TJx
waka/jawaka kirjoitti noin 20 vuotta sitten (73 kommenttia)
Tähän sitä vain on tultu. Vuorokausi vaihtuu vartin kuluttua, eikä kyseessä ole sivullekirjoittaneelle mikä tahansa vuorokausi. Edessä nimittäin on meikäläisen ikioma palvelukseenastumispäivä!
Niinisalon Tykistöprikaati täällä Porin kupeessa kutsuu alokas waka/jawakaa maanantai-iltaan klo 18 mennessä, ja tunnelmat ovat toden totta sen mukaiset. Kaikenlaista sattumusta on epäilemättä edessä, ja jokaista niistä tulee odotettua mitä suurimmalla innolla.
Jääkää hyvin, arvoisat kanssakirjoittajat. Voitte ainakin nukkua yönne rauhassa, kun tiedätte minun turvaavan maamme rajoja. Palataan asiaan sitten joskus ikuisuuden kuluttua ensimmäisillä viikonloppuvapailla...\n[Muokattu 11/1/2004 / waka/jawaka]
Niinisalon Tykistöprikaati täällä Porin kupeessa kutsuu alokas waka/jawakaa maanantai-iltaan klo 18 mennessä, ja tunnelmat ovat toden totta sen mukaiset. Kaikenlaista sattumusta on epäilemättä edessä, ja jokaista niistä tulee odotettua mitä suurimmalla innolla.
Jääkää hyvin, arvoisat kanssakirjoittajat. Voitte ainakin nukkua yönne rauhassa, kun tiedätte minun turvaavan maamme rajoja. Palataan asiaan sitten joskus ikuisuuden kuluttua ensimmäisillä viikonloppuvapailla...\n[Muokattu 11/1/2004 / waka/jawaka]
+/- saldo : 0 | Tweet
Tähän pitäis sanoa jotain järkevää, mutta ei tuu mieleen ku "pidä hauskaa" ja se ei tunnu oikein sopivalta, joten en sano sitä :)
Tammikuussa palvelukseen astuminen oli jotain kammottavaa...onneksi ohi...oho, anteeksi, ei ollut tarkoitus pelotella!:o;)
Samat fiilikset vuos sitten, nyt puolisen vuotta onnellisesti erossa jo kyseisestä teatterista.
Ei muuta kun turvallista matkaa..:D
Eihän se asepalvelu nyt niin kaameaa ole, minäkin siellä 11 kuukautta pärjäsin. Hoitaa vaan hommat kunnolla eikä ala temppuilla niin hyvin menee.
Ja parasta se on varsinkin näin jälkeenpäin, kun voi muistella.
Lykkyä tykö.
Näin vanhempana on ymmärtänyt, kuinka huoletonta aikaa varusmiesaika on nuoren miehen elämässä. Muista pitää hauskaa, sillä kaikki kiva loppuu aikanaan. ;)
Onnea matkaan! Nykyään kai muuten pääsee jo heti ensimmäisenä viikonloppuna vapaalle.
Kannattaa muuten mennä paikalle jo hyvissä ajoin, jotta ehtii hoitaa systeemit kuntoon, ennen kuin viimeinen mies saapuu. Viimeisellä on aina kovin kiire ja hässäkkä. Aikaiset saapujat ehtivät saada paljon vinkkejä illan ja aamun toimiin, sekä varusteiden järjestämiseen. Meilla jaettiin ainakin jo saapumispäivänä aika paljon kamaa.
Ja paras vihje usein on se, että ekana aamuna syöksyy heti kuselle, kun vaan tuvasta saa lähteä aamutoimille, jos siis yhtään kusettaa. Yleensä ekan aamun "johdetut aamutoimet" ovat sen verran vauhdikkaat, että juuri saa hammasharjan kosteaksi, kun pitäisi jo palata tupaan... Mutta minä olinkin saapumiserää 2/91 joten mistä minä tiedän näitä nykyisiä toimia...
Ja muistakaa ampua paljon niitä venäläisiä!
Ai ai sitä ensimmäisen aamun ihanuutta. Minulla puhkesi sinä aamuna kaiken muun kivan lisäksi elämäni ensimmäinen silmätulehdus. Silmät joutui kirjaimellisesti repimään sormilla auki. Ensimmäisenä aamuna heräsimme muistaakseni Porilaisten marssiin. Mikäs sen mukavampaa kuin herätä musiikkiin...
