Jämä-albuumit
Doc.B.D kirjoitti noin 21 vuotta sitten (35 kommenttia)
Eli listatkaa ajan kuluksi albumeita, jotka on tehty sopimusten täyttämisen varjolla tai sitten levy-yhtiön järkyttämiseksi.
Siis sellaisia tapauksia kuin Love Beach tai Metal Machine Music.
Siis sellaisia tapauksia kuin Love Beach tai Metal Machine Music.
+/- saldo : 0 | Tweet
Mike Oldfield teki Amarokin järkyttääkseen Virginiä ja seuraava levy Heaven's Open onkin sitten viimeinen pakollinen levy samalle yhtiölle jotta sopimus saatiin täytettyä. Heaven's Openin sanoituksista onkin mahdollista tulkita aika roimasti vittuilua Richard Bransonia ja Virginiä kohtaan.
PARAS jämäalbumi oli Yellow Submarine soundtrack. Beatlesillä oli sopimus filmistä, mutta kun se oli piirretty, ei tarttenu muuta kuin muutama biisi koota. Ei tarttenu esiintyä kuin alle minuutin.
Tarinan mukaan Van Morrisoilla on kontoillaan jokin pulaus, jota kaupitellaan tällä hetkellä CDR-muodossa netissä - temppu onnistui niin hyvin, että levy-yhtiö ei edes julkaissut tuotosta. Jos joku tietää asiasta enemmän kuin tämän pikkuaivoista kaivetun informaatiopläjäyksen verran, niin olisin kiinnostunut kuulemaan lisää.
No höh.. pitäisi teidän nyt pystyä vähän parempaan; onko tämä Palasokeri vain Soneran keskustelupalsta.
Tulee mieleen ainakin Rolling Stonesin biisi Cocksucker Blues joka lätkäistiin kasaan kun bändi oli velkaa Deccalle enää tasan yhden singlen eikä sopimuksessa täsmennetty, että singlen pitää olla julkaisukelpoinen.
Marvin Gayen Here, My Dear tehtiin sen jälkeen kun avioero-oikeudenkäynnin seurauksena oli määrätty, että Marvinin seuraavan albumin tuotot menevät ex-vaimolle.
Bob Dylanin albumi Dylan koottiin jo muutenkin käpyisen Self Portraitin ylijäämäraidoista kun mies vaihtoi levy-yhtiötä.
No tämmösiä tulee mieleen, kaikista en oo ihan varma että julkastiinko sopimuksen täyttämiseksi vai jostain muusta syystä:
- The Beatles: Let It Be (äänitettiin jo ennen Abbey Roadia, mutta haudattiin aluksi julkasukelvottomana ;))
- Fish: Songs From The Mirror (covereita, viimmenen levy Polydorille)
- Hawkwind: P.X.R. 5 (täähän äänitettiin jo ennen Hawklordsin levyä mutta julkastiin vasta sen jälkeen, bändin viimmenen Charisma-levy)
- Jimi Hendrix: Band Of Gypsys (Henksu oli levyn velkaa sopimussotkujen takia, päätettiin tehä live että päästään nopeesti hommasta eroon)
- Pat Metheny: Zero Tolerance For Silence (tämä oli kai Geffenin järkyttämiseksi tai omaksi terapiaksi tehty levy)
Onko Absojen Olen pahoillani Valitut teokset, vähän tuollainen "jämä" albumi. ei oikein ole mitään uutta, tai sitten se on peruskokoelma?
YrjöAlkio kirjoitti 21/12/2003 klo 08:46: Onko Absojen Olen pahoillani Valitut teokset, vähän tuollainen "jämä" albumi. ei oikein ole mitään uutta, tai sitten se on peruskokoelma?
Eiköhän se ole vaan kokoelma, johon on fanien houkuttimeksi pistetty pari (?) uutta biisiä.\n[Muokattu 21/12/2003 / Hezzu]
The Bandin Islands.
Lou Reedillä on kuuluisa hirveä levy, en muista nimeä. Katso allmusic.comista.
Se on varmaan se tämän threadin aloitusviestissä mainittu levy se.
