tieto/tunne
Hezzu kirjoitti noin 21 vuotta sitten (14 kommenttia)
Eräs kaveri tuosa kerran sano, että tyypit jotka ite ymmärtää jotain musiikista, esim. ite soittavat jotain instrumenttia tai muuten ovat oppineita, kuulevat musiikisa ihan eri juttuja ku tämmönen tavallinen pulliainen, joka ei ymmärrä mistään mitään (ei sävenlajeista, tahtilajeista tai mistään muustakaan).
Ja näinhän se taitaa olla.
Joku voi esim. sanua, että kuuntele ku on mahtavaa ja nää jätkät osaa soittaa! Ja moinen ei sitte kuulosta omasa korvasa yhtään miltään. Ite voi sitte olla innosaan jostain että on tää hienoo! Ja toinen siihen kommentoi, että tuohan on ihan paskaa, soittavatki päin persettä, rumpali ei pysy tahisa ollenkaan ja sounditki on ihan kauheet.
Hmmmm? Niimpä. Tie korvasta aivohin voi olla niin kovin erilainen ;)
Ja näinhän se taitaa olla.
Joku voi esim. sanua, että kuuntele ku on mahtavaa ja nää jätkät osaa soittaa! Ja moinen ei sitte kuulosta omasa korvasa yhtään miltään. Ite voi sitte olla innosaan jostain että on tää hienoo! Ja toinen siihen kommentoi, että tuohan on ihan paskaa, soittavatki päin persettä, rumpali ei pysy tahisa ollenkaan ja sounditki on ihan kauheet.
Hmmmm? Niimpä. Tie korvasta aivohin voi olla niin kovin erilainen ;)
+/- saldo : 0 | Tweet
Muusikot kuulevat vain virheet, siksi ne ärsyttävät.
Muusikot harvoin tuon takia tykkäävät kuunnella omia äänitteitä. Joskus 30 päästä vasta, että oppii uudelleen sanat.;)
Joo. Aikoinaan kun aloin soittamaan rumpuja, piti tietysti seurata levyiltä ja livenä pääasiassa rytmiryhmän suorituksia. Sittemmin alkoi kiinnostamaan muunkinlainen äänituotanto ja levyiltä ja livenä piti alkaa kuuntelemaan koko soundimaailmaa ja miten "jutut" on tehty. Äskettäin sitten alettiin tekemään elokuvaa, nyt pitää musavideoista ja elokuvista katsoa miten "jutut" on tehty. Voi vittu, voisipa palata siihen onnellisen tietämättömään tilaan, missä musiikki kuulosti hyvältä tai huonolta, riippumatta toteutuksesta ja sama juttu elokuvien kanssa.
kun itse soitan rumpuja niin tulee kuunneltua levyllä ensimmäisenä rumpuriffiä tai komppia miten se polkee eteenpäin. sitten siirrytään sisällön puoleen jne?
levyt ovat usein hyvin tehtyjä että ei siellä löydy virheitä. livenä niitä on joillakin ja jotkut soittaa niin erilailla kappaleet livenä että niistä ala/jaksa alkaa erittelemään oikeita rytmejä vääristä.
joitakin levyjä on joita kuuntelen vain sen takia että niissä on hyvä tunnelma saatu aikaan tai kappaleessa on joku kiva tsykä-tsykä ääni saatu, mutta tämä on varmaan kaikilla proge-harrastajilla että kuunnellaan kivoja naksutuksia
Joku voi esim. sanua, että kuuntele ku on mahtavaa ja nää jätkät osaa soittaa!
Tästä tulee mieleen fuusiomusan kuuntelijat.
Itselläni on varmaan vähän vääristynyt näkökulma asiaan koska tuli käytyä pianotunneilla viitisen vuotta ennen kuin alkoi valjeta, että musiikin kuunteleminenhan se vasta onkin hauskaa puuhaa. Omia soitteluita äänittäessä tuntuu useimmiten soittohetkellä siltä, että kylläpäs tässä taas mokaillaan urakalla ja vasta jälkeenpäin kuunnellessa selviää, että ei se meininki ihan niin huonoa ollutkaan. Virheet kuulee parhaiten sillä hetkellä kun ne tekee itse; mikäli paikkausyritys onnistuu niin kuuntelijan näkökulmasta lopputulos kuulostaa usein jopa paremmalta kuin ilman "virhettä".
Muistuu mieleen, kun nuorenpana kuunneltiin Hendrixin Electric Ladyland levyä, ja yksi kaveri valitti, että Jimin kitara meni epävireeseen Voodoo Chile biisissä. Me muut oltiin täysin lumottuja ja innoissamme, mutta tämä absoliittisen musiikkikorvan omaava kaveri ei ollut vakuuttunut. Tuolloin huomasi juuri sen, että musasta ei näköjään voikaan nauttia varauksetta, jos sitä "ymmärtää" liian hyvin. Itse ymmärrän hieman rumpujen soitosta, silti onneksi pystyn kuuntelemaan levyjä joissa "sleepataan ja kiilataan".:D
Kuulema Thelonius Monk soittaa pianoa periaatteessa väärin ja Björk laulaa myös väärin, silti itselle molemmat toimii hyvin.\n[Muokattu 31/12/2003 / VooDoo]
Kiilaaminen, epävire yms. jutut ovat mielestäni kohtuullisesti ja kokonaisuuteen sopivasti käytettynä lähinnä nyansseja siinä missä vaikkapa särösoundit tai tempon kevyt aaltoilu tarvittaessa (tai joskus aika dramaattinenkin; klassisessa musiikissa tempo heittelehtii usein tarkoituksella reippaasti). Jos ei miellytä niin sitten sopii kuunnella pelkästään metronomilla synkattuja siniaaltoja ettei vain mikään sattuisi korvaan.
