Circle: Guillotine
arrto kirjoitti noin 21 vuotta sitten (21 kommenttia)
Olettekos uutta Circleä vielä kuunnelleet?
Sain tänään levyn käsiini. Tämä on... todella hämmentävä paketti. Vaikea vielä sanoa onko tämä parasta mitä on koskaan tehty vaiko täyttää paskaa.
Pitänee sulatella tätä kamaa muutama päivä.
Sain tänään levyn käsiini. Tämä on... todella hämmentävä paketti. Vaikea vielä sanoa onko tämä parasta mitä on koskaan tehty vaiko täyttää paskaa.
Pitänee sulatella tätä kamaa muutama päivä.
+/- saldo : 0 | Tweet
Jos Circle-levystä löytää jotain vikaa niin silloin vika on mitä todennäköisemmin kuuntelijasa eikä levysä :D
ps: aijempi ketju aiheesta: http://www.palasokeri.com/modules.php?op=modload&name=XForum&file=viewthread&tid=1438
On tuossa kyllä sulattelemista, mikä on oikeastaan vain positiivinen asia. Tosin, levyltä löytyy ehkäpä bändin paras kappale koskaan: Alta rautatammien. Huhhuh kun on kaunis ja hienosti rakennettu koneisto. Viisitoista minuuttia menee kuin siivillä ja siihen tunnelmaan voisi jäädä vaikka iäksi.
Muut biisit on vielä hiukan hakusessa.
Koittakaas vähän kuvailla, mikä siinä on niin ihmeellistä, kun itsellä ei ole mitään käsitystä. Verratkaa vaikka "projekteihin", joissa Lehtisalo häärää.
Poikkeaako tyyli hirveästi viime vuosina ilmestyneistä levyistä?
Tyypilliseen circleilyyn Guillotinella päästään kolmessa biisissä: 1 Metsän henget, 5 Teräskylpy ja 11 Alta rautatammien. Tyypillisellä tarkoitan sitä, että nämä biisi perustuvat riffiin, jota loputtomasti vatkaamalla päädytään varsin hypnoottisiin sfääreihin.
Levyllä nuo kitarariffit eivät ole yhtä julmia kuin joskus aiemmin, koska Jyrki Laiho ei ole enää kuvioissa mukana. Kyllähän homma toimii yhdelläkin kitaristilla ihan mukavasti, mutta jotenkin kaksin olisi ollut kaunihimpi.
Mutta palataanpa itse asiaan, eli varsinaiseen hämmennyksen soppaan.
Biisi 2 - "Harva maa". Aluksi kappaleessa rämpytetään kitaralla satunnaisia säveliä. Sitten alkaa hullu perkussioiden paukuttelu, jota kestää viisiminuuttisen loppuun asti.
Biisi 3 - "Päätön mies". Yksinkertainen kitaramelodia jumalattoman syntikkavallin päällä.
Biisi 4 - "Ojaa pitkin". Taas tapaillaan kitaralla joitain satunnaisia kuvioita suhinoiden, ääniefektien ja syntikoiden soidessa taustalla.
Biisi 6 - "Majakkasaari". Bassosurinat syntikasta soi ikuisuuden. Bändi keskustelee alinopeudella jotain... "niinku ne on sanonu, et se on..." ... Tämä pitäisi soittaa varmaan tuplanopeudella, niin tajuaisi mistä he keskustelevat.
Biisi 7 - "Saapuvat ne mereltä". Tässä kappaleessa on jokaiselle bändin jäsenelle keksitty jotain tekemistä. Melkoista terapiointia.
Biisi 8 - "Syvä". Kitaralla tapaillaan jotain nuotteja ja taustalla kuuluu häröilyn ääniö. Kuiskailuja, örinää, puhinaa, suhinaa.
Biisi 9 - "Salar Opi". Suhinalinja jatkuu. Jousisoitintyyppisiä ääniä.
Biisi 10 - "Armo". Kauhuääniä ja kohinaa. Huutoa, kolinaa.
Biisi 12 - "Takaisin". Tässä kerrotaan jokin käsittämätön englannin kielinen tarina syntikkaäänien päälle.
Yhteenvetoa on edelleenkään vaikea tehdä. Todella hämmentävä paketti.
Onko Rättö mukana?
