Soundtrack-levyt
Doc.B.D kirjoitti noin 20 vuotta sitten (55 kommenttia)
Pari hyvää IMHO:
Basil Poledouris: Conan the Barbarian,
Peter Gabriel: Selections from Passion: Music for the Last temptation of Christ
Mitäs tähän sanotte..?
Basil Poledouris: Conan the Barbarian,
Peter Gabriel: Selections from Passion: Music for the Last temptation of Christ
Mitäs tähän sanotte..?
+/- saldo : 0 | Tweet
Poledouriksen Conan on kyllä perkeleen kova. Samalta mieheltä Robocop on sekin asiaa, mutta ehkä enemmänkin vain pääteeman ansiosta. Muita suosikkejani on John Williamsin The Empire Strikes Back ja Last Crusade. Ennio Morriconella on tietenkin paljon hyviä scoreja. Paras ehkä Once Upon Time In A West. James Hornerin Braveheart miellyttää myös. Danny Elfmanilla on paljon hyvää matskua kuten Batman Returns. Hans Zimmerin lähes kaikki scoret ovat kuunneltavia. Suosikkini on militaristinen The Rock, kuoroja hyödyntävä Crimson Tide, mahtipontinen Gladiator ja rauhallisempi sekä ehkä hieman avantgardisempi Thin Red Line.
Rock-hemmoilta hienoja soundtrackeja on ainakin tuon Gabrielin Passionin lisäksi Mike Oldfieldin Killing Fields.
Kieslowskin leffoissa on lähes järkiään hyvää musiikkia, Zbigniew Preisnerin säveltämää. Erityisesti pidän Veronikan kaksoiselämän musiikista.
Vangeliksen Blade Runner. Angelo Badalamentin musiikit David Lynchin leffoissa ovat upeaa kuultavaa, etenkin Twin Peaksissa ja Mulholland Drivessa.
Badalamentin scoret ovat tosiaan aina kuuntelemisen arvoisia. Oma suosikkini on Twin Peaks: Fire Walk With Me.
Jep, varsinkin Mulholland Drivessa on mieletön äänimaailma, tukee hyvin kerrontaa.
Lost Highwayn äänimaailma on ehkä vieläkin tehokkaampi.
Aika huonoja rock kokolmia löytyy filmeistä, kun joku 5 sekunttia jotain vanhaa hittiä soi. Ja kok raita sitten soundtrackinä.
Olen vain 3 ostanut koskaan, Pulp Fiction, jota en niin filminä digannut, ja Repo Man sekä Ennio Morricone kokoelma, josti otin vain muutaman raidan lännenfilmijuttuja.
Lapset vaativat kuitenkin School Of Rockin, 2 raitaa uutta koko filmissä.
Monet soundtrackit ovat näitä likkojen levyjä.:D Bodyguard..
Eniten kuuneltu on varmaankin(ja paras) A Clockwork Orangen Soundtrack(Wendy Carlos) Mutta toki Naisen/Miehen muutkin tekemiset on hyviä.
Parhaita ovat Twin Peaks ja a Fistful of Dollars & For a Few Dollars More, jotka löytyy samalta levyltä. Christinen taustasoundtrack on kans asiallinen. Doors-leffan soundtrackia en oo löytäny Suomesta.
Goblin: Profondo Rosso ja Suspiria.
Harry Nilssonin The Point! vie voiton. Yleensä en soundtrack-levyjä harrasta, minuun kun on iskostunut kuva ääniraidoista B-luokan biisien ja/tai kertakäyttöisen taustamusiikin kaatopaikkana.
The Dust Brothersien Fight Club on loistava tuollaisen koneellisemman elokuvamusiikin saralta. Tietääkö muuten kukaan mitä nuo pölyiset veljekset nykyisin hommailevat.
Clint Mansellin musiikki Requiem for a Dreamiin on todellla järisyttävää. Kronos Quartetin jouset veivaa siinä mukava varsin vakuuttavasti. Tuota en ole kyllä viitsinyt hankkia kun musiikki on levyllä n. minuutin pätkissä ja periaatteessa musiikki perustuu kuitenkin muutaman teeman toisteluun. Elokuvassa toimii kuitenkin täysillä.
paras on Rocky Horror Picture Show soundtrack.
ihan releetä menoa
Kcrimso kirjoitti 21.1.2004 klo 09:18:
Clint Mansellin musiikki Requiem for a Dreamiin on todellla järisyttävää. Kronos Quartetin jouset veivaa siinä mukava varsin vakuuttavasti.
