Judas Priest
Doc.B.D kirjoitti noin 20 vuotta sitten (36 kommenttia)
Mikä on paras Priest levy?
+/- saldo : 0 | Tweet
Vaikea sanoa, heillä on niin monta hyvää levyä. Ennen Screaming for Vengeance ja Painkiller olivat isoimmat suosikit, mutta sen jälkeen kun viime vuonna ostin koko remasterboxin (m/) mielipide on vähän muuttunut... tai laajentunut. :) Esim. Killing Machine tuntuu nykyään älyttömän kovalta.
Ja tietenkin myös Defenders of the Faith... ja British Steel... ja Stained Class... ja Sin after Sin. :)
Killing Machine on oma suosikki, sellainen tasanen. Britisih Steelillä on pari juustoa biisiä ja Stained Glass on kyllä vakuuttava, mutta siitä puuttuu parhaimmat orkku-riffit. Mutta onko Ram It Down jotenkin vältettävä levy, saanut aika viileitä arvosteluja..
Paria ekaa periaatteesa kiinnostas hieman kuunnella... tokasa on ainaski ihan kiva kansikin.
Oonkohan ainut ihminen, jonka korvissa Stained Glass kuulostaa aika paljon Black Sabbatilta.
Sad Wings of Destiny, jo pelkästään levyn nimen takia.
Koskaan ei oo kolahtanu, mutta Hot Rockin' video on aivan loistava! :D
Sin After Sinistä Ram It Downiin... Defenders Of The Faith menee kaikkien yli kokonaisuutena tietysti!!
Nyt kun herra Halfordin seksuaalinen suuntautuminen on yleisessä tiedossa, vanhojen levyjen ihmissuhteita koskevat sanoitukset saavat jännittäviä lisäulottuvuuksia.
Heh.Niinpä.
Unleashed in the East tietty. Jos joskus hankin kännykän johon saa äänittää oman soittoäänen, niin Green Manalishin loppukiljaisusta tulee siihen soittoääni. Studiolevyistä Sin After Sin tai Screaming for Vengeance. Sad Wings of Destiny, Killing Machine ja British Steel eivät jää paljoa jälkeen. Defenders of the Faithin A-puoli on todella kova mutta B-puoli aika hirveä. Painkillerilläkin on nippu hyviä biisejä mutta kokonaisuutena vähän tasapaksu.
Hot Rockin'in videossa on kaikki mitä heavy-videossa pitää olla: palavia symbaaleja ja nahkasaappaita, punttien nostelua, löylynheittoa (huomatkaa kekseliäs sanaleikki) ja ainakin kymmenen täysillä rokkaavan Iron Maiden -paitaisen fanin edessä soittamista. Breaking the Law on lähes yhtä loistava: jätkät tulevat soitinlaukkujen kanssa pankkiin, vetävät yllättäen kitarat esiin haulikkojen sijasta mutta ryöstävät pankin niillä silti. Kassaholvikin aukeaa kun kaksi kitaraa vetää voimasoinnun yhtäaikaa. Neroutta!
Ja sen yhden levyn nimi on sitten Stained Class eikä mikään lasimaalaus.
Ja sen yhden levyn nimi on sitten Stained Class eikä mikään lasimaalaus.
Kyllä mä sen tiedän, mutta testasin onko muut riittävän haukkoja tätä threadia varten.
En vaan jaksanut/ehtinyt kaivaa eilen esiin sitä threadia, jossa peräänkuulutetaan ihmisiä korjaamaan levylautaselle asti päässeet virheelliset kirjoitusasut. Heti korjaamaan!
Heti korjaamaan!
Korjattu!!
Turbo ja Priest...live eivät tunnu olevan kovinkaan suosiossa.Ainakin ...live tulisi muistaa ja sen unohtumattomat päälekkäisäänitykset.Ja Turbohan oli yksi sukkahevin ikoneista v.86(Turbo Loverin video on sensijaan koomisen järkyttävä)
Oliko Judas Priest muuten ensimmäinen nahka-asusteisiin sonnustautunut hevibändi?
Lasketaanko Kiss hevibändiksi? Priest otti nahkaunivormut käyttöön vasta joskus Killing Machinen aikoihin v. 1978. Siitä olen sen sijaan aika varma, että Glenn Tipton yhdisti ensimmäisenä punaiset nahkahousut ja valkoiset lenkkarit, ja Rob Halford yhdisti ensimmäisenä pirunsarvien näyttämisen etu- ja pikkusormella neitimäiseen ranneliikkeeseen.
Lasketaanko Kiss hevibändiksi?
Valitettavan yleisesti kyllä..
Olisi kyllä paljon hauskempaa, jos heavynahkamuoti voitaisiin palauttaa suoraan Halfordin edustamaan alakulttuuriin. Toisaalta, Acceptin London Leatherboys viimeistään kertoo oleellisen asian alkuperästä..
