Yes suomeen!!!
HeeBo kirjoitti noin 21 vuotta sitten (80 kommenttia)
Yes aloittaa euroopan kiertueensa 2.6 helsingistä!!:P
www.yesworld.com/ywtour.html
www.yesworld.com/ywtour.html
+/- saldo : 0 | Tweet
Juu, onhan tästä jo täälläkin raportoitu runsas viikko sitten. Koskakohan liput tulee myyntiin?
Liput myyntiin 1.12 klo 9.00 ja hinta 45 euroa.
Minä en ole ollut keikalla Jäähallissa kuin kerran. Onko vinkkejä mitkä ovat hyviä paikkoja?
Lavan sivuilla olevat istumapaikat, eli A3 ja C5 ovat osoittautuneet ihan hyviksi. Koffilan halli on kuitenkin sen verran pieni, että taaempaakin näkee varmasti hyvin. Akustiikka on selvästi huonompi kuin Hartwall Arenalla, ainakin Rammsteinin keikalla häiritsi hallin takaseinästä tuleva järjetön kaiku.
Rammsteinin keikalla luulis häiritsevän vähän muukin kun kaiku, kuten se epämääräinen meteli minkä se ryhmä tuottaa sekä saksankielinen ns. "laulu", hyi helvetti mitä paskaa !
Kuunteleehan jotkut Magmaakin, miksei sitten Rammsteinia tai vaikkapa Sigue Sigue Sputnikkia.
Ööö.. ilmeisesti mun musiikkimaku on jotenkin perseestä, koska hyllystä löytyy noiden kaikkien kolmen levyjä.
Mites ne "jäällä" olevat paikat? Onko ne aina seisomapaikkoja?
Ilmeisesti ne on seisomapaikkoja. Jos Koffihallissa ei ole tarpeeksi penkkejä tai sitten viime keikasta viisastuneena Yes haluaa porukkaan enemmän liikettä.
Seisomapaikkoja ovat, mutta tuskinpa tuolla hirveästi tulisikaan jorattua. A3-katsomon kolmosrivillä nähdään.
Minulla on liput A3-katsomon ykkösriville.
...tai sitten viime keikasta viisastuneena Yes haluaa porukkaan enemmän liikettä.
No onhan siinä I've Seen All Good Peoplessa se boogie-osuus. :P
Kunpa I've Seen All Good People jäisi soittamatta. Roundaboutistakaan ei olisi niin väliksi.
C5, rivi 8, paikat 102-103.
Kcrimso kirjoitti 29/11/2003 klo 12:24: Mites ne "jäällä" olevat paikat? Onko ne aina seisomapaikkoja?
Ainakin Yes Symphonic-keikalla areenalla oli jäälle eli kentälle katettu tuolit!Uskoisin että niinpä on tälläkin kertaa.
Areenalla käytetään kai yleensä tuoleja, mutta nyt keikka on toisessa jäähallissa ja Lippupalvelun sivuilla myytiin myös seisomapaikkalippuja.
Permantopaikat on seisomapaikkoja. Istumapaikat on kaikki sivukatsomoihin.
A3, rivi 5. Toivottavasti nuo oli jotkut peruutuspaikat, äsken varasin. Muuten saattaa olla aika tyhjä halli... :P
Yesin keikkaa mainostettiin eilen telkkarissa. Onkohan lipunmyynti sujunut nihkeästi...
Syy voi olla hyvinkin yksinkertainen: tulivat liiankin nopeasti takaisin, ja eihän tuo v.2001 keikkakaan ollut täpötäysi.Asiaa hirveästi ei auta myöskään Wakemanin mukanaolo, joka keikkaili v.93 Tavastian jättistadionilla.Että silleen.
Wakeman olisi periaatteessa ainoa syy, miksi tuolle keikalle vaivautuisin. Aluksi harkitsinkin keikalle menoa, mutta lipun hinta on aivan kohtuuton.
Magma 25, Yes 45 euroa...
Lippujen hintojen takia mä jään aina kotiin puremaan tyynyä kun muut menee katsomaan vanhoja partoja. Lippujen lisäks ei oo varaa (hotelli)yöpymisiin ym. juokseviin kuluihin.
Täytynee tutustua tarkemmin itsemurhatopicin viesteihin. Tai mennä töihin.
