U.K. liveäänitteet
Pekka kirjoitti noin 20 vuotta sitten (27 kommenttia)
Onkos kellään Wetton-Jobson-Bozzio -kokoonpanolta mitään liveäänitteitä? Kiinnostais vaan mitä biisejä tuolloin soittivat ja onko muita ei-studiobiisejä kuin Night After Night ja As Long As You Want Me Here? Muistaakseni Back Beat -lehden keikka-arvostelussa mainittiin joku kolmaskin...
Jimi, ehkäpä tää meni sulle?;)
+/- saldo : 0 | Tweet
Back Beatin jutussa kerrotaan seuraavaa:
Eli, Waiting for You olisi ollut Tukholman keikalla uusi biisi.
Tuolta löytyy U.K.-bootleglista, josta ei pikaisella vilkaisulla löytynyt outoja biisejä:
http://www.fortunecity.com/tinpan/joolsholland/481/uk.htm
Esittikö UK muuten livenä koskaan muita kuin UK:n kappaleita? Siis lähinnä ajattelen jäsenten entisten bändien biisejä.
Ainakin tulevaa Bruford-biisiä The Sahara Of Snow soittivat. Ehkä muitakin.
Edit: Näköjään myös Forever Until Sunday -biisiä.\n[Muokattu 7/12/2003 / Jimi]
Jimi kirjoitti 7/12/2003 klo 11:56: Ainakin tulevaa Bruford-biisiä The Sahara Of Snow soittivat. Ehkä muitakin.[/quote]
Tuota ei oikein voi laskea kun siitä oli kuitenkin tarkoitus tulla UK:n kappale.
[quote]Edit: Näköjään myös Forever Until Sunday -biisiä.
Tuota ei oikein voi laskea kun siitä oli kuitenkin tarkoitus tulla UK:n kappale.
[quote]Edit: Näköjään myös Forever Until Sunday -biisiä.
Ei ole tuttu kappale. Minkä bändin biisi tuo on?
Joku Heart Of The Sunrise esim. olisi voinut kuulostaa aika mielenkiintoiselta UK:n tulkitsemana.
Edit: Näköjään myös Forever Until Sunday -biisiä.
Ei ole tuttu kappale. Minkä bändin biisi tuo on?
Eikös tuokin löydy One of a Kind -levyltä.
Ahaa, minulla on vaan yksi kokoelma Brufordilta joten ei ole nuo nimet niin tuttuja. Feels Good To Me on tosin juuri tilauksessa. Loistava levy!
Kiitos Jimi, varsinkin tuosta linkistä!
Minulla on tuo Forever Until Sunday (Shadows from the Sun bootsilla), aika hyvä versio. Muutenkin levyllä bändi on hieman tiukemmassa vedossa kuin Concert Classics cd:llä. Nämä ovat ainoat bootlegit, jotka olen kuullut.
Oletko Jimi kuullut tuon Waiting For Youn? Noiden listojen perusteella soittivat biisiä jo ykköslevyn kokoonpanollakin.
Ja joku single b-puolikin bändiltä löytyi?
Pekka kirjoitti 7/12/2003 klo 14:23: Oletko Jimi kuullut tuon Waiting For Youn?
En ole kuullut. Ainoa UK-bootleg, jonka olen kuullut on In the Dead of the Night, joka lienee sama keikka kuin puolivirallisesti julkaistu Concert Classics, Vol 4.
Tuossa vielä parempi UK-bootlegsivu:
http://www4.ocn.ne.jp/~gabzou/uk/uk.htm
Concert Classics vol 4:llä mielestäni mielenkiintoisia ovat seuraavan albumin, Danger Moneyn biisit alkuperäiskokoonpanon esittämänä. Muihin U.K.-bootlgeihin en olekaan levykaupoissa törmännyt. Mistähän noita kannattaisi etsiä?
U.K:tahan muuten edelsi lyhytikäiseksi jäänyt superkokoonpano Wakeman, Wetton, Bruford. Se ryhmä ei tannut ehtiä keikkailla eikä levyttää, mutta Bruford taisi jossain haastattelussa kertoa, että sillä porukalla he treenasivat mm. Beelzebubia ennen kuin Bill päätyi tekemään Feels Good To Me:n. Ei taida vaan olla minkänlaista äänidokumettia liikkeellä noista sessioista.