Olen antanut kertoa itselleni, että nahka-asuihin siirtyminen oli manageriportaan idea ja Halford alkoi innostua nahkameiningeistä vasta sen jälkeen. Hell Bent for Leatherissakin oli Glenn Tiptonin lyriikat.
Ja Acceptia ei lasketa, koska niiden tekstit olivat bändin naispuolisen managerin kirjoittamia.
Höh, hommastahan menee ihan maku. Tieto lisää tuskaa.
Eikä voi olla kovin huono, enkä myöskään voi olla yhtymättä Viukkiksen Green Manalishin hehkutukseen.
http://www.judaspriestonline.com/epk/
Defenders Of the Faith ja Stained Class
Vasta hiljan tähän bändiin tutustuin. Parhaita levyjä tähän mennessä tuntuis olevan Sad Wings of Destiny, Sin After Sin, Stained Class ja Point of Entry. En silleen oo diggaile bändiä, enempi huumorimielessä oon kuunnellut. Just tietyssä mielentilassa tuntuu toimivan kaikkein parhaiten, näissä on semmonen samanlainen tunne mikä herää kun kuulee esmes Scorpionsin Rock You like a hurricanen, James Brownin I feel goodin taikka Paula Koivuniemen Kapteeni Ajan. Ei siis mitään semmosia biisejä mistä silleen erityisesti tykkäis, mutta erityisesti humalassa sitä löytää ihtensä rokkaamassa ihan täysillä jos esmes baarissa kuulee.
Kyllä se on Painkiller.
Screaming for vengeance, Defenders of the Faith ja Turbo (on se hyvä sekin!). Sitten vanhemmasta tuotannosta jotain yksittäisiä kappaleita kuten esim. Ripper, Sinner, Victim of changes...
en tiiä, siitä on niin kauan kun olen kuunellut, kokoelmat on ihan hyviä
kukaan ei ole maininnut rocka rollaa, hieno kansi ja hauskaa rokkia ei heavyä kylläkään lähelläkään..
On Ram It Down tavallaan viehko. Kun on kuitenkin jo liikaa kaikkea (rekvisiittaa, itseluottamusta, kuvan tukkivaa vinkuskebaa) niin Johnny B. Goode -versio on todellinen ja vakava överit. Mutta miten pitäisi suhtautua Demolitioniin ja Jugulatoriin? Onko ne edes jumalan omaisuuskansan levyjä, oikeasti? Kun ryhdyin lokakuussa asiaa selvittämään, olen enimmin digeksinyt kyll' "Sreaming for Vindictionia" ja "Turboa". On kirkkaita aamuja, mekanisoituja kuvajaisia.
En varsinaisesti osaa sanoa parasta. Tavallaan voisin sanoa British Steelin, sehän on klassikko levy ja löytyy bändin kenties tunnetuin (tosin ei mikään loistava eikä paras) biisi Breaking the Law. Niin unohtamatta Living After Midnightia. Jos hittien arvostusta ei tunneta, British Steel ei ole paras.
Sad Wings of Destiny sitten ehkä paras. Ja kuten aina kun sanon jossakin jotain levyä suosikikseni, kaikki muut tulevat dissaamaan ja sanomaan ko. levyä bändin huonoimmaksi tai jotain.
Sad Wings, Screaming for Vengeance tai Unleashed in the East. Noilla kolmella pärjäisi jo pitkälle mutta pakkohan ne oli aikoinaan kaikki hankkia.
Muistaakseni Stained glass. Ainakin siinä Halfordin ääni oli hurjassa iskussa ja taisi "sävelissäkin" olla jotain sykähdyttävää.
Kirjoitin muistaakseni, kun tuosta ei olekaan kuin pyöreät 25 vuotta, kun bändiä harrastin ja uudempi tuotanto on mennyt kokonaan ohi.
Killing Machine ja Defenders of the Faith. That`s it.
Paljon on bändillä loistavia levyjä, Ram It Down vika jonka omistan. En ole kanssa juuri kuunnellut viime vuosina (n. 20 vuoteen!). Täytyykin pojan kanssa testata, se haluaa nykyään kuunnella vain Iron Maidenia.
Olen ilmeisesti kommentoinut asiaa jo reilut kolme vuotta sitten, mutta sama Sad wings of destiny on edelleen suosikki. Monelta levyltä löytyy sitten yksittäisiä hyviä biisejä. Nyt alkoi sattumalta soimaan Ripper.
Sad wings on erinomainen. Ripper on ehkä paras Priestin biisi. Itse hehkuttelin Defendersiä ja Turboakin, mutta kyllästyin uusiokuunteluun aika pahasti. Screaming for Vengeance on ihan ok. Sad wings menee kyllä tilaukseen, koska sitä ei löydy tällä hetkellä kotihyllystä.
Painkiller-biisi! Scott Travis, rummut!
Defender of the faith ja sieltä Rock Hard Ride free, Jawbreaker tai Sentinel!!!
Stainded class ja sieltä melkein mikä vain!