Wakeman olisi periaatteessa ainoa syy, miksi tuolle keikalle vaivautuisin.
Miksi ihmeessä? Mitä niin ihmeellistä Wakemanissa on?
Ei oikeastaan muuta kuin se, että mies on pitkästä aikaa bändissä. Ja pidän enemmän tietyistä Wakemanin soololevyistä kuin Yesistä.
Jon Anderson aiheuttaa ihottumaa, jota kenties Wakeman pystyisi tasoittamaan.
Ainii, mullakin on lippu tuonne. En muista paikkoja, kun lippu ei oo mulla tällä hetkellä. Odotan että olis hyvä keikka!
Mulle tulee näistä Yesin sun muiden kiertueista mieleen pömpöösit vanhat herrat, jotka soittavat salilliselle yritysasiakkaita jotka taputtavat vimmoissaan kun roudari tulee lavalle virittämään bassoa.
Kuinka moni muuten menee keikalle sen takia, että Yes on vaan pakko nähdä kun kerran Suomeen tulee?
Minä menen siksi koska Yes on aivan vitun hyvä bändi ja uskon, että tämä tulee olemaan yksi parhaita näkemiäni keikkoja.
Minä lähden Yes:iä kattomaan... Kylläkin mun iskän kanssa, mutta eipä se mitään. Paikat 70 ja 71 riviltä kolme.
Minä lähden Yes:iä kattomaan... Kylläkin mun iskän kanssa, mutta eipä se mitään. Paikat 70 ja 71 riviltä kolme.
Meitsikin just hokas että mun iskä on kait tulossa mun kaa...en muista tarkkaan, sellanen mielikuva on.
Ainiin ja ylempää sellasta vielä että lähden yesiä katsomaan sen takia että se on hieno orkesteri.
[Ainiin ja ylempää sellasta vielä että lähden yesiä katsomaan sen takia että se on hieno orkesteri.
70-luvulla varmasti, mutta onko se sitä enää ? Ladder oli ainakin minusta ihan hirveä, eikä magnificationkaan itseään kauheasti kuunnelluttanut vaikka sinfoniaorkesterin suht toimiva käyttö mielyttikin.
Soittavathan ne varmasti toki vanhojakin biisejä, mutta saako Yesin kaltainen enemmän tai vähemmän rutinoitunut veteraanibändi puhallettua niihin enää uutta henkeä.
Soittavathan ne varmasti toki vanhojakin biisejä, mutta saako Yesin kaltainen enemmän tai vähemmän rutinoitunut veteraanibändi puhallettua niihin enää uutta henkeä.
Niitähän ne enimmäkseen soittaakin. Itse kyllä kuulisin mielelläni enemmän uusiakin biisejä. Ja hyvinhän ne ovat henkeä saaneet puristettua biiseihin vielä viime vuosinakin. Tämän hetkisen jenkki-kiertueenkin arvostelut ovat olleet pääasiassa erittäin positiivisia.
Setilist on tällä hetkellä jotakuinkin tämän näköinen:
Firebird Suite (Intro)
Going for the one
Sweet dreams
I´ve seen all good people
Mind drive
South side of the sky
Turn of the century
Footprints
Mind drive (2nd part)
Yours is no disgrace
ACOUSTIC SET:
The meeting
Long distance runaround
Wonderous stories
Time is time
Roundabout
Show me
Second initial
END OF THE ACOUSTIC SET
Rhythm of love
And you and I
Ritual
Every little thing
Soon
Uutta henkeä tuossa on esimerkiksi aika kivasti tuon akustisen osuuden (kaikkihan ei tuollaisista tietenkään diggaa) muodossa ja mukana on ylipäätänsäkin aika paljon hieman harvemmin soitettua matskua.
Aika omaperäistä heittää akustinen osuus väliin.
Tässä kommentteja viimeisimmältä keikalta (Madison Square Garden): http://www.progressiveears.com/Default.asp?bhcp=1
Ja täältä lisää: http://www.yesworld.com/ynreviews.html
Ei oikeastaan muuta kuin se, että mies on pitkästä aikaa bändissä. Ja pidän enemmän tietyistä Wakemanin soololevyistä kuin Yesistä.
Voisitko / voisiko joku kertoa enemmän noista Wakemanin sooloista? Nouseeko joku ylitse muiden ?