Ja koskahan mahtaa Eddie saada aikaan sen Legacyn viimeistelyn ja julkaisun? Siitähän kohuttiin fanipiireissä jo joskus 90-luvun puolessa välissä uutena UK-levynä. Mukana oli ainakin Bruford, Holdsworth, Wetton, Hackett, Levin, Bulgarialainen naiskuoro ja joku venäläinen hanuristi. Levyn biisit ovat ilmeisesti aika pitkälle valmiit, mutta kesken prosessin Wetton kuitenkin päättikin hommasta ja kielsi käyttämästä hänen esittämiään osuuksia. Jobson laittoi sitten saman tien koko projektin hyllylle, mutta on sen jälkeen antanut haastatteluissa ja kotisivuillaan ymmärtää, että levy valmistuu vielä joskus, tosin ei välttämättä U.K:n nimellä.
horsemajeure kirjoitti 7/12/2003 klo 21:03: Concert Classics vol 4:llä mielestäni mielenkiintoisia ovat seuraavan albumin, Danger Moneyn biisit alkuperäiskokoonpanon esittämänä. [/quote]
Samaa mieltä. Tosin osa biiseistä vielä selvästi raakileita. Tuon Jimin löytämän listan mukaan soittivat myös Danger Money -biisiä Brufordin ja Holdsworthin kanssa ja taisipa Rendezvous 6:02 olla myös jollain bootsilla. Eli "mestariteos" Nothing To Lose olisi ainoa Danger Money -kipale, jota originaalibändi ei veivannut.
Wetton sanoi nappanneensa Thirty Yearsin myös noista sessioista. Mistään dokumenteista ei havaintoja. Kuulemma koko projekti kaatui sopimusteknisiin juttuihin: Wakemanin levy-yhtiö A&M ei antanut tähtipoikansa perustaa bändiä vanhan King Crimson -komppiryhmän kanssa.:)
[quote]Ja koskahan mahtaa Eddie saada aikaan sen Legacyn viimeistelyn ja julkaisun?
Samaa mieltä. Tosin osa biiseistä vielä selvästi raakileita. Tuon Jimin löytämän listan mukaan soittivat myös Danger Money -biisiä Brufordin ja Holdsworthin kanssa ja taisipa Rendezvous 6:02 olla myös jollain bootsilla. Eli "mestariteos" Nothing To Lose olisi ainoa Danger Money -kipale, jota originaalibändi ei veivannut.
U.K:tahan muuten edelsi lyhytikäiseksi jäänyt superkokoonpano Wakeman, Wetton, Bruford. Se ryhmä ei tannut ehtiä keikkailla eikä levyttää, mutta Bruford taisi jossain haastattelussa kertoa, että sillä porukalla he treenasivat mm. Beelzebubia ennen kuin Bill päätyi tekemään Feels Good To Me:n. Ei taida vaan olla minkänlaista äänidokumettia liikkeellä noista sessioista.
Wetton sanoi nappanneensa Thirty Yearsin myös noista sessioista. Mistään dokumenteista ei havaintoja. Kuulemma koko projekti kaatui sopimusteknisiin juttuihin: Wakemanin levy-yhtiö A&M ei antanut tähtipoikansa perustaa bändiä vanhan King Crimson -komppiryhmän kanssa.:)
[quote]Ja koskahan mahtaa Eddie saada aikaan sen Legacyn viimeistelyn ja julkaisun?
Tuskin koskaan...;)
Pekka kirjoitti 9/12/2003 klo 14:46:
Wetton sanoi nappanneensa Thirty Yearsin myös noista sessioista. Mistään dokumenteista ei havaintoja. Kuulemma koko projekti kaatui sopimusteknisiin juttuihin: Wakemanin levy-yhtiö A&M ei antanut tähtipoikansa perustaa bändiä vanhan King Crimson -komppiryhmän kanssa.:)
Wetton sanoi nappanneensa Thirty Yearsin myös noista sessioista. Mistään dokumenteista ei havaintoja. Kuulemma koko projekti kaatui sopimusteknisiin juttuihin: Wakemanin levy-yhtiö A&M ei antanut tähtipoikansa perustaa bändiä vanhan King Crimson -komppiryhmän kanssa.:)
Bruford kertoi jossain haastattelussa miten homma kaatui siihen kun he olivat menossa Wettonin kanssa hakemaan Wakemania treeneihin. Rikupa ei avannut ovea vaikka Bill ja John huomasivatkin hänen kurkkivan verhon raosta! :D
U.K:n eka levy on yksi tylsimpiä progelevyjä mitä olen kuullut. 0nko Danger Money parempi, vai kannattaako unohtaa?
didja kirjoitti 10/12/2003 klo 13:39: U.K:n eka levy on yksi tylsimpiä progelevyjä mitä olen kuullut. 0nko Danger Money parempi, vai kannattaako unohtaa?
No kuten Pekka tuolla jo toisaalla vihjaili niin Danger Money on hieman kuin ELP:n levy (muutamassa kappaleessa lähestytään selkeästi myös Asia-tunnelmia!). Joten aika eri linjoilla siinä mennään kuin ekassa levyssä. Danger Money on perinteisempää sinfonista progea kuin eka jossa hieman jazz-vaikutteitakin. Itse pidän enemmän ensimmäisestä levystä, mutta hyvähän tuo toinenkin on.
...vai kannattaako unohtaa?