Doc.B.D kirjoitti 12/1/2004 klo 08:22: Ja muistakaa ampua paljon niitä venäläisiä!
Juuri näin ! Kuten vanha opetus kuuluu: " Jos hyökkäys tulee lännestä, on ryssä koukannu selustaan." ;)
Ja onhan siitä armeijasta ollut hyötyä ja paljon. Jokaisen sivarin pitäisi lukea historiaa ja miettiä jos 1918 ja 1939-1945 ei armeija olisi hoitanut hommiaan, niin mikä olisi Suomen tilanne. Veikkaan että vertailu kohta olisi lähinnä joku Romania.
Täytyy vetää jarrut päälle, rupeaa hitsaamaan....\n[Muokattu 12/1/2004 / Sami]
No joo, tämä nyt on aivan turhaa spekulointia loppujen lopuksi, mutta Saminkin kannattaisi koittaa poistaa ajattelumallistaan, eritoten historiaa ilmeisestikkin lukeneena, tuollaiset loogiset kuperkeikat joita edellä esittää:
Ja onhan siitä armeijasta ollut hyötyä ja paljon. Jokaisen sivarin pitäisi lukea historiaa ja miettiä jos 1918 ja 1939-1945 ei armeija olisi hoitanut hommiaan, niin mikä olisi Suomen tilanne. Veikkaan että vertailu kohta olisi lähinnä joku Romania.
Loogisella kuperkeikalla tarkoitan lyhyesti sitä, että historian ns. vaihtoehtoisilla suunnilla, joita voidaan kyllä ajatella ja vain ajatella, on myös oma historiallinen identiteetti tai tietoisuus. Eli jos suunta olisi jostakin syystä ollut toinen kuin nyt, niin edelleen voisimme vain kuvitella nykyhetkeä jossa tällähetkellä elämme. Toisena asiana voisin huomauttaa, että historiallisista tapahtumista vedetyt analogiat, varsinkin jos vertailuparina on nykyaika, ovat äärimmäisen vaarallisia, joten olisi varmaan parempi analysoida nykyajan tilannetta omine uhkineen. Itse pidän ase/teollista kompleksia sekä yhteiskunnan militarisointia sekä luisua hiljalleen kohti poliisivaltiota epätoivottavina suuntina, mutten toisaalta pidän kaikkia yhteiskunnan instituutiota kelvottominakaan, joten päädyin suorittamaan siviilipalveluksen, joka tässä pian onneksi jo loppuukin:D Huhhuh, tulipa sitten avauduttua jälleen kerran, mutta toivottavasti siitä on jotain hyötyäkin;)Intti on hyvä paikka usko pois! Ei sitä siellä ollessa tajua, mutta elämässä kyllä myöhemmin.
AtomUs kirjoitti 12/1/2004 klo 11:01: Loogisella kuperkeikalla tarkoitan lyhyesti sitä, että historian ns. vaihtoehtoisilla suunnilla, joita voidaan kyllä ajatella ja vain ajatella, on myös oma historiallinen identiteetti tai tietoisuus.
En tiedä mitä käytät, mutta kerro mistä sitä saa: täytyy olla tosi hyvää!
No, ehkä tuo lause oli hieman heikosti rakennettu, mutta tarkoitin sitä, että on typerää kuvitella Suomen tilannetta jossakin "historian mahdollisessa vaihtoehdossa" , jossa ihmisten kollektiivinen ja yksilötason tietoisuus olisi kehittynyt täysin tilanteen omista lähtökohdista.
PS. En käytä mitään aineita, paitsi satunnaisesti alkoholia;)
Mitenkäs pari ensimmäistä viikkoa on sujunut?
Onko nykyisin vielä muka normaalia että rekrytointikaavakkeessa kysytään sotilasarvo?
http://www.vhoy.fi/vhoy/hakulomake.html
Tekisi mieli pistää tuonne, että sotilasarvo kenraalivääpeli, ja erityisosaamisalueet: telemiinojen purku ja asennus, kasapanosten rakentaminen, sotilasvankien kuulustelu ja kidutus, siviikohteiden ryöstö ja raiskaus.