Clint Mansellin musiikki Requiem for a Dreamiin on todellla järisyttävää. Kronos Quartetin jouset veivaa siinä mukava varsin vakuuttavasti.
Samaa mieltä tuosta! Tosin levyä on vaikea kuunnella koska tulee niin ahdistunut olo, kun muistaa itse elokuvan (joka ei todellakaan ole sieltä kevyemmästä päästä...)
Michael Kamenin musiikki kolahtaa leffoissa. Loppujen lopuksi soundtrackeja tulee kyllä varsin vähän pyöritettyä levylautasella. Aimee Mannin Magnoliaan tekemää musaa kuuntelen joskus, samoin pätkiä James Hornerin Braveheartista.
Esim:
Air: Virgin Suicides
Can: Soundtracks
Miles Davis: A Tribute To Jack Johnson
Earth, Wind & Fire: That's The Way Of The World
Philip Glass: Koyaanisqatsi +muita
Gong: Continental Circus
Michael Kamen & Orbital: Event Horizon
Kitaro: Silk Road 1-4, Heaven & Earth
The Mahabharata
Michael Nyman: moniakin
Mike Oldfield: The Killing Fields
Osibisa: Superfly TNT
Pink Floyd: More
Tapani Rinne: Insider
Ryuichi Sakamoto: Merry Christmas Mr. Lawrence, Little Buddha
Klaus Schulze: Body Love I & II
Tangerine Dream: Sorcerer, Wavelenght, Shy People +muita
Anssi Tikanmäki: Greed, Films, Juha
Vangelis: L'Apocalypse Des Animaux +muita
Stomy Yamashta's East Wind: One By One
Frank Zappa: 200 Motels
Requiem for a dream on huono narkkileffa. Se on mielettömän tylsä, kuten samaa aihetta käsittelevät elokuvat usein muutenkin. Mikä on sääli. Narkkileffoissa useiten toistuva idioottimaisuus on kohtaus jossa vedetään kamaa, ja vetojen jälkeen henkilöt keskustelevat jotain tyyliin: 'Olipa hyvää heroiinia'. Yksikään oikean elämän nisti ei puhu niin että mainitsee kaman nimen (jotta katsojat tietäisivät mistä kamasta on kysymys). Oikeaoppinen nisti voi sanoa vaikkapa: 'Nyt kolisee' tai 'Tää on aika hyvää'. Miksi niin ei tapahdu elokuvissa, jotka kuitenkin yrittävät vangita/jäljentää todellisuuden?
Yksikään oikean elämän nisti ei puhu niin että mainitsee kaman nimen
Ja nyt herää kysymys, että mistä sinä tämän tiedät :P Mitä tulee itse leffaan, niin minusta se on poikkeuksellisen intensiivinen ja kaukana tylsästä. Vai oliko siinä liian rumia naisnäyttelijöitä?
minusta Requiem for a Dreamiin on todella loistava elokuva jonka tunnelma on aika vertaansa vailla. Ja jos tulevaisuuden tähdistä puhutaan niin elokuvan ohjaaja Darren Aronofsky on varmasti sellainen.
\n
[Muokattu 21/1/2004 / Kcrimso]
Viukkis kirjoitti 21/1/2004 klo 09:56: Vai oliko siinä liian rumia naisnäyttelijöitä?
Vaikka olenkin mies jolla on promillen tarkat kriteerit ihannenaiselleen, en silti perusta elokuvan huonoutta naisten ulkonäköön. Ja jotta asiasta ei nousisi tappelua, paljastan teille että katsoessani Requiem for a dreamia en ollut tilassa jossa elokuvasta olisi saanut kaiken irti, joten arvostelussani saattaa olla muutaman prosentin virhemarginaali.
Requiem... tosiaan edellyttää, että on sellaisessa tilassa jossa pystyy keskittämään huomionsa täydellisesti elokuvaan. Väittäisin, että jos siinä onnistuu elokuvan alussa edes jotenkin niin aika nopeasti tulee kyllä imaistuksi täysivaltaisesti mukaan. Odotukset ovat korkealla Aronofskyn tulevan tuotannon suhteen.