Ensimmäinen, eli Six Wives Of Henry VIII, on ehdottomasti paras Rick Wakemanin soololevy. Toki valtaosa (Wakeman on tehnyt varmaan yli 100 soololevyä!) levyistä on minulta kuulematta, mutta eiköhän tämä ole aika universaali mielipide.
The Myths And Legends Of King Arthur.... on yks parhaista progelevyistä ikinä. Erittäin yliampuvaa pullistelua kuoroineen kaikkineen, loistavia sävellyksiä ja hyvät laulajat, herkullisia kosketinosuuksia ja kiva keskiaikainen tunnelma. Teemalevyjen aatelia. Parhautta.
Erittäin yliampuvaa pullistelua kuoroineen kaikkineen, loistavia sävellyksiä ja hyvät laulajat, herkullisia kosketinosuuksia ja kiva keskiaikainen tunnelma.
Laulajista en ole kyllä samaa mieltä. Aika kamalia ovat. Levy on muutenkin vähän epätasainen, mutta hienot kohdat ovatkin sitten tosi hienoja.
Six Wives on mielestäni ainoa joka pääsee edes lähelle Yesin parhaiden levyjen loistokkuutta.
Six wives on tosi hyvä levy, ainakin mitä vähän olen kuullut, ja on se Arthurkin aika hyvä
Henryn kuudesta vaimosta on muuten tällänen muistisääntö:
Divorced,
beheaded,
died.
Divorced,
beheaded,
survived.
:D
Six Wives on hyvä, samoin Criminal Record. Onhan noissa Journeyssa ja Arthurissakin hyviä jaksoja, mutta en kestä niitä laulajia.
Six Wives sekä Arthur ovat tosi hyviä, mutta Journey... vajoaa ajoittain tahattoman komiikan puolelle.
Telkkarissa oli eilen tv-mainos Yesin keikasta. Lippuja taitaa siis olla vielä jäljellä? Kivan näköinen mainos, oikein värikäs. Pitäisköhän lähteä? Olihan maknifikaatio-keikkakin ihan kiva.
Pitäisköhän lähteä? Olihan maknifikaatio-keikkakin ihan kiva.
No perkele, tottakai! Ja veikkaanpa, että tämä keikka tulee päihittämään sen orkesteri-shown.
Ainakin jos miksaaja malttaa pitää Squiren Rickenbackerin aisoissa. C5, 102-103.
Katsomo B3, rivi 11, paikat 236 ja 237
Myyn toisen lipun, kun mun isäni ei pääsekään.
Hinnasta voidaan sopia.
Tosi YEES, jos vetävät noinkin pitkän setin. Aikaisemmin näkemistäni bändin konserteista viime kesän Sweden Rock- keikka oli erittäin hyvä, muttei järin mittava. Hartwall Arenalla 2001 taasen ei tunnetusti ollut Wakemania mukana, eikä bändi ole sama ilman häntä.
Wakemanin sooloista vielä; yksi ehdottomasti parhaita on No Earthly Connection.
Hmmm... setisä on Going For The One muttei Close To The Edgeä, en taija lähtä....
Close to the Edgehän soitettiin jo viime keikalla ;)
Close To The Edge oli jo viime kerralla. Mutta harmi ettei Awakenia kuulla. Tosin voihan Euroopan settiin tulla tietenkin vielä muutoksia.
The Myths And Legends Of King Arthur.... on yks parhaista progelevyistä ikinä. Erittäin yliampuvaa pullistelua kuoroineen kaikkineen, loistavia sävellyksiä ja hyvät laulajat, herkullisia kosketinosuuksia ja kiva keskiaikainen tunnelma. Teemalevyjen aatelia. Parhautta.
Parhautta on myös se hieno lehtinen joka oli vinyylipakkauksessa mukana! Sitä tuli aina selailtua samalla kun kuunteli musiikkia - se sopi siihen aivan käsittämättömän hyvin "puupiirroksineen" yms. fiilistelyineen. Jonkun tosikon on helppo tuomita moinen kitsiksi, mutta se ei mua haittaa..
Hmm.. em. biisilistalta puuttui myös Rikun perinteinen potpourri... :(
Kuka hölmö muuten menis kattomaan mitään yhtyettä sen takia, että se nyt sattuu tulemaan Suomeen?