Enpä myöskään tiedä, että mitä helvettiä työnhakijan lasten syntymävuodet liittyy mihinkään.
Kyllä tuolla varmaan joutuu tositoimiin, kun puolison tai lähimmän omaisen nimikin kysytään. Katsos jos ei selviä työpäivästä, tietävät mihin ruumispussi toimitetaan.
Mistä voisi rekrytoida joukon militantteja pasifisteja muistuttamaan noille että jatkosota on jo ohi..
Ensimmäiset kaksi viikkoa menivät odotettua rattoisammin, kiitos kysymästä. Tekemistä on riittänyt ja vitutuskin jäänyt loppujen lopuksi aika vähiin. Oman yksikön alikitkin ovat niin inhimillisiä, että se kaikkein typerin pompottelu on jäänyt onnellisen vähiin. Lääkärintarkastukset olivat vasta tämän jälkimmäisen viikon tiistaina, joten myös fyysinen rasitus jäi näin alkuvaiheessa vähäiseksi. Sotkuunkin on päässyt melkein joka ilta, joten mikäs tuolla on ollessa. Eniten koko paikassa häiritsee se jatkuva kiire ja sitä seuraava stressi, jonka johdosta rauhoittumaan pääsee vain nukkuessa. Ja aamulla sitten taas herätäänkin siihen armottomaan meteliin ja kiireeseen.
Eiköhän touhu tämän ensimmäisen viikonloppuvapaan jälkeen ala hiljalleen muuttua rankemmaksi. Perjantaina jaettiin tetsarit, joten alkavalle viikolle lienee luvassa mukavia harjoitteita. Hiihtämäänkin oletettevasti pääsee... Pahin tässä kuitenkin on luultavasti sikäli takana, että ensi viikonloppuna pääsee jälleen lomille. Eiköhän viisi päivää kulu lomia odotellessa merkittävästi vikkelämmin kuin tuollainen 12 päivän periodi.
Kahden viikon jälkeen vasta jaettiin tetsarit? Me dyykkailtiin lumikasoissa täyspakkaukset päällä jo ensimmäisenä (vai olisiko ollut toinen?) aamuna. Oli kyllä hyvin hajoittava aamu...\n[Muokattu 25/1/2004 / Kcrimso]
Armeija oli hauskaa ( ja lopussa tylsää ) mutta kertaukset vielä hauskempia, pääsee lomalle toistä ja muutenkin normaali rutiineista ja stressistä.
Odotan innolla kertauksia jotka tulee kohdalleni luultavasti 2005 kesällä.
Helpollahan te ootta päässy meidät laskettin sotkuun vasta eka lomien jälkeen ja sitteki vasta kun osas kaikki arvomerkit ulkoa.
Sivaria jäljellä neljä aamua. Armeeniaan lähtö ei ollu ees vaihto ehto. Semmosta pelleilyä se. Ja kauheeta tuhlausta. Mun pää ois levenny joo. Sinne vaan jos tykää leikkiä sotasta.
päviöniitto kirjoitti 26/1/2004 klo 11:37: Sinne vaan jos tykää leikkiä sotasta.
Sodan leikkiminen oli kivaa. Harmi vaan, että sinne sotaleikkien väliin oli levitelty kaikkea muuta turhaa paskaa kuten kalsareiden ja sänky vaatteiden millin tarkkaa viikkailua.
Päivitettäköön sivullekirjoittaneen statusta kertomalla, että olen siirtynyt Tykistöprikaatista Kaartin Jääkärirykmenttiin. Komennuspaikkani on tätä nykyä Ruotuväki-lehti, jossa esiinnyn toimittajana.
Reserviin siirtymiseen on jäljellä 183 aamua. :roll:
Koittakaas nyt vähän nykyaikaistaa sitä Ruotuväki-lehteä. Mukaan juttuja kasarmin sisäisestä seksuaalielämästä tai vaikkapa yleispätevää kansainvälisyyskasvatusta: onko avioliitto venäläisen kanssa maanpetturuutta.
Enää 74. Ei paha, joskin vähempikin riittäisi.
Nyt on pakko vähän hehkuttaa...
TJ10 8)
päviöniitto kirjoitti 26/1/2004 klo 11:37: Sinne vaan jos tykää leikkiä sotasta.