Ettei menisi ihan off-topiciksi, niin mainittakoon että Beatlesin A Hard Day's Night on kova poppilevy. Parhaat leffamusat löytyvät Kubrickin elokuvista silloin kun niissä on suosiolla käytetty tunnelmaan sopivaa klasaria (esim. Barry Lyndonissa ääniraita toimii niin että järki on todellakin vähällä lähteä) eikä mitään lahjattomien säveltämää taustamusiikkia (joka toimii ehkä kontekstissaan ihan hyvin, mutta on sinänsä aika tylsää, esim. Nymanin musiikki Greenawayn leffoissa).
Yleensä ottaen musiikki on leffoissa vähän niinkuin sanoitukset progessa: jos se on ihan poikkeuksellisen hirveää, niin silloin kokonaisuus kärsii, yleensä riittää että se on jotenkin siedettävää, ja harvoin se on niin hyvää että se todella lisäisi jotain olennaista. Ja soundtrack-levyjen kuunteleminen on mielestäni yhtä tarpeellista kuin progesanoitusten lukeminen :P\n[Muokattu 21/1/2004 / Viukkis]
Okei, aion ottaa tehtäväkseni katsoa elokuvan 100% katseluolosuhteissa, ja palaan sitten asiaan. Mutta enpä usko että tuomioni rajusti muuttuisi.
Pink Floydin soundtrack The Wall:iin on loistava...eh.:cool:
Jos et olisi Pink Floyd fani, miten hyvin tää filmi toimisi tarinana? En ole koskaan nähnyt filmiä. Sanovat sitä pitkäveteiseksi ja tuskalliseksi katsoa.
Eipä soundtrackit hirveästi kiinnosta, mutta joitakin Ry Cooderin soundtrackvinyylejä löytyy hyllystä, kun niitä aikoinaan sai muutamalla markalla valintaladoista.
EsaJii kirjoitti 21/1/2004 klo 20:08: Jos et olisi Pink Floyd fani, miten hyvin tää filmi toimisi tarinana? En ole koskaan nähnyt filmiä. Sanovat sitä pitkäveteiseksi ja tuskalliseksi katsoa.
Minulle sanoi eräs nainen, joka ei pahemmin piittaa Pink Floydista, että elokuva oli ahdistava ja synkkä (tuohon on helppo yhtyä faninkin), mutta seurattavissa ja jopa hyväkin.
[Muokattu 22/1/2004 / MZ]\n[Muokattu 22/1/2004 / MZ]
elokuva oli ahdistava ja synkkä (tuohon on helppo yhtyä faninkin), mutta seurattavissa ja jopa hyväkin.
Parkerin raina on loistava.Suositellaan Dvd:nä.:P
Kyllä The Wall on hieno leffa. Visuaaliselta tyyliltään se oli aikoinaan monta vuotta aikaansa edellä. Eihän tuo elokuva varmasti kaikkien makuun ole koska se kuitenkin on aika erikoinen. Ja Pink Floydista pitäminen ei ainakaan ole haitaksi...
Näin The Wallin eka kerran kun en vielä tiennyt Pink Floydista paljoakaan. Silloin se tuntui tosiaan raskaalta ja pitkäveteiseltä. Sittemmin perehdyin levyyn ja vuosien kuluttua katsoin leffan uudestaan. Silloin se tuntui jo paljon paremmalta.
Katsoin leffan televisiosta joskus muutama vuosi sitten ennen kuin olin hankkinut levyä ja en ollut uskoa silmiäni. Joitain hyviä ideoita mutta jotenkin täysin keskeneräisen oloinen leffa. Ja monin paikoin tahattoman koominen. Ihan kelvollinen levyn kuvitukseksi mutta ei hirveän hyvin jaksa kantaa omillaan. Vähän samanlainen tapaus kuin Quadrophenia.
Vähän samanlainen tapaus kuin Quadrophenia.
itseasiassa ei sitten yhtään.Kyllä tuo Who-raina on lämmintä linnunmaitoa Pinkin raadollisuuden ja ahdistuneisuuden atmosfäärissä.Dvd-versiolla on mukana myös Hey You osio, jonka päätyi alkuaan leikkaamon lattialle, toisaalta syystäkin.