En minäkään nyt lähe jotain Cheriä kattomaan sen takia että tää
on sen jäähyväiskonsertti ja sitä ei mitä luultavimmin koskaan tulla näkemään Suomessa. Tiedoksi sitten vain, että minä en pidä Cheristä.
Kävin katsomassa sinfoniakonsertin, mutta päätin nyt jättää väliin, kun "35th anniversary tour" pitäisi mielestäni sisältää myös 80- ja 90-luvun Rabinin ajan materiaaliakin, mutta kun ei (on siellä Rhytm of love... ei tosin ihan kanna sillä). Olisivat nyt sitten ottaneet mukaan vaikka Rabininkin, sillä Howelta ei taida tuon ajan materiaali oikein taipua (syvää Classic Yes kannattajien vihaa tuntuu niskassa...). Rabinin ajan Yes on hyvää! Ei se mitään ownerofalonelyheartia ole pelkästään, hitto vieköön!
Totta myös se, että basson olisi oltava kurissa ehdottomasti, viimeksi häiritsi herran röpsöttely aika lailla kun meni muiden päällä aika useinkin... Eikä siitä sinfoniaorkastakaan paljon muuta kuulunut kuin pari gongia... :D
Kyllähän basson pitää kuulua!
Hei vaan kaikille!
Settilista näyttää hyvältä! Sisältää muutakin kuin matskua ajalta 1970-74. Pitäähän 35-vuotiskiertueen kattaa enemmän kuin pari vuotta bändin urasta...
Hyvän keikan vetivät, ja soittivat omia lempparibiisejäkin.
Steve Howe : Soitti sähkökitaraa liian lujaa, mutta muuten hyvin oli mukana ja pomppikin soolojen aikana.
Jon Andersson : Ääni oli helkutin hyvä, mutta välispiikkien aikana se kuulosti siltä että se olis huumattu tai että se piti yleisöä tyhmänä!
Chris Squire : Sympaattisen oloinen äijä, jonka välispiikki oli aika hauska. Vaihto bassoa joka biisin välissä :D Ei moitittavaa.
Alan White : Pärjäs omissa biiseissään hyvin, mutta joissain Brufordin aikasis biiseis oli selvästi huonompi.
Rick Wakeman : Pisti muutaman jumalattoman upean moog-soolon, mutta ei silti vaikuttanut miltään kusipääsooloilijalta. Herra muuten näytti ihan Iron Maidenin nykyiseltä rumpalilta jolla oli sellanen tyhmä viitta päällä, näin ainakin kaukaata katsottuna...
Settilista oli jokseenkin sama kuin tuo Kcrimson ilmoittama, en ole tosin aivan varma kun en jokaista biisiä tunnistanut.
Nämä ainakin soivat :
Firebird Suite / Going for the one
Sweet dreams
I've Seen all good people
joku teos muistaakseni
South side of the Sky
jotakin välissä
saattoi olla vielä joku välissä
Yours is no disgrace
15min tauko
Tästä alkoi akustinen osuus josta tunnistin nämä biisit : Long Distance Runaround, Roundabout (jota Chris Squire pohjusti) ja sitten se iso hitti Owner of a Lonely Heart
the Clap (jonka aikana purettiin akustinen setti)
Tästäkään osiosta en ole täysin varma, mutta ainakin nämä soitettiin: Rhythm of Love, Ritual ja aivan loistava versio And You and I:sta.
Encorena kuultiin vielä Starship Trooper.
Oikeastaan hyvä maku jäi suuhun juuri encoren ansiosta, koska muuten viimeiseksi biisiksi olisi jäänyt paikoitellen hieman puuduttava Ritual. Annan myös arvoa siitä Yesillä että uskalsivat soittaa kahdesta suosituimmasta biisistään, Roundaboutista ja Owner of a Lonely Heartista, akustiset versiot...vaikka joku voikin väitellä oliko Roundaboutin blues-versio hyvä.
Soundit olivat muuten paitsi sähkökitaran osalta hyvät, eli kun eka biisi alkoi niin tuli ääni aika kovaa. Joissain paikoin sitä korjattiin, mutta silti ääni vähän haittasi.