Sodan leikkiminen oli kivaa. Harmi vaan, että sinne sotaleikkien väliin oli levitelty kaikkea muuta turhaa paskaa kuten kalsareiden ja sänky vaatteiden millin tarkkaa viikkailua.
Tällä idioottimaisella toiminnallahan on ihan selvä psykologinen tarkoitus. Sotilaan täytyy osata toimia rutiininomaisesti käskystä sen kummemmin kyseenalaistamatta esimiehen käskyjä, olivat ne kuinka järjettömiä hyvänsä. Jos sotilas ei ole kurinalainen ja tottelevainen, jokainen komppaniasta juoksee eri suuntaan kun ensimmäinen pommi jysähtää.
Jos sotilas ei osaa toimia rutiininomaisesti tietyssä tilanteessa, tulee ruumiita. Wax in, wax off. Niin kuin Karate Kidissä. Tiedättehän te. Kuria ja järjestystä, rutiinia ja tottelua. Siinähän se tärkein pointti tulikin, miksi jätin armeenian väliin. Haluan ajatella omilla aivoillani.
Teejii kolmesataakymmenen, vittu niinq!
[quote]päviöniitto kirjoitti 26/1/2004 klo 11:37: Sinne vaan jos tykää leikkiä sotasta.
Sodan leikkiminen oli kivaa. Harmi vaan, että sinne sotaleikkien väliin oli levitelty kaikkea muuta turhaa paskaa kuten kalsareiden ja sänky vaatteiden millin tarkkaa viikkailua.[/quote]
Tällä idioottimaisella toiminnallahan on ihan selvä psykologinen tarkoitus. Sotilaan täytyy osata toimia rutiininomaisesti käskystä sen kummemmin kyseenalaistamatta esimiehen käskyjä, olivat ne kuinka järjettömiä hyvänsä. Jos sotilas ei ole kurinalainen ja tottelevainen, jokainen komppaniasta juoksee eri suuntaan kun ensimmäinen pommi jysähtää.
Jos sotilas ei osaa toimia rutiininomaisesti tietyssä tilanteessa, tulee ruumiita. Wax in, wax off. Niin kuin Karate Kidissä. Tiedättehän te. Kuria ja järjestystä, rutiinia ja tottelua. Siinähän se tärkein pointti tulikin, miksi jätin armeenian väliin. Haluan ajatella omilla aivoillani.
Minun mielestäni armeija aikanaan (no siitä on kohta jo 15 vuotta) oli lähinnä positiivinen kokemus - älkää nyt ajatelko väärin - en ole mikään sotahullu. Opettavimmat seikat liittyivät tietynlaiseen henkiseen kasvamiseen paskan sietämisessä sekä oppimaan paljon ihmisten erilaisuudesta - onhan kasarmillinen äijiä kuitenkin läpileikkaus suomalaisista pienessä mittakaavassa. Kaikenlaista mahtuu mukaan, niin hyvää kuin huonoakin. Opettavaista, sanon minä.
Saman voi kokea missä tahansa opiskelija-asuntolassa. Niissä tosin ei ole juurikaan kuria.
Saman voi kokea missä tahansa opiskelija-asuntolassa. Niissä tosin ei ole juurikaan kuria.
Niin no joo - mutta ihmiset käyttäytyvät eri lailla silloin kun puitteet ja toiminta on rajattua. Sitä meinasin lähinnä.
Sen verran pikkupoikaa tosin löytyy meikäläisestä, että kaikki kanuunat ja pyssyt mistä kuuluu kova pamaus tai rätinä, ovat hauskoja - paitsi tositoimissa tietysti... :(
Ja aika kultaa muistot tietysti - sehän on selvä.
Siinähän se tärkein pointti tulikin, miksi jätin armeenian väliin. Haluan ajatella omilla aivoillani.
Minäkin haluan ajatella omilla aivoillani, minkä takia armeija on välillä ollut vaikeaa aikaa - niin kuin se on lähes kaikille. Juuri tuo käskyttämisen sietäminen on kuitenkin niitä asioita, joiden ansiosta olen kaikkein eniten kokenut henkistä kasvua palvelusaikana. Kaikki on toki yksilöllistä, mutta uskoakseni armeijassa oppii nöyryyttä, joka olisi hyödyksi joka iikalle.
