Herzogin Nosferatu
MZ kirjoitti noin 22 vuotta sitten (28 kommenttia)
Huomasin apazuzun kuuntelevan Popol Vuhin Nosferatua. Sehän on tuon Werner Herzogin leffan soundtrack.
Olet(te)ko nähnyt elokuvaa? Varmaan paras vampyyriaiheisista elokuvista, vaikka onkin paljon velkaa Murnaun Nosferatulle.
Olet(te)ko nähnyt elokuvaa? Varmaan paras vampyyriaiheisista elokuvista, vaikka onkin paljon velkaa Murnaun Nosferatulle.
+/- saldo : 0 | Tweet
Murnaun olen nähny, Werner Herzogia en ole.
Kaverilla taitaa olla dvd, pitäs ottaa lainaan joku päivä.
Kandee myös katsastaa Merhigen Shadow of the vampire, jossa kuvataan Murnaun Nosferatua. Murnauna Malkovich ja Nosferatuna Dafoe.
Murnaun Nosferatu on kyllä ältsin tyylikäs ja hieno kauhuelokuva, vaikka ei kovin kauhistuttava olekaan. Minua vain ärsyttää Art Zoydin tekemä Dvd-version musiikki, joka ei sovi elokuvan tunnelmaan ollenkaan. Ite kaipaisin siihen enempi sellaista taustamusiikkia, mikä muistuttaisi esim. Univers Zeron 1313:sta. Siinäpä kunnon nosferatu-musaa.
Heikkikerkkanen kirjoitti 23/11/2003 klo 14:55:
Murnaun Nosferatu on kyllä ältsin tyylikäs ja hieno kauhuelokuva, vaikka ei kovin kauhistuttava olekaan. Minua vain ärsyttää Art Zoydin tekemä Dvd-version musiikki, joka ei sovi elokuvan tunnelmaan ollenkaan. Ite kaipaisin siihen enempi sellaista taustamusiikkia, mikä muistuttaisi esim. Univers Zeron 1313:sta. Siinäpä kunnon nosferatu-musaa.
Murnaun Nosferatu on kyllä ältsin tyylikäs ja hieno kauhuelokuva, vaikka ei kovin kauhistuttava olekaan. Minua vain ärsyttää Art Zoydin tekemä Dvd-version musiikki, joka ei sovi elokuvan tunnelmaan ollenkaan. Ite kaipaisin siihen enempi sellaista taustamusiikkia, mikä muistuttaisi esim. Univers Zeron 1313:sta. Siinäpä kunnon nosferatu-musaa.
Aika harvoin kauhuelokuvat ovat todella kauhistuttavia - shokkeeravia, vastenmielisiä tai tunnelmallisia kyllä. 1900-luvun alun klassikot ovat yleensä viimeksimainittuja. Murnaun Nosferatu on kyllä klassikko ja erittäin tunnelmallinen, kaikesta ylinäyttelystään huolimatta, paljolti juuri visuaalisen ilmeensä ansiosta. Tai sopiiko sanoa Murnaun elokuvasta, kun ohjaajan alkuperäistä versiotahan ei enää ole olemassa, ja ties kuinka monta hieman eri versiota siitä on liikkeellä. Näkemäni versio on ainakin hieno leffa. Toinen kauhuklassikko samalta ajalta on tietysti Tohtori Caligarin kabinetti, elokuva josta tuli ekspressionismin merkiteos yhtä paljon rahapulan takia kuin taiteellisen kunnianhimon ansiosta.
En ole nähnyt koskaan Nossea Art Zoydin musiikilla varustettuna, mutta tuo soundtrack-levy on itsenäisenä kuuntelukokemuksena erinomainen. Näkemässäni versiossa taustalla oleva elektroninen musiikki tuki kyllä sekin mainiosti kuvaa. Onko kenelläkään muuten kokemuksia Faustin Nosferatu-tulkinnasta?
