luurankokaappielokuvat
Heikkikerkkanen kirjoitti noin 20 vuotta sitten (25 kommenttia)
Jou! Mikäpä on sellainen elokuvasuosikkisi, jota kaveripiirisi inhoaa ja jota "oikeaoppisten" leffafriikkien pitää tunnetusti haukkua? Siis elokuva josta itse tykkäät paljon, mutta muut (ainakin julkisesti) pitävät sitä huonona, lällynä&pyllynä jne? Siis ei mitään Russ Mayerin tissileffoja, Barbarelloja tai Plan 9 from outer spaceja, koska ne ovat hyviä eikä huonoja.
Miun suosikki on Forrest Gump. Kaikki aina saarnaa miten se on sellaista ennalta arvattavaa perusamerikkalaista Hollywood-selviytymistarinaa lasku-ja huippukohtineen, mutta minua ei haittaa. Mää aina viihdyn sen parissa, ja se on aina aidosti vaikuttava. Aina kun se tulee telkusta niin mää ostan limunaatia, popcornia, karkkia ja paistan lettuja valmiiksi, siirrän nojatuolin telkkarin eteen ja vietän superjännän Forrest Gump-illan.
Siinä on viä helkkarin hyvä soundtrack, ja musiikki iskee oikeisiin kohtiin kuin nyrkki hattuun. Esmes Fortunate Son ja All Along the Watchtower Vietnamissa ja Volunteers Washingtonin miekkarissa on hianoja.
Niin ja se alun linnunsulkajuttu on aina yhtä mukava.
Miun suosikki on Forrest Gump. Kaikki aina saarnaa miten se on sellaista ennalta arvattavaa perusamerikkalaista Hollywood-selviytymistarinaa lasku-ja huippukohtineen, mutta minua ei haittaa. Mää aina viihdyn sen parissa, ja se on aina aidosti vaikuttava. Aina kun se tulee telkusta niin mää ostan limunaatia, popcornia, karkkia ja paistan lettuja valmiiksi, siirrän nojatuolin telkkarin eteen ja vietän superjännän Forrest Gump-illan.
Siinä on viä helkkarin hyvä soundtrack, ja musiikki iskee oikeisiin kohtiin kuin nyrkki hattuun. Esmes Fortunate Son ja All Along the Watchtower Vietnamissa ja Volunteers Washingtonin miekkarissa on hianoja.
Niin ja se alun linnunsulkajuttu on aina yhtä mukava.
+/- saldo : 0 | Tweet
Tuo Forrest Gump on kyllä niin hyvä, ettei sitä voi oikeasti laskea tähän ;)
Mutta minun suosikkini on Sir Anthony Hopkinssin tähdittämä draama Pitkän päivän ilta. Siinä ei oikeasti tapahdu mitään. Paitsi yhdessä kohdassa putoaa tarjotin. Ai niin, ja viinipullo. Muut eivät oikein ymmärrä minun ihastusta siihen, mutta olen ostanut sen kyllä DVD:näkin.
Sillon joskus kun tuli vielä jonku verran elokuvia kahtottua niin suosikkeja oli esim. Stephen Kingin kauhuleffat, osa niistä on kyllä kauheen huonoja, mutta silti niistä tykkäs.
No minä pidän näistä uusista Star Warseista...
No Barbarella on kerran katsottu läpi, kun siinä oli tää Hanoi Jane trikoissa..
Ridley Scottin ohjaamaa "LEGEND" leffaa ei monikaan ole kehunut, mutta allekirjoittaneen mielestä se on lajissaan valioluokkaa, eikä vähiten upeiden lavasteiden ja Jerry Goldsmithin musiikin ansiosta. (Oisivat kyllä voineet palkata Jerryn säveltämään myös LOTR-leffojenkin soundtrackin, koska tämä...no joo ei nyt aleta tappeleen tästä aiheesta täällä!)
Asiaan - Tässä fantasialeffassa (Legend) on pohjimmiltaan kyse hyvän ja pahan ikuisesta kamppailusta ilman sen suurempaa filosofointia tai piilomerkitystä, joten siltä pohjalta siihen kannattaakin suhtautua. HC. Andersenin satu tässä on muistaakseni ollut innoittajana.
Jotta 3.5/5 tälle teokselle rapsahtaa !!!
Tähtien sodan jälkipöhöissä syntynyt Gary Nelsonin The Black Hole.Nuorena juippina tuli käytyy katottua joskus 79 tai 80.Teki sikäli lähtemättömän vaikutuksen niin hyvässä kuin pahassakin, että DVD tuli jopa hommattua.