Mielestäni on kaiken kaikkiaan aika hauska perustelu jättää armeija väliin siksi, ettei siedä käskyttämistä. Tuo, jos mikä, kertoo helposti aika paljon ihmisestä...
Se täytyy vielä sanoa, että sivareilla on usein vähän vääristynyt kuva tuosta "omien aivon käyttämisestä". Alokasaikana tilanne on tietysti vähän toinen, mutta menkääpä pysymään vaikka joltakulta kokelaalta, saako intissä "käyttää omia aivojaan".
Kutsunnat olisi tasan viikon päästä, ja ajattelin, että sopivin vaihtoehto minun päälleni on sivari. Totta perkeleessä se on reilusti pidempi, mutta ne vapaat illat... ne ovat tärkeitä. Toiseksi minulla ei ole kiire mihinkään (esim. jatko-opiskelut) En mene sivariin minkään "aatteen" takia (esim. ei aseita! ei sotaa!) vaan oman itseni takia. Sivarista kertyy toivottavasti työ-kokemusta, joka on minulle paljon tärkeämpi taito kuin sotiminen. Armeijassa viehättää lähinnä aseet, mutta voinhan minä ampumaradallekin mennä... :- p
Minulla ei ole juuri mitään sivareita vastaan. Ihan oikeasti.
...mutta meikäläistä vituttaa silti se, että isolla osalla sivareista ei enää ole taustalla minkäänlaisia aatteellisia perusteluita ratkaisulleen. Sivariksi hakeutuu melkoisesti porukkaa ihan vain sen takia, että siellä selviää helpommalla. Sitä en osaa ihan kauheasti arvostaa.
Illat kotona olisivat olleet minullekin tärkeitä jo ihan töiden takia, mutta minkäs teet... Minä halusin käskytettäväksi. :o
Pah. Ei sitä aina tarvi olla aatteellisia perusteita. Menee minne haluaa. Ei minullakaan ole mitään armeijan käyneitä vastaan, he ovat sen valinneet syystä tai toisesta. Ainoana on se, että turhaan tulevat puhumaan jotain Isänmaallisuus-potaskaa (sitäkin on nähty) ... eivät kaikki sivarit ole "hippejä" tai "isänmaan pettureita", eikä armeija ole vain "Isänmaallisille kusipäille". Monet ovat hakeutuneet armeijaan esimerkiksi sen takia että kunto kasvaisi. Hyvä että tässä maassa on sentään valinnan vapaus, vaikka armeijaan "ne" haluavat meidän menevän, sen kyllä huomaa...
Niin, nykyäänhän ei tarviste sivariin haluavan enää esittää mitään kummempia syitä valinnalleen. Mulle on ihan sama, kumpaan joku "haluaa" mennä, vaikka itse kävinkin sivarin.
Osa sivareista on sellaisia, joita ei voisi vähempää kiinnostaa koko asevelvollisuus. Osa taasen pelkää armeijaan menoa niin paljon, että valitsee helpomman tien. Sielläkin on koko suomalaisten kirjo. On pitkätukkaprogeilijoita, vegaaneja, hippejä, pilvenpolttajia, nörttejä, skeittaajia, nuorisorikollisia joita ei armeijaan huolittu, sosiaalisesti sopeutumattomia, saakelinpalvojia, oppineita, filosofeja, älykköjä tai muita sellaisia, jotka eivät ole välittäneet armeijaan mennä. Osa on ihan tavallisia ihmisiä. Joillakin on jokin fyysinen tai psyykkinen rajoittava tekijä, mutta he ovat kuitenkin halunneet kantaa velvollisuutensa eivätkä ole vastaanottaneet vapautusta.
Käskyttämistä pelkää muuten usein eniten se, joka mieluiten itse olisi siinä käskyttäjän paikalla.
Omasta sivariajasta alkaa kuitenkin olla jo sen verran pitkä aika (kotiuduin -97), etten enää tiedä miten tänä päivänä valitsisin. Luultavasti valitsisin armeijan tai hankkisin kokonaan vapautuksen. Kyseinen laitos kun nykyään on jopa uudistunut. Toivottavasti vanhat fasistijermut ovat pian historiaa. Sama asenne tosin ei kitkeydy kovin nopeasti kansalaisista. Vieläkin saa kuulla sitä "suomi-konepistooli pum pum tali-ihantala ryssä pum isänmaa perrrrrrkele" -mantraa kyllästymiseen asti ja vapaalle demokratialle epätyypillinen lipun jumalointikin on vielä arkipäivää.