Basso-soundi oli hurja ja makea. Koskettimet kuuluivat. Jon Anderssonin soittamat perkussiot, kitarat, koskettimet taas eivät niinkään paljoa :D
Jäähalli ei täynnä ollut, ja muutenkin suurin osa ihmisistä näytti olevan istumapaikoilla. Hyvä keikka bändiltä jossa on vielä paljon legendaarista miehitystä, muutama heikompi kappale, mutta sitten muutama aivan loistava kappale.
And You and I taisi muuten saada suurimmat aplodit!
Ne puhallettavien rantalelujen näköiset taustajutskat oli vähän nolot :D
Oli kyllä pirun hieno keikka!
Pitää kirjoitella parammalla ajalla lisää aiheesta.
Ekan setin aikana kuultu iso teos oli Mind Drive joka oli pistetty keskeltä kahtia ja pari biisiä väliin. South Side of the Skyn lisäksi sinne oli tungettu ainakin iki-ihana Turn of the Century. Akustisessa setissä kuultiin Juhon mainitsemien lisäksi Wondrous Stories sekä Time Is Time, ja joku biisi joka jäi minultakin tunnistamatta mutta yesworld.comista löytyvien kiertueen aikaisempien settilistojen pohjalta vaikuttaisi että rallin nimi saattoi olla Show Me.
Jep, Show Me oli se uusi biisi joka soitettiin akustisessa osuudessa. Niin ja akustinen osuushan alkoi Wakemanin pimputtelun jälkeen The Meetingillä (Andersonin ja Wakemanin duettona) joka on ABWH- levyltä.
Keikka oli loistava, olen edelleen shokissa. Eipä kauheasti työnteko tällä hetkellä maistuis.
Keikka oli loistava ja etenkin akustinen osuus piristi kummasti. Ainoa asia mitä jäi kaipaamaan, oli Bill Bruford. White soittaa oman osuutensa mallikkaasti, mutta alunperin Brufordin soittamissa biiseissä takeltelee hieman. Mutta ihan hyvä näinkin. Harmi vain, että jäähallia ei saatu yhtään täydemmäksi. Suomesta siis puuttuu kunnollinen muutama tuhat henkeä vetävä konserttisali.
Viime hetkellä päätin jättää keikan väliin, ja nyt harmittaa. :cry:
Ensimmäinen Yes-keikka elämässäni ja toinen keikka jäähallissa (eka oli Dream Theater).
Istuin a7-katsomossa eli aika kaukana takana. Olisin noilla lippujen hinnoilla kaivannut jonkinlaista screeniä niin olisi nähnyt edes vähän paremmin mitä ne hahmot siellä lavalla touhuavat.
Äänentoisto oli yllättävän hyvä, vaikka mulla oli korvatulpat (tai ehkä juuri siksi).
Encore oli keikan huipentuma. Andersonin ääni on hienossa vireessä ja rummut erottuivat myös hyvin. Koskettimet kuulostivat ihan oikealta Wakemanilta.
Ne välispiikit, joita joku kommentoi, olivat tosiaan niin hämäriä että niiden perusteella tiesin ja tunsin olevani ihan oikeassa paikassa. Voi hyvä mahdottomuus.
Vaikkei Yes lempparibändini olekaan niin kuitenkin yksi suurista. Upeata olisi tietenkin jos keikalla aina saisi kuulla oman kirkkaimman biisinsä. Se olisi minun tapauksessani... the Remembering. Hienoa kuitenkin että soittivat Ritualin Tales from Topographic Oceansilta.
t. Harmaa
Tänään on Hesarissa varsin myönteinen arvio keikasta.
Joo, kerrankin asiallinen arvio progesta Hesarissa.
Otto Talvio selvästikin tiesi mistä puhui. Kuvakin oli hieno, leikkasin jutun talteen. :D
Olipa upea keikka, soittivat lähes 3 tuntia!
Ainoa puuduttava hetki oli jossain vaiheessa Ritualia, mutta jopa Rhythm of Love meni kivuttomasti kun seurasi Hobbitt-Andersonin vaeltelua yleisön seassa. :lol:
Henk. koht. kohokohta oli Howen ja Rikun "kaksintaistelu" South Side of the Sky:n lopussa. Vastaavat elämykset puuttuivat symphony -kiertueelta, niinpä rankkaankin 35:th anniversary keikan sen edelle..
