Keskustelua lehdistössä
sirpapii kirjoitti noin 21 vuotta sitten (19 kommenttia)
Kävin eilen Iltiksen keskustelupalstalla, jossa ruodittiin 16-vuotiaan koulutytön surmaa. Kaikkein älyttömin viesti (omasta mielestäni) oli, kun joku kertoi, että nuorison väkivaltainen käyttäytyminen johtuu musiikista ja heavystä! Mulla on ittellä 18w poika ja 16w tyttö, diggaavat musaa laidasta laitaan, varsinkin tyttö kuuntelee enimmäkseen progea. Oon opettanut lapset jo kohdusta asti musiikin kuunteluun, eikä ne tosiaankaan oo koskaan olleet väkivaltaisia.
Mun mielestä musiikki on yksi parhaimmista terapian muodoista, itte kuuntelen erilaista musiikkia aina riippuen millä fiiliksellä oon.
Mitäs mieltä muut ovat? Ootteko huomannu itse, että musikki aiheuttaa väkivaltaista käyttäytymistä?
Mun mielestä musiikki on yksi parhaimmista terapian muodoista, itte kuuntelen erilaista musiikkia aina riippuen millä fiiliksellä oon.
Mitäs mieltä muut ovat? Ootteko huomannu itse, että musikki aiheuttaa väkivaltaista käyttäytymistä?
+/- saldo : 0 | Tweet
Omat aggressiot kaikkoavat tehokkaasti kun luukuttaa kunnon mekkalaa vitutuksen iskiessä. Sen sijaan taannoin minulla hoidossa olleet kaverin kissat alkoivat säntäillä hermostuneesti ympäriinsä jos yritin kuunnella esim. Judas Priestiä tai White Noisea.
http://www.palasokeri.com/modules.php?op=modload&name=XForum&file=viewthread&tid=39
Heviä ja muita rankempia musiikkityylejä on aina syytetty tällaisissa tapauksissa, varsinkin USAssa. Omista aivoista se kuitenkin on kiinni. Joku saattaa ottaa tietynlaiset sanoitukset liian tosissaan, mutta turha siitä on artisteja syyttää.
Tämähän on aika pitkälti sama homma kuin elokuvaväkivalta jonka syyksi yritetään pistää milloin mitäkin. Ei yksistään musiikki tai väkivaltaiset elokuvat ketään agressiivisiin tekoihin aja, mutta tietenkin niillä saattaa olla jonkinlaista vaikutusta ihmisiin joilla jo ennestään on henkisiä ongelmia ym.
Olikohan se Olive Stone joka sanoi: "elokuvat eivät tee kenestäkään murhaajaa, mutta ne voivat tehdä murhaajasta luovemman"?
Juu, paljon helpompi syyttää heviä kuin huumetta, joka oikeestikin tekee monia aggressiiiviseksi.
Minä ainakin kuuntelen viikoloppuisin kotona Canterbury-progea ja syön huumeita ja lähden sen jälkeen kadulle haastamaan riitaa...;)
Mutta tosiaan, minkäänlaisia julmuuksia ei maailmassa esiintynyt, ennenkuin keksittiin hevi ja elokuvat. On se vaan mennyt hurjaksi, ihan äskettäin.:)
Kyllä se on tosiaan säälittävää, miten tietämättömät ihmiset syyttelevät esim. heviä väkivallasta. "Unbelievable".
Kaikilla näillä viimeaikojen nuorisorikollisilla ja murhamiehillä on ollut oikeudessa huppari päällä. Huppari = hoppari, eli jos kuuntelee / katselee televisiosta vain puheohjelmaa ja housuissa persus viistää maata (isot housut tarvitaan aseiden ja räjähteiden piilottamiseen), on takuuvarmasti murhamies tai ainakin suunnittelee jonkun murhaamista.
Näin näitä yleistyksiä syntyy...