Kai kirjoitti 23/11/2003 klo 23:07: Toinen kauhuklassikko samalta ajalta on tietysti Tohtori Caligarin kabinetti, elokuva josta tuli ekspressionismin merkiteos yhtä paljon rahapulan takia kuin taiteellisen kunnianhimon ansiosta.
Onhan niitä monia muitakin, kuten tanskalaisohjaajan voimin Ruotsista putkahtanut Häxan. Mitä taas täällä lahden perukalla silloin tehtiin on ihan toinen asia.
Onko muuten kenelläkään tietoa, mitä musiikkia on Caligarin kabinetin dvd-julkaisussa?
Lazer kirjoitti 24/11/2003 klo 12:17: Onhan niitä monia muitakin, kuten tanskalaisohjaajan voimin Ruotsista putkahtanut Häxan. Mitä taas täällä lahden perukalla silloin tehtiin on ihan toinen asia.
Totta tuo Häxanin juttu, ja Ruotsista tuli aikaisemmin Ajomies, joka nyt on juoneltaan melodramaattinen, mutta visuaalisesti yhä loistelias ja omana aikanaan edelläkävijöitä. Saksassa myös Prahan ylioppilas ja Der Golem ovat hyviä kauhuelokuvia.
Hm, suomalainen kauhuelokuva... Kaupallisesti julkaistu materiaali lienee laskettavissa yhden käden sormilla. Taitaa olla ollut enemmän amatööritekijöiden alaa Suomessa.
No kovista kotimaisista Valkoinen Peura ja Noita Palaa Elämään nyt ainaskin...
Kaurismäki vois tehdä ton Jarkko Laineen Vampyyrin...:cool:
Ja tietty Kuutamosonaatti.
Onhan Suomessa tehty vampyyrikauhuakin: Kivikasvojen kauhuparodia telkkarille vuonna 1980 (?). Silloin se oli hiuksianostattava kokemus! Esim. loppukohtaus, missä kamera zoomaa seinätauluun, jossa jälkikasvullakin on kunnon torahampaat Muutama vuosi sitten tuo tuli uusintanakin ja touhu lähinnä nauratti.
Onhan Suomessa tehty vampyyrikauhuakin: Kivikasvojen kauhuparodia[/quote]
Sekä tietysti Halosen "Back to The U.S.S.R. - Takaisin ryssiin", vampyyri-Lenineineen. Voidaan tietenkin keskustella tuon elokuvan kauhupitoisuudesta.
[quote]Kuutamosonaatti
Sekä tietysti Halosen "Back to The U.S.S.R. - Takaisin ryssiin", vampyyri-Lenineineen. Voidaan tietenkin keskustella tuon elokuvan kauhupitoisuudesta.
[quote]Kuutamosonaatti
Itse pidin enemmän jatko-osasta "Kadunlakaisijat": :D
Itse pidin enemmän jatko-osasta "Kadunlakaisijat": :D
Sama täällä. :D
Suomalaisesta kauhusta tulee mieleen tv-sarja nimeltä Painajainen, joka esitettiin varmaankin joskus 80-luvulla. Silloin kersana se vaikutti aika jännittävältä, mutta tiedä sitten, millaiselta se nyt vaikuttaisi.
Olikos tämä se, missä Eero Melasniemi joutui auto-onnettomuuteen ja menetti muistinsa? Muistaakseni aika tehokas. Saattoi tosin sisältää camp-arvojakin, sarjassahan näytteli mm. Johanna Raunio. :P
Janus kirjoitti 25/11/2003 klo 12:11: Olikos tämä se, missä Eero Melasniemi joutui auto-onnettomuuteen ja menetti muistinsa? Muistaakseni aika tehokas. Saattoi tosin sisältää camp-arvojakin, sarjassahan näytteli mm. Johanna Raunio. :P
Sehän se. Itsekin epäilin jotain camp-henkisyyttä, enkä edes muistanut koko Johanna Rauniota!\n[Muokattu 25/11/2003 / MZ]
Olikos tämä se, missä Eero Melasniemi joutui auto-onnettomuuteen ja menetti muistinsa? Muistaakseni aika tehokas. Saattoi tosin sisältää camp-arvojakin, sarjassahan näytteli mm. Johanna Raunio.