No näin äkkiseltään tulee mieleen tämä:
Stephan Elliott: Eye of The Beholder
pääosissa Ashley Judd ja Ewan McGregor. Imdb:ssä 4,4/10. Hitchcockin Vertigon hengessä tehty kuvaus kuinka murhaajanaisesta tulee yksityisetsivälle pakkomielle, niin että millään muulla ei ole merkitystä.
Tykkäsin kovasti. Mielipiteeseen saattaa toki vaikuttaa se, että olin lukenut Marc Behmin loistavan romaanin(johon leffa siis pohjautuu).
Tämä taitaa tulla piakkoin telkkarista, suosittelen.. jollei sitten oo jo tullu.
Tänään taitaa tulla TV:stä.
Mutta minun suosikkini on Sir Anthony Hopkinssin tähdittämä draama Pitkän päivän ilta. Siinä ei oikeasti tapahdu mitään. Paitsi yhdessä kohdassa putoaa tarjotin. Ai niin, ja viinipullo. Muut eivät oikein ymmärrä minun ihastusta siihen, mutta olen ostanut sen kyllä DVD:näkin.
Tuohan on erinomainen leffa, tukahdutettujen tunteiden sinfonia. Siinä elokuvassa pinnan alla kihisee. Harmi vaan, että Ivory ei ole saanut muihin leffoihinsa vastaavanlaista jännitettä.
Minä ja Morrison
Yksi luuranko voisi olla Ken Russellin elokuva Crimes Of Passion (Intohimorikoksia) vuodelta 1984. En muista kenenkään tästä pitäneen, mutta minulle kelpaa. Kathleen Turner viettää kaksoiselämää (päivisin vaatesuunnittelija, öisin huora) ja Anthony Perkinsillä on kipeä papin rooli.
Levottomat
60-Luvun James Bondit.
The Doors -leffa.
Vanhat Bondit kyl on hyviä munstakin.
edellispäivänä tuli telkusta Notting Hill ja se on minusta aika kiva.
Minun paheeni ovat oikeasti surkeat c-luokan kauhupätkät. Muutamia suosikkejani ovat muunmuassa sellaiset klassikot kuin Outoa ja tappavaa (Strange and Deadly Occurence) sekä A Candle for The Devil.
Normaalimmista elokuvista minulla on perversio Sinulle on postia -pätkään.
McTiernanin ohjaama Schwarzenegger-kohellus Last Action Hero on must-katsottava aina kun tilaisuus tulee. :oops:
Tuli tuossa mieleeni että mikäköhän elokuva on ensimmäinen, jossa on juututtu hissiin (ja rakastettu/bylsitty tai kerrottu elämäntarina ventovieraalle)??
Äkkiä tulee mieleen ainakin jo täällä mainittu Doors. Sitten Ernest-leffat, ja Melkein kaikki missä John Candy ja Steve Martin esiintyvät (mm. Vauhdilla Chicagoon, Superhulttio, Hassusetä Buck)
En ymmärrä miksi tuota Doorsia tungetaan tänne luuranko-osastolle. Sehän on oikeasti hyvä elokuva kuten lähes kaikki muutkin Oliver Stonen leffat.
'Oikeaoppiset' Doors-fanit vihaa kyseistä elokuvaa. Ilmeisesti koska siinä on asiavirheitä ja se kuvaa Jimin ei-niin-todellisena.
Aijaa, siitäkö olikin kyse. No minä en ole ajatellut asiaa lainkaan tuolta kantilta. Elokuvahan se kuitenkin on eikä dokumentti. Sitä paitsi siitäkin mikä on totuus on taas aika monta näkökulmaa. Kaikki eivät ole Manzarekin kanssa samaa mieltä.
Manzarek on seniili. Se kaipaa mielettömästi vanhoja aikoja, ja hetkittäin jopa luulee elävänsä 60-luvulla (näin minä luulen). Ja se on Manzarek itse joka laskee liikkeelle huhuja että Jimbo eläisi, ja on kanonisoinut ja mytologisoinut hänen muistonsa tuhatkertaisesti. Johtopäätös: En pidä nykyisestä Manzarekista. Oliver Stone taas kuuluu ohjaajasuosikkeihini.
Yksi tällainen elokuva minun mielestäni tulee MTV3:lta ensi torstaina. Kyseessä on Jeremiah S. Chechnikin Me Kostajat. Jostain syystä se kohellus on aina miellyttänyt minua, jos ei muuten niin pelkän camp-arvonsa vuoksi.
Paul Bartelin Lust in the Dust oli muistaakseni ihan hupaisa.