Symphoblakkis
Doc.B.D kirjoitti noin 20 vuotta sitten (11 kommenttia)
Sirius: Aeons of Magick tuli ostettua, sisältää "over the top" -tyylistä sinfonista black metallia, joka on jopa 130% progressiivisempaa kuin mikään nykyinen progemetalli.
Kertokaa lämpimiksenne, onko tuolla saralla tullut jotain uutta vuoden sisällä. Ne tavalliset tiedänkin, Limbonic Artin myöhäistuotantoa pidän ihanteellisena vertailukohtana hyvälle ja huonolle.
Kertokaa lämpimiksenne, onko tuolla saralla tullut jotain uutta vuoden sisällä. Ne tavalliset tiedänkin, Limbonic Artin myöhäistuotantoa pidän ihanteellisena vertailukohtana hyvälle ja huonolle.
+/- saldo : 0 | Tweet
Onko Limbonic Artilla yhtään (hyvää)levyä, jossa olisi käytetty oikeita rumpuja? Joskus olen kuullut pari bändin levyä, ja biisit vaikuttivat sinänsä mielenkiintoisilta, mutta järkyttävät ohjelmoidut rummut pilasivat kaiken.
En ole pahasti tutkinut levyjen kansilehtiä, mutta kuulomuistikuva on sellainen että matontamppaus tapahtuu koneellisesti joka levyllä. Limbo on minun laskuissa sellainen tapaus, että tyylivirheet kuuluvat niiden tyyliin. Pari ekaa levyä heiluvat koko ajan naurettavan ja vakuuttavan välillä ja myöhäistuotannossakin ajetaan aika usein pusikkoon.
Eipä tarvitse sitten tutustua bändin tuotantoon yhtään enempää.
Hyvä niin, uusia (tai vanhoja) kiinnostavia bändejä löytyy liikaakin, ainakin käytettävissä olevaan rahamäärään verrattuna.
Ei mitään kovin uutta, mutta oletko tutustunut Nomiconiin? Sille bändille kannattaa uhrata aikaansa jo ihan musiikillisen itsetutkiskelun vuoksi, tai ainakin levylle nimeltä Yellow. Tyylillisesti tämä menee johonkin Limbonic Artin ja Keuhkojen välimaastoon. :D
Jee.. kiitos Nomiconin mieleenpalauttamisesta. Nimi on tullut monta kertaa vastaan, mutta jäänyt kokeilematta. Hmm.. vielä kun löytyisi diileri, jolla on noita myytävänä..
Nomiconin kokoonpano riitti joskus leimaamaan koko poppoon taas yhdeksi (super)kokoonpanoksi, mutta musiikkinsa onkin loppujen lopuksi varsin mielenkiintoista...
En tiedä kuinka paljon Arcturus menee symphobläkkíkseen, mutta hienoja biisejä, varsin mahtipontisiakin sellaisia löytyypi sekä La Masquerade-, että The Sham Mirrors-lätyiltä.
Hyvinkin totta, että monet bläkkiryhmät on tehneet varsin kokeellisia, oikeasti progressiivisia töitä, yhtenä esimerkkinä voisi mainita Enslavedin lätyn Monumension, jolla 70-lukuiset proge-elementit kohtaavat viikinki/black-metalliset piirteet!
Limbonic Art on hieno bändi sarallaan, mutta puuduttavaksihan se käy kun 10-minuuttiset biisit on täynnä pelkkää tuplabasaria...
Monumension onkin hyvä pläytty, jos sitä vain pystyisi kuuntelemaan: sen verran vmäinen kopionesto, että moni asema ei edes tunnista sitä CD:ksi. Ei pysty edes rippaamaan kovalevylle.
Arcturus: Disguised Masters: rappia ja drum and bass'ia. Tuota noin.. olisi pitänyt varmaan lukea se arvostelua huolellisemmin.
Ainoa ehkä tähän threadiin sopiva levy joka itseltäni löytyy on Rakoth - Planeshift.
Ihan mielenkiintoista, kansitarra sanoo että experimental Tolkein(?)-based black metal.
En ole asiantuntija mutta ihan kiva levy se on. Huilut sun muut kyllä menee välissä omituisuuksiin .. tai voihan se olla tottumuskysymyskin.
Tuo Disguised Masters on tosiaan se jonkinlainen remix-levy... Ei ihme, että se on mitä on, kun kerran puikoissa oli muistaakseni nykyään jo Arcturuksen jättänyt Ulverin Trickster G.
Semmoinen bändi kuin Ephel Duath tuli myös mieleen. Varsinaisesti symphobläkkilinjoilla mentiin vain debyytillä, mutta se mielenkiintoisempi, toinen levy onkin sitten jo todella omaperäistä, ehkä vähän erilaisuudenhakuistakin kamaa. Nykyinen rumpali on lähes 50-vuotias, aikaisemmin pelkkää jazzia vetänyt äijä, basisti on myös jazz-taustan omaava. Tämä mainio rytmiryhmä terästettynä blackmetal-taustaisilla laulajilla ja kitaristilla saa aikaan aikamoista sekametelisoppaa. Levyn nimi on The Painter's Palette, joten tsekatkaa ihmeessä!
Rakothin kakkoslevy Tiny Deaths on myös sekava, mutta ihan mukava paketti metallipohjaista muzakkia, vaikkei bläkkiä nyt enää kauheasti olekaan...
Ephel Duath & Rakoth on jees..
Tuo Disguised Masters taitaa olla aika paljon La Masqueraden Infernalen ylijäämänauhoja - tuossa valossa kuunneltuna se on jo paljon mielenkiintoisempi levy..