Musta musaa voi kuunnella monella tavalla. Voi olla anaalisen analyyttinen ja blokkailla pienimpiäkin mokia, tai sitten antautua tunteiden valtaan ja katsoa, millaiseen paikkaan musiikki sinut vie. Itse koen tuon jälkimmäisen paljon mielenkiintoisemmaksi! Ja siinähän ei tarvitse välttämättä musiikin teoriasta tietää paskaakaan. Mutta varmaan tulee yleensä oltua jossain noiden ääripäiden välimaastossa musiikkia kuunnellessa. Riippuu mielentilasta, tietoisuuden tasosta, tarpeesta jne...:cool:\n[Muokattu 31/12/2003 / Astro]
Mutta emme kai me tietokoneita ole? Käsittääkseni musiikinkin kuunteluun liittyy aina tunteita, muutenhan me emme tästäkään edes keskustelisi? Jos vastaanottaisimme informaatiota tietokoneen tavoin, niin emme kykenisi muuhun kuin tämän informaation vaihtoon ja järjestelemiseen yms.
Henkilökohtaisesti en ymmärrä musiikin teoriasta yhtikäs mitään, mutta tiedän kyllä ilman niitäkin tietoja soittaako joku esim teknisesti hyvin vai ei- ei kai tämän toteamiseen tarvita kuin harjaantuneet kuulohermot. Jokainen saa kiksejä eri asioista musiikissa, itse pidän paljonkin teknisesti hyvin toteutetusta musiikista, mutta kuitenkin vain sellaisesta jossa on myös tunnetta suurina annoksina mukana. Monesti kovalla vaivannäöllä hankittu taito, oli kysymys mistä taiteenlajista hyvänsä, tuodaan esille hyvinkin syvähenkisesti ja voimakkaiden tunteenpurkauksien saattamana, tai ainakin näin olisin itse valmis asian tulkitsemaan.
Niin, tarkotin siis lähinnä sitä, että henkilö joka ei ymmärrä musiikista mitään tekee havaintoja pelkästään tuntemuksien perusteella.
Esim. jossain Frank Zappan levyssä lukee että Steve Vai soittaa ne levyllä olevat "impossible guitar parts", mutta ei mulla oo minkäänlaista käsitystä etkä mitkä sielä on niitä "mahottomia", ihan sulavalta ne kaikki kuulostaa. Mulla ei oo siis aavistustakaan minkälaisiin asentoihin pitää sormia venytellä jonkun tietyn nuottiryöpyn aikaansaamiseksi ;)
Voi kuvitella Shaggsit levyttämässä.
"Hei tytöt, se meni liian tahdissa ja vireessä. Otetaan uusiksi. Auttaisiko jos soitamme eri huoneissa samaan aikaan?"
ei ole mikään sen karseampaa kun nähdä videolla omaa soittoaan. Kun vielä se soitto on sen hetken huumaa.
Jos kuvataan kasvoja niin oma t-paita valintakin tuntuu maailman huonoimmalta vaihtoehdolta.
YrjöAlkio kirjoitti 1/1/2004 klo 10:01: ei ole mikään sen karseampaa kun nähdä videolla omaa soittoaan. Kun vielä se soitto on sen hetken huumaa.
Jos kuvataan kasvoja niin oma t-paita valintakin tuntuu maailman huonoimmalta vaihtoehdolta.
Jos kuvataan kasvoja niin oma t-paita valintakin tuntuu maailman huonoimmalta vaihtoehdolta.
Jaa? Minusta taas on ollut ihan kivaa, kun äskettäin kuvailtiin omia soittoja. Kun ei sitä ole pitkään aikaan nähnyt, miltä se muista sitten näyttää, kun meiksi vetää ;) Omaa soittoa pitäisi kuvata vähän enemmänkin kun siinä näkee, onko asento kunnossa ja muutekin, onko se soitto luontevan näköistä. Soitan siis rumpuja.
Hezzu kirjoitti 30/12/2003 klo 21:55: Eräs kaveri tuosa kerran sano, että tyypit jotka ite ymmärtää jotain musiikista, esim. ite soittavat jotain instrumenttia tai muuten ovat oppineita, kuulevat musiikisa ihan eri juttuja ku tämmönen tavallinen pulliainen, joka ei ymmärrä mistään mitään (ei sävenlajeista, tahtilajeista tai mistään muustakaan).
Olisin samaa mieltä tämän Hezzun kaverin kanssa. Ja tiedän vielä kokemuksestakin tämän asian, koska monta kertaa, kun joku uusi juttu aukeaa, kuulee vanhatkin jutut taas ihan uudella tavalla.
Esim. Kun aloin harrastaa rumpujen äänittämistä, aloin kuunnella tarkemmin rumpujen äänityksiä, ja taas moni asia kummastutti. Samoin monet rytmiset seikat ovat auenneet vasta myöhemmällä iällä ja sitten kun kuuntelee jotain vanhoja levyjä, joita ei ole kuunnellut vuosiin, ne kuulostavat ihan erilaisilta.
Tosin usein tämä "ymmärtämys" liitetään siihen, että tuntee kyseisen termin ;) Mutta tietysti musasta voi nauttia muutenkin. Mulla tuo terminologia on vähn heikko, mutta mulla on yksi ystävä, joka osaa kyllä kaiken. Sille kun soittaa jotain biisiä levyltä ja sanoo, että nyt tulee hyvä kohta niin sieltä tulee takaisin, että "joo, tää on *termi* koukku, tällaista on jonkinverran käytetty *jossain musiikinlajissa*, esim. *joku artisti*. Eikös mene teistäkin vähän kyyniseksi? Liika asiantuntemus tappaa ilon...