Jaha. No Lou Reediä ei ole seurattu Berliinin jälkeen, se teki jonkun Edgar Aleen Poe jutun viimeaikoina.
Entäs nää laatikonpohjalta kootut hirveät kokoelmat, jonka levy-yhtiö kokoaa jämistä. Stonesien Metamorphosis.
eikös ne olleet Edgarin Korppi runosta tehnyt laulua ja instrumenttaalia esitystä? vai muistanko väärin?
Frank Zappa: Studio Tan, Sleep Dirt, Orchestral Favourites.
Pearl Jam: Lost Dogs -harvinaisuuskokoelma. Tämä päättää sopimuksen Epicillä. Tää on silti erinomainen.
Ozric Tentacles: Swirly Termination
John Lennon: Rock & Roll (mahdollisesti)
Talk Talk: Spirit of Eden. No tätä ei varsinaisesti tehty levy-yhtiön järkyttämiseksi, mutta järkytys oli kuitenkin. :D
Swirly Terminationiin kai liittyy semmonen juttu, että Ozricin manageri oli saanu sotkettua bändin ja Snapperin välit ja Snapper julkasi levyn vähän niinku omin lupinsa. Sittemmin se sotku selvis ja manageri sai kenkää ja Ozric ja Snapper oli taas kavereita ja Pongmaster's Ball julkastiin taas Snapperilla (ja taisipa Hidden Stepistäkin tulla uusintapainos Snapperilla?).
EsaJii kirjoitti 20/12/2003 klo 15:20: PARAS jämäalbumi oli Yellow Submarine soundtrack. Beatlesillä oli sopimus filmistä, mutta kun se oli piirretty, ei tarttenu muuta kuin muutama biisi koota. Ei tarttenu esiintyä kuin alle minuutin.
Ehkä nyt ei kuitenkaan. Levyn rallatukset eivät ole Beatles-asteikolla kaksisia ja b-puolen täyttää George Martinin turhahko score.
Hey Bulldog on ainaski hyvä biisi. Tosin tajusin sen itekki vasta sitte ku olin kuullu Five Fifteenin version.
Kyseessä oli piirretyn filmin soundtrack, joten mukaan mahtuu yksi McCartneyn "granny music" (Lennonin sanat) biisi. Tykkään kyllä kahdesta Harríson biisistäkin. Ne kaikki oli tarkoitus julkaista EPnä, mutta kun USAssa singlet ja EPt olivat heikompi rahantulo, siitä tehtiin sitten LP.
Kannattaa kuunnella molempia versioita, niissä on miksauksissa eroja.
Beatlesien..mikä se oli, Hey Judekai.., LP oli rahastusta suorastaan, kun piti jostain saada rahaa ja Klein oli managerina. Singleraitoja koottiin ja USAssa äkkiä LP ulos. SItä ei koskaan julkaistu CDnä. Raidat kai päätyivät Past Masters CDlle.
LP
http://www.allmusic.com/cg/amg.dll?p=amg&uid=UIDMISS70312020911482122&sql=A6s320r4ac48p
\n
[Muokattu 22/12/2003 / EsaJii]
Hey Jude oli todella mutantti kokoelma, singleraitojen lisäksi siinä oli pari albumiraitaa A Hard Day's Nightilta. En tiedä voiko sitä sinänsä laskea jämäjulkaisuksi, koska kyllähän Capitol oli Sgt. Pepperiä edeltävällä kaudellakin kasannut Beatles-albumeita parsimalla alkuperäisten brittijulkaisujen sisältämät biisit uusiksi (yleensä pari biisiä vähemmin sisältäviksi, että viidestä LP:stä saatiinkin kuusi) kokonaisuuksiksi.
