Huonoimmat "comeback" levyt
päviöniitto kirjoitti noin 21 vuotta sitten (25 kommenttia)
E.L.P.in 90-luvun comeback oli aika hirveää kuraa! Tooosi laimeeta. Äijät oli kunnola rupsahtanu. Ja kauheet saundit.
+/- saldo : 0 | Tweet
Traffic: Far From Home
Jefferson Airplane: s/t
Donald Fagen: Kamakiriad
Wigwam: Light Ages
Country Joe & the Fish: Reunion
The Shaggs: Shaggs' Own Thing
NKOTB: Face the Music
Matti Nykänen: Elämä on laiffii
Locanda Delle Fate : Homo Homini Lupus
Procol Harum: Prodical Stranger
Hezzu kirjoitti 15/1/2004 klo 23:29: Procol Harum: Prodical Stranger
Hyvä levyhän tuo oli, olosuhteisiin nähden.
Toivottavasti Pink Floyd ei tee mitään surkeaa comebackkia tai reunion-sontaa. Muutenkin comebackit ovat yleensä aika turhia.
Lanius kirjoitti 16/1/2004 klo 09:50: Toivottavasti Pink Floyd ei tee mitään surkeaa comebackkia tai reunion-sontaa.
Joo, yksi kerta riitti jo.
Pink Floyd comeback Barretilla!
Meikäläisen sarjakuvat....
Niin, vai haluaakos kuka niitä vielä lisää?
Dingo aikoo kuulemma tehdä tänä vuonna taas comebackin, mutta vielä ei tiedetä millä kokoonpanolla. Respect!
k.p.tikka-ri kirjoitti 16/1/2004 klo 10:49:
vai haluaakos kuka niitä vielä lisää?
vai haluaakos kuka niitä vielä lisää?
Mikä ettei.
päviöniitto kirjoitti 16/1/2004 klo 10:45: Pink Floyd comeback Barretilla!
Rukoilen Jumalaa siitä ettei Pink Floyd palaa. Ainakaan uusien 'hittien' kanssa. Ja Barretin on parempi olla vain poissa kuvioista, sillä tuskin hän enää hyviä biisejä tekis. Keskittyis vaikka maalaamiseen.
Lanius kirjoitti 16/1/2004 klo 11:41:
Rukoilen Jumalaa siitä ettei Pink Floyd palaa.
Rukoilen Jumalaa siitä ettei Pink Floyd palaa.
Mitenköhän paljon jumalaa moinen asia kiinnostaa?
Kyllä Pink Floydin paluu olisi huippujuttu, Watersin kera tietysti.Syd saisi jatkaa maalailujaan+taulujensa polttelua.
Pink Floydin paluu olisi siinä mielessä hyvä juttu, että heillä olisi silloin mahdollisuus hyvittää 2 edellistä laimeaa albumiaan (tai oikeastaan kolme, mukaan lukien Final Cut). Ja jos homma menisi pieleen eipä se oikeastaan bändin mainetta juurikaan enää kolhisi.
Fleetwood Mac. Just ja just soittokelpoinen uusin levy.
Can you spell rahastus tour?
Eihän Final Cut ole laimea!
En kyllä usko, että hommasta tulisi mitään ilman Watersia, jos tulisi tämänkään kanssa.
MZ kirjoitti 16/1/2004 klo 18:11: Eihän Final Cut ole laimea!
No kyllä se hieman laimea on, mutta ehkä sekään ei ole suurin ongelma vaan se, että se ei oikein kuulosta Floydilta vaan Roger Watersin soololevyltä. Eikä edes kovin hyvältä Watersin soololevyltä. Amused To Death sen sijaa on pienoinen mestariteos ja parasta mitä Pink Floydin leiristä on tullut The Wallin jälkeen.
Kcrimso kirjoitti 16/1/2004 klo 18:45:
Amused To Death sen sijaa on pienoinen mestariteos ja parasta mitä Pink Floydin leiristä on tullut The Wallin jälkeen.
Amused To Death sen sijaa on pienoinen mestariteos ja parasta mitä Pink Floydin leiristä on tullut The Wallin jälkeen.
Kuuntelehan esim. Nick Mason's Fictitious Sports niin mieli muuttuu.
Hezzu kirjoitti 16/1/2004 klo 19:20:
Kuuntelehan esim. Nick Mason's Fictitious Sports niin mieli muuttuu.
Kuuntelehan esim. Nick Mason's Fictitious Sports niin mieli muuttuu.
On se joskus vuosia sitten kuultukin. Ei oikein vakuuttanut. Olisi kyllä kiva kuulla uudestaan, mutta en minä kyllä usko, että se Amused To Deathia päihittää.
Wrightin ZEE-projekti ei myöskään kuulostanut kovin vakuuttavalta-84.
Rick Wrightin Broken China- levy 90-luvun puolivälistä on mielestäni aika hyvä.
Kcrimso kirjoitti 16/1/2004 klo 23:33: Rick Wrightin Broken China- levy 90-luvun puolivälistä on mielestäni aika hyvä.
Sehän on mestariteos.Wet Dreamista olen oppinut myös pitämään monien vuosien jälkeen.:P
Kcrimso kirjoitti 16/1/2004 klo 18:45: se ei oikein kuulosta Floydilta vaan Roger Watersin soololevyltä. Eikä edes kovin hyvältä Watersin soololevyltä. Amused To Death sen sijaa on pienoinen mestariteos ja parasta mitä Pink Floydin leiristä on tullut The Wallin jälkeen.
Kieltämättä Final Cut kuulostaa Watersin soololevyltä, miehen henk.kohtaisen angstin purku jatkuu. Löytyy levyltä kuitenkin useita hienoja biisejä esim. Fletcher Memorial Home, Gunner's Dream ja nimibiisi.
Amused to Death on ihan ok, mutta joku siinä minua häiritsee, ehkä se on liian aor:ää. Sanoitukset toki ovat hyviä ja aika purevia.
Tunnustan kuuntelevani myöskin Pros and Cons of Hitchikingia, ei se niin huono ole mitä aina morkataan.
Wrightilta en ole kuullut kuin Wet Dreamin, ja aika koskemattomana on levy saanut hyllyssä seistä.
Masonin Fictitious Sportsin kuulin joskus iäisyys sitten. Silloin se ei kolahtanut, mutta musiikkimakuni on muuttunut niistä ajoista niin paljon, että pitäisi tehdä uusi yritys.\n[Muokattu 17/1/2004 / MZ]
The Final Cutista ja The Prons And Cons Of Hitch-Hikingista olisi voinut vaivatta yhdistää aikoinaan tuplan:materiaaliahan ei paljoa erota toisistaan(ainakin minusta).