Siihen aikaan (kutsunnat -95) kyse oli kuitenkin lähinnä omasta vapaudesta ja kapinasta vallitsevaa järjestelmää vastaan. Kieltäydyin hyväksymästä ylempää annettavaa ainoaa oikeaa totuutta ja toimin sitä vastoin. Kun päätös oli tehty, en sitä enää muuttanut.
Armeijassa viehättää lähinnä aseet, mutta voinhan minä ampumaradallekin mennä... :- p
Jos olisikin viehättäneet aseet, niin kyllä se hauskuus niistä olis armeijassa hävinnyt...Aika monta kertaa teki mieli heittää rynkky lepikkoon.
No joo... kyllä siellä pakkasessa olis varmaan vittumaista jotain lippaita vaihdella.
...mutta meikäläistä vituttaa silti se, että isolla osalla sivareista ei enää ole taustalla minkäänlaisia aatteellisia perusteluita ratkaisulleen. Sivariksi hakeutuu melkoisesti porukkaa ihan vain sen takia, että siellä selviää helpommalla. Sitä en osaa ihan kauheasti arvostaa.
Mua vituttaa lähinnä se, ettei isolla osalla inttiin menijöistä ole taustalla minkäänlaisia aatteellisia perusteluita ratkaisulleen. Ehkä jotain "mutku isänmaa on kiva ja sotaveteraanitkin kävi armeijan" -tyylistä läppää, mutta eihän se mikään syy ole asepalveluksen suorittamiseen.
Kaukana ovat ne ajat, kun ylpeinä astuttiin rynnäkkökivääri kourassa rajan yli kurittamaan ryssää ja vielä koettiin jopa velvollisuudeksi vapauttaa kansa demokratian syleilyyn täältä Uralille asti!
Niin just! Vittuako sitä kumartelemaan! Suomessakin on korkean teknologian osaamista ja kykenisimme varmasti valmistamaan ydinaseen parissa kuukaudessa.
Kaukana ovat ne ajat, kun ylpeinä astuttiin rynnäkkökivääri kourassa rajan yli kurittamaan ryssää ja vielä koettiin jopa velvollisuudeksi vapauttaa kansa demokratian syleilyyn täältä Uralille asti!
Kaukana? Mun vanhemmat on siirtokarjalaisisia, jotka tulivat viimeisellä junalla rajan takaa. Siitä junasta jäi viimeiset vaunut asemalle, kun ryssän pari kranaattia teki täysosuman. Jos ne kranaatit olisi tulleet pari vaunua edemmäs, en olisi tässä jauhamassa paskaa.
PS. Voi olla että ne ihmiset, jotka siirrettiin myöhemmin Siperiaan olisivat olleet ihan tyytyväisiä Uralille asti ulottuvaan demokratiaan.
'nuff said...
Minä olen perustellut armeijaan menemistäni sillä, että olen sen velkaa isoisälleni, joka nuorena miehenä taisteli rintamalla neljä vuotta. Armeijan käyminen ja sitä kautta maan puolustaminen on suomalaisena miehenä velvollisuuteni mutta myös oikeuteni. Ja minä en todellakaan ole mikään pää kolmantena jalkana palvelukseen kirmannut asevelvollinen...
Suuri osa sivareista toteaa tietysti tämän olevan aikansa elänyttä hapatusta. Siihen minä en osaa sanoa mitään - itse asiassa olen lähinnä sanaton. Talvisodan päättymisestä on kulunut vaivaiset kuusikymmentä vuotta, mutta itsenäistä ja vapaata isänmaata ei silti osata arvostaa varsinkaan nuorison keskuudessa ollenkaan tarpeeksi.
Kun historiaa on kaiveltu enemmän ja enemmän, niin Suomi oli kaikkea muuta kuin täysin itsenäinen ja vapaa toisen maailmansodan jälkeen.