Minusta The Wall on mainio koska siinä tarinaa kerrotaan rohkeasti pelkästään kuvalla ja musiikilla eikä dialogilla ja puhuvilla päillä. Helposti paras rock-elokuva Spinal Tapin ohella.
Niin, ja Gerald Scarfen animaatiot ovat todella upeita. Niitä katselisi enemmänkin.\n[Muokattu 22/1/2004 / Kcrimso]
Onko kukaan nähnyt Morea tai La Valleeta?
Minusta juuri ne animaatiot olivat yksi pääasiallisista tahattoman koomisuuden lähteistä, erityisesti se yksi korni päänmäjäytyspätkä joka tuli aina uudestaan ja uudestaan vaikka kerrassakin oli jo tarpeeksi nauramista.
Eipä munkaan mielestä Wall kovin kummonen leffa oo. Menee lähinnä musavideosta. Ja koko levyn mittanen musavideohan on auttamatta pitkästyttävä, yhen biisin mittasetki on monasti liikaa.
On se sääli kun jotkut eivät ymmärrä hyvän päälle mitään.
Me vaan kuuntelemme Cania ja olemme ihan pihalla.
Animaatiot olivat hienoja. Mikä päänmäjäytyspätkä ?
Heh, joo arvelinkin ettei Hezzu tykkää. Musiikkivideo-tyylillähän tuo leffa pitkälti on tehty ja Alan Parkeria on ehkä osittain "syyttäminen", että tuollainen tyyli on pesiytynyt liiaksikin nykyelokuviin. The Wallissa homma kuitenkin oli vielä aivan uutta se toimii siinä mielestäni helvetin hyvin.
Se "päähän mätkäytys-animaatio" ei ehkä ollut niitä hienoimpia. Oma suosikkini on parittelevat kukkaset. Kävelevät vasarat on tietenkin myös todella komea näky.
Janus kirjoitti 22/1/2004 klo 09:41: Animaatiot olivat hienoja. Mikä päänmäjäytyspätkä
?
Tarkoittanee "What Shall We Do Now" kohdan animaatiota.;)
Wall voi olla vaikeasti seurattava jos ei tunne yhtyeen tuotantoa ja meininkiä. Kun joskus pikkupoikana näin leffan, en pahemmin tajunnut sen ideaa. Mutta jos silloin olisin katsonut sen muutamaan kertaan, olisi tilanne voinut olla toinen. Wall on kyl musaleffojen ehdoton helmi Yellow Submarinen ohella.
Lanius kirjoitti 22/1/2004 klo 09:48: Wall on kyl musaleffojen ehdoton helmi Yellow Submarinen ohella.
Jep. Samaa mieltä. Onhan tuo The Wall tullu vahdattua :o varmaan parikytä kertaa ja vieläkin jaksaa nostaa karvat pystyyn. Ei tylsä laisinkaan. Leffoja joihin ei kyllästy. Huvittas vielä nähdä The Wall-keikka taltiointi. Roger Watersin Berliini-vedon oon nähny ,mut se oli aika lapa. Ja Yellow Submarinen on kans loistava.:P
Entäs Magical Mystery Tour? Mä ainakin lähdin jossain vaiheessa omalle taikamatkalle kun katoin sen. Siinä on John Lennonin humoristiset päähänpinttymät hyvin saatu kuvitettua.
Huvittas vielä nähdä The Wall-keikka taltiointi.
Huhuja ainakin Earls Countin-keikkojen dvd julkaisuista on ollut(jospa jo tänä vuonna).Itseltä löytyy kuppanen vhs-kopio tuosta ensimmäisen illan konsertista, mutta kuva/ääni on täyttä kuraa.Mahtipontinen spektaakkeli, joka tapauksessa.:D
Wallin filmiversio hipoo mielestäni täydellisyyttä. Hienosti onnistuttu siirtämään levyn tarina kuvamuotoon. Onhan se toki musiikkivideomainen muttei se ainakaan minua haitannut. Dialogi olisi vain pilannut sen.