Osta Jeff Buckleyn Grace.
didja kirjoitti 10/12/2003 klo 13:39: U.K:n eka levy on yksi tylsimpiä progelevyjä mitä olen kuullut. 0nko Danger Money parempi, vai kannattaako unohtaa?
No jos ei ekasta tykkää, niin Danger Money tuskin kuulostaa hyvältä sekään. Sanoisin, että unohda.
Minusta molemmat ovat kuitenkin vallan mainioita, vaikka onhan se semmoista aika kuivakkaa nitkutusta. Vaan minäpä tykkään semmoisesta kuivakasta progennitkutuksesta.
Buckleyt on taas niitä täysin tuntemattomia suuruuksia, joilla vaan on eri etunimi;) Pitäis ehkä joskus koittaa. \n[Muokattu 10/12/2003 / didja]
horsemajeure kirjoitti 10/12/2003 klo 13:52:
Minusta molemmat ovat kuitenkin vallan mainioita, vaikka onhan se semmoista aika kuivakkaa nitkutusta. Vaan minäpä tykkään semmoisesta kuivakasta progennitkutuksesta.
Minusta molemmat ovat kuitenkin vallan mainioita, vaikka onhan se semmoista aika kuivakkaa nitkutusta. Vaan minäpä tykkään semmoisesta kuivakasta progennitkutuksesta.
Jokin minuakin noissa levyissä viehättää. Asia -vaikutteet Danger Moneylla ovat lähinnä biisissä Nothing To Lose, samaa linjaa Wetton jatkoi hirvittävällä soololevyllään Caught In A Crossfire.
Eddie Jobsonin kosketintyöskentelyyn olen ehkäpä eniten ihastunut. Julistankin nyt, että 70-luvun parhaat progekosketinsoittajat olivat Eddie "Martina Narnatilova" Jobson ja Peter Robinson. Siis ulkomaisista, suomalaista tuskin tarvii kenekään arvailla.;)
Mun mielestä Danger Money on parempi ku eka.
Tälläinen uutinen hieman UK:ta sivuten:
"Jobson and Allan Holdsworth (ex-UK, ex-Bruford) are planning a progressive rock project together in the latter half of 2004. They have been in contact with Bruford about his involvement and are also considering Levin on bass and whether to have a vocalist (and who)."
Lähde: http://www.bondegezou.demon.co.uk/wnoth.htm#jobson
Kunpa tuo toteutuisi! Ja nimenomaan tuolla kaavaillulla kokoonpanolla. Olisi hienoa kuulla Brufordiakin vielä rock-kontekstissa.
Kcrimso kirjoitti 11/12/2003 klo 08:19: Tälläinen uutinen hieman UK:ta sivuten:
"Jobson and Allan Holdsworth (ex-UK, ex-Bruford) are planning a progressive rock project together in the latter half of 2004. They have been in contact with Bruford about his involvement and are also considering Levin on bass and whether to have a vocalist (and who)."
"Jobson and Allan Holdsworth (ex-UK, ex-Bruford) are planning a progressive rock project together in the latter half of 2004. They have been in contact with Bruford about his involvement and are also considering Levin on bass and whether to have a vocalist (and who)."
Epäilen vahvasti uutisen todenperäisyyttä. Holdsworth on ollut todella pitkään soolouralla ja jazzin parissa. Vaikea uskoa että guru alentuisi kyseiseen nostalgia trippiin. Jos projekti toteutuu niin se on aivan varmasti yksi levy ja mahdollinen rundi tyyppinen paketti.
Eiköhän Holdsworthille tollanen matsku on vain muisto 70-luvulta.
Sami kirjoitti 11/12/2003 klo 11:37: Holdsworth on ollut todella pitkään soolouralla ja jazzin parissa. Vaikea uskoa että guru alentuisi kyseiseen nostalgia trippiin.
Mikä tuosta pakosti tekee nostalgia tripin? Ja eikös "guru" ollut mukana Softworkissakin joten ei hän ilmeisesti ole tälläisten projektien yläpuolella.
didja kirjoitti 10/12/2003 klo 13:53: Buckleyt on taas niitä täysin tuntemattomia suuruuksia, joilla vaan on eri etunimi;) Pitäis ehkä joskus koittaa.
Grace heti ostamaan, jos ei ole tuttu. 90-luvun top-5 levyjä. En kyllä tiedä miten se UK:hon liittyy (janus?).
Ajattelin vain tarjota vinkin kun UK ei taida olla didjan juttu.
Onko kenenkään ostoslistalla tämä 18-levyinen paketti?
https://www.allaboutjazz.com/ultimate-collectors-edition-by-john-kelman.php
No eipä kyllä. Yksittäisinä julkaisuina jos saisi niin varmaan jotain poimisin itselleni, mutta ilmeisesti ei ole tulossa tarjolle. Ainakaan lähitulevaisuudessa.