Blondie: The Hunter
Vangelis: Beaubourg (1978)
Progarchivesin arvio selventää:
"This is perhaps VANGELIS' most radically different of all his albums. Instead of sweet, symphonic electronic music, he goes totally experimental, having more to do with Stockhausen and the likes, than anything you might hear on "Heaven & Hell", "Albedo 0.39" or "Spiral". While on other albums he depended heavily on a wide arrangements of keyboards, on this album, he used exclusively a Yamaha CS-80 synthesizer, a polyphonic synth that was new to VANGELIS' keyboard setup at that time. Is it coincidence or what, but it seems like many artists recording for RCA get angry at the label, then record that one album that basically give the company "the finger". Lou Reed did it for "Metal Machine Music", which he used as a convenient excuse to get off RCA and on to Arista, and VANGELIS gave us "Beaubourg" to get off RCA and on to Polydor (a label he was briefly on back in 1973 for "L'Apocalypse des Animaux"). And like "Metal Machine Music", "Beaubourg" is that one album people will question your sanity for listening to it, or it's that perfect album to clear parties. So if you're expecting nothing but pretty symphonic electronic music, I suggest you stay far away, if you want just an album of random noise, this is for you."
Hyvä ja mielenkiintonen levy anyway :)
Sitten tämän threadin alkuperäisen kulta-ajan olen saanut tietää, että myös Tori Amosin coverlevy Strange Little Girls menee sarjaan "irti vanhasta levytyssopimuksesta ilman liiallista vaivannäköä".
U2n kokoelma sisälsi koko erillisen CDn jossa oli singlejen B puolet. Kai ne oli niin heikkoja että ei voitu ykkös CDlle. Ykkös CDtä saa halvemmalla ilman B kiekkoa.
Tässä kai oli tarkoitus palvella, ja rahastaa, vannoutuneimmat fanit.
- Pat Metheny: Zero Tolerance For Silence (tämä oli kai Geffenin järkyttämiseksi tai omaksi terapiaksi tehty levy)
Methenyllä tuntuu olevan jatkuvia ongelmia levy-yhtiöiden kanssa. Käsittääkseni soololevy One Quiet Night tehtiin nopeasti Warnerista eroon pääsemiseksi. Saa nähdä, kauanko kestää yhteistyö Nonesuchin kanssa?
Amorphis ainakin valitteli diiliään Relapsen kanssa aikoinaan, että Am Universumissa on vähän sellanen välityön maku..
..mutta eikös ne palaa Relapselle taas?
..mutta eikös ne palaa Relapselle taas?
Nuclear Blast
Olikos Freen Heartbreaker tähän kategoriaan sopiva. Kossoffhan ei soita kun osassa biiseissä. Ja eikös jotain taistelua ollut ?
No, loistava levy joka tapauksessa. Nimibiisi ja Muddy Water on aivan päällikkö osastoa.
En nyt Heartbreakeria tähän kategoriaan laittaisi. Eiköhän ne taistelut käyty Fraserin kanssa, joka poistui ennen Heartbreakerin tekoa ja jos en ihan väärässä ole, niin bändi soitti vielä keikkojakin Heartbreakerin jälkeen.
Hieno levy on kyllä.
Camelin The Single Factor vaikuttaisi aika vahvasti moiselta..
U2n kokoelma sisälsi koko erillisen CDn jossa oli singlejen B puolet. Kai ne oli niin heikkoja että ei voitu ykkös CDlle. Ykkös CDtä saa halvemmalla ilman B kiekkoa.
Omasta mielestäni koko U2:n tuotanto on iso kokoelma sinkkujen B-puolia.
Ei nyt ihan, mutta samaa luokkaa: The Beatles, Love.
Ihan selvää rahastusta, olin tietoinen ostaessa. Mutta tässä on onnistuneita uudelleenmuokkauksia. Hey Jude ja While My Guitar ainakin toimivat ihan näinkin. Mitään riisuttuja verioita ei ole, vaan kaikki on koristelty joskus tuplastikin kuorrutuksen kanssa. Ihan hyvä yritys. Jossei ole kovin tarkka, voi soittaa kokonaan läpi.
Levy on Las Vegasissa toimivan trapetsi ym ryhmän esityksen soundtrack.
Eikös KAIKKI albumit toisesta eteenpäin ole jämäalbumeita?
Eikös KAIKKI albumit toisesta eteenpäin ole jämäalbumeita?
Mun mielestä helvetin monen artistin toka albumi on paras :!: :!:
Mielestäni jämäalbumi ja rehellisesti paska levy ovat silti eri asioita. Eipä muistu mieleen jämäalbumeita juuri nyt. Kokoelmia ei lasketa!?