Moni tuntuu tekevän tuon saman hyppäyksen "menin armeijaan, koska olen sen velkaa sotaveteraaneille". En tajua yhtään, millä logiikalla tuollainen aasinsilta saadaan aikaan. Yhtä hyvin voisi vaatia päästä keisarinleikkaukseen kunnioittaakseen äitiään. Miten sotaveteraanit hyötyvät mitenkään siitä että joku menee nyt 60 vuoden jälkeen armeijaan eikä esimerkiksi suorita siviilipalvelusta jossain sellaisessa palveluspaikassa joka hoitaa ja kuntouttaa sotaveteraaneja? Keräyslippaiden heiluttelua kaupungilla ei sitten tarvitse mainita vastaukseksi.
No eipä tuo Venäjän (tai edes maailman) nykytilanne nykyäänkään niin kovin vakaa ole, että tarvitsisi kauheasti ihmetellä asepalveluksen tai sen suorittamisen merkittävyyttä.
Kukin toimii tietenkin oman tyylinsä mukaisesti. Valinnan vapaus siihen on yksi niistä asioista jotka ovat perintöä siitä kun viimeksi asevelvollisia tarvittiin.
Kun historiaa on kaiveltu enemmän ja enemmän, niin Suomi oli kaikkea muuta kuin täysin itsenäinen ja vapaa toisen maailmansodan jälkeen.
Olen samaa mieltä, mutta paino erityisesti sanalla TÄYSIN. Jos "sotamenestys" ei olisi ollut sellainen kuin se oli, olisi voitu unohtaa ilmaisu "täysin itsenäinen". Mallia voi katsoa Romaniasta ja muista, missä meni ja menee edelleen hyvin...
Sodan jälkeen kaiken maailman vasemmisto paskat pääsivät ryömimään koloistaan tunnetuin seurauksin. Esim. Valpo ja Yleisradio olivat täysin menetetyt. 60- ja 70-luvulla huipussaan ollut Neuvostoliiton ihannointi on taas aivan oma luku ja osoitus siitä kuinka sokeita idiootteja riitti pilvin pimein. Kokoomus 22 vuotta oppositiossa. Kekkosen valinta poikkeuslailla. Siinähän niitä..
Moni tuntuu tekevän tuon saman hyppäyksen "menin armeijaan, koska olen sen velkaa sotaveteraaneille".
Tämä onkin niitä asioita, joita useimmat sivarit eivät koskaan tajua.
Enkä sano tätä sillä, ettenkö ymmärtäisi pointtiasi. Useimmille tuo "perustelu" taitaa kuitenkin liittyä enemmänkin omantunnon asioihin kuin hyödyn tuottamiseen sotaveteraaneille.
Ite menin armeijaan ku ei ollu rohkeutta kieltäytyä ja mennä sivariin...
Tuo onkin jännä asia, joka kertoo aika konkreettisesti asenteiden muuttumisesta. Itse tunnen muutamia varusmiehiä, joila on vaatinut tiettyä rohkeutta valita armeija - lähes kaikki kaverit kun ovat olleet siviilipalvelusmiehiä.
Kävisikös vastapainoksi "Menin sivariin, koska Gandhi kannatti väkivallatonta vastarintaa ja hänet murhattiin. Olen Gandhille velkaa."
Jos joku kokee asian noin, niin suits me. Toisaalta asiaan tietysti suhtautuu vähän eri lailla ja omakohtaisemmin, kun kokee olevansa velkaa sille papalleen, jonka polvella on lapsena istunut ja joka on sodan jäljiltä joutunut kantamaan mielessään monenmoisia muistoja. Mutta eiköhän tämä keskustelu kaiken kaikkiaan ala olla pikku hiljaa läpikäyty...
Minä olen muuten itsekin harkinnut sivariksi ryhtymistä alokaskaudella. Silloin tuo aiemmin tässä ketjussa esille tuomani epälooginen perustelu muodostui hyvinkin tärkeäksi osaksi päätöstäni pysyä kohtuuttoman kohtelun kohteena.
Mulla on vihree pahvilappu jossa lukee 'vapautettu rauhan aikana'. Alottelin palvelustani muutama vuosi sitten Huovinrinteellä mutta kesken jäi.