Sarja uusittiin joskus 90-luvun alkupuoliskolla, ja kun sen polvenkorkuisena itse katselin, pelotti niin perkeleesti. Ei siinä ollut campista tietoakaan.
Miten olis Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä.
..argh, olipas vanha threadi.
No mutta Herzogin Nosferatuhan on oikein mukava raina, etenkin pidin niistä torilla pidetyista bailuista, joissa oli rotat mukana; "Juhlikaamme nyt, sillä kuolema on meidät merkinnyt..." Herzogin elokuvat on paikoitellen kauheita vaikkeivat tähän genreen kuulukkaan... vaikka se Woyzek, heti alusta alkaen... (ne sulkeiset ilman ääntä...)
Äskettäin juuri katselin Herzogin Nosferatun ja se on kyllä tylsin näkemäni elokuva pitkään aikaan.
Musta taas Herzogin elokuvissa on oma viehätyksensä, jota tietty lisää Popol Vuhin tunnelmalliset musat. Omaperäisiä elokuvia... Paras on ehkä Aguirre - The Wrath Of God.
Popol Vuhin musiikki olikin ainoa positiivinen seikka tuossa Nosferatussa. Tosin ei sekään niin huikeaa ollut, että ryntäisin levytystä hankkimaan.
Pistin tilaukseen L'inferno (1911) DVD:n. Italialainen mykkäfilmiversio Danten Helvetistä Tangerine Dreamin musiikeilla. Saas nähdä..
Popol Vuhin musiikki olikin ainoa positiivinen seikka tuossa Nosferatussa. Tosin ei sekään niin huikeaa ollut, että ryntäisin levytystä hankkimaan.
Ei kannattaisikaan. Siis ainakaan sitä Nosferatu -albumia, sillä se sisältää varsin vähän elokuvan musiikkia. Huomattavasti enemmän löytyy kokoelmalta "The Best Soundtracks From Werner Herzog Films".
Mitä sitten itse elokuvaan tulee, niin kaikkihan tietää Kcrimson leffamaun...
Mutta tietääkö kukaan sinun makuasi?
Pyhäinhäväistys haukkua Nosferatua! Ymmärrän tosin tylsyyden tunteen, jos on tottunut johonkin MTV- actionleffa -leikkaukseen.
Kinski on loistava kuolemaa kaipaavana Draculana ja Adjani ihana itsensä (turhaan) uhraavana naisena. Kasvavat ruumisarkkumäärät ja juhlinta rottien keskellä...
Pakko myöntää, että muu Herzogin tuotanto on aika tuntematonta.
Kannattaa jutella K "tuotantoarvo" Crimson kanssa ihan muista jutuista. Esim. Kloonien hyökkäyksen kauniista rakkausplaneettakohtauksesta.
Olisi tosi kiva jos Lazer osaisi sanoa jotain itse elokuvasta puuttumatta minun persoonaani. Täysin asiaton kommentti. Ilmeisesti se on itse elokuvan kommentointi on kuitenkin liikaa vaadittu ja mitäpä tuollaisesta amatöörimäisestä tekeleestä on sanomistakaan.
Ja MZ:lle sanottakoon, että MTV-leikkaukset eivät hirveästi innosta. Kubrickin verkkainen tyyli esim. kiehtoo enemmmän, mutta sekin pitää tehdä tyylillä jota Nosferatusta ei löytynyt kuin hyvin harvinaisin hetkin.
Nosferatu on parhaita koskaan tehtyjä kauhuelokuvia.Itselleni on muodostunut kyllä semmoinen käsitys että ne jotka tykkäävät Kubrickista pitävät myös Herzogin tuotannosta.Onhan Nosferatukin "verkkainen" ja juuri se siitä tekeekin niin loisteliaan mestariteoksen.