Mike Oldfield: The Killing Fields
olisin valinnut tämän yhdeksi huonoimpia soundtrackeja
Anonyymi kirjoitti 22/1/2004 klo 10:52: Mike Oldfield: The Killing Fields
olisin valinnut tämän yhdeksi huonoimpia soundtrackeja
olisin valinnut tämän yhdeksi huonoimpia soundtrackeja
Luulempa että kyllä se hakkaa vielä esim. uuden Levottomat 3 Soundtrackin:shit:
Killing Fields on aika jännä levy. En itsekään pitänyt siitä kovinkaan paljon aluksi, mutta se avautui myöhemmin tosi paljon. Mukavan kokeellisia ne elektroniset kappaleet. Moisia kuulisi Oldfieldiltä enemmänkin mielellään. Ne orkestraaliset kappaleet ovat myös todella hienoja, mutta niistä on vaikea sanoa kummalle loppujen lopuksi kunnia kuuluu enemmän ne säveltäneelle Oldfieldille vai orkesterille sovittaneelle David Bedfordille. Levyn yhtenäisyyttä tietenkin haittaa myös se, että musiikki on kahtia jakautunutta. Toisaalta on nuo todella klassiselta musiikilta kuulostavat pätkät ja sitten nuo elektroniset lähinnä Fairlightilla luodut biisit. Joka tapauksessa hyvää musiikkia ja aika rohkea score loppujen lopuksti. Tosin leffassa se onkin sitten häivytetty todella taustalle...
Soundtrackeista on tullut villitys suomalaisessa elokuvassa, mikä on hyvä asia koska se lisää elokuvan suosiota, ja siten koko suomalaisen elokuvakulttuurin suosiota. Ja se taas voi aikaan saada sen että ilmestyisi hyviä elokuvia joiden aiheena eivät olisi nuoret aikuiset. Suomalainen elokuva kaipaa kovasti vaihtoehtoja. Kunpa rahan haltijat ja yleisö tajuaisivat sen.
Mitkä ovat teidän mielestä [u:81f8ef784a]parhaat soundtrackit[/u:81f8ef784a] (leffat/pelit...)
Omat lempparit:
Fear & Loathing in Las Vegas
Yhtenäinen soundtrack. Ja tämä on vielä oikeasti leffan oloinen, koostuu lähinnä 60-70 rock-ralleista. Mukana mahtavaa dialogia leffasta.
Nobuo Uematsu: Final Fantasy, Vol. 7
Sanotaan että paras pleikkari peli :wink: Aivan loistavia ja tunnelmallisia melodioita. En ole koskaan törmännyt näin addiktoivaan soundtrack-levyyn.
Bernard Herrmann: Taxi Driver
Itse en ole mikään jazzin ystävä, mutta voi jeesus TÄTÄ levyä. Koskaan noir-tyylin jazz ei ole kuulostanut tälläiselta. Onhan Herrman tehnyt musiikki myös hiisikukon leffoihin. Tosin eivät esim. Psykon klassikko-jutut ole mitään verrattuna tähän tunnelmalliseen new york- eepokseen. Huhheijjaa. kannattaa kuunnella.
(note: yhistin tuon fitchetin viestin tähän jatkoksi ku samaa aihettahan nämä on.)
(note: yhistin tuon fitchetin viestin tähän jatkoksi ku samaa aihettahan nämä on.)
Oho. Joo en huomannut tätä topikkia, sorry. :oops:
Kitaron Silk Roadit on kyllä mahtavia :D
Penskana jo kuunneltu, niin tykkään niistä vieläkin...
Kukaan ei oo maininnu Dead Mania johon musiikit sävelsi Neil Young, aivan loistavaa ambient-tyylistä tunnelmointia.
Harmi kun Fritz Langin Metropoliksen musiikkeja ei saa cd:nä mistään, ne on säveltäny Gottfried Huppertz. Klassista ja hienoa musiikkia.
Ite en niin hirveesti elokuvista välitä, mutta joissakin on ihan hyviä musiikkeja.
No Imperiumin Vastaisku on aika legenda ja sit noi Floydin levyt mitkä on tehty leffoihin.
Kubrickin Shiningissa on aika pelottava musiikki paikoitellen, katotaan sitä enkus täl hetkel.
Mekin katsottiin Shining englannin tunnilla. Tekstit peitettiin telkusta paperilla ja teipillä. Silloin ei ollut dvd-soittimia...
Kukaan ei oo maininnu Dead Mania johon musiikit sävelsi Neil Young, aivan loistavaa ambient-tyylistä tunnelmointia.
Elokuvassa musa toimii tosiaan loistavasti, ehkä tuota levyltäkin kuuntelisi.