Harmitti vaan, ettei tullut hankittua lippuja jäältä kun porukkaakin oli niin vähän..
Ja sitten vielä lopuksi: Rick Wakeman on piällikkö!!!
Rick Wakeman : Pisti muutaman jumalattoman upean moog-soolon, mutta ei silti vaikuttanut miltään kusipääsooloilijalta. Herra muuten näytti ihan Iron Maidenin nykyiseltä rumpalilta jolla oli sellanen tyhmä viitta päällä, näin ainakin kaukaata katsottuna...
Kyseinen viitta on ollut Wakemanin tavaramerkkinä ennen kuin jotain Maidenia oli olemassakaan. :roll:
Lähinnä siis tarkoitin sen tukkaa ja silleen, siinä siis lukee että se näyttää Iron Maidenin rumpalilta jolla on viitta päällä, en tarkoittanut että rautaneidon rumpali sellaista käyttäisi...
Kuka haluaa kirjoittaa "official" raportin?
OK. Tuo ulkoasu (pitkä suora tukka+ pitkä suora viitta) aiheutti kuitenkin meidän porukassa väristyksiä. :)
Onhan se vähän korni, mutta yksi progen ikoneista. 8)
Eihän Wakemanilla mitään viittaa ollut. Se oli pitkä takki.
No äh..
hihallinen viitta sitten.
Hyvä keikka!
Tosiaan Suomessa pitäisi olla 1500-2500 paikkainen ja akustiikaltaan hyvä konserttisali. Yesin kaltaiset bändit on hankala buukata noin isoihin paikkoihin...Olisiko esim. Finlandia talo riittänyt? Mikä on F-talon kapasiteetti? Crimson keikka taisi olla kuitenkin täynnä...
Finlandia-talon akustiikka on jopa yhtä hirveä kuin jäähallissa. Tosin siellä katsojien ei tarvitse kääntää päätään nähdäkseen lavalle.
Joo, Yesillä oli yllättäen paremmat soundit Jäähallisssa kuin Crimsonilla Finlandia-talossa.
Klassisen musiikin keikoilla Finlandia-talo kuulostaa kuitenkin vähäisen kokemukseni perusteella paremmalta kuin vaikkapa 5 vuotta sitten. Eikös sinne olla jotain elektronista-akustiikkaa duunattu?
Tekniikan Maailmassa oli joskus juttu noista Finlandia-talon akustiikkavirittelyistä, jotain vastakaikuja yms. generoivat saadakseen tilasta edes jotenkin siedettävän akustisesti. Nuo vastakaikuiluvärkit tuskin pystyvät ihmeisiin kun soitetaan rokkiloita.
Alvari-sedän käden jäljen tunnistaa siitä, että siellä kaikuu aivan perkeleesti. King Crimson kuulosti kauhealta soundien puolesta, ja Fripp itse kuvasi Finlandia-taloa termillä "acoustic shithole".
Asuin aikoinaan Alvar-sedän piirustamassa kaksikerroksisessa rivitalossa ja esim. yläkerrassa soiva musiikki kuului miltei yhtä voimakkaana alakerrassa tietyissä pisteissä (esim. keittiössä) kuin mitä kuunteluhuoneessa. Tuollaisia akustisia ihmeitä ei varmaan pystyisi suunnittelemaan jos oikein haluaisi.
Ensimmäinen kerta näiden herrojen kanssa saman katon alla, toivottavasti ei viimeinen. Uskon että
jokainen paikalle saapunut oli tyytyväinen päätökseensä ja sai varmasti rahoillensa vastinetta. No itse ainakin sain musiikillisen elämyksen.
Lavasteet loivat jo hyvät puitteet loistavalle konsertille. Jonkun mielestä lavasteet olivat ehkä vähän koomiset, toisen mielestä kaameat, ja ehkäpä joku voisi niitä jopa kauniiksi kutsua. Varmaa on kuitenkin se, että ne olivat ehtaa Yesiä. Deanin jälki oli selkeän tunnistettavaa.
