SF-Blues
Jimi kirjoitti noin 20 vuotta sitten (18 kommenttia)
SF-Blues (Lindholm, Silvennoinen & Ahlqvist) tänään TV2 klo. 22:35
Henkilökohtaisesti en hyppinyt riemusta kuultuani tämän kehäraakkikolmikon levyn, mutta ehkäpä meno on parempaa livenä.
Henkilökohtaisesti en hyppinyt riemusta kuultuani tämän kehäraakkikolmikon levyn, mutta ehkäpä meno on parempaa livenä.
+/- saldo : 0 | Tweet
Minust se Ahlqvist on ihan hyvä blues-laulaja. Olen käyny pari kertaa kattomassa keikallakin. Dave Lindholmin "suuruus" ei ole ikinä avautunut.
Dave Lindholm on noista juuri se blues.
Vaikka en nyt mikään iso Lindholm-fani olekaan, löytyy hänen tuotannostaa ihan mukavan persoonallisia juttuja. Ahlqvistin ääntä sen sijaan en noteeraa kovinkaan korkealle. Tyypillinen valkoisen miehen väkinäisesti muodostettu, pseudosielukas ääni, jonka heikkous paljastuu viimeistään verratessa aitoon referenssiin.
Dave nuista just on paras ja ainut vakavasti otettava muusikko (nykysin). Davekin on tehny tosin niin monenlaista, ei senkään kaikki jutut niin hienoja oo.\n[Muokattu 25/1/2004 / Hezzu]
Eli valkoisella miehellä ei oikein laulu suju vai, kuten esim Paul Rodgersilla. Ei kai nyt kukaan vertaa tosissaan mitään Suomalaista blues-laulajaa "aitoon referenssiin".
Lindholm herättää lähinnä hymyilyä. Sitä nyt on turha verrata mihinkään referenssiin, ei laulajana eikä kitaristina. Tai no ehkä Andy McCoyhin. Kossua vaan naamaan.... :D
Sami kirjoitti 25/1/2004 klo 21:02:
Lindholm herättää lähinnä hymyilyä. Sitä nyt on turha verrata mihinkään referenssiin, ei laulajana eikä kitaristina. Tai no ehkä Andy McCoyhin. Kossua vaan naamaan.... :D
Lindholm herättää lähinnä hymyilyä. Sitä nyt on turha verrata mihinkään referenssiin, ei laulajana eikä kitaristina. Tai no ehkä Andy McCoyhin. Kossua vaan naamaan.... :D
Tuo oli jo aika rumasti sanottu. Dave on tehnyt jo yli kolmekymmentä vuotta musiikkia täysin omilla ehdoillaan ja osannut uudistua ja kokeilla tilanteen mukaan. Ehkä Dave ei pärjää teknisesti kitaristina vaikka Silvennoiselle, mutta biisintekijänä onkin ihan toista luokkaa. Silvennoisen musa on aikuisbluesia tylsimmästä päästä. Hienosti soitettua, mutta...
Ja Lindholmhan on erinomainen laulaja, harvoja suomalaisia, jonka suussa englanti taittuu luontevasti.
Kröhöm, minä pidän paljonkin Daven kitaransoitosta. Tsekatkaa esim. 'Pieni ja hento ote' ja vaikkapa Daven soolo Bluesounds-biisissä T.H.E. World.
Kattelin eilen tän kinauksen kohteena olleen SF Bluesin telkkari pätkän. Oli kyllä kokonaisuutena helvetin puuduttava. Ei ole Lindholm kummonen kitaristi, mutta Silvennoisen soolo yritykset oli kyllä kanssa aika järkkyjä. Oisko ollu Sunshine Of Your Love vai mikä kun punainen lanka katosi ihan täysin soolon aikana. Lisäksi mielestäni kitaran soiton ehkä tärkein "tekninen" elementti eli tatsi oli Silvennoisella halonhaakkaaja luokkaa.
Sitten en ymmärrä näitä "valkoisen miehen" tai "neekeri" jotain juttuja. Eihän siinä ole ihon värillä mitään tekemistä onko musiikillisesti lahjakas vai ei.
Vai mitä; Jaco Pastorius tai Victor Wooten, Bill Evans tai McCoy Tyner, Steve Gadd tai Dennis Chambers
Onkos Stevie Ray Vaughankin epäaito blues laulaja koska oli valkoinen ? Osa mustista on eri mieltä.\n[Muokattu 26/1/2004 / Sami]
En katsonut tuota keikkaa telkkarista, mutta tuollaisen perusbluesin vääntäminen ei oikein ole onnistunut suomalaisilta vakuuttavasti. Q Stone, Pepe Ahlqvist, mitä näitä nyt on. Jotain olennaista jää puuttumaan.
Heh, perjanataina opiskeluaikoinani, kun ei mitään kavereita löytynyt niin soittelin aina Closer To The Drum LPtä. Sanoissa ei juuri merkitystä, mutta hyvää rockia. Dave esittää ihan kivoja sekoiluja suomeksi. Blues on sitten vaikeampi laji.
Ahlqvist yllätti positiivisesti kitaroinnillaan. Hänen soolonsa Things That I Used to Do -biisillä oli keikan parasta antia. Myös tämän huuliharpun soitossa on mukavasti nyansseja. Silvennoinen oli lähinnä vaivautuneen näköinen ja hänen soolonsa kuuluvat autotallissa harjoittelevan coverbändin ohjelmistoon. Kokonaisuutena keikka oli aika aneemista menoa, sekä lavalla että yleisön joukossa. Suomalaista bluesia siis. :D \n[Muokattu 26/1/2004 / Jimi]
En oo koskaan pitänyt Silvennoisen Cream/Clapton-virityksistä, ne on täysin sieluttomia. Ahlqvist on kolmikon kovin jätkä harppuineen, ja Davella oli kitaroissa paremmat soundit kuin Silvennoisella, vaikka se noista kolmesta yrittää eniten olla blues. Hehheh. 'Korkeatasoinen' Suomi-blues ei enää tosta setistä voi paljoo alemmaks vajota. Paitsi Silvennoisen soolojutuissa.
Kotimaisista bluesbändeistä voisi tässä maninita vielä Kingston Mines Blues Gangin, joka teki ainakin yhden levyn tuossa 90-luvulla. Heiltäkin jäi "se jokin" puuttumaan, vaikka ihan miellyttävä ote bändillä olikin.
Hyvää suomibluesia:
- Blues Affection
- Blue Trash
Suomibluesissa ansaitsee jo maininnan myös Jakes Blues Band
http://www.jakesbluesband.com/
Tuli nähtyä tuo Jakes Blues Band viikonloppuna Puistobluesissa yhdessä Isokynän kanssa, ja hyvinhän ne veti, itse asiassa helvetin hyvin. Soittajilla näytti olevan hauskaa lavalla.
(Muita messeviä kokoonpanoja, mitä tsiigailin: Elonkorjuu, Husband, Tibor Tatrai & Magyar Atom, Tutu Jones sekä tietysti lauantaina M.A. Numminen & Tijuana Taxi. Myös Von Hertzen Bros. olisi kiinnostanut, muttei kiinnostanut kaveriani, samoin pääkonsertti procolharumeineen, mutta budjetti olisi kasvanut ko liian isoksi....)
Suomalaisista blues-orkestereista useimmat eivät taida olla kuulleet Mojo Hoop-nimistä?
SF-Blues toimii nykyisin Silvennoisen ja Ahlqvistin voimalla. Lindholm tekee omia juttujaan ja häntä bändissä tuuraavat vierailevat "tähdet".
Pepe täyttää 50 v. tänään, onnittelut/osanotot.