Poikani, 12, sai juuri synttärilahjaksi hupparin jossa Nightmare Before Christmas kuva edessa. Koko koulun 11-13 vuotiaat pojat kulkee koko talven hupparissa, tuuli-verryttelypuvun housuissa ja lenkkareissa. Meidän ilmasto sallii tuon, vaikka koulubussissa pikkaisen vetoa.;)
Kcrimso kirjoitti 5/12/2003 klo 15:13:
Olikohan se Olive Stone joka sanoi: "elokuvat eivät tee kenestäkään murhaajaa, mutta ne voivat tehdä murhaajasta luovemman"?
Upeesti sanottu. Mulla oli tänään tosi rankka studiossa kuvauspäivä, pieniä pausseja lukuunottamatta.Olikohan se Olive Stone joka sanoi: "elokuvat eivät tee kenestäkään murhaajaa, mutta ne voivat tehdä murhaajasta luovemman"?
Mut nyt oon päässy vapaalle. Kyllä yks kylmä huurteinen kotona hyvää musaa kuunnellessa rauhoittaa kummasti.
aika paljon se rentouttaa kun saa rankan opikselu päivän jälkeen kuunnella vähän Mokomaa :D
sirpapii kirjoitti 5.12.2003 klo 18:40:Mulla oli tänään tosi rankka studiossa kuvauspäivä, pieniä pausseja lukuunottamatta..[/quote]Onneksi ehdit ruokatunnilla heittää tänne pari viestiä siinä salaatin syömisen välissä.[quote]Mut nyt oon päässy vapaalle.
No tästä vielä keskustellaan ylilääkärin kanssa.
Anonyymi kirjoitti 5/12/2003 klo 20:36: No tästä vielä keskustellaan ylilääkärin kanssa.
Ehkäpä anonyymi tarvii sitä ylilääkäriä. Minä en. Teen 10-14 tuntisia työpäiviä, mutta kyllä vapaata löytyy silloin, kun sitä tarvitsen. Ei siihen yli- eikä alilääkäreitä tarvita. Osaan rentoutua esim. lootus-asennossa (jos olet koskaan joogaa harrastanut), sekä mietiskelemällä mm. buddhan merkeissä (pakko kirjoittaa näin, että maallikko anonyymi tajuaa, mistä on kyse).sirpapii kirjoitti 5/12/2003 klo 21:26: Osaan rentoutua esim. lootus-asennossa (jos olet koskaan joogaa harrastanut), sekä mietiskelemällä mm. buddhan merkeissä (pakko kirjoittaa näin, että maallikko anonyymi tajuaa, mistä on kyse).
Just wow! Älä anna noiden anonyymien sikailijoiden häiritä. Arvostan tosin paljon sitä, että esiinnyt omalla nimellä ja kerrot itsestäsi avoimesti. Mutta tuosta buddhasta hieman.. joskus 90-luvun alun ns. hulluina vuosina oma elämäkin oli aika "hullua". ;) Kavereiden kanssa kilpailtiin, kenellä oli eniten pöytälaatikkofirmoja ja kuka vaihtoi autoa tai jenkkivenettä useimmiten. Sitten kun kerran myin sata tikkataulua erään näkövammaisten lomakodin käyttöön, tulin siihen tulokseen että tässä on nyt saavutettu yksi rajapyykki omassa elämässä. Pistin konsulttifirmani jäihin, pakkasin rinkan ja lähdin ensimmäisellä halpavuorolla Sri Lankaan. Tiesin nimittäin että siellä olisi buddhalaisuuden alkuperäinen ja puhtain theravada-oppisuunta voimissaan. Majoittaudun pieneen kylään, jossa hindut ja buddhalaiset maanviljelijat elivät rauhallista yhteisteloa. Pääsin aika pian paikallisen buddhalaisen temppelin ylipapin suosioon, ja hän ryhtyi iltaisin opettamaan minulle sanskritia oman auttavan englannin kielen taitonsa avulla. Opin aika nopeasti, ja kun hallitsin valtaosan theravadan kaanonista alkuperäiskielellä ja pystyin väittelemään paikallisten bramiinien kanssa metafysiikasta, ylenin kuin huomaamatta paikallisen luostarin johtajaksi. Vuodet kuluivat nopeasti ja saavutin aina vain korkeempia tietoisuudentasoja päivittäisten transsimeditaatioiden aikana. Koska olin kuitenkin luostarin johtaja, jouduin käsittelemään rahaa ja tekemään taloudellisia päätöksiä. Niinpä kun eräänpä päivänä olin myynyt sata paria hollantilaisia puukenkiä kambodialaisen maamiinojen uhreja hoitavan sairaalan potilaskäyttöön, tulin siihen tulokseen, että tässä on taas yksi ympyrä sulkeutunut ja palasin Suomeen. Nyt olen siis täällä ja olen valinnut tietynlaisen matalan profiilin elämäntavan. Koitan vältellä rahaa mahdollisimman paljon. Pääasiallisin tulonlähde on Herbalife -tuotteiden myynti ja vapaa-ajan täyttää Palasokerin lukeminen ja välillä myös moderointi. Tämä oli siis mun "stoori" lyhykäisyydessään.