Minä omistan tuon samaisen pahvilapun. Lekuri sellaista tarjosi ja katsoin fiksummaksi ottaa sen vastaan kuin mennä kuluttamaan verorahoja sairastuvalle. Sitä paitsi, näin pääsin heti lukion jälkeen aloittamaan opintoni; enemmän minusta hyötyä on täältä valmistuttuani.
Oma vaarini ei koskaan maininnut sanallakaan sodasta, vaikka siihen osallistuikin. Ei tosin kuulopuheiden mukaan rintamalla, kun taisi olla sen verran nuori kuitenkin.
Moni menee juuri armeijaan vanhempien tai sukulaisten painostuksesta. Eräs armeijan käynyt kaverini selitti juuri tuosta. Monet olivat armeijassa vain koska "muuten isäntä tappais"
Tottahan se on, että oma pappani tuskin minun päätöstä (sivari) arvostaa.
Sodan jälkeen kaiken maailman vasemmisto paskat pääsivät ryömimään koloistaan tunnetuin seurauksin.
[...]
Kokoomus 22 vuotta oppositiossa.
Jotain hyvää vasemmistopaskatkin siis saivat aikaan.
Isäpappa ei kyllä ilahtunut päätöksestäni ja raivosi pari viikkoa putkeen, mutta en antanut periksi. Hänen isästään en tiedä, eikä hän enää siihen aikaan ollut elossakaan.
Toinen pappa on ollut sodassa, ei kuitenkaan rintamalla ja hänen suhtautumisensa oli enemmänkin ymmärtäväinen, mutta samalla myös huolestunut yhteiskunnan rattaisiin asettumisesta, jossa ainakin entisaikaan ja vielä nykyäänkin joissakin punaniskapomojen alaisuudessa armeijan käynti on ehdoton vaatimus työn saamiseksi. En kuitenkaan hakeudu teollisuuteen, joten eipä ole ongelmia ollut siitäkään.
Sodan jälkeen kaiken maailman vasemmisto paskat pääsivät ryömimään koloistaan tunnetuin seurauksin.
[...]
Kokoomus 22 vuotta oppositiossa.
[...]
Kokoomus 22 vuotta oppositiossa.
Jotain hyvää vasemmistopaskatkin siis saivat aikaan.
Kokoomuksella oli paljon puutteita, mutta kuitenkin sodanjälkeisen puoluekartan selkeesti oikeistolaisin jäsen. Jotenka näin ollen käyttäisin termiä "vähiten huono".
Eikös oikeistolaiset oo natseja? ;)
Eikös oikeistolaiset oo natseja? ;)
Natsit olivat kansallis[u:831c54f79d]sosialisteja[/u:831c54f79d].
Eikös oikeistolaiset oo natseja? ;)
Hups... Niinkös se onkin... :lol:
Ilman natseja ei olisi Volkswagen Kulpaa, repikää siitä!
Mihin Sami on unohtanut Perustuslaillisen oikeistopuolueen (eli Pop:in!)? Vai oliko nekin "vasemmistopaskiaisten" kätyreitä? Tai ehkä 80-lukua ei lasketa sodanjälkeiseksi ajaksi. Silloinhan Pop oli parhaimmillaan.
Armeijaa en käynyt, vapautus tuli sydänvian vuoksi, mutta en olisi mennytkään. Minulla ei olisi ollut ongelmia sukulaisten vuoksi, myös etulinjassa ollut vaarini oli armeijan vastainen. Tiedän kuitenkin minäkin useita, jotka ovat menneet armeijaan vanhempien ja muun ympäristön paineen takia. Jotkut tosin hakivat lykkäystä, ja hieman vanhemmalla iällä oli rohkeutta tehdä päätös välittämättä muista.
Koska menee vittuiluksi niin antaa olla.
Tarpeeksi äärioikealle kun mennään niin ollaankin suunnilleen äärivasemmalla. Koko poliittinen värisuora onkin ympyrä, jonka keskellä on iso kasa lantaa.
Sotilaspassi taskussa. Kaartinjääkäri reservissä.
Ohi on, mutta ihan vielä sitä ei ole tajunnut. Ehkä asian sisäistäminen alkaa sunnuntai-iltana, kun pitäisi palata lomilta varuskuntaan...
Party party tms.
Tervetuloa siviiliin kertausharjoituslottoa jännittämään. :D