fitchet kirjoitti noin 21 vuotta sitten (11 kommenttia)

Monenlaista kokemusta löytyy ahdistavasta musiikista,
tässä muutamia.

Mr.Bungle
Disco Volante
Muut Bunglen levyt (s/f, California) ovat ns. leppoisen kivoja kokemuksia, mutta Disco Volanten ensimmäiset kuuntelukerrat toivat lähinnä päinvastaisia kokemuksia. Raidat kuten The Bends, After Highschool Special tai Everyone I Went to High School With Is Dead olivat yksinkertaisesti vain ahdistavia kokemuksia. Sairaan paranoidinen ja riipivä tunnelma.
Nykyään olen tottunut kuuntelemaan tätä levyä, ja mielestäni se on yksi (kyllä) maailman parhaista levyistä.

Phantomsmasher
Pattonin Ipecac recordsilla oleva artisti. Kuuntelin samplen ja se kuulosti ihan kivalta. No, latasin sitten koko levyn netistä, eipä kauaa jaksanut kuunnella kun rumpujen ryske alkoi särkemään päätä. Noiseksi tämän voin laskea, vaikka normaalit noise bändit kuten (esim. Merzbow) ovat sentään siedettäviä.

Doc.B.D kirjoitti noin 21 vuotta sitten+/- saldo : 0
Tähän menessä on tullut vastaan kaksi levyä, joiden kuuntelusta ei ole tullut mitään raastavuuden takia..

SUDDEN INFANT: Solothurn. Kyseessä on kokeellinen noise; levyn soundimaailmasta on onnistuttu tekemään aivan sietämätön, siis hermoja raastava. Levyllä kuullaan mm. korkeaäänistä piipparia, siis sellaista, joita käytetään soivissa joulukorteissa.

VO.I.D:in Alloskren sisältää sellaista industrial-pauketta yhdistettynä matalaan karjuntaan, että levyn kuuntelu on paikoitellen kidutusta. Harvasta levystä voi sanoa, että se aiheuttaa ahtaanpaikankammoa, mutta tuosta voi.


Hezzu kirjoitti noin 21 vuotta sitten+/- saldo : 0
Mikään levy ei oo kyllä pahemmin ahistanu, mutta ihan mitä sattuu ei pysty ihan millon sattuun kuuntelemaan ;) Joku kikkeliproge saattaa olla jossain tilanteesa hermostuttavaa.


darshan kirjoitti noin 21 vuotta sitten+/- saldo : 0
Positiivisella tavalla häiritsevimmät kuuntelukokemukseni taitavat löytyä klassisen puolelta. Iannis Xenakiksen varhainen nauhateos Bohor on todella kylmäävää materiaalia. Xenakiksen käyttämät sävellystekniikat tuottivat paljon täysin epäinhimillistä, mutta erittäin voimakasta musiikkia.

Salvatore Sciarrinon kamarikummittelu Infinito Nero sopraanolle ja muutamalle soittimelle on myös todella painostavaa hiljaisuuden rajamailla hiipivää houretta (ja perustuu sivumennen sanoen jonkun 1500-luvulla eläneen hullun nunnan näkyihin). Sitä tulee harvoin soitettua, kun on vaikea saada kämppää tarpeeksi hiljaiseksi.

Mitä populäärimusiikkiin tulee, ahdistuksen aiheet ovat nykyään vähissä (jos ei lasketa esim. Liekin kuulemisesta juontuvaa ahdistusta). Natiaisena Beatlesin I Want You:n viimeiset pari minuuttia synakohinoineen pelottivat minua niin, että sain painajaisia, jos pystyin nukkumaan biisin kuulemisen jälkeen.


Viukkis kirjoitti noin 21 vuotta sitten+/- saldo : 0
Eiköhän tuo Galásin Diamanda ole enimmäkseen aika ahistavaa meininkiä. Naked Cityn Leng t'che samoin, eikä kansien selailu auta asiaa. Sun Ran Space Is the Place, Univers Zeron Ceux du dehors ja Tangerine Dreamin Zeit ovat myös väärässä mielentilassa kuunneltuna saaneet aikaan lievää paniikintynkää.

Kate Bushin The Ninth Wave ja Trickyn Pre-Millennium Tension onnistuvat myös paikoitellen ahdistamaan positiivisessa mielessä, kuten myös Richard H. Kirkin varhaistuotanto.

Ja tuskin edes tarvitsee sanoa, että kaikkein ahdistavinta musiikkia kuulee esim. ruotsinlaivojen persediskoissa.


MZ kirjoitti noin 21 vuotta sitten+/- saldo : 0
Tuo Ceux Du Dehors on vielä aika kevyttä kamaa verrattuna UZ:n Heresieen. Paha pistää synkemmäksi.
Diamanda Galás tietenkin ja Magmakin ajoittain. Myös Burzumin Filosofem on aika ahdistavaa kuultavaa.
Täydellinen pakokauhu iskee, jos televisio vahingossa menee MTV:lle.


Doc.B.D kirjoitti noin 21 vuotta sitten+/- saldo : 0
Aika subjektiivisia juttuja nämä, kun yhden kaverin mielestä Deep Purple on "synkää heviä", ja minusta tuo mainittu Burzumin levy on varsinkin kosketinosuuksien osalta mukavaa tunnelmamaalailua.

Sitten pari levyä, joista voisi melkein luvata rahat takaisin, jos ei ala ahdistamaan:

Throbbing Gristle: 20 Jazz Funk Greats & Mission of Dead Souls.
- näistä välittyy tietty erityisen kieroutunut ilmapiiri..

Whitehouse: kaikki levyt

Schloss Tegal: kaikki mutta erityisesti Grand Guigol


MZ kirjoitti noin 21 vuotta sitten+/- saldo : 0
minusta tuo mainittu Burzumin levy on varsinkin kosketinosuuksien osalta mukavaa tunnelmamaalailua.


Tarkoitinkin ehkä ennemmin niitä kitara- ja "laulu"painotteisia biisejä. Esim. Beholding the Daughters of the Firmamentissa on aika ahdistava tunnelma. Kuten myös Decrepitude I:ssä.

Minulla on pari kaveria, jotka saavat Floydin Careful with that Axe, Eugenesta niin pahoja sätkyjä, ettei sitä voi heille soittaa. Ihmettelevät, että miten uskallan kuunnella sitä yksin ollessani.


EsaJii kirjoitti noin 21 vuotta sitten+/- saldo : 0
En nyt ahdistuksesta tiedä, mutta omistan satoja albumeja joita en jaksa alusta loppuun. Epämielyttävää meteliä harvoin hankin, mutta tylsään olen usein haksahtanut.

Omistin kerran LPn suomipunkkia, jonka yhdestäkään lauseesta en saanut selvää. Joissakin kohdissa ymmärsin noin kaksi sanaa peräkkäin. :roll:


Hezzu kirjoitti noin 21 vuotta sitten+/- saldo : 0
omistan satoja albumeja joita en jaksa alusta loppuun.


Pelottavaa :shock:


EsaJii kirjoitti noin 21 vuotta sitten+/- saldo : 0
omistan satoja albumeja joita en jaksa alusta loppuun.


Pelottavaa :shock:


Ehkä satoja on pelottava.

Ne ovat esimerkiksi sellaisia kuin Izzyn albumi, josta soitan vain yhtä raitaa.
http://www.royalelephant.com/braddaiz.shtml



Anonyymi kirjoitti noin 21 vuotta sitten+/- saldo : 0
Diamandan "Saint of the Pit"iä ahdistavampaa levyä ei ole!