Teen 10-14 tuntisia työpäiviä
Mulla on vuorokaudessa 27 tuntia, koska työpäivän päälle tarttee saada ainakin 7 tuntia kauneusunia.
Sinun pitäisi Doc, kyllä kirjoittaa kirja seikkailuistasi. Siinä jäisi Tinttikin kakkoseksi!
No emmä tiedä, totakin juttua piti lyhentää että se ei olisi niin tylsä. Katsos kun en tullut ihan suoraan Sri Lankasta kotiin, vaan vietin jonkin aikaa Nepalissa sen aikaisen Tiibetin pakolaishallituksen vieraana. Tämä on vähän arkaluontoinen juttu, mutta kait tässä voi kertoa, että annoin tuolloin aika paljon hengellistä ohjausta Dalai Lamalle. Dalai - tai Jamppa kuten minä häntä kutsun - on ihan rento tyyppi ja se soittaa vieläkin aika usein viikonloppuisin. Joka tapauksessa.. Nepalista jatkoin Kiinan rannikolle. Lähti muuten jaloista nahat siinä vuoriston ylityksessä, kun sandaalit jäi sinne Dalai Laman porstuaan! LOL! Himalajalla oli muuten helvetin kylmä ja multa tippui korvat ja nenä pois loppumatkasta. Kiinan rannikolla pääsin yhden rahtilaivan kyytiin, kun sen kapteenin kävi minua sääliksi. Laivan kyydissä pääsin Karbian saariston liepeille ja siitä Jamaikalle. Jamaikalla suunnistin suoraan syrjäisimmille vuorille, jossa vietin puoli vuotta erään rastafari-yhteisön parissa. Unohtui tuossa sanoa, että Karibian saaristossa törmäsin pariin paikalliseen merirosvoon (ei mitään sapelinheiluttajia, vaan niitä tyyppejä, jotka ryöväävät laivoja rynnäkkökiväärien kanssa.) Ostin niiltä HELVETIN HALVALLA lapparin ja data-ominaisuuksilla varustetun satelliittipuhelimen. Niiden avulla liityin pariin Work at Home -ohjelmaan netissä sekä perustin kaksi t-paitoja myyvää nettikauppaa. Oli tavallaan aika psykedeelinen tunnelma katsella iltaisin auringonlaskua ja kuunnella rastari-vanhusten lauluja, samalla kun tiesi että netti tahkoo minulle rahaa automaattisesti. Itse asiassa nuo nettibusinekset tuottivat sen verran rahaa, että olen pitänyt tapana lähettää jouluisin 5 % nettikaupan tuotosta mainitun kylän kehittämiseen. Tietääkseni noiden varojen avulla on rakennettu ainakin terveyskeskus ja pari koulua.
No joo, arvannette mistä sain inspiraation kirjoittaa jotain ei ehkä niin totuudenmukaista.
George Bn amerikassa ollaan taas pikkutarkkoja
http://www.foxnews.com/story/0,2933,112606,00.html
voihan kakka. Melkein harmittaa, mutta osin naurattaa.