Kokoonpano:
Janne Westerlund
Mika Rättö
Tomi Leppänen
Jussi Lehtisalo
Kiitos perusteellisesta selvityksestä. Vaikuttaa siltä, että Circle on tullut sellais[u:84915e61b0]ee[/u:84915e61b0]n uran vaiheeseen, että se voi levyttää mitä tahansa ilman kaupallisia paineita. :P
typofix\n[Muokattu 10/12/2003 / Doc.B.D]
arrto, tuohan oli melkein valmis levyarvostelu ja niillehän on tuola ihan omakin paikka ;)
Offtopic, mutta eipä tästä viitsi uutta theadia aloittaa. Henk.koht. kysymys Hezzulle: kuunteletko tosiaan noin paljon Kivisen levyä kuin mitä statistiikka antaa ymmärtää, ja jos näin on, niin miksi?;)
Tulipa muuten mieleeni, että ehkä Guillotine on tietynlainen provokaatio. Yhtyettä vituttaa saamansa ylistävä kohtelu, niinpä se julkaisee käsittämätöntä häröilyä, josta asiantuntevat kriitikot ovat löytävinään hienoja ja maailmoja syleileviä merkityksiä. Merkityksiä, joita todellisuudessa ei edes ole, muuten kuin arvostelijoiden mielikuvissa. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että ne merkitykset ovat todellisia ja olemassaolevia, jotka "musiikki" herättää.
Tuntuu siltä, että Guillotine on kasa sekavuutta, peili, josta kukin kuuntelija saa etsiä ja löytää juuri sitä mitä itse haluavat. Tässä mielessä levy on innovatiivisin yhtyeen tuotannossa.
Tämäkin pohdinta on täysin subjektiivinen ja tulos siitä, mitä itse haluan levystä löytää. Eli omalla toiminnalla osoitin ajatusteni paikkansapitävyyden. Tai sitten en.
Circleltä kaikki on mahdollista... Oli pakko käydä itsekin tuo levy eilen ostamassa, kun en jaksa inttää arvostelukappaletta. Kuuntelin vasta kappaleen "Alta rautatammien", ja se ainakin toimii!
Doc.B.D kirjoitti 10/12/2003 klo 02:54: Offtopic, mutta eipä tästä viitsi uutta theadia aloittaa. Henk.koht. kysymys Hezzulle: kuunteletko tosiaan noin paljon Kivisen levyä kuin mitä statistiikka antaa ymmärtää, ja jos näin on, niin miksi?;)
Kuuntelen :cool: Se on soinu repeattina monena iltana. Ensiksikin siksi, että se on niin hyvä ja toiseksi se on niin lyhyt (16 minuuttia) että pakko se on kuunnella useemman kerran peräkkäin ;)
Vyötiäinen kirjoitti 10/12/2003 klo 04:29:
käsittämätöntä häröilyä, josta asiantuntevat kriitikot ovat löytävinään hienoja ja maailmoja syleileviä merkityksiä.
käsittämätöntä häröilyä, josta asiantuntevat kriitikot ovat löytävinään hienoja ja maailmoja syleileviä merkityksiä.
En oo vielä löytäny levyltä hienoja ja maailmoja syleileviä merkityksiä, ainoastaan mielenkiintoista musiikkia. Toisaalta en olekaan asiantunteva kriitikko....
Hezzu kirjoitti 8/12/2003 klo 20:52: Jos Circle-levystä löytää jotain vikaa niin silloin vika on mitä todennäköisemmin kuuntelijasa eikä levysä :D
Mistä voi hakea apua?
Kcrimso kirjoitti 10/12/2003 klo 15:00:
Mistä voi hakea apua?
Hezzu kirjoitti 8/12/2003 klo 20:52: Jos Circle-levystä löytää jotain vikaa niin silloin vika on mitä todennäköisemmin kuuntelijasa eikä levysä :D
Mistä voi hakea apua?
Ehkä kuuntelemalla Matin ja Tepon tuotantoa voi löytää onnen.
Taas turkulaiset on piilorasismin kohteena.
No miltäs giljotiini vaikuttaa kun ootte kerinny kuuntelemaan ainakin puolenkymmentä kertaa?
Tilasin levyn just, toivottavasti tulee nopsaan..
Täältä löytyy arvioni:
http://www.unimeri.com/PsychotropicZone/reviews_2004.fi.php#CIRCLEGUILLOTINE
MelancholyMan kirjoitti 20/1/2004 klo 21:02: No miltäs giljotiini vaikuttaa
Hyvältä. Tietenkin. Ne primitiiviset häröilyt tuo ehkä jossain määrin mieleen Amon Düülin (siis sen Ykkösen).