Soundit olivat mielestäni hyvät ja tasot jopa yllättävän maltilliset alussa. Pientä puuroutumista äänessä tietysti oli. Loppua kohden tasot luonnollisesti nousivat, mutta vetreä tärykalvoni ei ollut siitä enää moksiskaan. Ainoaksi ongelmaksi muodostui se, että olin tietysti hakeutunut juuri lavan tuntumaan ja heti Squiren monitorien kohdalle. Tästä johtuen basso tuli paikoitellen liiankin hyvin esille.
Anderssonin ääni on säilynyt aivan mahtavana. Äänessä oli jopa aistittavissa tietynlaista iän mukana tullutta arvokasta sävyä. Herran sympaattinen esiintyminen ja kommunikointi yleisön kanssa tuntuivat vapauttavan tunnelmaa molemmin puolin.
Steve Howe näytti muita yhtyeen jäseniä kymmenen vuotta vanhemmalta, mutta vauhdikkaimmalla esiintymisellä oli selvästi lavan nuorekkain. Virtuoosin instrumentit vaihtuivat tiuhaan ja soolot etenivät komeasti. Howe näytti vahvuutensa myös laulajana upeissa harmonioissa Anderssonin ja Squiren kanssa.
Squiren parasta antia olivat hänen lauluosuutensa. Soittokin sujui mallikkaasti ottaen huomioon basson suuren roolin yhtyeen materiaalissa. Ainut moittimisen aihe on ehkä muutama vähän pitkähköksi venynyt soolo. Allekirjoittaneelle tuli muutamaan otteeseen sellainen jo riittää olo. Akustisessa osuudessa miehellä oli malttia ja basso olikin nautittavaa kuunneltavaa.
Wakeman oli minun harmikseni aivan liian passiivinen. Wakeman piti hienosti paketin kasassa jättäen sooloilun vähemmälle. Minä kaipasin ehdottomasti lisää moogoilua.
Väkisin tulee sellainen olo että Bruford olisi ollut mies paikallaan, vaan eipä häntä taida enää muu kuin jazzailu kiinnostaa. Kaikesta huolimatta Alan White komppasi ihan tyydyttävästi. Starship Trooperissa ei tainnut oikein päästä missään vaiheessa mukaan. Jotenkin soitto koko ajan laahasi. Akustiseen osuuteen White toi eloa pienillä kikoilla ja hauskoilla komppi variaatioilla, joita hän pelkistetystä setistään loihti.
Minä sain ainakin juuri sitä, mitä olin odottanut. No Siberian Khatru jäi soittamatta, mutta eihän kaikkea voi saada. Uudemmasta materiaalista Mind Drive oli majesteettisen mahtava. Akustinen osuus oli toimiva, ja rentoutti jo valmiiksi lämmintä tunnelmaa. Pakollinen Owner of a Lonely Heart sai vähän jopa syvyyttäkin akustisena versiona. Herrojen mainitsema Chicago blues shuffle sovitus Roundaboutista oli tyylistään huolimatta pirteä. Clap päätti hienosti akustisen osuuden. Ritual olikin jo sitten silkkaa tykitystä ja Starship Trooper hyvä päätös upealle progressiivisen rockin täyttämälle illalle.
Tuo olisi kelvannut hyvin tuonne Arvostelu-osastollekin. Ei tarvitsisi minun vaivautua... :wink:
Howe näytti vahvuutensa myös laulajana upeissa harmonioissa Anderssonin ja Squiren kanssa.
Mielenkiintoista miten Howen ääni toimii noissa harmonioissa, mutta kuulostaa aika heikolta hänen soololevyillään. Ilmeisesti Anderssonin ja Squiren äänet peittävät sopivasti Howen heikkouksia.
Ainahan Howen taustalaulut ovat toimineet.
Mielenkiintoista miten Howen ääni toimii noissa harmonioissa, mutta kuulostaa aika heikolta hänen soololevyillään.
Täytyypi myöntää että vähän ihmettelin itsekin. Itselleni on tullut sellainen olo Howen soolotuotantoa kuunnellessa, että voisi mies keskittyä vain soittamiseen.
On kyllä varmaan Yes-leirissä mietitty aika tarkkaan, kuka laulaa mitäkin. Hyvältähän ne harmoniat kuulosti.
Tänään on Hesarissa varsin myönteinen arvio keikasta.
Olisko kenelläkään mahdollisuutta skannata tuota ja heittää nettiin? Aamulehdestä en arviota ainakaan löytänyt.