siinä on Ihan 3 muusikkoa.
Joo, siis typeräähän on tarttua kirjoitusvirheisiin,
pahoittelen tapahtunutta;) Rush ei jotenkin kyllä kiinnosta yhtään, erityisesti juuri siksi kun se on Kanadasta:D
Nojoo...
didja kirjoitti 5/12/2003 klo 13:07: Joo, siis typeräähän on tarttua kirjoitusvirheisiin,
pahoittelen tapahtunutta;) Rush ei jotenkin kyllä kiinnosta yhtään, erityisesti juuri siksi kun se on Kanadasta:D
Nojoo...
pahoittelen tapahtunutta;) Rush ei jotenkin kyllä kiinnosta yhtään, erityisesti juuri siksi kun se on Kanadasta:D
Nojoo...
Noooh! Makuasioistahan ei voi kiistellä..tai kyllä voi muttei siitä pääse yhteisymmärrykseen.Ollaan kavereita.
taaskin suunnilleen samoilla linjoilla didjan kanssa; noi milesin hommat, niissä johnny vielä on siedettävän kuulonen, kuten debyytti soolollaan "Extrapolationilla", joka on mun kuulemista mäkläkläneistä paras. Kundin pentatonic-licks with lots of speed eivät saa sitä jotain minussa aikaiseksi, alkaa vaan ärsyttää, varsinkin kun kuuntelee "Love Devotion Surrenderin" tapaisia levyjä (johnny ja santana), joka on helposti yksi rumimpia levyjä, joita mä oon kuullu. Samoin great guitar trio, jossa joni, paco de lucia ja al di meola. Aldi ja Johnny samalla levyllä makes aloc a dull boy.
Miehellä on niin kauhee egokin että huhuhh, major turnout.
Mut osaa se soittaa ja jos kuulen joskus siltä jotain mistä tykkään, niin tietysti sitten tykkään. ;) On se monella hyvällä levyllä ollu ja soitellu niillä kivasti, mutta kundin omat projektit ei ole hireveästi mua viehättänyt.
Sainpa sitten vihdoin hankittua tuon Montreux Concerts -boksin ja nyt on levyt kuunneltu kertaalleen läpi. No, viimeinen, bonus-cd soi juuri. 16+1 levyn laatikko on koottu 11 eri keikalta vuosien 1974 ja 1999 väliltä. Lisäksi tuolla bonus-cd:llä on kaksi biisiä. Levyt on sijoitettu kahteen pahvitaskukansioon, jotka ovat kooltaan hieman normaalia cd-koteloa isompia ja reilut 20 mm paksuja. Lisäksi laatikosta löytyy 50-sivuinen kirjanen, jossa valokuvia, mäkkärihistoriaa ja biisilistat kokoonpanoineen.
Yhden kuuntelukerran perusteella ei vielä pysty tarkempaa tuomiota julistamaan, mutta kyllä tämä aika vahvalta paketilta vaikuttaa. The One Truth Band tuli aikoinaan, 70-luvun lopulla nähtyä Turussa, ja nyt kyllä harmittaa, ettei ikä ihan riittänyt tuosta täysillä nauttimiseen. The Free Spirits -kokoonpanoa en ollut ennen kuullut, mutta kahden keikan ja peräti kolmen cd:n urku-groove vakuutti. 90-luvun Mahavishnu Orchestraksi kutsuttu The Heart Of Things -bändi jäi valitettavan lyhytikäiseksi, joten sitä oli mukava saada vielä levyllinen lisää.
Sitten kysymys. Mikä on se soitin, joka Shaktin esityksissä soittaa taustalla yhtä ja samaa katkeamatonta, matalaa sointua läpi kappaleiden?
Mikä on se soitin, joka Shaktin esityksissä soittaa taustalla yhtä ja samaa katkeamatonta, matalaa sointua läpi kappaleiden?
Kaikissa biiseissä? Esim. Shakti with J. McL. -levyllä soittimet on listattu ylimalkaisesti, esim. mukana oleva sitar jätetään mainitsematta. Tai kyseessä voi olla sitarin kaltainen soitin, jossa on paksummat ja pidemmät kielet: matalampi ääni - nimeä en muista.
Kaikissa biiseissä?
Näin taisi olla. Soi myös Remember Shakti -keikalla. Kuulostaa lähinnä joltain urkuharmoonilta tms. Sointu ei vaihdu koskaan, eikä se kuulu mitenkään biisien rakenteisiin. Kunhan vain soi jatkuvasti biisien pohjalla.
Oletin että se kuulostaa kielisoittimelta - varmaan nyt tiedätkin miltä sitarin alemmat äänet kuulostavat..
Doc.B.D kirjoitti 17/11/2003 klo 08:53: Et.. jos Shaktin äijien virtuoosimaisuus ja energia ei tee vaikutusta, kannattaisi pitäytyä vaikka Riki Sorsan tuotantoon.. aivan mahoton orkesteri.
Just joo... täyty varmaan pitäytyä sit siinä Riki Sorsassa.
Jätin mainitsematta kommentissani sen että kyseinen orkesteri kuulostaa siltä kun sekä McLauglin että Sitar-heppu olisivat syöneet intilaisia myrkkysieniä ja molemmilla olisi silmälasikäärme perseessä.
Ei lisättävää aiheeseen.
[Muokattu 17/11/2003 / Sami]
LOL!
Hemmot! Makujuttuja nää!
Olin aivan ekstaasissa aikoinani Shaktin levytyksistä (hear hear, vaari muistelee :lol: )
Hankin nopeasti ekan ja toisen levyn , siis vinyylinä silloin, ja kuuntelin niitä jatkuvasti, siis about viikon verran ja sitten tuli täydellinen STOP.
Levyt kiertoon jne. NO, juttu jatkuu, älkää vielä menkö sitä Indiana Jonesia kattoon...
siis ostin nuo samat albumit myöhemmin uudelleen CD-versioina ja innolla niiitä yritin kuunnella, mutta, mutta... Ei ne ENÄÄ purreet!
Opetus: ajat muuttuvat ja ihmiset samoin.
Shaktia koskaan sen kummemmin kuulematta veikkaan harmoonilta kuulostavan borduunasoittimen olevan tämä: http://www.carnatica.net/sangeet/srutibox.htm
Ja se sitar-soundinen drone-soitin oli nimeltään taṃpura.
Darshan voi hyvinkin olla oikeassa. Tässä pieni ääninäyte:
http://personal.inet.fi/surf/city/ps/shakti.mp3
The One Truth Band tuli aikoinaan, 70-luvun lopulla nähtyä Turussa, ja nyt kyllä harmittaa, ettei ikä ihan riittänyt tuosta täysillä nauttimiseen.
Mikä on alaikäraja fuusiosta nauttimiselle?
Fyysinen ikä riitti, henkinen ikä ei valitettavasti ollut valmis The One Truth Bandille.